Viime kesänä kun oikein isolla rahalla saatin Ike Kanervan viimonen kosto, eli moottoritie Suomen turkuun, piti sitä tietenkin lähteä koepolkemaan. Olin jo aikaisemmin lähettänyt sähköpostia destialle ja Ikelle (Ikelle pistin myös parit tekstarit kun lehdistä luin, notta se on kova poika näppäilemään), että jos he tarttevat amörikkalaistyylistä "Test Driveria" koerullailemaan tuon tunneleillä ryyditetyn pätkän ja kertomaan sitten mikä mättää.
Varmemman vakuudeksi pistin sähköpostiin vielä liitteeksi parit videopätkät jossa ajan Amiga 500lla "Test Drive" ja "Test Drive 2" pelit läpi, keräten kaikki bonukset ja menettämättä yhtään laiffia. Ja sitten kotikutosen dokkarin jossa ajan vanhan 1-tien läpi ja samalla analysoin tietä. Rouva muuten kuvas, tuli hyvä pätkä.
Ei destialta mitään vastausta kuulunut, valtion firma, ajattelin. En oo mitenkään katkera, mutta haluaisin selityksen. Ikekin sai fudut, joten lähetin Amigan sille niin onpahan luppoaikanaan tekemistä. Samaan pakettiin pistin Accoladen kaikki autopelit.
Tuli niin nätti kesäpäivä, että otin Yaris verson pihalle ja kuurasin sen sisältä ja ulkoa. Kyllä pellit kiilsi kilpaa hymyni kanssa. Paineilmalla puhdistin moottoritilan ja samalla ilmanputsarista suurimmat tiepölyt naapurin parvekkeelle. Laitoin uuden wunderbaumin (Black Classic-tuoksuisen) ja putsasin karvanopat imurilla. Viimeisenä otin nappanahkaisesta rasiasta Japanista tilaamani sterlinghopeisen varren, jonka päähän kiinnitin jäniksenkarvasta tehdyn 3 millimetriä kanttiinsa olevan kiilloitustallan jolla hellästi kiilloitin edestä ja takaa löytyvän Toyota-logon. Otin vielä kuvan vastapestystä autosta, siitä tulisi hyvä taustakuva tietokoneeseeni.
Nappasin eteisen pöydältä pinkan Motörheadia ja Judas Priest kokoelman, toyon soittimessa oli valmiina Stone Temple Pilotsia joten tyrkkäsin feikki-guessin lasit silmille ja väänsin virta-avaimesta.
Rivi nelonen hörähti uskollisesti käyntiin, kuuntelin hetken laturin siritystä ja annoin pikkaisen kaasua. Bilteman pakoputkenjatkeesta pörähti sinistä käryä ja kuuntelin pakoäänten sinfoniaa naapuritalon akkunoista takaisin heijastuneena. Panin samalla merkille, että taloyhtiön eläkeläiset olivat taas tulleet katsomaan kun kruisingin kunkku lähtee ohjuksellaan liikenteeseen. Rullasin pihan läpi ja avonaisesta ikkunasta pidin luuta ulkona. Portilla oli pikkupojat panneet sählymatsinsa seis ja seisoivat rivissä kun sotilaat katsellen suut auki kun yaris verso hiljaa muristen hiipi kohti katua ja vapautta. Painoin kytkimen pohjaan ja annoin vähän kaasua. 86-heppaa mylvi konepellin alla ja kersojen ilmeet kirkastuivat. "Yks-piste-kolmonen-vapari" totesin tenaville jotka lähtivät juosten saattamaan japanilaisen tekniikan ihmettä.
Kersojen kutistuessa taustapeilissä, meikäläinen rupesi tosissaan annostelemaan kaasua. Kehä 1:llä kyykyttelin liisattuja audeja ja muita ruostepesiä ja turuntien liittymästä ammuin ulos kuin luoti Dirty Harryn magnumista.
Pistin Priestin pois ja napsautin nauhurin päälle, rupesin laatimaan esitelmää destian herroille. Tiehän oli tuttua huttua aina lohjalle saakka, siellä vasta alkoi uusi pätkä. Kruisailin ikkuna auki vajaata hunttia ja nautin toyotan 1,3 VVT-i moottorin huimaavista imu- ja pakoäänistä. Ensimmäiseen tunneliin syöksyin kuin varpushaukka saaliin perään. Kyllä kelpasi cruisata pitkin aurinkoista motaria. Priimiumilla kaikki on tunnetusti hauskempaa. Katselin aurinkolasien läpi maisemia ja nautin kesätuulesta tukassani. Samalla laadin älykkäitä huomioita tiestä ja ajamisen ihanuudesta.
Varmemman vakuudeksi pistin sähköpostiin vielä liitteeksi parit videopätkät jossa ajan Amiga 500lla "Test Drive" ja "Test Drive 2" pelit läpi, keräten kaikki bonukset ja menettämättä yhtään laiffia. Ja sitten kotikutosen dokkarin jossa ajan vanhan 1-tien läpi ja samalla analysoin tietä. Rouva muuten kuvas, tuli hyvä pätkä.
Ei destialta mitään vastausta kuulunut, valtion firma, ajattelin. En oo mitenkään katkera, mutta haluaisin selityksen. Ikekin sai fudut, joten lähetin Amigan sille niin onpahan luppoaikanaan tekemistä. Samaan pakettiin pistin Accoladen kaikki autopelit.
Tuli niin nätti kesäpäivä, että otin Yaris verson pihalle ja kuurasin sen sisältä ja ulkoa. Kyllä pellit kiilsi kilpaa hymyni kanssa. Paineilmalla puhdistin moottoritilan ja samalla ilmanputsarista suurimmat tiepölyt naapurin parvekkeelle. Laitoin uuden wunderbaumin (Black Classic-tuoksuisen) ja putsasin karvanopat imurilla. Viimeisenä otin nappanahkaisesta rasiasta Japanista tilaamani sterlinghopeisen varren, jonka päähän kiinnitin jäniksenkarvasta tehdyn 3 millimetriä kanttiinsa olevan kiilloitustallan jolla hellästi kiilloitin edestä ja takaa löytyvän Toyota-logon. Otin vielä kuvan vastapestystä autosta, siitä tulisi hyvä taustakuva tietokoneeseeni.
Nappasin eteisen pöydältä pinkan Motörheadia ja Judas Priest kokoelman, toyon soittimessa oli valmiina Stone Temple Pilotsia joten tyrkkäsin feikki-guessin lasit silmille ja väänsin virta-avaimesta.
Rivi nelonen hörähti uskollisesti käyntiin, kuuntelin hetken laturin siritystä ja annoin pikkaisen kaasua. Bilteman pakoputkenjatkeesta pörähti sinistä käryä ja kuuntelin pakoäänten sinfoniaa naapuritalon akkunoista takaisin heijastuneena. Panin samalla merkille, että taloyhtiön eläkeläiset olivat taas tulleet katsomaan kun kruisingin kunkku lähtee ohjuksellaan liikenteeseen. Rullasin pihan läpi ja avonaisesta ikkunasta pidin luuta ulkona. Portilla oli pikkupojat panneet sählymatsinsa seis ja seisoivat rivissä kun sotilaat katsellen suut auki kun yaris verso hiljaa muristen hiipi kohti katua ja vapautta. Painoin kytkimen pohjaan ja annoin vähän kaasua. 86-heppaa mylvi konepellin alla ja kersojen ilmeet kirkastuivat. "Yks-piste-kolmonen-vapari" totesin tenaville jotka lähtivät juosten saattamaan japanilaisen tekniikan ihmettä.
Kersojen kutistuessa taustapeilissä, meikäläinen rupesi tosissaan annostelemaan kaasua. Kehä 1:llä kyykyttelin liisattuja audeja ja muita ruostepesiä ja turuntien liittymästä ammuin ulos kuin luoti Dirty Harryn magnumista.
Pistin Priestin pois ja napsautin nauhurin päälle, rupesin laatimaan esitelmää destian herroille. Tiehän oli tuttua huttua aina lohjalle saakka, siellä vasta alkoi uusi pätkä. Kruisailin ikkuna auki vajaata hunttia ja nautin toyotan 1,3 VVT-i moottorin huimaavista imu- ja pakoäänistä. Ensimmäiseen tunneliin syöksyin kuin varpushaukka saaliin perään. Kyllä kelpasi cruisata pitkin aurinkoista motaria. Priimiumilla kaikki on tunnetusti hauskempaa. Katselin aurinkolasien läpi maisemia ja nautin kesätuulesta tukassani. Samalla laadin älykkäitä huomioita tiestä ja ajamisen ihanuudesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Salon kohdalla bongasin S-ryhmän ABCn, kurvasin liittymään ja hämmensin vaihdekeppiä taajaan. Vedin isossa kaaressa suoraan pääoven eteen, annoin olla hetken joutukäynnillä. Sammutin moottorin ja sytytin tupakan. Katselin auringon kultaamaa motaria joka jatkui Turkuun saakka ja kuuntelin kuinka moottori päästi tikittäviä ääniä jäähtyessään. ABCn pääoven edessä alkuperäisasukkaat tuijottivat japanilaista sporttipakua monttu auki. Heitin katseita tuulilasin läpi takaisin. Nousin autosta ja sisään kävellessäni tiirailin tiukasti miesnelikkoa, ihmisryhmän kyllä tunsin. Yksi kalju ja kolmella tukkamalli oli apinoitu suoraan Lahden suurmäestä. Kaikilla hihattomat paidat ja shortsit olivat citymarketista. Valkoiset tennissukat ja sandaalit kruunasivat komeuden. Päättelin heti, että nyt ei kyseessä ole turkulaisten kirurgien joutilas lauantaipäivän vietto vaan porukan harrastukset olivat jotain paljon luovempaa - raskaiden esineiden nostelu. Taapertaessani hyllyjen välissä pohdin, miten joillain ihmisillä eivät hoksottimet pelaa alkuunkaan. Kyllä se punttien nostelu kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun niskaa ei enään erota ja leuka on leveämpi kuin otsa. Tulin myös siihen lopputulokseen, että kyseisen herraseurueen älykkyysosamäärät jäävät todennäköisesti kauas yaris verson hevosvoimamääristä. Pääsin tiskille ja loin tuiman katseen myyjään. "Ramlöösaa, tölkissä". Kesätyöntekijä muodosti itsestään ihmiskysymysmerkin. Odottelin hetken kunnes myyjä keksi, ettei heiltä löydy. Tyydyin vissyyn, lasipullossa. Koen olevani kuitenkin merkkiuskollinen.
Ulkona lihaskimput tiirailivat sporttipakua epäilevästi. Kuulin murinaa "saatanan pompannapista" ja ymmärsin heti, että kateus puhuu. Parin ruudun päässä olevasta Ford focuksesta oli ovet auki ja ymmärsin, että auto kuului tälle Turun Mensan-haarayhdistykselle. Bongasin vielä yhden hyppyritukan tyttötopista etelävaltioiden lipun ja oivalsin, että tässähän on nyt näitä 2000-lukulaisia, amöricän laifstailin fanittajia. Porukka oli jo isoa ja tyhmää ja ilmeisesti kehäpäätelmä suosi jenkkiraudan hankkimista. Kai se Foordi on sitten amerikanherkku - mene ja tiedä.
Käppäilin omalle toyolleni, avasin rauhallisesti oven ja pistin monsterikoneen tulille. Säätelin musiikkinamikat uudelleen päälle ja viileää ilmaa puhaltamaan koiville. Kokeilin pikkaisen kaasupoljinta ja totesin kaikkien heppojen olevan tallissa. Hörppäsin vissyn loppuun ja tyrkkäsin feikki-guessit takaisin silmille. Tällä välin apinalauma oli siirtynyt jenkkiromunsa äärelle ja äänestä päätellen heittäneet LIDListä peräisin olevan hiustenkuivaajan konepellin alle puhisemaan. Kattelin, että pojilta on toinen etulamppu pimeänä. Pistin kruisailulinjan kulkemaan suoraan kohti poistumistietä ja samalla voordin ohi. Amerikanherkun kohdalla hiljensin arvokkaasti ja huikkasin akkunasta "Mitä hompit? Tarvii varmaan buukata aika korjaamolle kun on vilkku pimeänä. Eipä autojen roplaus mitään hienojen naisten hommaa olekaan."
Kakkonen silmässä ammuin kohti Turkua ja aurajokea. Päätin palkita itseni oikein kahden pallon jäätelöllä perillä. Ihmettelin, kun svengijengi foordillaan ei tullutkaan perään antamaan selkään. Jäätelön äärellä tätä tuumailin ja tulin kahteen johtopäätökseen. Joko salijengi ei ymmärtänyt näennäisen älyllistä kuittailua tai sitten (todennäköisempi selitys) he eivät viitsineet yrittää saavuttaa japanilaista sporttipriimiumia. Yritykseksihän se olisi jäänyt.