Voisiko joku alkuperäinen tamperelainen selventää vähän naapuristosuhteisiin liittyviä seikkoja.
Olemme muuttamassa ja mietimme mieheni kanssa, että onko epäsoveliasta olla tervehtimättä uusia naapureitamme? Mitenkä toimia jos kohtaamme esim. postilaatikolla? Luommeko katseemme alaspäin ja olemme kuin "emme huomaakkaan" toista? Mitä tehdä jos vastapuoli tervehtii?
Tarkoittaako tervehtimättömyys sitä, että emme "siedä" naapureitamme? Haluamme olla väleissä naapureidemme kanssa jotenka tarvitsemme hiukan opastusta. Keskisuomalaisena oletan, että jos emme tervehdi olemme epäkohteliaita, mutta täällä Tampereella asiat näyttävät olevan toisin. Eli kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että täällä ei saa tervehtiä eikä puhua.
Enkö silloinkaan voi tervehtiä jos naapurlla on parempi auto, ammatti, hienompi asunto ja hän on hoikempi tai jos hän on köyhä, lihava ja työtön? Mitenkä tuo logiikka menee täällä Tampereella? Olen aina ajatellut, että jos tuollaisten asioiden takia ei halua tutustua ihmiseen, niin esteenä on vain oma kateus. Ulkoisten seikkojen takaa voi löytyä vaikka kuinka kiva ihminen...
No taidan pysyä omana itsenäni, mutta tätä tamperelaisten umpimielisyyttä en kyllä mitenkään ymmärrä.
Olemme muuttamassa ja mietimme mieheni kanssa, että onko epäsoveliasta olla tervehtimättä uusia naapureitamme? Mitenkä toimia jos kohtaamme esim. postilaatikolla? Luommeko katseemme alaspäin ja olemme kuin "emme huomaakkaan" toista? Mitä tehdä jos vastapuoli tervehtii?
Tarkoittaako tervehtimättömyys sitä, että emme "siedä" naapureitamme? Haluamme olla väleissä naapureidemme kanssa jotenka tarvitsemme hiukan opastusta. Keskisuomalaisena oletan, että jos emme tervehdi olemme epäkohteliaita, mutta täällä Tampereella asiat näyttävät olevan toisin. Eli kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että täällä ei saa tervehtiä eikä puhua.
Enkö silloinkaan voi tervehtiä jos naapurlla on parempi auto, ammatti, hienompi asunto ja hän on hoikempi tai jos hän on köyhä, lihava ja työtön? Mitenkä tuo logiikka menee täällä Tampereella? Olen aina ajatellut, että jos tuollaisten asioiden takia ei halua tutustua ihmiseen, niin esteenä on vain oma kateus. Ulkoisten seikkojen takaa voi löytyä vaikka kuinka kiva ihminen...
No taidan pysyä omana itsenäni, mutta tätä tamperelaisten umpimielisyyttä en kyllä mitenkään ymmärrä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun itsellä on käytöstavat, ei muusta tarvitse olla huolissaan. Jos naapuri ei vastaa tervehdykseesi,niin HÄNELLÄ ei ole käytöstapoja.
reinikaisesta mallia kun se muutti tampereelle.Se toimii aina.:)
mutta mitenkä kohdata toinen sillein "ettei ole huomaavinaankaan" olemalla luonnollisen oloinen? Jotekin tuntuu oudolta kun pitää kulkea kuin joku jääpuikko ilmeettömänä, että sulautuu tamperelaiseen harmaaseen persoonaattomaan massaan. Ja puhumattomuuteen...kyllä on kova haaste. Jo Jämsässä pidetään ihmistä epäkohteliaana jos ei tervehditä kaupan kassoja tai naapureita...Mitä välillä Jämsä-Tampere on oikein tapahtunut:)
Komppaan "MilaXX":ää
Jämsässä minäkin opin käytöstavat ensin kotona ja myöhemmin koulussa, sukulaisilta ja työssä.
Nykyisenä tamperelaisena olen huomannut että puhekavereita on niin bussissa kuin naapurustossa,
mikäli jutella haluan. Ja kukapa ei haluaisi..
Ujo saa olla ja hiljainen, mutta tervehtimättä jättäminen on käytöstapojen puutetta.
kuin Tampere! Yksinkertaisesti parempien ihmisten kaupunki!
Luulin vitsiksi tuota Tamperelaisista kerrottua hämäläisyyttä hitautta "puhumattomuutta"totta se on kuin olen Tamperelaisten kanssa enemmän joutunut tutustumaan.Kaverini ovat huomanneet saman asian.
tunne tapoja.hämäläiset taas osaavat sopeutua oleen vaikka vinkuinkkareiden kanssa.amerikkalaiset ja savolaiset (niitähän ne keski-suomalaisetkin on ) on niin ärsyttäviä kun ne ei osaa olla hiljaa.ikäänkuin ihmisellä ois jokin velvollisuus kertoa suolentoiminnastaan jokaiselle bussissa istujalle.
Kun kaksi ihmistä kohtaa rapussa, niin se on Tamperelaiselle niin nopea tilanne ettei ehdi reagoimaan.
tervehtiä muttei tarvitse. comprende?