Et ollut oksa elämäni puussa.
Et pitkospolku suolla, joka uhkaavasti upotti.
Silti roikuin ja laahauduin vuosikausia lattiamoppina
jätevaunusi koukussa.
Risana nyt maistelen kevään tuoksuja.
Haistelen sormillani uutta alkua.
Mutta ensin nukun.
Unta, jonka voimalla
taas jaksan kulkea.
Et pitkospolku suolla, joka uhkaavasti upotti.
Silti roikuin ja laahauduin vuosikausia lattiamoppina
jätevaunusi koukussa.
Risana nyt maistelen kevään tuoksuja.
Haistelen sormillani uutta alkua.
Mutta ensin nukun.
Unta, jonka voimalla
taas jaksan kulkea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
moni on jäänyt jätekkoukkuu
moni loppuun kulutettuna
heitetty pois
joskus joku löytää
repaleisen rievun
ottaa ja korjaa
antaa uuden mahdollisuuden
elämän markkinoille
Kiitos.
Selvästi näit runoni sanoman.
Ehkä elämä palaa vielä luokseni!