Peter Frantzen kertoo isäpuolestaan, joka oli ammatiltaan poliisi.
Kovin tuttua ja niin surullista. Poliisin ammatin stressi upotettiin viinaan ja perheen pieksentään.
Kuristamista ja hakkaamista.
Peter Franzen on poliisin mielivallan uhri mitä suurimmassa määrin.
Asia ei paljastunut, koska perhe tunsi syvää häpeää. Minulla on ollut onnellinen lapsuus, jossa ei koskaan tarvinnut pelätä väkivaltaa perheen sisällä. Tulee silloin miettineeksi, kuinka onnellisessa asemassa on ollut.
Vaikka lähipiirissä on ollut henkisen väkivallan mestari, niin se ei kyennyt kuitenkaan vaikuttamaan kovinkaan paljon. VAikka on itsekin ollut koko ikänsä huijarin huijattu, niin silti voisi olla paljon huonommassa asemassa.
On hienoa kuinka Frantzen kertoo avoimesti kuinka asiat olivat.
Kyseessä oli luonnehäiriöinen poliisi. Heitä on paljon ja työ on stressaavaa. Asia on Suomessa hyvin vaiettu asia. Poliisien väkivalta kotona ja työssä. Siitä ei haluta puhua eikä haluta tietää. Poissa silmistä,poissa mielistä.
Tällä palstalla tulee myös hyvin esiin kuinka näistä asioista ei voi puhua ilman suurta tunteenpurkausta. Varmaan tätäkin kirjoutustani ensimmäiseksi tullaan kommentoimaan sekomaken puheina ja kerrotaan miten minun pitäisi mennä hoitoon.
Sellaisilla ihmisillä on luultavasti itsellään hyvin paha olla. Luultavasti päihdeongelmia ja olen osunut liian lähelle totuutta heidän mielestään.
Muutenhan ei kirjoituksiin reagoida ellei se kosketa jotenkin omaa elämää. Muutenhan kirjoitukseni olisivat kommentoimattomia ja tyhjänpäiväisiä kirjoituksia.
Nyt ne ovat koskettaneet monia ihmisiä henkiläkohtaisesti ja reagointi on ollut hyvin voimakasta.
Vanhempi konstaapeli Fager totesi ensin säälineensä minua. Minkä takia?
Olisi mielenkiintoista tietää mitä asiaa hän minussa sääli. sitäkö, mitä hänen kollegansa minulle tekivät vai sitä että hän luuli minun olevan tyhmä. ei meistä kukaan ole tyhmä vaan meillä kaikilla on omat lahjakkuutemme. Lahjat ovat vain erilaisia
En ole kovin ylpeä omasta lahjakkuudestani olla hyvin ärsyttävä ihminen. Mutta toisaalta sekin on lahjakkuutta.
Minua koskettaa sellaiset kirjoutukset, jotka koskettavat poliisin vääryyksiä, narsismia, kavalluksia kuolinpesiä. Minulla on niistä henkilökohtaisia kokemuksia ja valitettavasti ne koskettavat elämääni vaikken halua niiden koskettavan minun elämääni.
Kovin tuttua ja niin surullista. Poliisin ammatin stressi upotettiin viinaan ja perheen pieksentään.
Kuristamista ja hakkaamista.
Peter Franzen on poliisin mielivallan uhri mitä suurimmassa määrin.
Asia ei paljastunut, koska perhe tunsi syvää häpeää. Minulla on ollut onnellinen lapsuus, jossa ei koskaan tarvinnut pelätä väkivaltaa perheen sisällä. Tulee silloin miettineeksi, kuinka onnellisessa asemassa on ollut.
Vaikka lähipiirissä on ollut henkisen väkivallan mestari, niin se ei kyennyt kuitenkaan vaikuttamaan kovinkaan paljon. VAikka on itsekin ollut koko ikänsä huijarin huijattu, niin silti voisi olla paljon huonommassa asemassa.
On hienoa kuinka Frantzen kertoo avoimesti kuinka asiat olivat.
Kyseessä oli luonnehäiriöinen poliisi. Heitä on paljon ja työ on stressaavaa. Asia on Suomessa hyvin vaiettu asia. Poliisien väkivalta kotona ja työssä. Siitä ei haluta puhua eikä haluta tietää. Poissa silmistä,poissa mielistä.
Tällä palstalla tulee myös hyvin esiin kuinka näistä asioista ei voi puhua ilman suurta tunteenpurkausta. Varmaan tätäkin kirjoutustani ensimmäiseksi tullaan kommentoimaan sekomaken puheina ja kerrotaan miten minun pitäisi mennä hoitoon.
Sellaisilla ihmisillä on luultavasti itsellään hyvin paha olla. Luultavasti päihdeongelmia ja olen osunut liian lähelle totuutta heidän mielestään.
Muutenhan ei kirjoituksiin reagoida ellei se kosketa jotenkin omaa elämää. Muutenhan kirjoitukseni olisivat kommentoimattomia ja tyhjänpäiväisiä kirjoituksia.
Nyt ne ovat koskettaneet monia ihmisiä henkiläkohtaisesti ja reagointi on ollut hyvin voimakasta.
Vanhempi konstaapeli Fager totesi ensin säälineensä minua. Minkä takia?
Olisi mielenkiintoista tietää mitä asiaa hän minussa sääli. sitäkö, mitä hänen kollegansa minulle tekivät vai sitä että hän luuli minun olevan tyhmä. ei meistä kukaan ole tyhmä vaan meillä kaikilla on omat lahjakkuutemme. Lahjat ovat vain erilaisia
En ole kovin ylpeä omasta lahjakkuudestani olla hyvin ärsyttävä ihminen. Mutta toisaalta sekin on lahjakkuutta.
Minua koskettaa sellaiset kirjoutukset, jotka koskettavat poliisin vääryyksiä, narsismia, kavalluksia kuolinpesiä. Minulla on niistä henkilökohtaisia kokemuksia ja valitettavasti ne koskettavat elämääni vaikken halua niiden koskettavan minun elämääni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meni arvostus hyvään näyttelijään ,kyllä sitä osaa suku pilata hyvän näyttelijän maineen ja enpä taida enään katsoa elokuvia ...
ja suuttui! Poliisinpalvojan mielestä poliiseja ei saa arvostella, eikä puhua totuuksia poliisin tekemisistä.
Mutta eihän Muhamedistäkään saa piirtää pilakuvaa. Poliisinpalvonta on uskonto jossa poliisi on jumala ja poliisiin uskovat todella fanaattisia. Poliisinpalvojat ovat potentionaalisia terroristejä.
harjoittama perhe väkivalta. Itse tiedän monta surullista tarinaa,missä perheen isä on ollut poliisi ja pahoinpidellyt perhettään raukkamaisesti ja julmasti vuosikausia.
Väkivalta on poliisin työssä kokoajan läsnä.Yksi syy miksi poliisin ovat lähes poikkeuksetta hyvin väkivaltaisia on se,että poliisikouluun ei hae kukaan täysin normaali ihminen, vaan yleensä on taipumusta väkivaltaisuuteen.
Miten ihmeen vanha oikein olet, kun kirjoitat poliisikoulusta. Sellainen lopetti toimintansa v. 1962 kun se muutti Suomenlinnasta Otaniemeen.
Älä muuuten usko tuota vakiohäirikköä, joka jutussaan vääntää vertausta jostakin Muhamedista.
Hyvä, että Franzenia ja muita räkänokkia on kasvatettu.
Nyky nuorissa se on harvinaista.
Jos itse (Franzen) antaa syyn, niin turha itkeä.
Itse olin lapsena poliisien kanssa tekemisissä, kuulustelivat, mutta eivät koskaan käyttäneet väkivaltaa.
Siksi on helppo nostaa hattua poliiseille. Varsinkin, kun näkee nyky nuoret.
Ikävä sanoa, mutta ilman kasvatusta nuoret ovat pelkkää ihmisjätettä !!!
Riittää vaan kun lukee näitä kirjoituksia, seuraa maailman menoa ja ajattee omilla aivoilla ennakkoluulottomasti. Omista ajatuksista se totuus jokaiselle syntyy. Myöskään propagandaan, jossa poliisi on täydellisen hyvä ei kannata uskoa. Oma ajattelu on paljon fiksumpaa kuin uskominen. Uskominen ja uskonnot ovat typerien kusetusta ja keino hallita ihmisiä. Poliisinpalvonta on uskonto joka ei perustu tosiasioihin, vaan uskomuksiin.
Minä itse tunnen kunnollisia poliiseja. Heitä on myös salossa.
Poliisin työssä vain ongelmat haudataan eikä niistä saisi puhua. Ihan niinkuin missä muussa ammatissa tahansa on ongelmia, mutta poliisin ammattia säädetään erikseen poliisilailla.
Ammattiin pitäisi valikoitua tietyn tyyppisiä ihmisiä, mutta siitä huolimatta Kovin paljon poliisit tyrivät.
Siksi siitä asiasta pitää saada aikaiseksi kunnollista keskustelua eikä äärimmäistä propagandaa.
Poliisit eivät ole pyhimyksiä, eikä heidän vääryyksiään pidä peitellä, mutta heidän ammattinsa on hyvin tärkeä ammatti tai sen ainakin pitäisi olla.
No, alahan Ahdeoja luettelemaan ammatteja, joissa kaikki ovat pyhimyksiä. Ovatko... ??
- papit
- opettajat
- poliisit
- maanviljelijät
- kansanedustajat
- ministerit
- lääkärit
- jne, jne....
Eiköhän niihinkin valikoidu tietynlaisia tyyppe, mutta siitä huolimatta...
Aika hyvin ja monipuolisesti pitää tuntea, jos pystyy kunnolliseksi väittämään. En minäkään tosin väitä, että kunnollisia poliiseita ei olisi yhtäkään.
Se porukka mistä poliisit nykyään koulutetaan (valikoituu) ei todellakaan ole kovin laadukasta. Kuka fiksu lähtisi paskahommiin paskaporukkaa vahtimaan pienellä palkalla ja ikävillä työajoilla. Ainoa luontaisetu on, että saa kyykyttää asiakkaita. Se tietysti on iso asia henkisesti pienipilisille ihmisille.
Joo, olet vähän hajuilla, mutta et tunne näköjään poliisialaa. Olet nähnyt vain, kuinka kentällä haalareissa työskentelevät poliisit ottavat rosvoja kiinni, tai mättävät ihmispaskaa maijoihinsa.
Kyllä poliisiala tarjoaa hyvän työpaikan ihan akateemisesti sivistyneellekin, mutta koska he työskentelevät toimistoissa ja virastoissa, niin ethän sinä siitä mitään tiedä. Heillä on kaiken lisäksi työaikana ihan normaali virastoissa noudatettava työaika. Palkka ei kuitenkaan valtion töissä ole kehuttava, se tunnustettakoon. Ennen pientä palkkaa korvasi erittäin hyvät eläke-edut. Alhainen eläkeikä ja korkea eläkeprosentti. Lisäksi virkaeläkkkeellä oleva voi tehdä eläkkeellä ollessaan vielä työtä tänäänkin, jos haluaa, eikä se vähennä eläkettä, kuten kaikilla muilla. Välttäähän nykyään valtion viroissa myös ainaisen pelon lomautuksista ja irtisanomisilta. En muista, että Suomessa poliiseja olisi koskaan lomautettu. Irtisanottukin vain rikoksen perusteella. Kaiken lisäksi mitään opintolainaa ei poliisin ole koskan tarvinnut ottaa, kun valtio on kouluttanut. Akateemiset poliisitkin ovat selvinneet ilman lainoja, koska tutkinnot on tehty työn ohessa, tai virkavapaalla.
Sä olet sekomake joten sun kommenttis kuitataan sillä....
Katsoin eilen jonkun aikaa Peter Frantzenin ohjaamaa elokuvaa, jossa myös itse näytteli. Tumman veden päällä, oli elokuvan nimi. Hyvin oli tehty, itse elin lapsuuteni -70-80- luvun alun Suomessa ja tuntui pahalta katsoa elokuvaa, koska jouduin lapsuuteni elämään arvaamattoman isän pelon alla.
Elokuvassa asiaa käsiteltiin vielä pahempana kuin oma kokema oli, mut tunsin sen pelon ja siksi en tykännyt katsoa koko elokuvaa. Toi mieleen liikaa huonoja muistoja omasta lapsuudesta. Isä oli sota-ajan lapsi ja ilmeisen rankan lapsuuden eli suuren perheen lapsena, silloin ei näitä asioita kyetty käsittelemään ollenkaan.
Maksoimme sodasta kovan hinnan vielä kymmeniä vuosia sodan päättymisen jälkeen. Paha Venäjä Putinin johdolla näyttää toistavan samaa nyt Ukrainassa. Pahaa tekee ajatella heitä, jotka sodasta eniten kärsivät, Ukrainalaisia kuitenkin kymmenen kertaa enemmän kuin oli meitä silloin -39-44- vuosina.