Kertoisinko sinulle?
Kerronko sinulle haaveistani,
sanonko sanasen meistä?
Laulanko laulun tunteistani,
sanoista sydämen särkeneistä?
Kuulisitko äänen sydämeni,
tuntisitko elämän sykkeen?
Tietäisit suuren kaipaukseni,
kuuluisimmeko vihdoin yhteen?
Kerronko sinulle haaveistani,
sanonko sanasen meistä?
Laulanko laulun tunteistani,
sanoista sydämen särkeneistä?
Kuulisitko äänen sydämeni,
tuntisitko elämän sykkeen?
Tietäisit suuren kaipaukseni,
kuuluisimmeko vihdoin yhteen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kerro minulle
haaveista noista..
Sano sananen
laula laulu
sen arvoinen toki olen..
Laulussa tuossa kertoa
voit sen mitä
sulle mä merkitsen ?
Kuulisin äänen sydämesi
tuntisin elämän
virtaavan.
Tietäisin elää
et
ilman minua voi
me kuulumme yhteen
siks luoja mun loi
avuksi sulle ja
sinut mulle.
Kerron sanoista sanattomista,
lauseista tunteen ajattomista,
pienistä kasvon eleistä,
poskipäistä punaisen heleistä.
Laulan laulun lapsosista,
pienistä kullan nuppusista.
Luritan sävelen sinulle,
maailmasta joka soi minulle.
Olen odottanut sitä, että kertosit.
Matkalla tällä
monta haaveria voi sattua
omaan nilkkaanki tarttua
Rakkaus on kuitenki se,
joka pysyy
lähelleni siksi tuu ja kerro syy
haaveriin siihen
viimmeseen ?
Elon tie, minne se vie,
vaaroja uhkia monta,
polkua outoa tuntematonta,
mikä matkamme pää lie.
Kertoa jos voisin,
iloiten kaiken soisin,
asiat aidot, ne pysyy,
ei eksy kun kysyy.
kuka kiertopuheita ymmärtää?
San nyt sen,
kiertele en,
on tämä juttu,
ehkä jollekkin tuttu.
kieltämättä, hieman uudistettuna kenties...
Kovin tutusti kiertelee,
jospa vain herätteli meitä...
Välittäjä kenties ?
Kysymykset ihania,
vastaukset sydämestä ihanimpia.
Piristystä hymyä tunnetta aamuun
sukeltaa kesään...
Juttu on kyllä ihan uusi,
meni vaan sekaisin velli ja muusi.
Vaikka koetin yrittää parhaan,
meni viesti jonnekkin harhaan.
Taisi siellä joku jotain luulla
kun sain siitä vähän kuulla.
Taas ilta ehti,
kääntyy kohta lehti
aamuun hennon kalpeaan,
päivään uuteen upeaan,
uskon unelmaan pieneen,
kai luvan saan siihen onneen.
..kertominen on todella kaunista, ja avointa.
Kaunis runo.
Kerron haaveista,
ehkä toiveista,
elämä kuitenkin on,
aika arvaamaton.
kirjoituksessasi on voimaa ja lämpöä. :)
Lämmön kaikille suon,
elon maljan kanssa juon,
kera voiman ja tunnon,
maailman läpi runnon.
Minne päivä meni,
ilta taas pimeni,
valo jätti meidät yksin,
yön kanssa käsityksin.
Nousee aamulla aurinko armas,
nyt peiton alle joka varvas.