Tämä on tarkoitettu lähinnä "tietopankiksi", johonka lisään ja toivoisin muidenkin lisäävän erilaisia tiedotteita, uutisia, tutkimuksia.
Tiedon avulla voisi hahmoittaa ovatko huostaanotot tänä päivänä "väärin ymmärretty", tulkittu ja tehty?
Ovatko Pesäpuu Pride, ym järjestöt tulkinneet alkuperäistä (huolten vyöhykkeistön) tarkoitusta "tahallisesti väärin? Kuka on keksinyt Nallekortit ja mitä tarkoitusta varten?
Väitetään myös YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa olisi tehty "tahallinen" virhe suomenkielisessä käännöksessä.
Tästä on eräs henkilö lähettänyt korjausvaatimuksen, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
En voi todistaa käännösvirhettä. Laitan linkin, jos löydän kyseisen "dokumentin".
TV1 Ben Furman ohjelmassa vuonna 2005 oli aihena ylilyönnit huostaanotoissa. Voin laittaa linkin siihen.
Google haulla - ylilyönnit huostaanotoissa - löytyy aiheesta useita keskusteluita.
Allaoleva linkki on Dialogi lehden sivustolle, jossa aiheesta laajemmin, sekä Dialogi lehden arkisto, jossa löytyy Dialogi lehtiä vuodesta 2001 alkaen.
Selaa linkin sivustoja ja liitä ketjuun, jos löydät jotai merkittävää tietoa.
Lainaus 24.11. 2008 tiedotteesta Dialogi lehti 8/2008.
VAKAVA VETOOMUS:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä.
"Alkuperäistä Stakesin kehittämää huolten vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittlemiseen.
Tälläisen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisisivät luokittelemaan. Päinvastoin he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia, eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa "vyöhykkeellä" koet olevasi?
Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin, sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
- Tälläisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttäää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi. Kamalaa!"
Tom Arnkill. Tutkimusprofessori, Stakes. Esa Eriksson Kehittämispäällikkö Stakes.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Tiedon avulla voisi hahmoittaa ovatko huostaanotot tänä päivänä "väärin ymmärretty", tulkittu ja tehty?
Ovatko Pesäpuu Pride, ym järjestöt tulkinneet alkuperäistä (huolten vyöhykkeistön) tarkoitusta "tahallisesti väärin? Kuka on keksinyt Nallekortit ja mitä tarkoitusta varten?
Väitetään myös YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa olisi tehty "tahallinen" virhe suomenkielisessä käännöksessä.
Tästä on eräs henkilö lähettänyt korjausvaatimuksen, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
En voi todistaa käännösvirhettä. Laitan linkin, jos löydän kyseisen "dokumentin".
TV1 Ben Furman ohjelmassa vuonna 2005 oli aihena ylilyönnit huostaanotoissa. Voin laittaa linkin siihen.
Google haulla - ylilyönnit huostaanotoissa - löytyy aiheesta useita keskusteluita.
Allaoleva linkki on Dialogi lehden sivustolle, jossa aiheesta laajemmin, sekä Dialogi lehden arkisto, jossa löytyy Dialogi lehtiä vuodesta 2001 alkaen.
Selaa linkin sivustoja ja liitä ketjuun, jos löydät jotai merkittävää tietoa.
Lainaus 24.11. 2008 tiedotteesta Dialogi lehti 8/2008.
VAKAVA VETOOMUS:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä.
"Alkuperäistä Stakesin kehittämää huolten vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittlemiseen.
Tälläisen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisisivät luokittelemaan. Päinvastoin he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia, eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa "vyöhykkeellä" koet olevasi?
Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin, sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
- Tälläisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttäää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi. Kamalaa!"
Tom Arnkill. Tutkimusprofessori, Stakes. Esa Eriksson Kehittämispäällikkö Stakes.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Vastaukset 14
Vanhimmat
että massiivinen, kallis huostakoneisto ei tee mitään, että joskus jostain syystä (laillisesti tai laittomasti / syystä tai syyttömästi) tehdyt huostaanotot PURETTISIIN. Vanhemmille saatetaan huostaa tehtäessä antaa kuva huostan väliaikaisuudesta, mutta sitten ei tehdä mitään, että lapsi pääsisi palaamaan vanhemmilleen takaisin. Sekoittaako liikaa sijaisperheiden elämää ja rahan tuloa? Vaatiiko liikaa työtä sossuilta? Mistä kiikastaa?
Mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys, johon ministeriön tulisi ottaa kantaa lapsiasiavaltuutetusta puhumattakaan. Missä on AULA silloin kun häntä tarvitaan?
Toteutuuko projekti toivotulla tavalla.
Google haku - varhainen puuttuminen - 81.100 osumaa.
Hakutuloksesta poimittu linkki Stakekin sivustoille.
Varhainen puuttuminen ymmärretään toimimiseksi mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä ongelmatilenteiden ehkäisemiseksi.
Olennaista on toimia silloin, kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on runsaasti. Varhainen puuttuminen on varhaista vastuunottoa omasta toiminnasta toisten tukemiseksi.
THL edistää psykososiaalisten palveluiden ja asiakkaiden varhaista avointa yhteistyötä kehittämällä, levittämällä ja tutkimalla mm. dialogisia ja verkostomaisia palvelurakenteita, sekä asiakkaan, läheisten, ja työntekijöiden avoimeen ja ja osallistuvaan yhteistyöhön.
Varpu verkosto.
Miksi aina kun lapsen tai nuoren elämäsä tapahtuu jotain kamalaa, joku taho kertoo että olivathan ongelmat jo vuosia nähtävissä Jos ne kerran nähdään, miksi ei puututa ajoissa.
http://groups.stakes.fi/VERK/FI/Varpu/index.htm
tehtiin se varhaisessa tai myöhäisessä vaiheessa. Muut tukitoimet ovat naurettavia koristeita, joiden turvin sitten huostat saadaan tehtyä.
sai alkuunsa alkupuolella 2000 lukua ja mitä se onkaan (kuka tekisikään virallisen seurantatutkimuksen asiasta, herrat Arnkil ja Erikson, varpusen luojat, kieltävät että tutkimukselle olisi tarvetta!)
saanut maassamme aikaiseksi?
on puututtu ja jopa kovilla viranomaisotteilla (poliisi ja sossu jopa yhdessä) lapsien, nuorten ja perheiden elämään niin että YLI 16 600 LASTA JA NUORTA (v. 2008 tilasto) on sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle.
Arnkilin ja Eriksonin olisi syytä tarkastella ja todella kriittisesti aikaansaaannoksiaan
(varsinainen varpusen p...n seurantatutkimus pitäisi tehdä kuitenkin aivan jonkin muun ja puoluettoman tahon toimesta!)
ja jos on jotain vastattavaa
niin sitten ottavat varpusen pa.... luoneina viranomaisina sen heille kuuluvan vastuun.
............ ei ole mitään, jos pakoon vastuutaan ja tekemisiään juoksee .......
jäädä historiaan huolensa aiheuttamista huostista? Jotenkin on niin tyypillistä, että kun kaksi herraa kehittää naurettavan ruudukon, tuhatpäinen, lähinnä akkalauma on heti - kritiikittömästi - valmis ottamaan ruudukon käyttöönsä. Ja soveltaen sitä perheitä vastaan. Olisivat herrat saaneet miettiä ja olla valppaampina. Kuinkahan monet lapset ja perheet ovat kärsineet
tietävät ja tiedostavat aikaansaaneensa (esimerkkinä tuo Stakes-vetoomus)
mutta kun ovat "tiedemiehiä"
ei heitä se omien aikaansaannosten tarkastelu enää kiinnosta
eikä heidän maailmaansa hetkauta
(paitsi Arnkil ilmoitti lehdessä, että hän ei sietäisi moista varpuilua oman lapsensa kohdalla ...)
joten kaikki varpuilun seuranta ja kustannus jne
jää pelkästään
veronmaksajien harteille ja seurattavaksi.
Valtion tilintarkastajathan voisivat
ehkä
tutkia mitä tämä Varpu-projekti sai aikaan
ja mihin valtion/veromaksajien veroraha
tässä varpuilussa valuikaan ja edelleen valuu .....
Linkki Kauppalehden uutiseen 19.3.2010 ja keskusteluun sosiaaliviranomaisten toiminnasta.
Suomen sosiaaliviranomaiset rikkovat lasten perusoikeuksia.
Viisasta puhetta. Suomessa ei ole totuttu noudattamaan ihmisoikeuksia, varsinkaan lasten ja nuorten.
Uutisen jälkeen keskustelua aiheesta, sekä linkkejä muihin tiedotusvälineisiin.
Linkki myös Vanhemmat com sivustolle, sekä linkki Suomen yritykset luetteloon, jossa yhteystiedot hoivakoteihin, joita tässä maassaanäyttää riittävän.
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?messageID=3816996&tstart=0
********
Kauppalehden uutisesta poimittu linkki Yle uutiseen.
Venäjän lapsiasiamies kummeksuu pienessä Suomen huostaanoottomääriä.
Miksi Suomessa huostaanotetaan vuosittain yli 10.000 lasta.
Linkki uutiseen.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/03/venajan_lapsiasiamies_kummeksuu_suomen_huostaanottomaaria_1544846.html
****************
pitää naapurin kertoa meille suomalaisille
mikä meillä on lastensuojelussa
siis siinä virallisessa viranomaisten pyörittämässä virkasirkushevosten hirnunnassa
pielessä ja mitä meidän pitäisi oikeastikin lastemme ja nuortemme ja perheidemme asioisssa tehdä.
" .....
Hän itse sanoi kannattavansa pehmeämpiä keinoja lasten suojelemiseksi.
Astahov kummeksui myös sitä,
mikseivät sosiaaliviranomaiset tee Suomessa nykyistä enemmän kotikäyntejä.
Hänelle jäi lyhyestä Suomen-vierailusta sellainen kuva,
että viranomainen tekee päätökset liian usein
vain asianosaisten papereiden perusteella.
Astahovin mielestä kotikäyntejä pitäisi tehdä enemmän
huostaanottojen estämiseksi ..................."
_______________
Ja se että suomalainen sossu ei ymmärrä venäläistä kulttuuria, tapoja puhumattakaan että venäjän kieltä,
eihän sossu eteläisessä suomessa ymmärrä savolaista eikä pohojolaistakaan mielenlaatua, puhetta, käytöstä, tapoja
miten sitä voisi kuvitella että
vielä venäläistä ......
paperit taitaavat tarkoittaa näiden meillä niin ammattitaitoisten perhetyöntekijöiden aikaansaamia
- ala-arvoisia tuotoksia.
ps.
äkkiä tämä venäläinen viranomainen näki ja huomasi
mitä meillä suomessa lastensuojelussa tapahtuu ja mikä meillä mättää.
on se kumma ettei suomalainen poliitikko ja päättäjä, valvova viranomainen
tätä
näitä epäkohtia ja ala-arvoisuuksia ole
näkevinään eikä huomaavinaan......
Ehkä psykiatri Martti Paloheimon kirjoissa löytyisi pohdittavaa tänäpäivänänkin.
Oliko hän aikaansa edellä, - vai jatkammeko "Kotivammaisuuden kierrettä"?
Paloheimo käytti ilmaisua "Suomalainen kansanneuroosi."
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) on ilmestynyt useita kirjoja mm. Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat Kirjapaja OY 1999. äitivammaisuudesta lajemmin Kotivammaisuus kirjassa sivuilla 155-174.
Ennen kotivammaisuus käsitteen syntyä Paloheimolle kirkastui käsite Äitivammaisuus. Hänen psykiatrisella vastaanotolla oli yleensä enemmän keski-ikäisiä naisia, kuin miehiä.
Lainaus kirja-arvostelusta. Kotivammaisuuden synty. Suomalaisen lapsuuden havat.
Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.
(Lisäys 5.4.2010 Jokainen Sossu ei rakasta, eikä kunnioita lapsia).
Martti Paloheimo Ihmisensuojelu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti.
Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisölllemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on depatti- ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
Google haku > suomalaisen lapsuuden haavat < lainauksia Kotivammaisuus kirjasta.
Ensimmäisessä otsakkeessa 15 sivuinen lainaus kirjasta.
Haku > ihmisen suojelu martti paloheimo < löytyy myös kirjalainauksia ja keskusteluita.
Myös haulla > äitivammaisuus martti paloheimo< löytyy netissä keskustelua ja kirjalainauksia.
PS. Kirjoja näytti olevan huutokaupattavana jollakin Book plussalla tms?
Päivän kysymys. Olisiko aika julkaista uusi kirja, jonka nimi voisi olla vaikkapa Sossujen, lastensuojelun, yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Kirjaan saisi ehkä lisää syvyyttä lainauksilla Salman Rushdin kirjasta Saatanalliset säkeet.
( Sossujen saatanalliset säkeet)?
Voisisvatko sossut olla äitivammaisia?
Väkivaltainen Suomi ohjelma, oli toivottavasti päänavaus syvällisempään pohdintaan lasten ja nuorten tulevaisuudesta.
Nuoret ovat tulevia isejä, ätejä, kasvattajia, mummuja, vaareja, opettajia, sossuja. Minkälaisia?
Aihetta käsitellään 7.3. 2010. Inhimillinen tekijä Äiti tytär suhteesta, sekä 15.3. 2010. Silminnäkijä ohjelmassa Lähestyminen kielletty.
Psykiatri Martti Paloheimo julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppempi painos vuonna 1992.
Eräs kirjan lukenut nainen kirjoitti Paloheimolle . "Kiitos luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Päivän kysymys. Olisiko otettava kesksuteluun myös Sossujen ja yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?
Kirjassaan hän käsitteli myös vaikeita äiti tytär suhteita , josta hän alkoi käyttämään ilmaisua äitivammaisuus.
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden keski-ikäisten "akateemisesti sivistyneiden" naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta. Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. -En ansaitse itselleni mitään hyvää. -Minun ei ole lupa olla onnellinen. -Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. - Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko .Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
Hei, jos joku venäläinen tulee sanomaan tänne mielipiteitään suomalaisen yhteiskunnasta, on se ihan merkityksetöntä. Oletteko ikinä käyneet Pietarissa ja nähneet sitä saastaa ja lokaa missä katulapset joutuvat elämään??
Venäjälä ei ihmishenki paljon maksa ja lapsen elämä on arvotonta. Touhu on venäjällä ihan sairasta ja laitonta. Miliisit tekevät ihan mitä lystäävät ja korruptio on huipussaan.
Älkää edes viittikö korvianne lotkauttaa jonkun venäläisen korruptiotuotteen puheille.
Ette kai te nyt noin helvetin tyhmiä ole?
Venäjän lapsiasiavaltuutettu tai lapsioikeusasiamies Pavel Astahovin vierailua kommentoidessamme ja ihaillessamme ei kärkemme voi olla Pietarin katulapset. He ovat eri asia. Jos ihailemme ja kehumme Astahovin vierailua Suomeen, puhumme hänen toiminnastaan (ja poikkeuksellisen rohkeasti sellaisesta) täällä Suomessa.
Meillä on oikeus ja pieni velvollisuuskin kiittää häntä tuosta Suomen vierailusta.
Ja aivan samaan tahtiin voimme jatkossa jatkaa kritiikkiämme, joka kohdistuu venäläisiin lapsiin. Emme kadota kriittisyyttämme mihinkään. Mutta kiitosta ja kehuja kannattaa antaa silloin, kun toiminta lähtee oikeille linjoille. Hyvää kehitystä on kannustettava - ja se on osattava myös tunnistaa!!
Ja minä ihmettelen, millä tavoin Astahovin vierailuun kielteisesti suhtautuvat ovat jaksaneet tuoda julkisuudessa esiin käsityksiään Pietarin katulapsista? Ovatko he olleet julkisuudessa äänessä lasten puolesta? Ovatko he onnistuneet markkinnoimaan julkisuuteen jotain sellaista, mikä voisi jatkossa auttaa näitä lapsia Pietarissa?
Minä ehdotan jopa sellaista, että TUODAAN NÄITÄ PIETARIN KATULAPSIA SUOMEEN HOITOON! Meillä on vankka lastenkotibisnes sitä varten. Mielestäni nämä lapset ansaitsevat katon päänsä päälle ja ruokaa. Yms... Vihdoinkin suomalainen sosiaalikoneisto lähtisi aidosti pelastamaan ihmisiä.
Ja suomalaisia lastenkoteja voisi siirtää tuonne Pietarin alueelle. Kyllä sinne muutama joutaisi. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen voisi laajentaa lastenkotibisnestään ja perustaa laitoksen myös Pietariin tai Viipuriin.
Jämsässä on muuten jo suunnitelmia, että eräs yritys haluaa perustaa vastaanottokodin yksin Suomeen saapuville maahanmuuttajalapsille. Tuolla alalla riittäisi työtä loputtomiin, jos olette huolissanne Pietarin katulapsista. Ja hyvä on, että olette. Inhimillistä kärsimystä vastaan pitää taistella.
http://www.jamsanseutu.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194638921411/artikkeli/pakolaisten vastaanottamista selvitetaan.html
Astahovin vastustajat, olkaa johdonmukaisia! Kun olette Pietarin katulasten puolella, tehkää jotain että he eivät kärsisi!!