Miten tämmöisen koiran kanssa leikitään? Ja millaisia leikkejä? Noutaja on vielä pentu, mutta kun pidän jotain lelua kädessä, se tavoittelee lelua, ja puolet kerroista se lyö hampaat käteeni, eikä sormien viereen siihen leluun. Purennat on aina lyhyitä ja ns innostuksen huumassa tehtynjä. Ja leikkiessään koira hyppelee ja vauhti on hirmuinen, niin että välillä mietin että huomasikohan se edes tarttuvansa käteeni.
Jos vedän lelua kiran kanssa, se alkaa murista.
Kummassakin tapauksessa jos sanon kieltosanan, niin koira pysähtyy täysin. Siihen paikkaansa. Ja alkaa istumaan tai makaamaan "apaattisena" ja lopettaa leikin täysin. Ja 1min päästä tilanne taas jatkuu samanlaisena näykkimisenä, jos innostan lelulla koiran takaisin leikkiin. Eli ei muista sitä kieltosanaa enää.
Jos heitän lelun, se hakee sen innoissaan, mutta ei tuo minulle, vaan vie 50cm päähän minusta ja jää pureskelemaan sitä. Kuinka saan koiran tuomaan lelun minulle ja luopumaan siitä?
Opettakaa minua leikkimään koiran kanssa. Ja kuinka saan nämä murinat ja näykkimiset pois?
Pentumaisesti se myös tarttuu näykkien ja hyppien hihoihin, lahkeisiin, sukkiin yms leikin tiimellyksessä. Pelkkä leikin lopetus ja minun paikalta poistuminen saman tien ei ole auttanut tilanteeseen. Vaan seuraavalla leikkikerralla tilanne on taas sama.
Jos vedän lelua kiran kanssa, se alkaa murista.
Kummassakin tapauksessa jos sanon kieltosanan, niin koira pysähtyy täysin. Siihen paikkaansa. Ja alkaa istumaan tai makaamaan "apaattisena" ja lopettaa leikin täysin. Ja 1min päästä tilanne taas jatkuu samanlaisena näykkimisenä, jos innostan lelulla koiran takaisin leikkiin. Eli ei muista sitä kieltosanaa enää.
Jos heitän lelun, se hakee sen innoissaan, mutta ei tuo minulle, vaan vie 50cm päähän minusta ja jää pureskelemaan sitä. Kuinka saan koiran tuomaan lelun minulle ja luopumaan siitä?
Opettakaa minua leikkimään koiran kanssa. Ja kuinka saan nämä murinat ja näykkimiset pois?
Pentumaisesti se myös tarttuu näykkien ja hyppien hihoihin, lahkeisiin, sukkiin yms leikin tiimellyksessä. Pelkkä leikin lopetus ja minun paikalta poistuminen saman tien ei ole auttanut tilanteeseen. Vaan seuraavalla leikkikerralla tilanne on taas sama.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Osta kirja Saalisvietti koiraharrastuksessa,ni tiedät. :)
suvun luonteet (luonne on tässä oleellisin juttu!) ja mene pentukurssille, siellä opit lukemaan koiraasi, lue t kaimion kirjoja.
Ei murinaa aina tarvi kieltää, se voi murista intomurinaa, jolloin se kiletämisestäsi kuvittelee tekevänsä väärin ja lopulta ei tykkää leikiä kanssasi ollenkaan tai ei uskalla koska taas tulee rankaisu. Mene siis kurssille tai ala lukemaan kirjoja, paljon. Kannattaa näitäkin aina selvittää tselleen ENNEN kuin hankkii koiran. Paljon on vielä edessäsi.
jokainen voi osallistua, eikä ole pakkokaan. Aloittaja kysyy nyt teidän mielipidettä, jolloin on hölmöä vastata että lue kirjasta tai mene kurssille. Jos vastaus annetaan, niin aloittaja sitten miettii, soveltaako ohjetta vai ei. Miksi tämänkaltaiset palstat ovat edes olemassa, jos kaikki kuitenkin kannattaa kysyä kasvattajalta? Miten kasvattaja voi tietää juuri tämän koiran luonteen, kun se on hänellä ollut zabout 8 viikkoa?
Pentu tarttuu varmasti vahingossa käteesi. Tuskin on sattunut hirveästi? Ohjeita minulla ei valitettavasti hirveästi ole, mutta tässä ajatuksia: Pentu ei tiedä mikä siltä kielletään, leikkiminen vai se että hampaat osuvat välillä käteesi, siksi lopettaa leikkimisen kieltosanaasi(?). Aika kiva pentu jos lopettaa heti kun kiellät :-D Jos pentu tarttuu vaatteisiisi niin käännä sille selkäsi ja risti vaikka kätesi niin että se ei yletä hihoihisi ja pysy paikallasi kunnes se rauhoittuu. Ehkä tämäkään ei auta mutta aika varmasti sen käytös muuttuu kun se kasvaa. Anna vaan pennun olla pentu, sopivin rajoin.
Toi koiran oikeaoppinen leikittäminen ei o ihan niin yksinkertasta,että siitä ohjeen tänne alkais naputtamaan. Pieni kirja siihen valitettavasti kyllä tarvitaan. :) Varsinkin,jos o ajatuksena käyttää sitä leikkiä vielä koulutuksessakin. Suosittelisin sullekki lämpimästi tota kirjaa tai pidättäydy vietittömimpien rotujen parissa. ;)
Olen lukenut Tuire Kaimion pentu-kirjan. Siinä käsketään leikkimään metsässä piiloleikkejä ja avainten yms piilotusta. Mitäs jos en halua koirastani metsästyskoiraa joka saalistaa ja oppii vain saalistusviettien käyttöön. Tuire Kaimio selittää että jos koiralle ei ennen 12vkoa esittele/opeta jotain leikkimismuotoa (tai vie sitä metsään ja herätä jollain sen saalistushimoa) niin se alue koirassa sammuu ja se ei käytä sitä aikuisenakaan. Tätä voi käyttää hyödyksi esim jos omistaa jonkin koirarodun jolla on seurakoiratarkoitukseen jokin epämiellyttävä piirre: esim taistelukoiria ei saa leikittää pentuna kylkiin tökkimällä ja painileikillä. Muuten se kehittää sitä aivoaluetta liikaa ja koiraa on aikuisena mahdoton hallita kun se ei muuta leikkiä osaa ja halua.
Kasvattajalta en voi kysyä. Hänen koiransa eivät ole kuin näyttelytarkoitukseen. Eikä hän juurikaan ole kouluttanutkaan niitä mitenkään muuten.
Vie koirasi metsään ja leiki ihmeessä sen kanssa metsässä!
Meillä eläimillä, siis myös ihmisillä kun sattuu olemaan useita eri viettejä, eli motivoidumme monesta eriasiasta. Ei ole mitään syytä deletoida koiralta jotain sille luonteenomaista piirrettä, vaikka koirastasi ei tulisikaan metsästyskoiraa (tietenkin jos on jokin syy, kuten selvästi on taistelukoirien kohdalla jos niistä meinataan perhekoiraa)... Onko jokin syy, miksi noutajan kanssa ei voisi käyttää saalisviettiä? Onko jokin syy miksi yhtään minkään koiran kanssa ei voisi käyttää niiden normaalia saalisviettiä?
Vaikka koirasta ei tule metsästyskoiraa metsään meno pennun kanssa on erittäin tärkeää. Koira oppii epätasaisessa maastossa hallitsemaan kehoaan ihan eritavoin. Sellaisiakin säälittävyyksiä kun nähdään, että aikuiset koirat eivät osaa hypätä kuivan ojan yli, vaan kulkevat pohjan kautta toiselle puolelle...
...mitä tavoittelet koiran aknssa leikkimisestä.
Jos tarkoituksesi on olla koiran pomo, jolloin leikki on yksi osa teidän alsitamise menetlemiänne, niin älä lue vastaustani enempää. Keskityn siis siihen kuinka koiran kanssa leikitään koiran motivoinnin kannalta.
Laita hansakat käteesi. Ehdoton sääntö pentu koiran kanssa leikkiessä, koska puremia tulee, mutta koskaan et saa ärähtää koiralle leikin tiimellyksessä, et edes vahingossa/refleksin omaisesti kun sinua sattuu. Pitkähihainen, topakkaa kangasta oleva paita tietenkin myös... Leikin ont arkoitus motivoida koiraa, ei missään nimessä säikytellä tai pelotella sitä.
Leikki pentu koiran kanssa ei sisällä käskyjä. Käskyt opetetaan koiralle erikseen, sitten kun koira osaa ne varmaksi, sitten vasta pikkuhiljaa alat käyttämään käskyjä leikissä (vietti koulutuksen perusta; koira saadaan innostumaan leikistä, leikki loppuu, koiralle annetaan käsky, koira tottelee ja leikki jatkuu palkinnoksi, näin koira oppii tottelemaan huomattavasti terävämmin kuin mitä totelee esimerkiksi makupaloilla motivointiin opetetut).
Leikki/lelu on koiran palkka. Vetoleikit ovat parempia kuin heitot, koska veto kiinnittää koiran huomion siihen, että hän työskentelee sinun kanssasi. Vedä lelusta aina kaksin käsin suoraan kehoasi kohden, eli noutajan kokoisella koiralla kätesi haaruksien korkeudella, vedät ääntelet, äriset, kimität, kehut ja kävelet itse pakittaen, välillä annat koiran viedä, mutta pidä koko ajan kasvonne vastakkaain. Koska lelu on koiran palkinto, anna koiran voittaa veto, viedä ja ravistella lelua hetki ennenkuin taas otat koiran huomion itseesi tarttumalla leluun uudelleen ja taas vetämällä kasvokkain.
Lopeta leikki ajoissa. Pentu koiralle riittää minuutti-pari alkuun useita kertoja päivässä. Älä koskaan anna koiran päättää leikkiä, vaan sinä päätät leikin selvästi. Älä koskaan anna koiran leikkiä liian pitkään, että into laantuu. Lyhyt leikkituokio täydellä teholla silloin kun sellainen on. Pikkuhiljaa kun koira oppii kuvion ja voimia tulee lisää koira jaksaa pidempään. Laita lelu pois koiran ulottuvilta, älä koskaan jätä motivointiin tarkoitettuja leluja koiran vapaaseen käyttöön.
Rauhoita koira. Eli leikki loppuu, koiralla on korkea vire. Et voi vain lopettaa, muuten koira jää stressanutneeksi ja tekee ehkä pahojaankin, sillä johonkin se energia on käytettävä... Sanot koiralle selvästi, nyt lopetetaan tai nyt rauhoitutaan. Muunnat äänen sävysi kimittävästä, murisevasta, innostavasta äänestä rauhoittavaksi ja rentouttavaksi. Pidät toisellä kädellä kiinni lelusta, joka on koiran suussa ja vedät sillä koiran kropan nojaamaan jalkojasi vasten, silität toisella kädellä rauhoittavasti ja juttelet koiralle pehmeitä. Kun koira rentoutuu, se laskee irti lelusta, kehut, laitat lelun taskuun ja annat koiralle makupalan. Lähdet tilanteesta pois, jos koira intoutuu vielä hyppimään päällesi jatkat samalla rauhallisella linjalla tehden selväksi että enää ei leikitä, vaan nyt ollaan rauhallisia. Jos koira alkaa stressaamaan, eli läähättämään, haukkumaan, pureskelemaan tmv. kumarru ja rauhoita sitä taas pehmeillä puheillasi ja silityksellä. Älä anna tapahtua usein sitä, että koira saa kerjättyä huomiosi takaisin, vaan seuraavalla kerralla ole tarkempi koiran rentouttamisen kanssa, tee loppurentoutuksesta selvempi, että koira varmasti on jo laskenut vireensä ennenkuin lopetat leikkisession.
Toinen ongelmasi koski lelun palautusta heittoleikeissä... Vähän vaikea juttu, sillä kysehän ei ole/ei pitäisi olla noutoliikkeestä, vaan leikistä kai puhuit. Ei leikki ole mitään suorittamista, vaan se on sosisaalista yhdessä oloa...
Opeta siis koira noutamaan ihan erikseen. Noutamisen peruslähtökohtahan on se, että opetat koiran antamaan suustaan käteesi esineen, ei se että alat heitellä esineitä joista koira ei tiedä mitä niille tekisi.
Leikki taas on ryntäämistä karkuun menevien esineiden perään ja sitten niiden raatelemista. Leikkiessä koiran pitää ymmärtää, että jos se haluaa, että esine on pian taas karkuun menevä saalis, sen pitää palauttaa esine sinulle, jotta se lentää udelleen.
Yksi toimiva tapa heittoleikkeihin, on että sinulla on kaksi palloa tai kaksi patukkaa. Hietät toisen niistä, koira juokseee perään, ottaa lelun suuhun, jonka jälkeen alat heilutella koiralle sitä toista sinulla olevaa. Koira kiinnostuu kädessäsi olevasta, jättää suustaan ensimmäisen ja ryntää luoksesi jahtaamaan sitä kädessäsi olevaa. Kun koira on lähelläsi heität kädessäsi olevan, koira ryntää sen perään, sinä haet sen maassa olevan lelun. Kun koiralla on toinen lelu suussa, houkutat sillä joka on sinulla koiran pudottamaan edellisen ja kun koira on luonasi heität kädessäsi olevan ja menet hakemaan hylättyä... Koira oppii pikkuhiljaa huomaamaan, että palaamalla luoksesi se saa leikin jatkumaan, lelu lentää kun se tulee luoksesi. Silloin alat vähentää sitä koiran houkuttelua lelulla, eli et ala innostaa koiraa tosiella vasta kun se on palannut ensin heitetyn lelun kanssa luoksesi. Alat innostaa koiraa sillä sinulla olevalla lelulla, jolloin koira pudottaa sillä olevan lelun valmiina ryntäämään heittosi perään, näin saat koiran tuomaan edellisen lelun jalkojesi juureen, eikä leikissä tarvitse juosta kuin koiran lelujen perässä, itse vain kumarrut ottamaan lelun maasta ja innostat sillä koiran ja viskaat ja kun koira palauttaa edellisen innostat toisella ja viskaat.... Myös heittoleikki loppuu aina selvästi, eli annat koiran pitää lelun itsellään, otat koiran iholle ja rentoutat, kuten vetoleikissä.
Jos tarkoituksesi ei ole käyttää leikkiä alistamissuhteen aikaan saamiseen, niin koiralla pitää ehdottomasti olla leluja myös itsenäiseen leikkiin tarjolla.
Eli vaikka sinä pidät tiukasti taskuissasi ja hallinnassasi ne lelut joilla te "treenaatte" leikkiä ja myöhemmin kaikkea muuta koiralle opettetavaa, niin koiralla pitää olla myös vapaa-ajan leluja, joilla se itse saa touhuta ja kehitellä itselleen aktiviteettia.
Ja siitä ei todellakaan ole haittaa, että koirasi tuo näitä lelujaan myös sinulle (pomothan eivät tykkää tästä, sillä koira yrittää kuulema päättää milloin leikitään), ole silloin vain ylpeä, että sinulla on koira joka tahtoo touhuta sinun kanssasi, on motivoitunut olemaan kanssasi. Pidä näillä leluilla leikkimisenne kuitenkin sellasiena arkitouhuamisena, älä pyri nostamaan koiran virettä tai tee tuokiota, kunhan hölmöilette tai mitä teettekään lelun kanssa sen hetken kun jompaa kumpaa jaksaa kiinnostaa...
Ero on se, että silloin kun jompikumpi teistä (eli sinä) ottaa oikean "aktivointi lelun" esiin, silloin pitää vetää molempien aivan täysillä. Mutta silloin kun kyse on jostain arkisesta vinkulelusta, niin sitä voi puristella jos huvittaa niin pitkään kun huvittaa vaikka hyvin laiskastikin. Se ei suuri vaiva ole kun vaivautuu vaikka kumartumaan ja silittämään päästä tai kehuu, kun koira tuo leluaan sinulle, koska tarkoituksesi on varmasti motivoida koiraa työskentelemään kanssasi, et voi ohittaa sen kontakti yrityksiä täysin, vaikka silloin et itse alakaan leikkiin koiran kanssa...
Näistä sain todella hyviä ohjeita, kiitos sinulle edellinen vastaaja! Mistä kirjasta tämmöisiä ohjeita löytyy?
Yhtä ainoaa kohtaa en ymmärtänyt: "Jos tarkoituksesi on olla koiran pomo, jolloin leikki on yksi osa teidän alsitamise menetlemiänne, niin älä lue vastaustani enempää. " Eli eikös jokainen koiran omistaja ole koiransa pomo. Eihän koiraa voi päästää perheenpääksi ja pomoksi. En tokikaan ajattele että leikki olisi mikään alistamiskeino. Mutta lauman arvojärjestystä ei tarvitsisi unohtaa leikkiessäkään. Mielestäni leikin tulisi sujua mukavana kummallekin osapuolelle, sekä ihmiselle että koiralle. Ja siksi koira ei saa purra ihmisen kättä leikkiessä. Jos koiranpennun annetaan leikkiessä purra kättä niin paljon kuin se haluaa, niin ei ole kiva seuraavat 10vuotta etsiä aina nahkahanskoja ennen leikin aloitusta. En ole missään vielä nähnyt tuommoisia ohjeita! No sanoit että kiellot tulevat pikkuhiljaa leikkiin mukaan, kun koira hallitsee ne. Mielestäni koira kuitenkin ymmärtää ei-sanan joten miksi sitä ei voi käyttää jo leikkiessä jos koira puree kättä? Koirani ei pure kättä muuten kuin leikkisällä päällä kun yrittää saada ihmisiä mukaan leikkiinsä, tai jo leikin alkamisen jälkeen.
ja vielä yksi kysymys: Voiko yksi ja sama aktivointi-lelu toimia sekä vetoleluna, että heittämisleluna? Ja kun alussa kyselin ohjeita noutamisleikin opettamiseen, niin todellakin tarkoitin sisällä pallon heittelyä, enkä mitään metsästysnoutamista... Kiitos yksityiskohtaisista ohjeistasi tähän leikkiin.
Yhden hyvän kirjan koiran koulutukseen osaan sanoa: Salme Mujunen: tie tottelevaisuusvalioksi. Jan Fennelin kirjoista olen myös paljon saanut. Kursseja kiertämällä, paljon toisten ryhmien ohjaamista seuraamalla, kyselemällä paljon ihmisiltä miksi teet noin. Alan lehdistä löytyy erittäin paljon hyviä vinkkejä: Koiramme, Palveluskoirat ja Canis ne joita luen säännöllisesti. En tiedä mistä omat käsitykseni hyvästä leikistä ovat kertyneet...
Älä usko mitään. Ota vinkkejä, kokeile mikä toimii itselläsi, jos mahdollista kysy miksi. Yhdistele sellaisia asioita pätkien ja leikaten mitkä ajatelet hyviksi omalle kohdallesi. Jos joku väittää, että jokin toimii, niin hän osaa kertoa miksi se toimii. Jos epäilet ettei toimi omalle koirallesi vastaus siitä, ettei toimikaan saattaa löytyä sieltä miksi- puolelta (koska vinkin antajan koira kärsii vaikka eroahdistuksesta, se on helppo motivoida jollain tietyllä tavalla ja tiedät, että oma koirasi joka ei kärsi eroahdistuksesta ei motivoidu samasta).
Edustan niitä ihmisiä jotka eivät ole koiransa ylimmäisiä, eli koirani eivät ole alaisiani. Uskon ihmisen moraaliseen ainutlaatuisuuteen, eli ihmiseen ainoana eläimenä joka kykenee millään tasolla arvottamaan asioita ylempi tai alempi arvoisiksi. Uskon siis luonnonlakeihin, en inhimillistä koiraa, vaan pidän sitä vain eläimenä, jolla on omat lajityypilliset ominaisuutensa, joihin kyky moraaliin (eli arvottamiseen) ei kuulu. Siksi minun ei ole mitään hyötyä pitää itseäni arvokkaampana millään tasolla kuin koiraani, sillä koirani ei kuitenkaan kykene ajattelemaan samoin, eikä sillä ole myöskään mitään luontaista tarvetta ajatella samoin kuin ihminen.
Uskon koiran siis vain luonnon kaikkien muiden eläinten tavoin tyydyttävän tarpeitaan, vain ihminen on tehnyt siitä hienompaa tiedettä filosofisella tasolla.
"Mielestäni leikin tulisi sujua mukavana kummallekin osapuolelle, sekä ihmiselle että koiralle. Ja siksi koira ei saa purra ihmisen kättä leikkiessä. Jos koiranpennun annetaan leikkiessä purra kättä niin paljon kuin se haluaa, niin ei ole kiva seuraavat 10vuotta etsiä aina nahkahanskoja ennen leikin aloitusta."
Minun mielestäni silloin miellyttävintä juuri koiralle on jättää kokonaan leikkimiset pois. Anna koiran leikkiä sellaisten kanssa joita se saa purra, sillä hampailla tarttuminen kuuluu koiran leikkiin, äläkä anna sen leikkiä sellaisten asioiden kanssa joita se ei saa purra. Yksinkertaista: Jos et halua käsiäsi purtavan, älä laita käsiäsi leikkiin. Jos et halua jalkojasi purtavan, älä leiki myöskään jaloillasi koiran kanssa. Jos et halua kasvojasi purtavan, älä työnnä kasvojasi leikivän koiran toimintasäteelle...
Kiellot eivät tule missään vaiheessa leikkiin mukaan. Käskyt tulevat jos aiot käyttää leikkiä joskus koiran motivointiin työskentelyssä. Miksi ei ei-sanaa leikissä? koska leikin on tarkoitus olla koiralle motivoivaa. Motivoinnin tarkoitus on kannustaa koiraa toimissaan, palkita, ei-sanan tarkoitus on lopettaa koiran toiminta.
Jos koirasi puree kättä saadakseeen sinut leikkiin, niin jätä huomiotta!
Hanskat ja hihaohje tarkoitti vain niitä vahinkolaukauksia, joita tulee aikuisellekin koiralle, eli lelun sijasta tuleekin tartuttua ohjaajan käteen. Tarkoituksen mukaista puremista ei missään nimessä saa palkita. Oli pureminen vahinko tai tarkoituksen mukainen se pitää aina jättää noteeraamatta ja sitä helpottaa se, että on hanskat vaimentamassa hampaan aiheuttamaa kipua. Oletko tavannut yhtään koiransa kanssa harrastavaa koiran omistajaa jolla ei olisi oman koiran hampaiden jälkiä käsissä? (Ne yleensä sanoo: Ai tuo? Ei se ole niin paha, vähän vain etuhampaaseen törmäsin...) Jos olet, niin olet tavannut koiran pomon, eli ihmisen jota oma koira ei uskalla lähestyä täysin rentoutuneesti... Vahinkoja sattuu ja tekeville yleensä enemmän. Tarkoituksen mukaiseen puremiseen paras keino on kääntää selkä ja lähteä pois. Ja kun koira on purematta, niin palkita sitä vaikka leikillä... Rangaista silloinkaan ei ole mitään syytä, sillä koira on eläin joka hakee jatkuvasti mielihyvää itselleen ja kätevimmin se sitä saa palkkioista ja huomiosta. Jos alat noteeraamaan koiran puremisen niin silloin annat sille sitä huomiota ja jos koirasi on hyvin peruskoira luonteinen, niin sille kyllä kelpaa vaikka vähän negatiivinenkin huomio...
...asian viereeen heti. Älä missään nimessä opeta heittoleikkejä koiralle sisällä. Sisällä tosiaan vain sellaista rauhallista pientä arkileikkiä jos tarpeen sitäkään. Kaikki varsinainen leikkiminen ulkona, ehdottomasti. Kotona sisällä koiran pitää oppia olemaan rauhallinen. Je leikki nostaa aina koiran energiaa, eli nostaa virettä. Ei kannata sisällä nostella koiran virettä, sillä se vire purkautuu jollakin keinolla ja aina se vire ei ole myöskään positiivista.
Eli sisätiloissa kotona vain rauhallista touhua, kaikki hyvin, kaikki turvallista... Leikkiminen todellakin nostaa sitä virettä, jota jotkut myös stressiksi kutsuvat, se nostaa siis elimistön adrenaliinien määrää. Sisätiloissa siis kotona, kannattaa suosia vain noiden rauhoittavien hormonien määrän lisäämistä. Jos koira oppii stressaantumaan kotonaan niin se altistaa mm. eroahdistukselle, huonekalujen tuhoamiselle jne. Kotona sisällä kaiken on oltava vain miellyttävää ja hyvää, rauhallista ja rentoa. Makupalat toimivat voimakkaasti mielihyvähormoneja lisäävänä tekijänä, paljon makupaloja koiran kasvatuksessa sisätiloissa, näin tila yhdistyy siihen mukavaan tunteeseen, hieronta ja silittely myös erittäin tärkeitä...
Sama lelu hyvinkin voi toimia vetämisen ja heittämisen leluna, tosin pallolla on vaikea vedellä, varsinkin kun olet huolissasi sormistasi... Sama lelu varmasti muutenkin on hyvästä, kun ensin harjoittelet kovasti noita vetoleikkejä, niin koirasi oppii mahdollisesti jo sitä kautta, että lelu kannattaa tuoda sinulle käden ulottuville, jos sen joskus viskaat...
Tuli muuten mieleen, kun heittelet koiralle vielä leluja sisällä, että eihän kyse ole nyt ihan pienestä pennusta? Jos on, niin unohda nyt koko leikkiminen ainakin siihen kun koira on puolivuotias... Vetäminen ja juoksettaminen eivät tee hyvää koiran fysiikalle, vain oma ehtoinen liikkuminen on silloin hyvästä. Eli anna liikkua se mitä liikkuu ja touhuaa muutenkin, mutta älä innosta yhtään ylisuorittamaan, intohan koiran pennulla on monesti kovempi kuin mihin kroppa pystyisi...