Yhteiskunta tempoilee
Yhteiskunta so. hallitus ja eduskunta=VALTIO on todella huono yhteistyökumppani johtuen suhdanteiden jatkuvasta tempoilusta.
Esillä oleva reumasairaalan konkurssi on todella oiva esimerkki. Miksikö? Lastensuojelu on toinen osa-alue.
Jo pidemmän aikaa on valtiovallan taholta mainostettu, miten kolmas sektori voisi hoitaa monia palvelutehtäviä, joihin yhteiskunnalla ei ole resursseja. No sitten on olemassa sitä kolmatta sektoria eli reumasairauksiin erikoistynyt säätiö ja sen ylläpitämä sairaala ja kuntoutuslaitos, kaikki nätisti yhdessä ja tehokkaasti toiminnassa. Sittenpä alkaa se kuuluisa kilpailutus, jolla kolmannen sektorin eri osapuolet pistetään kilpailemaan tuottamiensa palvelujen hintaa keskenään ja edullisin tietenkin saa tuottaa ne. Kun sitten taantuma etenee ja vaaditaan lisää säästöjä, yhteiskunta lopettaakin palvelujen tilaamisen ja hoitaakin sittten itse sen kolmannen sektorin hommat ja tuottaja ajautuu konkurssiin. Siinä se kolmannen sektorin ihanuus sitten päättyi ja ihmiset, niin työntekijät kuin potilaatkin joutuivat kärsijöiksi.
Toinen esimerkki palstan aiheeseen liittyen on lastensuojelun toteutus. Ensin huudetaan kolmatta sekstoria apuun ja kun sellaisia toimijoita sitten syntyy, niin yhteiskunta, esim, Kaupunkien sos.toimi alkaa kilpailuttaa toimijat vararikkoon. Lastensuojelun kohteena olevat lapset ja perheet ovat huutolaisjoukkoa.Tästä esimerkkinä on huhut Jyväskylän kaupungin kilpailuttamistoimista. Pian kai kaupunki tuottaa itse ls-palvelut ja kolmas sektori kuolee pois. Tosin huosta-äidit kokevat niin yhteiskunnan kuin kolmannenkin sektorin tuottamat palvelut riistona, mutta se taas on enmmän tuollaista ahdistuneiden ja häpeää pelkäävien äitien jorinaa. Ls-toimissakin ls-asiakkaat joutuvat sijaiskärsijöiksi. Yrittäjät taas tulevat petetyiksi, koska koko ajan poliitikot runnovat kolmatta sektoria avuksi ja toisella kädellä kurittavat sitä kolmatta sektoria, kun tulivat avuksi. Hölmöläisen hommaa.
Jos itse toimisimme työpaikalla tuohon tapaan, olisi työpaikan menetys varmaa. Eli jos pomo päättää että toimitaan yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan, mutta väliporras muuttaakin toimintatavat, niin eiohän sellainen menesty millään markkinoilla. Kolmannen sektorin kohdalla poliitikot eduskunnassa kannustavat yrittämään ja toiset pikkupoliitikot kuntatasolla kurittavat yrittäjiä, kolmatta sektoria.
Hölmöläisten hommaa!!!
Yhteiskunta so. hallitus ja eduskunta=VALTIO on todella huono yhteistyökumppani johtuen suhdanteiden jatkuvasta tempoilusta.
Esillä oleva reumasairaalan konkurssi on todella oiva esimerkki. Miksikö? Lastensuojelu on toinen osa-alue.
Jo pidemmän aikaa on valtiovallan taholta mainostettu, miten kolmas sektori voisi hoitaa monia palvelutehtäviä, joihin yhteiskunnalla ei ole resursseja. No sitten on olemassa sitä kolmatta sektoria eli reumasairauksiin erikoistynyt säätiö ja sen ylläpitämä sairaala ja kuntoutuslaitos, kaikki nätisti yhdessä ja tehokkaasti toiminnassa. Sittenpä alkaa se kuuluisa kilpailutus, jolla kolmannen sektorin eri osapuolet pistetään kilpailemaan tuottamiensa palvelujen hintaa keskenään ja edullisin tietenkin saa tuottaa ne. Kun sitten taantuma etenee ja vaaditaan lisää säästöjä, yhteiskunta lopettaakin palvelujen tilaamisen ja hoitaakin sittten itse sen kolmannen sektorin hommat ja tuottaja ajautuu konkurssiin. Siinä se kolmannen sektorin ihanuus sitten päättyi ja ihmiset, niin työntekijät kuin potilaatkin joutuivat kärsijöiksi.
Toinen esimerkki palstan aiheeseen liittyen on lastensuojelun toteutus. Ensin huudetaan kolmatta sekstoria apuun ja kun sellaisia toimijoita sitten syntyy, niin yhteiskunta, esim, Kaupunkien sos.toimi alkaa kilpailuttaa toimijat vararikkoon. Lastensuojelun kohteena olevat lapset ja perheet ovat huutolaisjoukkoa.Tästä esimerkkinä on huhut Jyväskylän kaupungin kilpailuttamistoimista. Pian kai kaupunki tuottaa itse ls-palvelut ja kolmas sektori kuolee pois. Tosin huosta-äidit kokevat niin yhteiskunnan kuin kolmannenkin sektorin tuottamat palvelut riistona, mutta se taas on enmmän tuollaista ahdistuneiden ja häpeää pelkäävien äitien jorinaa. Ls-toimissakin ls-asiakkaat joutuvat sijaiskärsijöiksi. Yrittäjät taas tulevat petetyiksi, koska koko ajan poliitikot runnovat kolmatta sektoria avuksi ja toisella kädellä kurittavat sitä kolmatta sektoria, kun tulivat avuksi. Hölmöläisen hommaa.
Jos itse toimisimme työpaikalla tuohon tapaan, olisi työpaikan menetys varmaa. Eli jos pomo päättää että toimitaan yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan, mutta väliporras muuttaakin toimintatavat, niin eiohän sellainen menesty millään markkinoilla. Kolmannen sektorin kohdalla poliitikot eduskunnassa kannustavat yrittämään ja toiset pikkupoliitikot kuntatasolla kurittavat yrittäjiä, kolmatta sektoria.
Hölmöläisten hommaa!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitat näin:
"Ensin huudetaan kolmatta sekstoria apuun ja kun sellaisia toimijoita sitten syntyy, niin yhteiskunta, esim, Kaupunkien sos.toimi alkaa kilpailuttaa toimijat vararikkoon. Lastensuojelun kohteena olevat lapset ja perheet ovat huutolaisjoukkoa." [....]
Pitäisikö meidän ryhtyä siis suremaan sitä, että lastenkotibisnes saattaa mahdollisesti kärsiä tulevaisuudessa uhkaavista kuristustoimista? Minun mielestäni ongelma on se, että lastensuojelussa yksityinen bisnes on paisunut hahmottomaksi ja omalakiseksi toiminnaksi, joka ei juurikaan enää seurustele yhteiskunnan kanssa. Se on itseriittoinen.
Lastenkotibisnes on toki äärettömän korporatiivista, sillä se on täysin riippuvainen julkisista varoista, mutta se ei ole asettanut toimintaan rajoja ja järkeä. Yritykset ja bisnesvanhemmat lypsävät yhteiskuntaa ja veronmaksajia. Toiminnassa ei ole taloudellista säädyllisyyttä. Lastenkotibisneksessä voidaan hinnoitella omat palvelut juuri on kaistapäisesti kuin bisnes- eli sijaisvanhemman pokka kestää.
Muistutan, että lasten sijaishuolto maksaa 600 miljoonaa euroa vuodessa. Se on aivan järjetön raha. Verratkaapa sitä mihin tahansa muuhun menoerään suomalaisessa yhteiskunnassa!! On päivänselvää, että rahankäytössä on paljon pahasti vialla.