Matkani maalle...

MillaN kirjoitti:

…alkoi perjantaina aamupäivällä ja vieroitusoireet alkoivat torstai-iltana sulkiessani lootani. Irrotin sähköjohdon irti ja kipaisin viemässä sen talon päädyssä olevaan varastoon. Mietin vielä ovella, kuinka raaskin jättää sähköjohdon sinne, yksin ja pimeään. Paiskasin oven kiinni ja juoksin ripeästi sisälle takaisin.

Pakkasin tavaroitani reissuani varten ja sauna odotti kylpijäänsä. Kuumien löylyjen ja viileän suihkun jälkeen nautin vielä myöhäisillan kahvit. Askeleet suuntasivat kohti työhuonetta, kunnes pysähtyivät kuin seinään, ei ole johtoa ja takaisin olohuoneeseen. Televisiosta ei tullut mitään ja etsin hyllystäni jotakin elokuvaa, ”mitähän siellä palstalla on tapahtunut”, hitto, siis sitä elokuvaa piti etsiä. Vihdoin löysin mielestäni sellaisen jonka voisin vaikka katsoa uudestaan.

Asetuin mukavasti sohvalle ja aloin keskittymään elokuvaan, ”pitäisiköhän hakea se johto”, ei, nyt katson elokuvaa. Kauheaa ammuntaa, veri roiskuu, ruumiita tulee, ”onkohan Jermun kypärä vielä tallessa”, no höh, kaikkea sitä tuleekin mieleeni. Elokuva jatkui, sodan melskeen keskellä romantiikka kukki ja rakkaus roihusi, ”mitähän ne kukat olivatkaan mitkä WirnPyrsk istutti Hakkuuaukealle”. Nousin sohvalta ja kävelin lootan eteen, sormi jo nappulalla, mutta ei, johto on varastossa, kukat jäi tarkistamatta ja menin takaisin elokuvan ääreen. Katselin elokuvaa ja ajatukset harhailivat välillä jonkun asiayhteyden vuoksi palstalle. Elokuva sai onnellisen loppunsa ja minä pääsin nukkumaan.

Aamulla starttasin autoni kohti tuttavieni kotipaikkaa, aurinko paistoi ja mieli oli virkeä. Siinä ajellessani maalaismaisemien ohi, ajatukset kävivät palstalla, ”ei ne muutamat ymmärrä maalaisuuden päälle yhtään mitään”, koira tulla kipitti vastaan ja hiljensin vauhtia. Onpas viisas koira, kipittää tien vasenta laitaa eikä haukkua räksytä autoani ja minua, no, ”sillä onkin maalaisjärkeä”, tuumaan itsekseni, laitoin musiikkia soimaan ja sytytin savukkeen.

Saimaan rannat alkavat olla osittain sulaneet, mutta keskellä on vielä hyvät pilkkijäät ja mustia täpliä näkyy siellä täällä kauempana. Kaarran tuttavieni talon pihaan ja kaksi koiraa ottavat minut iloisesti hännät heiluen vastaan, muistavat jo, ne ovatkin maalaiskoiria. Iloinen pariskunta oli terassilla vastassa, isäntä sulki isoon syliinsä ja emäntä toivotti hellästi halaten tervetulleeksi. Ihanaa, nyt saan rentoutua muutaman päivän puhtaan luonnon keskellä ja silmäni muutakin katseltavaa kuin lootan kirjoitukset.

Päivä meni, ilta tuli ja yhtään ajatusta en ollut palstalle luonut tuloni jälkeen. Emäntä petasi vierashuoneen sängyn, iltapalan jälkeen oli mukava kellahtaa pehmeään sänkyyn ja uni tuli hetkessä. Aamulla kukonlaulun aikaan heräsin ensimmäisen kerran ja käänsin kylkeäni, uni voitti vielä muutamaksi tunniksi.

Kahvin tuoksu leijaili nenääni, nousin sängystä ylös ja avasin verhot auki. Ilma oli pilvinen. Toivottelin huomenta väelle ja nautin aamupalasta kaikessa rauhassa. Emäntä ehdotteli, että lähdettäisiin kaupunkiin ostoksille ja minä vastasin myöntävästi. Isäntä lupautui kuljettamaan meitä ja auto suuntasi kohti kaupunkia. Muutaman tunnin shoppailtuamme olin reilun tuhat euroa köyhempi ja pariskunta päätti viedä minut takaisin ennen kuin olisin tuhlannut enemmän.

Ilta saapui ja räntää oli alkanut sataa. Isäntä touhusi pihamaalla, pääsiäiskokko olisi sytytettävä ja trullit ajettava tiehensä. Emäntä oli hilpeällä tuulella, niin tietysti minäkin, olimme jo päivällä nauttineet hieman juomia janoomme ja menojalka alkoi kummasti vipattaa. Taisi meillä molemmilla vipattaa molemmat kaksi jalkaa, niin hilpeätä oli meininki. ”Mahtaisinko törmätä siihen mieheen, olihan palstalla hiukan läpänheittoa”, mietin siinä ja laittelin itseäni kuntoon illanviettoa varten. Emäntä oli soittanut muutamalle meidän yhteiselle ystävättärelle ja kaikki neljä oltiin valmiina lähtöön. Isäntä oli kohtelias ja lupautui viemään meidät illan sykkeeseen ja sanoi lähtiessään, ettei takaisin hae, saatte tulla taksilla ja starttasi autonsa virne kasvoillaan.

Olimme kaikki karaoken ystäviä ja niinpä ei tullut ainakaan riitaa mihin mentäisiin. Ensimmäinen paikka oli melkein täynnä ja siellä sitä laulettiin neliäänisesti muutama kappale ja suosio oli valtava. Päätimme poistua, jotta suosio ei nousisi päähän ja me sen myötä tekisimme jotain mitä seuraavana aamuna häpeillen peiton alla miettisimme.

Suunnistimme ravintolaan jolla oli englanninkielinen nimi, vapaasti suomennettuna jotain ”PellitKiinni” paikkaan. Väkeä oli ja tunnelma korkealla. ”Täällä se mies jossain on”, ajattelin hiukan samein ajatuksin ja heräsin samalla todellisuuteen, kun ystävättäreni remahti raikuvaan nauruun. Istuimme pöytään ja nautimme juomia sekä toistemme seurasta. ”Sinua tuijotetaan”, sanoi ystävättäreni ja minä kysyin, että kuka tuijottaa. ”Tuo mies tuolla, älä nyt heti katso sinne” ja minä vaivihkaa katsoin kuka se siellä tuijottaa. Mies istui kolmen kaverinsa kanssa, ”hyvännäköinen mies”, ajattelin, ”oliskohan hän?”

Menin hakemaan tiskiltä juotavaa ja vaivihkaa syrjäsilmällä katsoin miesten pöytään ja sain katseen takaisin. Tunsin vieressäni olevan jonkun ja katsoin, sama mies oli tullut tiskille viereeni juotavaa tilaamaan. Siinä mitään sen kummemmin miettimättä, kysyä pamautin, ”oletko sinä savolainen mies?” Mies katsoi ja alkoi nauraen selittää, ”olenhan minä savolainen mies ja sinä varmaan savolainen nainen.” Minä ihan paniikissa, ”ota tuosta nyt selvää”, ajattelin hiljaa itsekseni, vastasin ”olen minä savosta” ja otin juomani palatakseni pöytääni. ”Äläs nyt karkaa” sanoi mies hymyillen, ”mihin menet ja mistä sinut tavoittaa vielä tänä iltana?” Sanoin hänelle menevämme jatkoille Seurahuoneen yökerhoon ja mies jäi ilkikurisesti hymyillen tiskin ääreen. Pöytään päästessäni sanoin tytöille, että nyt juomat vatsaan ja menoksi.

Iloinen seurue suuntasi erittäin laulupitoisen alkuillan päätteeksi yökerholle tanssimaan. Ääneni oli käheänä ja nauroimme esitystämme jossa minä esitin Kikkaa ja muut olivat tanssityttöinä, ”mä haluun viihdyttää, sua kiihdyttää” ja katsoin nauruni seasta naapuripöytään, jossa istui kolme miestä ja yksi heistä seurasi hymyissä suin pöytämme iloista seuraa.

Aamulla mahtavan päänsäryn ympäröimänä peiton alla mietin ”ei siitä perskules saanut mitään selvää, mutta huumorimies se oli” ja pyysin isäntää tuomaan päänsärkylääkettä.:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä