Tulin kesällä Tallinnasta Helsinkiin potkurikoneella. Menosuuntaan koko matka oli n. 15 minuuttia. Paaluumatkalla lähestymistilanteessa kone syöksyi sysimustaan pilveen ja sitten alkoi hirveä vatkaus ja tärinä. Moottorien kierrokset vouasivat ylös ja alas, lentokapteeni väänsi hiestä märkänä ohjaimia ja yrtti saada koneen pysymään kurssissa. Koneessa oli vain kolme matkustajaa ja lentoemo. Aikakausilehdet lentelivät pitkin käyvävää ja pääni hakkasi ikkunanpieleen. Kauhea rytinä ja pauke kuului ruumasta. Lentoemokin piti täysillä kiinni ja yritti hymyillä väkinäisesti.
Pidin kaikin voimin kiinni, mutta pääni osui ikkunanpieleen. Kone kallisteli, tärsisi ja hyppi. Lopulta kone kaarsi pilvestä ulos ja kiesi pohjoiseen ja teki uuden lähestymisen sieltä. Ja taas sukellettin pilveen ja alkoi rytinä. Nyt onneksi päästiin kentälle asti ja naama mustelmilla jalat täristen kävelin bussiin.
Olipahan lento taas kerran.
Pidin kaikin voimin kiinni, mutta pääni osui ikkunanpieleen. Kone kallisteli, tärsisi ja hyppi. Lopulta kone kaarsi pilvestä ulos ja kiesi pohjoiseen ja teki uuden lähestymisen sieltä. Ja taas sukellettin pilveen ja alkoi rytinä. Nyt onneksi päästiin kentälle asti ja naama mustelmilla jalat täristen kävelin bussiin.
Olipahan lento taas kerran.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo-o. Olipahan tarina. Oliko paskat housussa kun heräsit tämän unen jälkeen?