ollet ole alkujaan Romani ja ole saaliin etsinnässä
öin ja päivin,
sulje sydämesi kaksin lukoin, ja heitä avain pois.
Taikka, hautaa se mustimman kiven alle, isäsi sydämen
alapuolelle.
Ja pidä silmäsi tavaroissasi ja jalkasi kapealla tiellä
Silloin sinä voit seisoa ovellasi, ilkkumassa kun
mustalaisvaunut kulkevat ohi.
Sillä ei ole oikein, että kaajeiden porukat
eläisivät kuin mustalaiset.
Jollei sinussa ole mustalaisen verta, joka niittää
vaan ei kylvä.
Ole tyytyväinen saamaasi hyvään.
Seuraa omia juttujasi; kynnä äestä ja jyrää
peltojasi, ja kylvä mitä sinun kylvämään pitää.
Elä koskaan päästä sydäntä käsistäsi. Elä laske sitä
kulkemaan maanteitä.
Silloin sinä voi nauttia ansaitsemastasi ateriasta kun
mustalaisvaunut kulkevat ohitse.
Sillä ei ole kaajeiden luonteen mukaista, rakastaa
sitä mitä romanit rakastavat.
Jollei sinulla ole romanisilmiä jotka näkevät, mutta
harvoin itkevät,
pidä silloin pääsi pois avoimen taivaan alta, missä
tähtien loisto saattaa häiritä untasi.
Katsele kuuta ikkunan takka ja odota ilmoja joita
sinulle annetaan.
Elä menen ulos aamu sateeseen, eläkkä jää
kasteeseen.
Sinä voit aina sulkea silmäsi kun mustalaisvaunut
kulkevat ohitse.
Sillä ei sovi kaajenpojan käydä tietä niin
kuin romanin.
öin ja päivin,
sulje sydämesi kaksin lukoin, ja heitä avain pois.
Taikka, hautaa se mustimman kiven alle, isäsi sydämen
alapuolelle.
Ja pidä silmäsi tavaroissasi ja jalkasi kapealla tiellä
Silloin sinä voit seisoa ovellasi, ilkkumassa kun
mustalaisvaunut kulkevat ohi.
Sillä ei ole oikein, että kaajeiden porukat
eläisivät kuin mustalaiset.
Jollei sinussa ole mustalaisen verta, joka niittää
vaan ei kylvä.
Ole tyytyväinen saamaasi hyvään.
Seuraa omia juttujasi; kynnä äestä ja jyrää
peltojasi, ja kylvä mitä sinun kylvämään pitää.
Elä koskaan päästä sydäntä käsistäsi. Elä laske sitä
kulkemaan maanteitä.
Silloin sinä voi nauttia ansaitsemastasi ateriasta kun
mustalaisvaunut kulkevat ohitse.
Sillä ei ole kaajeiden luonteen mukaista, rakastaa
sitä mitä romanit rakastavat.
Jollei sinulla ole romanisilmiä jotka näkevät, mutta
harvoin itkevät,
pidä silloin pääsi pois avoimen taivaan alta, missä
tähtien loisto saattaa häiritä untasi.
Katsele kuuta ikkunan takka ja odota ilmoja joita
sinulle annetaan.
Elä menen ulos aamu sateeseen, eläkkä jää
kasteeseen.
Sinä voit aina sulkea silmäsi kun mustalaisvaunut
kulkevat ohitse.
Sillä ei sovi kaajenpojan käydä tietä niin
kuin romanin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitää kuitenkin muistaa ne yksilölliset erot, joita on ihmisten välillä. Ei voi sanoa, että jokin tietty käyttäytyminen kuuluisi pelkästään jollekkin etniselle ryhmälle.
ei tuon runon sisältö aivan niin helppo ole. Siinä on vuosisataine koodi, kahle, kuten vanhojen romanien aikoinaan käyttämä sanonta," Poltettu maa. Poltetut paikat" tämän sanonat käsite on jo kauvan ollut mykkä ja tulkitsematon uuden ajan romaneille, joiden 'doman tyyppinen elämäntapa jääne on olemassa enään esillä tarpeettomana keinotekoisian ulkonaisina merkkeinä.
Minä uskon, että meneisyyden koodi on liian voimakas kolmen, taikka neljän sukupolven murettavaksi.
Luultavasti se, että miten tuon runon tulkitsee, riippuu lukijastakin. En ota kantaa tuohon koodi-asiaan, mutta siihen kyllä, että jokainen tavallaan kantaa kuitenkin joitakin kahleita. Joko yhteisön tai itsensä asettamia.
Ristinsä meistä kullakin.
ymmärän tämän asian näin: 'Domanismi', paimentolaisien elämän tapa on kulkea eläinten ruokintapaikkojen mukaan.
Kun eläimet ovat syoneet alueen sellaiseksi, ettei siitä sillä kertaa ole enmpää hyötyä saatavilla, siirtyvät joukot, taikka ryhmä etteenpäin seuraavalle ruokintapaikalle.
Nämä ruokintapaikat ovat eräälaisessa kierossa, joissa vanhastaan on jo vieraitu ja niityt ja vedenottopikat ovat tulleet kuin omiksi maiksi.
Kun joku toinen ryhmä tulee ja käy näillä alueilla ja antaa elukojensa kaluta paikat niin puhtaiski ettei siitä ole pitkään aikkan kenelekään hyötyä, ja vielä huolimattoman hoidon jäljiltä ovat tulisiat levineet ja koko seutu on tullut epäluuloiseksi, silloin syntyy eripuraa ja sisäinen järjestyksen vaatimus eri paimentolaisheimojen kesken.
Tämä mustalaisien elämässä vielä sotien jäleisiin vyuosiin astti toistui sellaisena versioina kuten että romanit jotka säänöllisestti vierailivat joillakin alueilla ja saivat liinansa myytyä ja vaihdettua tavaraan ja hevosensa sytettyä, He pitivät yllä hyviä suhteita paikallisasukaisiin ja alkoivat pitä aluetta omanaa. Usein vieraiden mustalaisien ilmestyttyä maileen varottivat näitä pilaamasta ilkeyksineen aluetta, 'polttamatta' sitä, samomalla että tämä on meidän kaupunki, ja me ajamme pois kaikki jotka tekevät ilkeyksiään ja poltavat paikat.
Tässä on se domanisen eläm samankaltaisuus josta vain harvat tänä päivänä tietävät ja vielä harvemmmat välittävät.