Eikös vaihdevuosissa ole kyse estrogeenin vähenemisestä sille tasolle, jossa ei munasolun irtoamista enää voi tapahtua ja lopulta loppumisesta? Noin järjellä ajatellen suuret vaihtelut vv-oireissa ovat kotoisin hormoonin määrästä ennen alenemisen alkua ja siitä nopeudesta, jolla väheneminen alkaa/tapahtuu.
Mitä hitaampi tämä jakso on sen vähemmin oirein nainen pääsee. Sama varmasti silloin, jos estrogeenitaso on ollut aina matala.
Vastaavaa tapahtuu monen lääkkeen lopettamisen kohdalla. Tällaisia ovat esim. kortisooni ja mielialalääkkeet, epilepsialääkkeet jne ; näitä ei voi lopettaa yhtäkkiä eikä edes nopeasti vaan vähä vähältä vähentäen. Naisten ei luonnollisestikaan ole mahdollista itse säännöstellä hormoonejaan, mutta periaate lienee sama.
Mitä hitaampi tämä jakso on sen vähemmin oirein nainen pääsee. Sama varmasti silloin, jos estrogeenitaso on ollut aina matala.
Vastaavaa tapahtuu monen lääkkeen lopettamisen kohdalla. Tällaisia ovat esim. kortisooni ja mielialalääkkeet, epilepsialääkkeet jne ; näitä ei voi lopettaa yhtäkkiä eikä edes nopeasti vaan vähä vähältä vähentäen. Naisten ei luonnollisestikaan ole mahdollista itse säännöstellä hormoonejaan, mutta periaate lienee sama.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin minäkin sen näen, osittain. Mutta lisävaihtelua oireiden määrään ja laatuun tuo vielä yksilöllinen reagointi. Toiset ovat huomattavasti herkempiä lääkkeiden vaikutuksille, sama pätee hormoneihin. Eli estrogeenin vähetessä saamme vierotusoireita kuka mitenkin. Uskon, että ruokavaliolla, liikuntatottumuksilla ym. elämäntavoilla on myös merkitystä hormonitasojen vaihtelussa.
Minulla on ollut erikoista (?) se, että yleisin oire 'kuumat aallot' puuttuu kokonaan. Joskus vuosia sitten oli jotain sen tapaista kuohahtelua yöllä nukkuessa muutaman kuukauden mutta se loppui. Sen jälkeen olen lähinnä palellut.
Eniten haittaavina olen kokenut psyykkiset muutokset ja mielialanvaihtelut. Tämä oli kyllä odotettavissakin, sillä olen aina ollut tunneherkkä, mutta fyysisesti perusterve ihminen.
kuin tupakanpolton lopettamisen jälkeen. Lopetin tupakan neljä kuukautta ennen vaihtareiden alkamista, joten kokemusta on. Luulinkin aluksi, että tupakan vieroitusoireet olivat tulleet takaisin. Oli ajoittain sellainen hivuttava tarve saada "jotakin", että ostin nikotiinipurkkaa. Onneksi en enää ole tupakkaan sortunut.
Minulla vaihtarit alkoivat yhtä äkkiä ja oireet olivat pahoja, en nukkunut kunnolla pariin vuoteen.
Olen ihmetellyt myös tuota hormoni juttua. Jos estrogeeni loppuu yhtä äkkiä, niin miksi oireet kestävät kuitenkin kuusi vuotta ja ylikin. Eikö elimistö pahus millään ymmärrä lakata hakemasta sitä estrogeenia.
Kuukautiskierron rytmi kestää naisella noin 40 vuotta. Kun siihen rytmiin tulee stoppi niin jotkut eivät selviä siitä koskaan. Tunnen ihmisen, joka on potenut vaihdevuosia 43 - vuotiaasta ja hän on nyt 55. Vieläkin hän herää öisin kuumiin aaltoihin, nukkuu ikkuna auki ja kärsii jos jonkinlaisista krempoista. Unettomuus on niin pahaa, että hän on joutunut turvautumaan lääkärin apuun jo monta kertaa. Hän on käyttänyt korvaushoitoa joskus alkuaikoina, mutta lopettanut sen parin vuoden käytön jälkeen.
Ihmetyttääkin lähinnä se, että jos munasoluja ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen, niin miten oireet aina vain jatkuvat?
Minä pystyn nykyisin nukkumaan aika hyvin (kuudes vuosi menossa), mutta aamuyöstä herään ainakin kerran pakahduttavaan tunteeseen, jota seuraa inhottava kuumotus ja kihelmöinti reisissä ja olkavarsissa, joskus lantiollakin ja sitten nousee hiki. "Kohtaus" päättyy pahoinvointiin ja usein sydämentykytyksiin. Olen myöskin lihonut valtavasti kaikista laihdutusyrityksistä huolimatta. Todella masentavaa kun vaatteetkaan eivät enää mahdu päälle ja uusia en edes jaksaisi lähteä ostamaan. Tämän lihavan kropan hyväksyminen on todella vaikeaa. Noita vieroitusoireitakin tulee aina vain ja niihin on jo kovasti väsynyt.