Olin määrätty huoltokäynnille suuren järven rannalle sijaitsevaan maalaistaloon huoltamaan Ferguson-traktoria.
Koneliiteri sijaitsi aivan pihapiirissä (oikeasti aikaisempi hevosliiteri), mutta talossa oli vielä työhevonenkin, kuulemma “Solmu” nimeltään.
-Liiterissä oli kolme pilttuuta, joihin yhteen mahtui tuo traktorikin.
Muissa olikin vielä työkättöön tarkoitettuja hevoskärryjä.
-Suoritin määräaikaishuoltoa ja sitten se kaikkein tärkein osa piti uusia eli oikeanpuoleinen nostovarsi, joka oli murtunut poikki olkavarren kiinitysreiän kohdalta. -Isäntä vaati sitä takuuseen, mutta en uskaltanut luvata mitään, ennenkuin vien sen konttorille tutkittavaksi.(Näen tuon tarkasti ruutuvihkostani. Karkaisuvirhe?…Hmmm…?. Myöhemmin oli todettu tutkimuksissa, että nostovarressa oli valmistusvika ja se töineen korvattiin isännälle!)
-Samassa pihaan lipui navetan kulman takaa pörpöttäen tosi kaunis kaksivärinen henkilöauto, vaaleansininen ja luunvalkoinen Wartburg.
-Tulija oli kuulemma Teknillisen Korkeakoulun professori, joka talonväen vanhana tuttavana oli tullut poikansa kanssa käymään, ja terveisiä kuulemma Brysselistä maailmannäyttelystä ja siitä yli 100 metriä korkeasta Atomiumista.
-Professori oli ollut poikansa kanssa tuolla pitkällä matkalla uudella Wartburgilla ja olivat nukkuneet välillä autossa yötä, koska siinä oli siihenaikaan ennenkuulumaton ominaisuus, että etupenkin erilliset selkänojat sai käännettyä vaaka-asentoon nukkumista varten.
-Professsori kutsui minutkin kokeilemaan kädet pestyäni tuolla autolla ajoa ja kääntelin siellä vähän pihateillä ja tuntui tosi makealta. Rattikin oli luunvalkoista mukavalta käteen tuntuvaa nahkeaa plastiikkia.
-Kuulemani mukaan seuraavana talvena professori oli tullut taas käymään tuttavataloon ja oli lumisateessa livennyt tieltä syvään monttuun, jossa vieressä kohisi pieni koski. Oli itse kuitenkin selvinnyt pienillä mustelmilla.
-Sen jälkeen se Wartburgin raato makasi ainakin vuoden paikallisen autokorjaamon pihassa, ja siitä myytiin varaosia.
(Tässä se rasvakouran poika taas selasi isänsä arkistoja…
Kertomusta lyhennetty internet sopivaksi!)
Koneliiteri sijaitsi aivan pihapiirissä (oikeasti aikaisempi hevosliiteri), mutta talossa oli vielä työhevonenkin, kuulemma “Solmu” nimeltään.
-Liiterissä oli kolme pilttuuta, joihin yhteen mahtui tuo traktorikin.
Muissa olikin vielä työkättöön tarkoitettuja hevoskärryjä.
-Suoritin määräaikaishuoltoa ja sitten se kaikkein tärkein osa piti uusia eli oikeanpuoleinen nostovarsi, joka oli murtunut poikki olkavarren kiinitysreiän kohdalta. -Isäntä vaati sitä takuuseen, mutta en uskaltanut luvata mitään, ennenkuin vien sen konttorille tutkittavaksi.(Näen tuon tarkasti ruutuvihkostani. Karkaisuvirhe?…Hmmm…?. Myöhemmin oli todettu tutkimuksissa, että nostovarressa oli valmistusvika ja se töineen korvattiin isännälle!)
-Samassa pihaan lipui navetan kulman takaa pörpöttäen tosi kaunis kaksivärinen henkilöauto, vaaleansininen ja luunvalkoinen Wartburg.
-Tulija oli kuulemma Teknillisen Korkeakoulun professori, joka talonväen vanhana tuttavana oli tullut poikansa kanssa käymään, ja terveisiä kuulemma Brysselistä maailmannäyttelystä ja siitä yli 100 metriä korkeasta Atomiumista.
-Professori oli ollut poikansa kanssa tuolla pitkällä matkalla uudella Wartburgilla ja olivat nukkuneet välillä autossa yötä, koska siinä oli siihenaikaan ennenkuulumaton ominaisuus, että etupenkin erilliset selkänojat sai käännettyä vaaka-asentoon nukkumista varten.
-Professsori kutsui minutkin kokeilemaan kädet pestyäni tuolla autolla ajoa ja kääntelin siellä vähän pihateillä ja tuntui tosi makealta. Rattikin oli luunvalkoista mukavalta käteen tuntuvaa nahkeaa plastiikkia.
-Kuulemani mukaan seuraavana talvena professori oli tullut taas käymään tuttavataloon ja oli lumisateessa livennyt tieltä syvään monttuun, jossa vieressä kohisi pieni koski. Oli itse kuitenkin selvinnyt pienillä mustelmilla.
-Sen jälkeen se Wartburgin raato makasi ainakin vuoden paikallisen autokorjaamon pihassa, ja siitä myytiin varaosia.
(Tässä se rasvakouran poika taas selasi isänsä arkistoja…
Kertomusta lyhennetty internet sopivaksi!)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Naapurin pojalla oli tälläinen kaksivärinen Warre, pyöreät muodot ja sopivasti ruostetta jo pelleissä. Koko kesäloman se yleensä sitä paklaili Plastigpadingilla muun kännäämisen ohessa. Kesäloman lopulla se Warre ol saannut niihin pakkelikohtiin punaista pohjaväriä ja sellainen täplikäs pörpötin lähti lomien jälkeen kaupunkiin. Seuraavana kesä sitä taas pakkeloitiin kännäämisen lomassa, välissä kaveri sai nukkua sopu-teltassa pihalla ja vaimo lasten kanssa sisällä. Varmaan oli kymmenen vuotta sillä se Warre ja joka kesä samat rituaalit, kummasti se Warre kuitenkin kesti ja sen kaverin maksa, perhe ei kestänyt ja niille tuli avioero.