Olen nuori lesbotyttö, omistan ihanan tyttöystävän ja rakastan häntä. Suhteemme on vakava, se ei sisällä enää mitään "ihkupuspushali" hommaa, seksi ei ole enää mikään uusi juttu yms. Miten voin kertoa vanhemmille? En osaa ollenkaan arvioida miten he suhtautuvat, isälle en melkeimpä edes harkitse kertovani, hänestä homot ovat sairaita ihmisiä, kyselee muutenkin kokoajan onko minulla jo poikaystävää. Äiti tuskin uskoisi, vaikka hän ei ole ainakaan niin vahva homofoobikko.
Joten miten saisin kerrottua?
Joten miten saisin kerrottua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehdotan, että ootat siihen asti että oot täysikänen ja asut jo omassa kämpässä. Yks mun tuttava heitettiin ulos kotoo pois, kun se kerto että se on lesbo. : <
Tai jos luotat siihen ettei sun vanhemmat saa mitään niin suurta *piip*kohtausta, niin kannattaa kertoo eka äitilles, oma vikansa jos ei usko sua. Kannattaa kans sitten alottaa kertominen sillai että sulla on jotain tärkeetä sanottavaa. Ja jos ne alkaa inttää jotain, nii sano että sä oot kelvannu niille tähänki asti sellasena ku oot, tai jotain vastaavaa. Onnea yritykseen :3
Puuttumatta siihen onko ystäväsi tyttö vai poika, niin otappa askel taakse ja mieti mitä se rakkautesi oikein on. Kokemuksesta tiedän että on ihastuksia ja rakastumisia. Sitten on vielä rakkautta, joka on paljon enemmän kun kumpikaan noista kahdesta.
Jos olette jo seukanneet muutaman kuukauden niin älä kerro mitään vanhemmillesi vielä. Jos muutaman vuoden, niin sitten olisi jo syytä puhua. Tuntui sinusta nyt miltä tahansa, vasta vuoden tai parin aktiivisen seurustelun jälkeen alat hiljalleen tietää mitä rakastaminen on.
Hei, toisaalta mukavaa kun joku toinenkin on samassa tilanteessa kuin minäkin, mut se ei ole mukavaa kun miettiä päänsä puhki miten kertoa vanhemmille.
No joo, mie olen jo yli 20v ja asun omas kämpäs ja niin, mutta silti oma äitee on kuitenkin aina se tärkeä ja vaikka olenkin pari vuotta asunu omillaan niin ei aina jokaisen asian kertominen helppoa ole. Itsehän olen ollut kauan bi, mutta hiljattain alkanut lepakoksi "muuttua".
Siinä mieles on hyvä, että olen sinkku, ei joudu esittelee toita osapuolta porukoille mikä olisi heille järkytys. Mutta olen ite miettinyt asiaa näin että alkaisi ensin puhumaan aikasimmista suhteista ja miehistä yleensäkin, että miksi suhde miehen kanssa ei minulla onnistu.. Näen miehet vain kavereina, en seurustelukumppaneina, mutta ehkä kenties mun kiinnostukseen kohteet ja kaveripiirin pitäisi jotain vihjata porukoille, koska mun kiinnostuksen kohteet ovat tosi miesmäisiä ja kaveripiirini koostuu enimmäkseen miehistä. Enpä ole vielä rohkeutta moiseen saanut, joten jännityksellä odottamaan mitä siitä seuraa.