Kun mietin tuossa että neurologiset omaavat lapsethan huostaanotetaan yleisemmin (huostaanoton syinä suurin syy) Niin miten olisi jos lähdettäisiin ratkomaan tätä huostaanotto vauhtia hiukan jarruttamaan hakemalla apua näiltä Neurologisten asioiden asiantuntijoilta.
Voisimme vaikka pyytää tältä taholta apua, lastensuojelua vastaan tai sosiaaliviranomaisia,kuntia,ym.
Voisko esim.tämä taho julkaista lehtiin,tv.ohjemaan,ym.tietoa siitä että neurologiset ongelmat eivät ole huostaanotto syitä/perusteita ja sen että mitä se saattaa aiheuttaa lapselle kun hänet sijoitetaan ja jätetään hoidotta,ym. Myöskin voisi haastaa lastensuojeluviranomaisia kertomaan miksi neurologisia lapsia on ryhdytty huostaanottamaan sen sijaan kuin olisi ne rahat kohdistettu neurologi palveluihin ja kouluihin joissa nimenomaan lapset tarvitsevat näitä erityisluokkia,kouluavustajia,ym, Noilla huostaanotto rahoilla olisi varmasti riittänyt hyvinkin monelle lapselle näihin palvelu tarpeisiin ja lapset saisivat asua kotonaan siellä missä heillä on hyvä olla ja johon he kuuluvatkin, sen sijaan että olisivat Kalliisti huostaanotettuina,kaltoinkohteltuina sij,paikoissaan ja hoidotta.
Niin olisiko tämä hyvä idea meidän vanhempien ottaa tähän tahoon yhteyttä ja pyytää heitä auttamaan lapsiamme?
ADHD-keskus
Huomioithan, että sähköposti- ja internetosoitteemme ovat uudistuneet.
ADHD-keskus on tuki-, tiedotus-, koulutus- ja kuntoutuskeskus. ADHD-keskus on asiantuntijaorganisaatio ja kohderyhmänä ovat perheet, joissa lapsella/nuorella on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden vaikeuksia, ADHD, Touretten oireyhtymä tai muita neuropsykiatrisia vaikeuksia. Palveluita tarjotaan myös päivähoidon, koulun ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, sekä muille asiasta kiinnostuneille
http://bvif.fi/suomeksi/adhd-center/
Mitä jos kokeiltaisiin? Emmehän ainakaan mitään voida enään menettääkkään. Tiedä vaikka tuo taho on se avain jolla lapset vapautetaan laittomasta huosta helvetistä ja ne jotka eivät vielä tuohon helvettiin ole joutuneet niin olisivat pelastettuja. Kun emme muualtakaan tunnu apua saavan lastemme hätään, niin olisikohan tämä se ongelman ratkaisun mahdollisuus?
Voisimme vaikka pyytää tältä taholta apua, lastensuojelua vastaan tai sosiaaliviranomaisia,kuntia,ym.
Voisko esim.tämä taho julkaista lehtiin,tv.ohjemaan,ym.tietoa siitä että neurologiset ongelmat eivät ole huostaanotto syitä/perusteita ja sen että mitä se saattaa aiheuttaa lapselle kun hänet sijoitetaan ja jätetään hoidotta,ym. Myöskin voisi haastaa lastensuojeluviranomaisia kertomaan miksi neurologisia lapsia on ryhdytty huostaanottamaan sen sijaan kuin olisi ne rahat kohdistettu neurologi palveluihin ja kouluihin joissa nimenomaan lapset tarvitsevat näitä erityisluokkia,kouluavustajia,ym, Noilla huostaanotto rahoilla olisi varmasti riittänyt hyvinkin monelle lapselle näihin palvelu tarpeisiin ja lapset saisivat asua kotonaan siellä missä heillä on hyvä olla ja johon he kuuluvatkin, sen sijaan että olisivat Kalliisti huostaanotettuina,kaltoinkohteltuina sij,paikoissaan ja hoidotta.
Niin olisiko tämä hyvä idea meidän vanhempien ottaa tähän tahoon yhteyttä ja pyytää heitä auttamaan lapsiamme?
ADHD-keskus
Huomioithan, että sähköposti- ja internetosoitteemme ovat uudistuneet.
ADHD-keskus on tuki-, tiedotus-, koulutus- ja kuntoutuskeskus. ADHD-keskus on asiantuntijaorganisaatio ja kohderyhmänä ovat perheet, joissa lapsella/nuorella on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden vaikeuksia, ADHD, Touretten oireyhtymä tai muita neuropsykiatrisia vaikeuksia. Palveluita tarjotaan myös päivähoidon, koulun ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, sekä muille asiasta kiinnostuneille
http://bvif.fi/suomeksi/adhd-center/
Mitä jos kokeiltaisiin? Emmehän ainakaan mitään voida enään menettääkkään. Tiedä vaikka tuo taho on se avain jolla lapset vapautetaan laittomasta huosta helvetistä ja ne jotka eivät vielä tuohon helvettiin ole joutuneet niin olisivat pelastettuja. Kun emme muualtakaan tunnu apua saavan lastemme hätään, niin olisikohan tämä se ongelman ratkaisun mahdollisuus?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tarvitsee etsiä jokin muu taho kuin tämä!!!!!
Suomen Lastenhoitoyhdistys
on maan vanhin lastensuojelujärjestö, perustettu vuonna 1893.
Järjestö perustettiin Anna af Schulténin aloitteesta. Tämän innovatiivisen naisenkantava ajatus oli, että sosiaalityötä ja auttamista tulisi tehdä ammatillisesti ja pitkäjänteisesti. Hänen ajatuksensa oli myös, että yhteiskunnan tehtävänä on puuttua ihmisen elämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sosiaalityön ja uusien toimintamuotojen kehittäminen ovat aina olleet ajankohtaisia asioita järjestölle. ”On muistettava, että paikalleen jääminen on yhtä kuin taaksepäin meneminen, jo siitä syystä, että ympäröivän maailman kiihtyvä kehitys jättää liikkumattomat taakseen” (Anna af Schultén)
Suomen Lastenhoitoyhdistyksen tavoitteena on:
• toimia terveen ja tarkoituksenmukaisen lastenhoidon hyväksi
• turvattomien lasten hoito ja kasvatus sekä koulutuksesta huolehtiminen
• auttaa vanhempia lastensa hoitamisessa ja kasvattamisessa
• lastenhoidon ja -kasvatuksen opetuksen edistäminen
Yhdistys tarjoaa lastensuojelua, päivähoitoa, perhetyötä, kuntoutusta sekä tiedotusta ja koulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Kohderyhmänä ovat ruotsin- ja suomenkieliset lapsiperheet, lapset, nuoret sekä alan ammattihenkilöstö. Yhdistyksen hallinto sijaitsee Helsingissä. Barnavårdsföreningen (Suomen Lastenhoitoyhdistys) on yksi Lasten Päivän Säätiön perustajajärjestöistä. Säätiön tehtävänä on ylläpitää Linnanmäen huvipuistoa, jonka tuotto käytetään lastensuojelujärjestöjen tukemiseen.
Stenbäckinkatu 7, 00250 Helsinki
Puh. (09) 3294 511, fax (09) 3294 5500
s-posti: [email protected]
www.bvif.fi
katso kartalla
http://bvif.fi/suomeksi/suomen_lastenhoitoyh/
Koululaisten iltapäivätoiminta
Yhdistys järjestää myös koululaisille iltapäivätoimintaa. Iltapäiväkerhojen tavoitteena on täyttää lasten iltapäivä tarkoituksenmukaisella toiminnalla ja vapaa-ajan vietolla. ”Iltis” tarjoaa lapselle turvallisen iltapäivän kavereiden ja luotettavien aikuisten parissa.
Haluatko tukea toimintaamme?
Yhdistyksemme tärkein tehtävä on tukea lapsia ja perheitä heidän jokapäiväisessä elämässään. Voit olla mukana auttamassa meitä työssämme! Yhdessä voimme kehittää liiketoimintaamme niin että mahdollisimman monet lapset, nuoret ja vanhemmat saavat apua.
Avustukset, lahjoitukset sekä testamentit ovat erittäin olennainen osa toteutettaessa yhdistyksen toimintaa. Varat käytetään luovuttajan toivomuksen mukaisesti.
Voit olla mukana muuntamassa yhteiskuntaamme lapsiystävällisempään suuntaan.
Tilin tiedot:
Aktia
405523-1155
Lasten päivähoito
Lasten päivähoitoa tarjotaan ostopalvelutoimintana kuudessa päiväkodissa Helsingissä. Yhdistys haluaa tarjota laadukasta hoitoa, kasvatusta ja opetusta varhaislapsuudessa. Yhteistyö vanhempien kanssa on hoito- ja kasvatustyön perusta. Leikki ja ilo, eli ”annetaan lasten olla lapsia”, ovat asioita joita yhdistys haluaa korostaa hoitotyössään.
Päiväkoti Språklinjen
Päiväkoti Språklinjen on kielikylpypäiväkoti jossa on 28 hoitopaikkaa suomenkielisille lapsille.
Päiväkoti Tallbo
Tallbossa on 25 hoitopaikkaa ympärivuorokautista hoitoa tarvitseville 1-6–vuotiaille lapsille.
Perhelinja
Perhelinjan kohderyhmänä ovat ruotsin- ja kaksikieliset perheet pääkaupunkiseudulla. Toimintamuotoja ovat varhainen perhetuki,
perhetyö, perheleirit ja vertaistukiryhmät vanhempien eron kokeneille lapsille sekä vanhemmille tarkoitetut avioeroseminaarit (Bruce Fisherin mukaan). Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa koulutetaan käyttämään ”Huoli puheeksi”- menetelmää.
Töölön lastenkoti
Vuonna 1910 perustettu Töölön lastenkoti on Suomen lastenhoitoyhdistyksen ylläpitämä 14 – paikkainen pitkäaikaista sijaishuoltoa tarjoava lastensuojelulaitos. Se toimii Helsingin keskustan tuntumassa vuonna 2007 täysin peruskorjatuissa tiloissa. Lastenkodissa on kaksi kodinomaista osastoa, joissa jokaiselle lapselle on oma huone.
Lastenkodin kiinteistössä on kaksi itsenäistymisasuntoa, joissa nuoret voivat harjoitella tuetusti lastenkodin itsenäistymisohjelman mukaisesti itsenäistä asumista turvallisesti ennen poismuuttoa.
Tällä hetkellä lastenkodissa on vapaita paikkoja
sitten jäsenet yrittivät potkia liiton hallitusta liikkeelle, että liitto olisi näkyvämmin vaatinut AS-lapsille oikeaa hoitoa ja kuntoutusta, sekä osallistunut kampanjaan, jolla Aspergerin oireyhtymää olisi tuotu tutuksi alkaen neuvolasta ja kaikille muillekin lasten kanssa työtä tekeville tahoille. Jäsenten kesken ajatus sai paljon kannatusta, mutta ikävä vain, puheenjohtaja oli jarruna idean näkyvälle toteutukselle. En tiedä miksi, mutta paha maku jäi. Sen jälkeen en ole ollut paljon liittoon yhteydessä, vaikka jäsenmaksun toistaiseksi maksankin.
Puheenjohtajasta jäi vähän liian poliitikkomainen vaikutelma, kaikki pitää tehdä kauhean vaikeaksi, eikä meteliä saa pitää mistään, kun kaikki on hoidettava niin hiivatin "sivistyneesti" ja ääntä pitämättä. Tuolla ajattelulla lopulta asiat sitten jäävätkin hoitamatta. Ei sekään oikein sivistynyttä ole, että suuri osa AS-lapsista jää oikean kuntoutuksen ulkopuolelle. Tosin sekin pitää mainita, että eivät kaikki sitä välttämättä edes tarvitse, siis ulkoisesti nähtynä oirekuva vaihtelee paljon eri ihmisillä ja riippuu, mille alueelle kelläkin ongelmat painottuvat. Kuntoutuksen tarve riippuu siitä, minkä verran oirekuva häiritsee lapsen tavalliseen elämään sopeutumista. AS-oireyhtymää pidetään lievimpänä autisminkirjon oireyhtymistä, seuraavana ADHD jne.
Se vain tunnustetaan monelta taholta, että tietoa näistä oireyhtymistä pitäisi saada runsaasti lisää, jopa muille lääkäreillekin, ei pelkästään neuvolaan, tarhaan, kouluterveyshuoltoon jne.
http://www.adhd-liitto.fi/julkaisut.html
3. Kunnat palveluiden järjestäjänä
Kunnat ovat joutuneet säästötalkoisiin talouden kiristyessä. On ollut pakko arvioida
kriittisesti olemassa olevien voimavarojen käyttöä ja eri tahojen resurssitoiveita.
Päättäjät haluavat hoitaa taloutta vastuullisesti, mutta samaan aikaan AD/HD-lapsen
vanhemmat haluavat tukea ja palveluja, koulu sekä sosiaali- ja terveystoimi lisää
määrärahoja. Eri toimijoiden tavoitteet näyttävät osittain ristiriitaisilta, mutta ovatko
ne sitä oikeasti?
On fakta, että useimmat AD/HD-lapset tarvitsevat lisätukea, jotta he selviäisivät
koulusta kunnialla. Toinen fakta on, että elleivät he selviä, se tulee yhteiskunnalle todella
kalliiksi.
On valittava pienen ja ison laskun välillä. Olisi kaikille edullista, jos päättäjät valitsisivat
edellisen vaihtoehdon, mutta liian usein he päätyvät jälkimmäiseen – rahapulaan
vedoten.
On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa
lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa
tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin
kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita
silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?
Perusopetuslaki korostaa varhaista puuttumista
Myös uudessa 1.8.2003 voimaan tulleessa perusopetuslain täydennyksessä korostetaan
lasten ja nuorten kehitykseen liittyvien vaikeuksien ennalta ehkäisyä sekä varhaista
puuttumista niihin niin, että edistetään hyvää oppimista sekä oppilaiden
psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.
Uusi laki määrittelee entistä tarkemmin oppilaan oikeutta oppilashuoltoon, kodin
ja koulun välisen yhteistyön tehostamista sekä opetus- ja sosiaali- ja terveydenhuollon
viranomaisten yhteistyövelvoitetta. Lain mukaan kodin ja koulun välinen
yhteistyö tulee määritellä opetussuunnitelmassa yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon
toimeenpanotehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.
Laissa säädetään myös oppilaan oikeudesta saada opetukseen osallistumisen edellyttämä
oppilashuolto. Oppilashuoltoon kuuluu lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä,
fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Oppilashuolto on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea. Tavoitteena on luoda terve
ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä
sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia.
Oppilashuollon tavoitteena on myös oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä
koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen
ja poistaminen mahdollisimman varhain.
http://www.adhd-liitto.fi/Paattajienopas.pdf
Jatkuu
Tukipalvelut lähikouluun
Kaikkien lasten ja nuorten menestyminen esi-, perus- ja lisäopetuksessa sekä jatkoopintokelpoisuuden
saavuttaminen on koulutuksen keskeinen päämäärä. Kunnan
tehtävänä on järjestää oppilaille riittävä tuki ja ohjaus. Erityistuen kohdistaminen
pelkästään AD/HD-lapseen ei riitä, vaan on välttämätöntä tukea myös perhettä ja
opettajia.
AD/HD-liiton tavoitteena on, että oppilas voi opiskella lähikoulussaan ja tukipalvelut
viedään sinne. Tämä merkitsee erityisopetuksen perinteisten, keskitettyjen rakenteiden
muuttamista joustavammiksi ja paremmin oppilasta palveleviksi, opettajien
työn sisällön kehittämistä sekä moniammatillisten verkostojen toiminnan järjestämistä.
Mukaan tulee ottaa esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi.
Kunnan puolelta on nimettävä vastuuhenkilö, joka vastaa perheen ja muun verkoston
välisestä yhteistyöstä. Oppilaan voi muuten olla vaikea saada tuki- ja erityispalveluja,
sillä ne ovat jakaantuneet eri hallintoryhmiin. Opetuksen ja kuntoutuksen
yhteensovittaminen vaatiikin yhteistyötä opetus-, sosiaali- ja terveystoimen
sekä vanhempien kesken.
AD/HD-lapsen koulunkäynti onnistuu parhaiten, kun se suunnitellaan riittävän
varhaisessa vaiheessa ja mahdollisiin ongelmiin reagoidaan heti.
Tavallisin oppilaan saama tukitoimi on oman opettajan antama tukiopetus. Sitä
annetaan opinnoissaan jälkeen jääneelle tai muutoin erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle.
Tukiopetusta voidaan antaa ennakoivastikin pyrkien varmistamaan, että oppilas
pysyy opetuksen tahdissa.
Oppilas voi myös käydä osa-aikaisesti pienemmissä ryhmissä opiskelemassa joitain
tiettyjä aineita erityisopettajan johdolla.
Oppilas voidaan siirtää virallisella päätöksellä erityisopetukseen. Tällöin hänelle
on lain mukaan laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma
(HOJKS), ja oppilaalla on oikeus saada opetusta ja tukea omien lähtökohtiensa
mukaan. Silti oppilas voi edelleen opiskella tavallisella luokalla. HOJKS laaditaan
moniammatillisesti.
Vaikka oppilasta ei siirrettäisikään erityisopetukseen, hänelle voidaan tehdä henkilökohtainen
oppimissuunnitelma yksilöllisen tuen takaamiseksi.
Yksi vaihtoehto on erityisluokka, jossa on pieni opetusryhmä ja opettajana on erityisopettaja.
Sielläkin lapselle laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma. Luokassa
saattaa olla myös kouluavustaja. Kouluavustajan saaminen on mahdollista
myös tavallisella luokalla yleisopetuksessa. Kyseessä voi olla lapsen henkilökohtainen
tai koko luokan yhteinen avustaja.
15
Työntekijät kaipaavat koulutusta
AD/HD-liiton Verkkoprojektissa on tullut esille, että AD/HD-lapsen vanhemmat tarvitsevat
eniten kasvatustyöhön: 1. yhteistyötä koulun kanssa, 2. lisää tietoa kasvatusasioista,
3. tukea arkielämän asioissa.
Vanhemmilla pitää olla itsestään selvä oikeus osallistua lastaan koskeviin asiantuntijapalavereihin.
He ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Heitä ei pidä
kohdella passiivisina tiedon vastaanottajina.
Opettajat tarvitsevat puolestaan AD/HD-lapsen opetustyöhön eniten: 1. lisäkoulutusta,
2. erityismateriaaleja, 3. moniammatillista yhteistyötä.
Opettajien lisäksi lähes kaikki terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat tarvitsevansa
koulutusta työskentelyyn erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa. Toivomuslistan
kärkipäässä ovat yhteiset koulutustilaisuudet kunnan eri hallintoalojen
työntekijöille sekä mahdollisuudet selvittää erityislasten pulmia yhdessä.
Terveydenhuollon ja koulutoimen työntekijät kaipaavat myös mahdollisuutta
konsultaatioon ja työnohjaukseen sekä tiiviimpää yhteistyötä erityistyöntekijöiden
kuten koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa.
Toimenpiteet maksavat, mutta eivät kohtuuttomasti. ADHD-liiton kehittämässä
toimintamallissa (ks. sivu 17) palvelua toteutetaan jalkauttamalla sosiaali- ja terveystoimesta
kuntoutusohjaaja sekä koulutoimesta erityisopettaja. Työparitoimintaa
(erityisopettaja-kuntoutusohjaaja) voidaan toteuttaa ilman lisäresursseja, kun muutetaan
käytäntöjä ja sovitaan palvelun tuottamisesta yli hallintokuntarajojen. Yhteistyötä
on tietoisesti kehitettävä toimintatavaksi ehkä seutukunnallisestikin.
On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava
synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa,
eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta.
Palvelusuunnitelma
Vammaispalvelulaki sekä laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
edellyttää tietyissä tapauksissa palvelusuunnitelman tekemistä. Palvelusuunnitelma
tehdään henkilölle, jolle vammasta johtuen tuen tarve ei ole vähäinen tai tilapäinen.
Sen tekee sosiaalitoimen työntekijä yhdessä perheen sekä ammattihenkilöiden kanssa.
Suunnitelmassa kuvataan, miten asiakkaan tarpeisiin tullaan vastaamaan sovitun
aikataulun mukaisesti.
Palvelusuunnitelma on tehtävä aina pyydettäessä. Suunnitelman merkitys asiakkaalle
korostuu siirtymävaiheissa: Nimetty taho on tietoinen ja vastuussa henkilön
kokonaistilanteesta, kun tuen tarvetta arvioidaan elämäntilanteiden muuttuessa.
Kunta saa palvelusuunnitelmasta tietoa palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Työntekijöille suunnitelma antaa kuvan kokonaistilanteesta ja auttaa
asiakaslähtöisyyden toteuttamisessa. Palveluohjausta tulee kehittää työtavaksi: Se
auttaa toteuttamaan palvelusuunnitelmassa ilmaistun yhteisen tahdon ja sitoumukset
sekä takaa katkeamattoman kuntoutumisen kulun.
Tukiperhe
Tukiperhe on lastensuojelun avohuollon yksi tukimuoto. Tukiperhe on tavallinen
perhe, jossa on henkisesti ja käytännössä tilaa vierailevalle lapselle. Perheet ottavat
lapsen hoitoonsa kotiinsa sovituksi ajaksi. Tukiperheiden koulutusta ja tiedotusta
asiasta kaivataan joka kunnassa. Kunnan tulee antaa tukea ja työnohjausta tukiperheille.
Tukiperheitä tarvitaan enemmän kuin niitä on tarjolla. Sosiaalilautakunnan
on tarvittaessa järjestettävä tukiperhe lastensuojelulain perusteella. Tukiperhetoimintaa
järjestävät sekä kunnat että lastensuojelujärjestöt.
Perhelomitus
Perhelomitus on ADHD-liiton, Perhehoitoliiton, Aivovammaliiton ja Kehitysvammaisten
palvelusäätiön yhteistoimintaa. Sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys,
mutta lisäksi lomituspalvelujen toteutuminen edellyttää kuntaosuuden saamista.
Perhelomittaja tulee hoidettavan ihmisen kotiin ja huolehtii päivittäisistä kodinhoitoon
liittyvistä tehtävistä. Hoitoapua haettaessa tehdään varaus Kehitysvammaisten
palvelusäätiön perhelomituksen johtajalle, joka ensin selvittää maksaako
asiakkaan kotikunta kuntaosuuden.
Sekä tukiperhe että perhelomitus ovat tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä
4. AD/HD-liiton suosituksia
AD/HD-oireyhtymän hoidossa, niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla, avainsana on
moniammatillinen yhteistyö. Kunnissa AD/HD-henkilön elämänkulkua voidaan auttaa
kiinnittämällä huomiota seuraaviin asioihin:
Varhainen tunnistaminen
Lasten neurologisen kehityksen erityisvaikeudet on tunnistettava ennen kouluikää tai
viimeistään peruskoulun alaluokilla. Vaikeuksien tunnistamisen, seulonnan, hoidon ja
kuntoutuksen tekevät asiantuntijat yhteistyössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä
myös liitännäisongelmien ennaltaehkäisyyn ja tunnistamiseen. Sitä varten kuntiin tarvitaan
uusia työ- ja toimintamalleja. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ongelmiin
vähentävät syrjäytymisen riskiä ja syrjäytymisestä kunnalle koituvia kustannuksia.
Hoidon oikea porrastus
AD/HD-lapsen, -nuoren ja aikuisen diagnosointi tulee tapahtua perusterveydenhuollossa.
Diagnosointia varten kunnassa on oltava käytettävissä moniammatillinen
tiimi, johon kuuluvat lääkäri, psykologi, terapeutit ja terveydenhoitaja. Erikoissairaanhoidon
palvelut ovat tarvittaessa käytössä. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto
pienentää erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Olemassa olevat resurssit tehokkaampaan käyttöön
AD/HD-henkilöiden diagnosoinnin, hoidon ja kuntoutuksen järjestäminen ei välttämättä
vaadi uusia virkoja vaan olemassa olevien resurssien uudelleen suuntaamista,
moniammatillisen osaamisen hyödyntämistä ja uusien työ- ja toimintamallien
käyttöönottoa. AD/HD-liiton Verkkoprojektin kaltainen työparityöskentely
AD/HD-henkilöiden parissa on monin paikoin mahdollista nykyisiä resursseja uudelleen
kohdentamalla ja ottamalla käyttöön testattu toimintamalli. Asiantuntijuus
ja tieto siirtyvät perheisiin työntekijöiden kotikäyntien myötä.
Yksilöllistä tukea
Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeet vaihtelevat yksilöllisesti. Kunkin
AD/HD-henkilön kohdalla on parasta yrittää löytää ne yksilölliset tukitoimet ja toi-
18
mintatavat, jotka tukevat parhaiten häntä hänen tilanteessaan. Moniammatillisesti
laaditttu opetus-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelma auttaa jäsentämään AD/HD-henkilön
vaikeuksia ja toteuttamaan yhdessä laadittuja suunnitelmia tavoitteellisesti.
Tiedonkulku joustavaksi
Toimiva tukiverkosto edellyttää joustavaa tiedonkulkua eri toimijoiden välillä. Suurimmaksi
tiedon kulun ongelmaksi viranomaisten välisessä yhteistyössä on useassa
eri tutkimuksessa nimetty salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Kun perhe otetaan
alusta alkaen mukaan lapsen hoitoon ja kuntoutukseen sekä heille selvitetään tiedonkulun
merkitys lapsen näkökulmasta, vanhemmat useimmiten antavat luvan jakaa
lapseensa liittyvää tietoa toimijaverkostossa.
Tiedonkulun edistämiseksi on kehitetty erilaisia välineitä. Yksi mahdollisuus on
kansio, johon on kerätty lasta koskevat tiedot mm. tutkimuksista, kuntoutuksesta ja
oppimiseen liittyvistä seikoista. Erityisesti koulun vaihdon yhteydessä on tärkeää
siirtää lasta koskevaa tietoutta eteenpäin. Usein tiedonvälitys jää vanhempien harteille.
Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on koulun
tapa siirtää tietoa eteenpäin erityisopetukseen siirrettyjen lasten kohdalla. Palvelusuunnitelma
on yksi tapa tiedon kokoamiseen ja siirtämiseen.
Tiedonsiirtoa nivelvaiheissa
Nivelvaiheet ovat muutostilanteita; esiopetuksesta alkuopetukseen, peruskoulun alaluokilta
yläluokille ja yläluokilta toisen asteen opintoihin siirtymisiä. Myös perhetilanteet
muuttuvat, opettajat ja terapiatyöntekijät vaihtuvat. Näissä tilanteissa perhe
ja nuori tarvitsevat tukea. AD/HD-perhe on tekemisissä monien eri asiantuntijoiden
kanssa. Joustava tiedonsiirto perheen ja eri hallintokunnista tulevien toimijoiden välillä
helpottaa AD/HD-henkilön tilanteen ymmärtämistä ja toiminnan suuntaamista
yhteistyön kannalta mielekkäällä tavalla.
Diagnoosi
Oikea diagnoosi on välttämätön tarvittavan hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien
järjestämiseksi. AD/HD:ta ei kuitenkaan tunnisteta riittävän hyvin perusterveydenhuollossa.
Suurin osa AD/HD-henkilöistä jää ilman oikeaa diagnoosia.
Usein käy niin, että hoidetaan vain liitännäisoireita eikä kaiken taustalla olevaa
AD/HD:tä havaita. Tällöin hoito ei tietenkään ole tehokasta ja samat ihmiset palaavat
yhä uudelleen hakemaan apua vaikeuksiinsa. On arvioitu, että esimerkiksi mielenterveystoimistojen
asiakkaista 10–20 % on diagnosoimattomia, hoitamattomia
tai väärin hoidettuja AD/HD-henkilöitä.
AD/HD:n diagnosointi pitäisi olla mahdollista oman kunnan terveyskeskuksessa
tai erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollossa tulisi olla mahdollisuus selvittää
lapsen tilannetta esimerkiksi koululääkärin ja -psykologin yhteistyönä. Terveyskeskuslääkäri
tekee tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon
palvelut ovat kuitenkin resurssien niukkuuden vuoksi vain vaikeampi-asteisten
AD/HD-potilaiden käytettävissä.
Ylivilkkauden määrittämiseen ei ole testiä. AD/HD-diagnoosin luotettavuus perustuu
eri lähteistä saatavien tietojen arviointiin ja eri ammattialojen asiantuntijoiden
tutkimuksiin ja yhteistyöhön.
Diagnoosi on mahdollista tehdä 5–6-vuotiaalle tai vanhemmalle lapselle, nuorelle
tai aikuiselle.
Mitä aiemmin henkilön AD/HD havaitaan ja kuntoutus ja tukitoimet saadaan järjestettyä,
sitä parempi on hoitoennuste. Päiväkodin ja lastenneuvolan rooli ja yhteistyö
AD/HD-lasten varhaistoteamisessa ja jatkotutkimuksiin ohjaamisessa on erittäin
tärkeä. Niissä ei kuitenkaan tunneta oireyhtymää kylliksi. Päivähoidossa työskentelevillä
ammattilaisilla on hyvät edellytykset erilaisten kehitysongelmien ja tunne-
elämän häiriöiden havaitsemiseen, mutta heiltä puuttuu riittävä tieto AD/HD:sta.
Sama koskee terveydenhoitajia ja terveyskeskuslääkäreitä.
Hoito ja kuntoutus
AD/HD-perheen tilannetta voidaan helpottaa hyvin pienilläkin toimenpiteillä. Usein
jo diagnoosin selviäminen helpottaa tilannetta. Kun lapsen oireille löytyy selvä syy,
vanhempien, sisarusten ja muun ympäristön on helpompi hyväksyä hänet, antaa tukea
ja ymmärtää. Ongelmat eivät kuitenkaan poistu ilman tukitoimia.
Hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen tulisi kuulua eri ammattialojen edustajia.
Arvio ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvien liitännäisoireiden yleisyydestä
huonohko koulumenestys yli 90 %
erilaiset oppimisvaikeudet 25-70 %
lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet 15-30 %
matematiikan erityisvaikeudet 10-60 %
puheen ja kielen häiriöt 8-90 %
motoriikan häiriöt, käsialaongelmat 30-60 %
Lähde: Michelsson, Miettinen, Saresma, Virtanen: AD/HD nuorilla ja aikuisilla
AD/HD-tietoa päättäjille
Nona Henttonen, Reima Kangas
Pia Leimu, Tuula Palomäki
Julkaisija:
ADHD-liitto ry, Verkkoprojekti
Taitto:
Reima Kangas
SAA KOPIOIDA VAPAASTI
Sisällys
1. Mikä on AD/HD? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Merkitys lapsen kannalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Hoitamaton AD/HD johtaa usein syrjäytymiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma. . . . . . . . . . . . . 8
2. AD/HD:n tutkiminen ja toteaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Oireet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Diagnoosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Hoito ja kuntoutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
3. Kunnat palveluiden järjestäjänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Perusopetuslaki korostaa varhaista puuttumista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Tukipalvelut lähikouluun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Työntekijät kaipaavat koulutusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Erityistyöntekijöiden tarve suuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Palvelusuunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Tukiperhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Perhelomitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
4. AD/HD-liiton suosituksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Varhainen tunnistaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Hoidon oikea porrastus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Olemassa olevat resurssit tehokkaammin käyttöön . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Yksilöllistä tukea. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Tiedonkulku joustavaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Tiedonsiirtoa nivelvaiheissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Terveydenhuollon ja koulutoimen koulutus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Työnohjaus ja konsultaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Yhteys- ja vastuuhenkilö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Palveluita pitää yhdenmukaistaa ja yhteistyötä kunnissa lisätä . . . . . . . . . . . . . . 19
5. Verkkoprojektista valmis toimintamalli kunnille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Erityisopettaja ja kuntoutusohjaaja työparina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Koulutusta työyhteisöille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Työtapa käyttöön kunnissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Ossin koulutie . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Muuta kirjallisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
Lukijalle
Tämä kirjanen on tarkoitettu avuksi kunnallisille päättäjille ja johtaville viranhaltijoille,
kun he suunnittelevat palveluja AD/HD-lapsille, -nuorille ja -aikuisille.
AD/HD eli tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriö on neurobiologinen oireyhtymä, joka
hankaloittaa arjessa selviytymistä sekä suoriutumista opinnoista ja töistä. Hoitamattomana
vaikea-asteinen AD/HD johtaa usein vakaviin seurauksiin; huonoon
koulumenestykseen, mielenterveysongelmiin, alkoholismiin, huumeiden käyttöön
ja rikollisuuteen.
Näistä aiheutuu yksilölle ihmimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle tavattoman
suuria kustannuksia. Kuitenkin suhteellisen pienten tukitoimien avulla useimmilla
AD/HD-henkilöillä on täydet mahdollisuudet tasapainoiseen elämään.
On valittava pienen ja ison laskun välillä. Olisi kaikille edullista, jos päättäjät valitsisivat
edellisen vaihtoehdon, mutta liian usein he päätyvät jälkimmäiseen – rahapulaan
vedoten.
On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa
lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa
tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin
kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita
silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?
että ADHD-liitto on ollut paljon aktiivisempi asioiden hoidossa Autismi- ja Aspergerliittoon nähden. Hyvä, että edes joku liitoista on kunnostautunut.
Toisaalta kyllä vähän ihmetyttää, että miksi ihmisten pitää lokeroitua omiin pikku yksikköihinsä, miksi ei sen sijaan voitaisi kaikki yhdessä ajaa näiden neurologisten oireyhtymien asiaa. Mutta ihmisten välisessä yhteistyössähän tulee esiin vaikka mitä kummallisiakin piirteitä :)
Hyvä esimerkki siitä, miten tarkoitan sanomalla, että Suomessa asioita pitää hoitaa "kauniisti ja sivistyneesti", vaikka ihmiset joutuisivat millaisten lakien rikkomusten kohteiksi tahansa.
Itse sanon, että kunnat ovat rikkoneet lakia ja tehneet laittomia huostaanottoja, mikä on totta. Oikea apu olisi monikymmenkertaisesti halvempaa kuin huostaanotot. Sama asia sanotaan liiton tekstissä näin:
"Päättäjät haluavat hoitaa taloutta vastuullisesti, mutta samaan aikaan AD/HD-lapsen vanhemmat haluavat tukea ja palveluja, koulu sekä sosiaali- ja terveystoimi lisää määrärahoja. -- On fakta, että useimmat AD/HD-lapset tarvitsevat lisätukea, jotta he selviäisivät koulusta kunnialla. Toinen fakta on, että elleivät he selviä, se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.
On valittava pienen ja ison laskun välillä. Olisi kaikille edullista, jos päättäjät valitsisivat edellisen vaihtoehdon, mutta liian usein he päätyvät jälkimmäiseen – rahapulaan vedoten.
On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa
lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa
tai huostaanottoa. "
kouluun kirjoituksessa on paljon hyvää ja ymmärtääkseni ainakin tuon tyyliseen systeemiin on tarkoitus siirtyä uuden Kaste-ohjelman myötä. Sitä en muista, milloin siihen on tarkoitus siirtyä ja aina näissä asioissa on suuri kysymys, saadaanko kunnilta riittävästi rahaa, että se voidaan toteuttaa käytännössä. Minusta kyllä jo nyt perusopetuslaki edellyttää tuen järjestämistä lähikouluun, ei siellä ainakaan missään mainita, että lapsi on huostaanotettava, että hän saa tukea vasta jossain laitoskoulussa.
Entiseen verrattuna suuri muutos on, että HOJKS-sopimuksen tehneen perheen lapsi voi saada erityistukea myös yleisopetuksen luokassa. Mielenkiintoista olisi tietää, onko Kaste-ohjelmaa jo sovellettu joissain kunnissa. Ennen koko maassa oli yhdenmukaiset käytännöt kaikissa asioissa, niin nykyään kuntien väliset erot ovat niin suuria, että asioihin perehtymättä ei tiedä, miten asioiden edes PITÄISI olla, jos lakeja halutaan noudattaa.
Tuon mukaan koulutusta ovat ilmaisseet haluavansa lisää:
1? Vanhemmat
2) Opettajat
3) Kaikki terveydenhoidon ammattilaiset
"Terveydenhuollon ja koulutoimen työntekijät kaipaavat myös mahdollisuutta
konsultaatioon ja työnohjaukseen sekä tiiviimpää yhteistyötä erityistyöntekijöiden
kuten koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa."
Tuosta oli jo toimiva järjestelmä Helsingissä, se toimi Lastenlinnan neurologian puolen ja koulujen, sekä vanhempien välillä. Meillä lapsi oli silloin integroituna tavalliseen luokkaan, jossa oli koulunkäyntiavustaja, opettajana tavallinen luokanopettaja. Systeemi toimi niin, että opettaja sai tukea ja ohjeita työhönsä niiltä henkilöiltä, jotka toimivan Lastenlinnan sairaalakoulussa neurologisten lasten erityisopettajina. Sairaalan erityisopettaja oli mukana kaikissa lapsen koulupalavereissa, siis ensimmäisenä kutsuin aina hänet, kun ongelmia opettajan kanssa ilmeni. Siis opettaja ei ollut saanut mitään koulutusta erityislapsista ja siksi sairaalan antama tuki oli kullan arvoista.
Mutta mitä teki opetusvirasto? Hah, toissa keväänä virasto lakkautti neurologian puolen opetustoimen virat ja siirsi ne psykiatrian puolelle! Lasten vanhemmat nostivat kamalan mekkalan, siitä tuli ajankohtaisohjelmakin, jossa asiaa vastaan protestoitiin, mutta virasto piti kantansa. Ihan kuin olisi jatkossa tarkoituskin (ainakin Helsingissä, jossa on urakoitu laittomia hoidollisia huostaanottoja jo vuosia) hoitaa neurologiset lapset vain ja ainoastaan psykiatrisina potilaina. Järjestelyn piti olla muka määräaikainen, mutta mitään aikarajaa ei sanottu, koska siirryttäisiin entiseen käytäntöön. Typerää ja lapsia tuhoavaa politiikkaa!
käytännössä sitä, että asiantuntija-apu erityislasten opetuksessa ammattitaidottomalle opettajalle jäi siitä asti pois. Todellinen järjen riemuvoitto opetusvirastolta koko päätös!
Meillä kouluun tukea antanut sairaalan tukihenkilö (Pekka Kokemäki) on niin työlleen omistautunut, että hän lupasi olla tavoitettavissa vaikka osin omalla ajallaan, jos se vain suinkin hänen varsinaisen virkansa hoidon lisäksi on mahdollista. Joskus on onnistunut ja joskus ei, esim. tänä talvena sain hänet mukaan koulupalaveriin, kun syksyllä tilanne kriisiytyi kouluväkivallan takia.
Tv:n ajankohtaisohjelmassa eräs kahden AS-lapsen äiti kertoi kuntoutuksen ja tuen merkityksestä hyvän esimerkin. Vanhempi lapsista saatiin jostain syystä helposti aikanaan kuntoutuksen ja tuen piiriin, mutta nuoremman kohdalla kaikki tökki. Lienevätkö kunnan säästöt purreet jo nuoremman kohdalla niin paljon, että ero poikien menestyksessä oli kuin yöllä ja päivällä. Vanhempi, joka silloin oli jo 13-14-vuotias, ei kuntoutuksen ansiosta enää tarvinnut juuri tukea ollenkaan, kun nuoremman lapsen koulutilanne oli ihan sekaisin ja nyt vielä viimeinenkin tuki kouluun vietiin opetusviraston päätöksellä. En tiedä, miten tuo perhe pärjää tällä hetkellä, mutta kunnan kannalta tilanne on siis jatkunut entisenlaisena.
"ADHD-liiton kehittämässä toimintamallissa (ks. sivu 17) palvelua toteutetaan jalkauttamalla sosiaali- ja terveystoimesta kuntoutusohjaaja sekä koulutoimesta erityisopettaja. Työparitoimintaa
(erityisopettaja-kuntoutusohjaaja) voidaan toteuttaa ilman lisäresursseja, kun muutetaan
käytäntöjä ja sovitaan palvelun tuottamisesta yli hallintokuntarajojen. ...
On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava
synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa,
eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. "
Liitto painotti jo edellä sitä, että vanhempien pitäisi ehdottomasti olla mukana päätöksenteossa, koska ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita. Nythän vanhempia ei katsota lapsen asian asiantuntijoiksi, vaan koska kuntoutuksen ulkopuolelle jää suuri osa lapsista, yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä ei ole, niin lapsi siirretään lopulta vain lastensuojelun vastuulle, joilla ei heilläkään ole muuta tarjolla kuin huostaanotto lastensuojelulaitoksen laitoskouluun. Tai pelkkä huostaanotto ja lapsi jatkaa koulua uuden paikkakuntansa lähikoulussa ja jää edelleen ilman tarvitsemiaan palveluja samoin, kuin kotona asuessaan. Tätä sossut ovat tarkoittaneet kun ovat protestoineet tätä käytäntöä vastaan, että heille siirretään lapsia muilta hallinnonaloilta, jotka eivät heille edes kuuluisi.
Ehdotus perustuu toteamukseen, että: "Terveydenhuollon ja koulutoimen työntekijät kaipaavat myös mahdollisuutta konsultaatioon ja työnohjaukseen sekä tiiviimpää yhteistyötä erityistyöntekijöiden
kuten koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa."
Pelottava puoli suunnitelmissa sisältyy : "On myös huomattava, että eri hallintokuntien yhteistoiminnasta saadaan huomattava synergiaetu verrattuna siihen, että yksi hoitaisi yhtä ja toinen toista asiaa, eikä kenelläkään olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. " Jos edelleenkään kuntoutusta ei ole, niin silloin ei ole mitään tahoa, jolla olisi tietoa perheen kokonaistilanteesta. Silloin kuntapäättäjät helposti tyytyvät katsomaan, että "a-haa, tiedon keruu on ennenkin tapahtunut lastensuojelussa, jatketaan samaan malliin." Mitä hyötyä lastensuojelun tekemästä perheen tilanteen selvittelystä on, jos kuntoutussuunnitelma puuttuu joka tapauksessa ja "tueksi" tarjotaan vain huostaanottoa? Pitäisi varmistaa se, että terveydenhoidon puolella on resursseja kuntoutussuunnitelman tekemiseen, SEKÄ oikeaan kuntoutukseen. Tämän vastuun hoito kuuluu kuntapäättäjille.
Kun terveydenhoito on kuntouttavana tahona (eikä lastensuojelu), niin silloin asiat ovat oikealla mallillaan; tieto perheen tilanteesta pysyy jatkuvasti ajantasalla, koska yhteistyö on perheen kanssa niin tiivistä ja terveydenhoidolla on mahdollisuus vastata aina muuttuviin tilanteisiin, johon taas lastensuojelulla ei ole edes osaamista. Meillä AS-lapsen kuntoutus tapahtuu NeuroMentalissa, ohjelmana on kolmivuotinen neuropsykiatrinen perhekuntoutus ja asiantuntijoina moniammatillinen terveydenhoitopuolen tiimi.
miksi jotkut vastustavat perheen tilanteen kartoituksen, tietojen jatkuvan päivittämisen ja kuntoutuksen siirtämistä sinne, mihin ne kuuluvat eli lastensuojelusta terveydenhoitoon.
Ensinnäkin, miksi ylityöllistää lastensuojelua näillä asioilla, koska jo nyt kuuluu jatkuvaa valitusta, että lastensuojelun perinteiset asiakkaat jäävät oman onnensa nojaan? Jos kuvitellaan, että kuntoutusohjelmassa lastensuojelun asiakkaat jäävät löytymättä, niin se pelko on suorastaan naurettava!
Eihän lastensuojelu kartoita perheen tilannetta muuta kuin ls-ilmoituksen jälkeen ja asiakkuuden alkuvaiheessa. Jos huostaanottoon päädytään, ei perheen tilannetta usein seurata enää mitenkään, kontaktit supistuvat kerran vuodessa pidettäviin palavereihin. Ja kuten Perhehoitoliiton julkaisema tutkimus osoitti: huostaanotetuista 40:stä hoidon tarpeessa olevasta lapsesta vain 25 oli hoidon piirissä. Mitä se tarjottu hoito sitten oli, sitä ei mainittu.
Terveydenhoitopuolen kuntoutuksessa on yhteydenpito jatkuvasti tiivistä. Keskeinen henkilö on tietysti lapsi, tapaamiset ovat 1-2 kertaa viikossa, sen lisäksi vanhemmille järjestyy tapaamisia tarpeen mukaan, joten tapaamisia voi olla joinain viikkoina jopa kolmekin, yhteyttä pidetään tuon lisäksi myös puhelimella ja sähköpostein. Samoin kuin perheiden tilanteet muuttuvat, myös lapsen tilanne muuttuu jatkuvasti kuntoutuksen myötä ja siksi yhteydenpito myös kuntouttavan tahon ja koulun välillä voi ajoittain olla hyvinkin tiivistä. Vanhemmilta tämä edellyttää ehdotonta sitoutumista, koska he ovat usein keskiössä kun sovitaan tapaamisaikoja eri ammatti-ihmisten välillä. Käytännössä olen nähnyt sen helpommaksi, koska esim. koulussa opettajat ovat niin kiireisiä, että ensin on palaveriajat varattava heiltä, joiden kalenteri on eniten täynnä ja sen mukaan ne sovitetaan sitten muille sopiviksi.
"Vammaispalvelulaki sekä laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
edellyttää tietyissä tapauksissa palvelusuunnitelman tekemistä."
Tarkoitetaanko tällä sitä, että kuntoutuksen lisäksi perhe olisi oikeutettu tarvittaessa sosiaalipuolen vammaispalveluihin? Mitähän ne sitten ovat, en tunne vammaispalvelulakia tarkemmin, mitä siellä olisi tarjolla. Ilmeisesti jotain kuitenkin, koska sellaista vaaditaan. Pitäisi tutkia vammaispalvelulakia tarkemmin.
Omaishoitajavalinnat ja tukipäätökset tehdään sosiaalitoimen vammaispuolella, siihen tietoni rajoittuvat.
Mahdolliset tukiperheet ym. pitäisi hoitua lastensuojelusta, mutta sen tilanne nyt on niin surkea, että tukiperheidenkin saannissa on vaikeuksia.
ei voi olla kuin samaa mieltä, mutta mitenkäs kunnat jotain kuntaosuuksia tällaiseen maksaisivat, kun eivät maksa huostaanottoja estäviä tukiakaan.
"Hoitoapua haettaessa tehdään varaus Kehitysvammaisten palvelusäätiön perhelomituksen johtajalle, joka ensin selvittää maksaako asiakkaan kotikunta kuntaosuuden. Sekä tukiperhe että perhelomitus ovat tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä "
Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joissa huostaintoilijat kirjoittavat suu vaahdoten netissä, että: "Kyllä niitä vaikka mitä tukia on olemassa, MINÄKIN tiedän, miten perhe sai lomitusapua kunnalta." Tämä teksti saatetaan kirjoittaa perheelle, jonka kotikunta ei ole ikinä maksanut mitään lomitusapua kenellekään. Niin, tai ehkä sijaisperheille, mutta kirjoitan nyt kuitenkin ydinperheen näkökulmasta näitä asioita, joille kaikki tuet ovat huomattavasti pienempiä kuin sijaishoitajille..
Tämähän se ihanne olisi, mutta miten on käytännössä?
"AD/HD-lapsen, -nuoren ja aikuisen diagnosointi tulee tapahtua perusterveydenhuollossa.
Diagnosointia varten kunnassa on oltava käytettävissä moniammatillinen
tiimi, johon kuuluvat lääkäri, psykologi, terapeutit ja terveydenhoitaja. "
Tuollaisen tiimin järjestäminen olisi oikeastaan kaiken lähtökohta, koska ilman oikeaa diagnoosia ei kuntoutukseenkaan ole mitään asiaa. Kun dg-tutkimuksiin pääsyä on arvosteltu, esittävät terveyspuolen ihmiset yleensä haisevia vastalauseita, mutta ovatko he täysin ajan tasalla, mitä tällä yleensä tarkoitetaan, koska aivan paikkansa pitämättömiä väitteitä olen nähnyt esitettävän.
Esim. väitetään, että kouluterveydenhoitajan tai psykologin tekemät oppimisongelmia kartoittavat testit antaisivat diagnoosin. Ei varmasti pidä paikkaansa. Samaa on jopa psykiatrien taholta väitetty psykiatristen osastojen neurologisista testeistä. Kuitenkaan en ole ikinä kuullut, että sieltä olisi saatu neurologista diagnoosia, lopputulos on aina psykiatrinen dg, jota korkeintaan täydennetään epäilyllä esim. ADHD-piirteistä. Se ei riitä vielä neuropsykiatrisen kuntoutuksen saamiseen, sen tuloksena lasta hoidetaan edelleen psykiatrisena potilaana, josta ei lapselle ole mitään hyötyä. Se on pelkkää mahdollisten liitännäisoireiden hoitoa ja yleensä sekin tulkitaan väärin, mikä on liitännäisoire ja mikä varsinainen ongelman aiheuttaja.
"Kun perhe otetaan alusta alkaen mukaan lapsen hoitoon ja kuntoutukseen sekä heille selvitetään tiedonkulun merkitys lapsen näkökulmasta, vanhemmat useimmiten antavat luvan jakaa
lapseensa liittyvää tietoa toimijaverkostossa."
Yleensä salassapito liittyy lastensuojeluun, enkä oikein näe tarvetta puhua siitä paljoa tässä yhteydessä. Nykyisinhän uusi ls-laki velvoittaa kaikki viranomaiset ilmoitusten tekoon, jos siihen aihetta ilmenee. Meillä ei ole ls:n asiakkuutta, eikä sinne ole ilmoituksia tehty meistä ikinä, ainut oli aikanaan psykiatreilta saatu hoitolähete lastenkotiin, joka johti ls:n asiakkuuteen, mutta siitä on aikaa jo monta vuotta. Tänä talvena ls:sta soitettiin, kun lapsi pahoinpideltiin koulussa. Kysyttiin, haluanko tehdä tekijästä ls-ilmoituksen. En halunnut. Sitten sossu halusi kuulla luokan tilanteesta sen, mitä tiesin. Huvitti, kun kysyttiin vielä, haluanko siitä yhteydenotosta merkinnän meidän asiakaspapereihin. En halunnut. Oli kyllä rehellinen, kun lisäsi, että siitä alkaisi MEIDÄN ls-asiakkuus. Minkä ihmeen takia olisin halunnut asiakkuutta lastensuojeluun? Aivan sama tilanne kuin kouluterveydenhoitajan suhteen, että mitä ihmettä heillä olisi meille antaa, mitä ei saada jo kuntouttavalta taholta. Kyllähän ne avohuollon tuet kuulostavat kauniilta, mutta kun ei niitä ydinperheelle tarjota, niin mitä suotta. Lomaviikko olisi kiva, mutta eipä ole viime vuosina kuulunut, että niitä edes järjestettäisiin. Ja miksi haluaisin lomalle sossulauman mukana, kun lomailen kuitenkin mieluiten perheen kanssa keskenään. Ja senkin saamisen ehtona olisi sossun jatkuva juokseminen meillä kotona.
Terveydenhoidon osalta olen itse pitänyt tärkeänä, että tieto kulkee perusterveydenhoidosta kuntoutukseen ja tarvittaessa päin vastoin. Kouluterveyshoitaja on joskus kitissyt lapsen tietoja sinne, mutta en oikein ole nähnyt tarvetta sinne yhteydenpitoon, koska meillä koulun yhteyshenkilöjä ovat opettaja ja koulupsykologi. Kumpikaan heistä ei ole ikinä lapsen terveystietoja tarvinnut, asiat tulevat kyllä käsitellyiksi muuten jatkuvassa yhteydenpidossa ja tapaamisissa. Kouluterveydenhoitajalle tietojen toimittaminen olisi minusta ainakin meidän tapauksessa turhaa, ei hänellä olisi meille kutienkaan mitään annettavaa, mitä ei saataisi lapsen asioiden hoidossa jo erikoislääkäreiltä, psykologilta ja opettajalta tai rehtorilta. Tietysti, jos minulla kaiken muun lisäksi olisi aikaa juosta huvikseen vielä kouluterkkarillakin, niin voisihan tuolla käydä, mutta minkä ihmeen takia?
Kun syksyllä vaihtuu koulu, alkaa yläaste ja kuntoutus loppuu jossain vaiheessa, niin jos sitten tunnen tarvetta saada jotain apua kouluterveydenhoidosta, niin sitten se on eri juttu.
htKK 1056/2008 vp — Päivi Räsänen /kd
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa
tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut
asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1056/2008 vp:
Mihin lainsäädännöllisiin toimiin hallitus
aikoo ryhtyä AD/HD-lasten ja -nuorten
tasapuolisen kuntoutuksen turvaamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
http://www.adhd-liitto.fi/kansanedustajankysymys.pdf
sen lähipiirissä on joku ADHD-henkilö, koska hän näin paljon vaivaa näki, että esitti oikein kirjallisen kysymyksen heidän hoidostaan. Kappas vain, vaikka muutenhan Räsäskä on ollut kiinnostunut vain sijareiden eduista.
on, koska jos kaikki muut esteet (psykiatrit, lastensuojelu) onnistutaan sivuuttamaan, niin sitten kuntoutus jäisi kiinni puutteellisesta lainsäädännöstä. Tai mitä niistä laesta, jos ei niitä noudateta:
"AD/HD-lasten ja
-nuorten tukipalvelut ovat tällä hetkellä pääasiassa
vailla yhteiskunnan rahoitusta. AD/HD-lasten
avustushakemukset kunnissa sisältyvät vammaispalvelulakiin,
joka ei väljästikään tulkittuna
velvoita korvaamaan sopeutumisvalmennuksen
eikä henkilökohtaisen valmennuksen kustannuksia.
Tästä syystä suuretkin kuntoutuskustannukset
jäävät useimmiten vanhempien maksettaviksi
ja avun saanti riippuu vanhempien taloudellisesta
tilanteesta. AD/HD-lasten ja -nuorten kuntoutus
on taloudellisestikin erittäin järkevää syrjäytymistä
ehkäisevää toimintaa, joka tulisi korvata
kunnan tai Kelan määrärahoista, jotta jokaisella
lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus saada tarvitsemaansa
apua."