myöten.
Romanit, mustalaiset, kaleet sintit, ovat aina hakeneet turvaa metsistä, ja liikkuneet metsiä myöten. Tunne joitakin tarinoita kapina-ajan suomesta, jolloin silloiset romanit hakivat suojaa metsistä.
Se miten todellista tuo metsän siimeksen antama turva on ollut - sitä en tiedä. Tiedän vain sen että kovillakin pakkasilla kuusimetsän suoja on tuntuva.
Babuska, Puolasta kotoisin ollut Brovislawa Wajs. yksi tuentuimista romani lyyrikoista on kirjoittanut "Veren kyyneleet", tämä muistuttaa paljon Amerikan intiaanien"Kyynelten Polku.
Metsän siimeksessä, ilman ruokaa ilman tulta – nälkäisinä kymissään.
Mihin panna lapset nukkumaan? Ei telttaa, ei suojaa.
Ei voi pitää öisin tulta ja päivisin, savu tuo saksalaiset paikalle.
Miten selvitä lapsien kanssa talvisessa metsässä?
Kaikki paljain jaloin.
Ne tahtovat murhat meidät kaikki. Ensi ne pakottivat meidän pakkotyöhön.
Saksalainen tuli meitä tervehtimää. Minulla on pahoja uutisia:
Ne tahtovat tappaa teidät tänä yönä. Elä kerro kellekään; minäkin olen tumma. Sinun vertasi
ja väärentämätön.
Jumala teitä auttakoon synkässä metsässä.
Ja tämän sanottuaan hän syleili meitä kaikkia.
Kolmeen päivää ei syötävää.
Kaikki paneutuivat nälkäisinä makuulle
kykenemättä nukkumaan tuijottavat tähtiä taivalla.
Jumala miten kaunista on elää!
Saksalaiset eivät meille sitä suo.
Oi pikku tähteni.
Aamun sarastuksessa olet suuri.
Sokaise saksalaiset. Pane ne pyörimään ympyrää.
Johda ne eksyksiin, niin Romani ja Juutalaislapset saavat elää.
Kun kova talvi koittaa mitä voi romani nainen lapsineen
selvittä?
Mistä vaatetta lasten suojaksi?
Kaikki ovat jo riekaleina.
Joku haluaa jo kuolla.
Vain taivas tietää kohtalomme ja joki
kuulee vaivamme.
Kuka näki meissä vihollisen?
Kenen suu pani kirouksen päällemme?
Jumala, elä kuule niitä!
Kuule meitä!
Tuli kylmä yö.
Vanha romani nainen lauloi.
Romanin tarinan.
Kylmä yö on tulossa, lunta, kuin pikku tähtöset,
peittää vaipallaan maan ja kädet.
Tummat silmät jäätyvät, sydämet kuolevat kylmään yöhön.
Voi nähdä linnunradan taivaalla.
Niin paljon lunta. Tie tukossa.
Tällaisena pakkasyönä pieni tyttö kuoli.
Ja neljäntenä päivänä äiti hautasi lumeen
neljä pientä poikaansa.
Aurinko, Katso miten
pieni romani kuolee kylmässä metsässä ilman sinua.
Kerran kotona, kuu paistoi ikkunaan ja piti minua hereillä.
Joku katsoi sisälle ja minä näin kauniin juutalaistytön
palelevan kylmässä, ja pyytävän ruokaa.
Voi sinä onneton parka.
Annoin hälle leipää, sen mitä oli.
Kummatkin meistä unohti, että poliisi ei ollut kaukana.
Mutta ne eivät tulleet sinä yönä.
Kaikki linnut rukoilevat lapsiemme puolesta.
Etteivät nuo paholaiset, kyy käärmeet tappaisi
heitä.
Oi Kohtalo. Huonon onneni onni.
http://www.thehypertexts.com/Bronislawa Wajs Papusza Poet Poetry Bio Picture Gypsy Poet Romani Poetry.htm
Romanit, mustalaiset, kaleet sintit, ovat aina hakeneet turvaa metsistä, ja liikkuneet metsiä myöten. Tunne joitakin tarinoita kapina-ajan suomesta, jolloin silloiset romanit hakivat suojaa metsistä.
Se miten todellista tuo metsän siimeksen antama turva on ollut - sitä en tiedä. Tiedän vain sen että kovillakin pakkasilla kuusimetsän suoja on tuntuva.
Babuska, Puolasta kotoisin ollut Brovislawa Wajs. yksi tuentuimista romani lyyrikoista on kirjoittanut "Veren kyyneleet", tämä muistuttaa paljon Amerikan intiaanien"Kyynelten Polku.
Metsän siimeksessä, ilman ruokaa ilman tulta – nälkäisinä kymissään.
Mihin panna lapset nukkumaan? Ei telttaa, ei suojaa.
Ei voi pitää öisin tulta ja päivisin, savu tuo saksalaiset paikalle.
Miten selvitä lapsien kanssa talvisessa metsässä?
Kaikki paljain jaloin.
Ne tahtovat murhat meidät kaikki. Ensi ne pakottivat meidän pakkotyöhön.
Saksalainen tuli meitä tervehtimää. Minulla on pahoja uutisia:
Ne tahtovat tappaa teidät tänä yönä. Elä kerro kellekään; minäkin olen tumma. Sinun vertasi
ja väärentämätön.
Jumala teitä auttakoon synkässä metsässä.
Ja tämän sanottuaan hän syleili meitä kaikkia.
Kolmeen päivää ei syötävää.
Kaikki paneutuivat nälkäisinä makuulle
kykenemättä nukkumaan tuijottavat tähtiä taivalla.
Jumala miten kaunista on elää!
Saksalaiset eivät meille sitä suo.
Oi pikku tähteni.
Aamun sarastuksessa olet suuri.
Sokaise saksalaiset. Pane ne pyörimään ympyrää.
Johda ne eksyksiin, niin Romani ja Juutalaislapset saavat elää.
Kun kova talvi koittaa mitä voi romani nainen lapsineen
selvittä?
Mistä vaatetta lasten suojaksi?
Kaikki ovat jo riekaleina.
Joku haluaa jo kuolla.
Vain taivas tietää kohtalomme ja joki
kuulee vaivamme.
Kuka näki meissä vihollisen?
Kenen suu pani kirouksen päällemme?
Jumala, elä kuule niitä!
Kuule meitä!
Tuli kylmä yö.
Vanha romani nainen lauloi.
Romanin tarinan.
Kylmä yö on tulossa, lunta, kuin pikku tähtöset,
peittää vaipallaan maan ja kädet.
Tummat silmät jäätyvät, sydämet kuolevat kylmään yöhön.
Voi nähdä linnunradan taivaalla.
Niin paljon lunta. Tie tukossa.
Tällaisena pakkasyönä pieni tyttö kuoli.
Ja neljäntenä päivänä äiti hautasi lumeen
neljä pientä poikaansa.
Aurinko, Katso miten
pieni romani kuolee kylmässä metsässä ilman sinua.
Kerran kotona, kuu paistoi ikkunaan ja piti minua hereillä.
Joku katsoi sisälle ja minä näin kauniin juutalaistytön
palelevan kylmässä, ja pyytävän ruokaa.
Voi sinä onneton parka.
Annoin hälle leipää, sen mitä oli.
Kummatkin meistä unohti, että poliisi ei ollut kaukana.
Mutta ne eivät tulleet sinä yönä.
Kaikki linnut rukoilevat lapsiemme puolesta.
Etteivät nuo paholaiset, kyy käärmeet tappaisi
heitä.
Oi Kohtalo. Huonon onneni onni.
http://www.thehypertexts.com/Bronislawa Wajs Papusza Poet Poetry Bio Picture Gypsy Poet Romani Poetry.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
X>Q?