Meillä on kaksi koiraa, nuorempi on noin 5 kk narttu. On selvää, että vanhempi uros on pomo mutta pitäisikö asian joka tilanteessa antaa olla niin vai pitäisikö minun (tai saisinko edes) lauman ylimpänä pomona puuttua joihinkin tilanteisiin? Koirat ovat hyviä kavereita keskenään ja nuorempi on jo fyysisesti vahvempi (siitä tulee isompi) mutta henkinen ote on selkeästi vanhemmalla. Esim. jos vanhemmalle koiralle ei ruoka maistu niin voi käydä niin että se ei päästä nuorempaakaan ruokakupille. Silloin haluaisin viedä vanhemman koiran muualle jotta pentu pääsee syömään. Vai pitäisikö minun näyttää, pennun nähden ja vanhemman koiran paikalla ollessa, että se saa mennä syömään? Siis pitäisikö laumajärjestykseen puuttua? Toinen tilanne voi olla se, että annan molemmille luut mutta vanhempi koira omii molemmat, tai ei anna nuoremman aloittaa syömistä ennen kuin se itse kyllästyy luihin. Pitäisikö tähän puuttua?
Vanhempi koira on myös hyvin omistushaluinen. Pennun se jo hyväksyy mutta se puolustaa sekä minua että pentua muilta koirilta, ja vähän ihmisiltäkin. Se vartioi myös kotiamme. Jos esim. koiralle puolituttu ihminen (vieraamme jonka koira on tavannut mutta vieras ei kuulu laumaamme) tekee yllättäviä, nopeita liikkeitä tai menee yksin toiseen huoneeseen niin koira saattaa haukahtaa ja hyökätä kohti, mutta huom! se ei pure. Vieraalle se saattaa silti olla kiusallista, varsinkin jos ei ole tottunut koiriin. Minulla ja muilla perheenjäsenillämme on loistava suhde molempiin koiriin, enkä haluaisi alistaa koiraa liikaa. Huom, liikaa.
Eläimet ovat toisilleen julmia, mutta minkäs teet :-D
Vanhempi koira on myös hyvin omistushaluinen. Pennun se jo hyväksyy mutta se puolustaa sekä minua että pentua muilta koirilta, ja vähän ihmisiltäkin. Se vartioi myös kotiamme. Jos esim. koiralle puolituttu ihminen (vieraamme jonka koira on tavannut mutta vieras ei kuulu laumaamme) tekee yllättäviä, nopeita liikkeitä tai menee yksin toiseen huoneeseen niin koira saattaa haukahtaa ja hyökätä kohti, mutta huom! se ei pure. Vieraalle se saattaa silti olla kiusallista, varsinkin jos ei ole tottunut koiriin. Minulla ja muilla perheenjäsenillämme on loistava suhde molempiin koiriin, enkä haluaisi alistaa koiraa liikaa. Huom, liikaa.
Eläimet ovat toisilleen julmia, mutta minkäs teet :-D
Vastaukset 11
Vanhimmat
ellet heti puutu asiaan. Sinun pitää tehdä selväksi, että sinä olet laumanjohtaja ja toista johtajaa ei ole.
Hae apua kennelistä tms. pikaisesti.
Vaihe 1. Huolehdit, että kumpikin koira saa häiriöttömästi syödä omat sapuskansa. Ihan yksinkertaista ja selkeää. Sinä olet vastuussa siitä, että kumpikin saa riittävästi ravintoa. Vanhempi ei saa päästä nuoremman kupille estämään tätä syömästä, mutta nuoremman uteliaat reissut nuuskimaan vanhemman kuppia ovat myös poissa laskuista. Tarvittaessa ruokit ne eri huoneissa ja ovi välistä kiinni. Teet tämän kaiken määrätietoisesti ja tekemättä asiasta minkäänlaista numeroa.
Vaihe 2. Lakkaat tuijottamasta sivusilmällä salkkareiden lomassa kivoja koirankoulutusohjelmia ja selaamasta netistä keskustelupalstoja. Sillä tavalla olet ilmeisesti tähän asti tehnyt, koska kysymyksesi ovat niin epävarmoja "pitääkö, kuuluuko". Sen sijaan lainaat lähikirjastosta muutaman koirankoulutusoppaan, ja luet ne oikein ajatuksen kanssa. Kannattaa lukea myös niitä, joissa kerrotaan koirien viestinnästä. Et kysele ympäriinsä, kuinka sinun pitäisi tehdä, vaan perehdyt niihin menetelmiin ja sovellat tietoa omiin koiriisi ja omaan tilanteeseesi. Et opettele ulkoa jotain käsitteitä laumanjohtajuudesta sitä kuitenkaan oikeasti ymmärtämättä, vaan luet ja ymmärrät, mitä sillä tarkoitetaan.
Vaihe 3. Kun teet pitkäjänteistä työtä, saat palkkioksi kaksi hienoa koiraa, jotka tulevat hyvin toimeen myös noissa sapuska-asioissa. Nimimerkillä "kokemusta on".
Muuten, eläimet eivät useimmiten ole julmia toisilleen. Eivät ainakaan mitään meihin ihmisiin verraten. Mutta vääriä signaaleita saavat koirat voivat toimia omistajan näkökulmasta toisiaan pomottaen.
1. ruokakupit eri puolille huonetta ja koirat syövät selin toisiinsa. Molemmille on taattava ruokarauha. Kummankaan ei pidä joutua puolustamaan ruokaansa, hotkimaan vauhdilla ettei toinen tule ja syö sitä, saati että toinen jäisi aina nälkäiseksi. Minä olin kokoajan vastaavassa tilanteessa keskellä keittiötä koirien välissä, komensin molemmat omille kupeilleen. Toisen kupille EI mennä. Jos toiselta jää ruokaa, voin satunnaisesti antaa sen toiselle, mutta siten että minä siirrän kupin toisen ruokailupaikkaan eli koira EI itse mene sinne toisen kupille.
2. Anna luita, kun koirat ovat väsyneet, aivotreenin jälkeen, ei tietenkään fyysisen rasituksen jälkeen saa antaa. Meilläkin alussa vanhempi omi nuoremman luut. Aika auttoi, nykyään syövät luunsa täysin rauhassa ja lähellä toisiaan. Syötä vaikka erihuoneissa aluksi, jos ongelmia, ruokarauha kuuluu koiralle. Jos eivät saa sitä, tulee varmasti jatkossa ongelmia.
Terveisin, toinen jolla kokemusta-on
Pakkohan se on kysyä muodossa "pitäisikö, kuuluisiko" jos haluaa tietoa, eikö? Kiitos kuitenkin ihan asiallisista neuvoista. Oppaita on muutama luettu ja on sanomattakin selvää että olen vastuussa siitä että molemmat saavat riittävästi ravintoa. Tietoa on mielestäni myös ihan hyvä hakea näiltä palstoilta, teiltä kokeneimmilta koirapsykologeilta. Varsinkin sinulta, ehkä sinun pitäisi kirjoittaa oma kirja? On se vaan ihmeellistä että ei voida kirjoittaa vastauksia vähättelemättä, ei mahdu ymmärrykseen.
Summa summarum, ihan hienosti pärjään koiriemme kanssa ja meillä on mukavaa yhteiseloa koko 7-jäsenisen laumamme kesken.
Kiitos vielä vastauksistasi, mutta ihan itsesi kannalta sinun kannattaisi kysyä lääkäriltäsi jotain itsetuntoa kohottavaa pilleriä tai terapiaryhmää, että ei tarvitsisi nettipalstoilla kommentoida tekstejä alentavaan sävyyn.
Aurinkoista kevättä!
No, saatoin sanoa hiukan terävästi. Huomiota kiinnitti, että käytit sujuvasti johtajuutta ja lauman pomoa eli termejä, jotka viittaavat, että jotain on opiskeltu. Mutta sitten toisaalta kyselet perusjuttuja, kuten kuka lauman eriasteisista pomoista määrää nokkimisjärjestyksen kupilla. Se herätti huomion ja ehkä sitten liian kärkkäästi kommentoin. Minulle se kertoi, että luettu on tai telkusta on katseltu, mutta ajatus ei ole ollut mukana. Ja niitä tuntuu riittävän, jotka etsivät täällä pikaisia kikkakolmosia ilman omaa ajattelun vaivaa.
Joten, sori jos sanoin ikävästi. Toivottavasti sait revanssisi ja mielihyväsi pienellä vinoilullasi. Kun koira-aiheen ulkopuolelta lähdetään sinun aloitteestasi toisillemme elämänohjeita jakelemaan, niin yleensäkin elämässä pärjää paremmin, kun ei heti ota niin hirveästi itseensä, vaikka joku sanoisi vähän ikävästi. Aito aurinkoisen kevään toivotus olisi vakuuttanut, mutta nyt siinä maistuvat syksyiset pihlajanmarjat. Mutta hyvää kevättä sinulle ja koirillesi, ja tämä ihan aidosti.
Kuulostaa siltä että sinä et enään ole pomo talossa :/ ota paikkasi takaisin.. siihen auttaisi esim. koirakuiskaaja dvd,tai cecar milanin kirja :) molemmat löytyy kirjastosta..
En yleensä edes provosoidu, mutta kun haluan muutaman perusvastauksen ja lähes aina joku vastaa siihen tyyliin jolla vastasit (vaihe 2) niin nyt alkoi ärsyttämään. Koira-aiheen ulkopuolelta oli mielestäni salkkari-kommenttisi, joten aloite ei ollut minun. Hienoa että osaat olla asiallinenkin, ja kevääntoivotukset olivat ihan aidosti aurinkoiset, ilman pihlajanmarjoja. Ja voi muuten olla että syvällisempi ajatus on puuttunut, siinä saatoit osua oikeaan.
FRHQ, kiitos asiallisista vastauksista. Näitä kokeilen.
En todellakaan ole koirakoulutuksen asiantuntija, mutta hieman perehtynyt (sen minkä tähän mennessä olen ehtinyt) ja kahta koiraa koulutan yhteiskuntakelpoisiksi. Toinen vaan sattuu olemaan enemmän luupää kuin toinen. Moni ns. asiantuntija varmaan sanoisi että älä ota koiraa, äläkä varsinkaan kahta tuohon elämäntilanteeseen (kun lapset ovat aika pieniä) tuolla kokemuksella, mutta mielestäni olen pärjännyt aika hyvin. En ainakaan yhtään huonommin kuin esim. koirapuistossa tapaamamme koiratuttavat. Ne ovat asia erikseen, joille koirat ovat kaikki kaikessa ja koirille on aikaa rajattomasti. Minulle ensimmäisenä tulevat ihmisperhe, sen jälkeen työ ja sitten tärkeänä kolmosena koirat. Vaikka koirat ovat vasta kolmantena, niin hoidan niitä silti hyvin. Koirieni ei tarvitse osata sirkustemppuja, vaikka temppujen harjoittelu onkin ihan hauskaa sekä minulle että koirille. Tärketä minulle on 100%:n luoksetulo jotta voin pitää niitä vapaana kun lenkkeilemme metsässä tai kävelyteillä. Tämä on jopa parantunut kun otin toisen koiran --> koiria ei hirveästi enää kiinnosta muut koirat kun niillä on toisensa ja pysyvät paremmin hallussani vaikka näköpiiriin tulee muita koiria. Saan ne aina kytkettyä ajoissa. Lisäksi tärkeää on tietenkin se että ne tulevat toimeen perheenjäsenten kanssa, kuten ne tulevatkin. Vielä niiden tulisi tulla toimeen vieraiden kanssa, tässä on uroksella parannettavaa, vaikka sitä on sosiaallistettu pienestä pitäen. Ja nyt ei taas pidä kauhistella, se ei ole vieraille vihainen mutta varuillaan eikä heittäydy vieraiden syliin, toisin kuin pentu joka tekee niin varmasti aikuisenakin. Luonteissa on siis eroja ja kaikki opit eivät päde kaikkiin koiriin. Edelleen olisi tärkeää että ne kävelisivät nätisti remmissä. Tässä olen osittain epäonnistunut (jos 5 kk pennun vetäminen on epäonnistumista), johtuen varmaan siitä että koirat saavat olla paljon vapaana sekä edellä mainitusta ajanpuutteesta (pienet lapset, työ ym.). Ohitustilanteet, oli sitten kyseessä ihmiset tai koirat, sujuvat vaihtelevasti, mutta remmikäyttäytymistä harjoitellaan lähes päivittäin. Lähes päivittäin, koska eivät kulje remmissä päivittäin. Hiihtäjiin niillä on viha/pelkosuhde ja tälle en ehkä voi mitään, koska etelässä ei hiihdetä joka vuosi. Eli tasapainoinen, onnellinen, hyväkäytöksinen koira riittää minulle.
Joku jossain sanoi, että vanhempi koira huomioidaan aina ensin uuden koiran tullessa taloon. Jos syötän niitä eri puolilla huonetta selät vastakkain, niin annanko ruoan ensin vanhemmalle vai onko sillä merkitystä? Uskoisin, että vanhemman käytös huononee jos huomioin pennun ensin antamalla safkan ensin sille. Pentu taas ei välitä kumpi saa ensin. Jollain saattaisi olla syvällinen vastaus tähänkin?
Miksi luita ei saa antaa fyysisen rasituksen jälkeen, siis mitä haittaa siitä voi olla? Ymmärrän että niistä on enemmän hyötyä muulloin. Nyt olen, jos vanhempi koira on ominut molemmat luut, yksinkertaisesti ottanut toisen pois ja vienyt pennun eteen mutta vaikka se on ihanine hajuineen sen kuonon edessä niin se ei välttämättä uskalla jyrsiä. Vaikka vanhempi koira ei edes äännähdä. Olisipa minulla töissä samanlainen auktoriteetti ;-)
minulla oli itselläni aikuinen uros koira jonka lisäksi hommasin narttupennun. tai on kyllä vieläkin.. :) alussahan aikuinen koira on aina pomo. automaattisesti. mutta yleensä, kuten kävi minun tapauksessani ja aika varmasti myös sinun koirillesi, narttu ottaa pomon paikan tuossa reilun vuoden ikäisenä. poikkeus vahvistaa toki säännön. ihmisen ei kannata sekaantua arvojärjestykseen koska se aiheuttaa vain kitkaa koirien väliin. yhdyn siihen mitä joku muukin oli kirjoittanut, huolehdi että koirat syövät molemmat rauhassa eivätkä näe toisiaan, toimii itsellä, narttukoira nykyään vahtii ruokaansa muilta koirilta, kupit vastakkaisille seinille niin molemmat ovat tyytyväisiä ja luut samoin, kauas toisistaan. jos pitää palauttaa pennulle aikuisen varastama luu, tee se ilman sen kummempaa ohjelmaa. otat luun, otat pennun ja viet ne vähän matkan päähän ja jätät siihen.. palatessasi hieman taputat aikuista..
Ihmisenkään ei tunnu hyvältä syödä kovan fyysisen rasituksen jälkeen, eikö totta? Ei siis koirankaan. Jos ovat kovasti riehuneet, voi koirilla vielä olla päällä jonkinlainen stressitasokin, joka voi vaikuttaa siihen, ettei anneta toisen syödä rauhassa vaan käydään toisen ruoan kimppuun. Monilla juuri luut ovat sen verran alkukantaista syötävää, että niistä tahtoo tulla riitaa vaikka muut ruoat söisivät rauhassa. Voivat myös hotkivat luunsa pelätessään, että toinen tulee toisen kipolle, jolloin isoina paloina niellyt luut fyysisen rasituksen jälkeen lisäävät suolitukoksen riskiä.
Jos vanhempi koira vie molemmat luut, niin sinuna puuttuisin. Antaisin luun penulle takaisin, senkin täytyy saada syödä. Tuollainen juuri lisää kilpailuhenkeä, kun ei voi olla varma saako syödä rauhassa. Meillä oli ihan sama alussa, siksi aloin syöttää eri huoneissa, ovi välissä kiinni. Kun alkoivat taas syödä samassa huoneessa, annoin aluksi pienet, mahd nopeasti syötävät luut, joiden kanssa ei vietetty kuin max 1 min, siitä pikkuhiljaa lisäsin kun homma alkoi sujua. Me ulkoilimme paaaaaaaaljon eli koirat väsyivät, kotona treenasimme temppuja tai muuta eli aivotyötä ja sitten pieni lepotauko ja vasta reilun 1 tunnin kuluttua ulkoilusta annoin luut, olivat selvästi väsyneitä. Pennun ulkoilu tietysti pennun ehdoilla, sitä ei saa yliliikuttaa. Pitää tietty miettiä millaisia temppuja treenaa, toisilla voi alkaa taas kierrokset nousta esim joistakin pallotempuista yms.
Minä antaisin luut ja muut ruoat ja huomiot aina vanhemmalle ensin. Näin sen asema vahvistuu ja sen ei lopulta tarvitse sitä väkisin itse korostaa, koska se luottaa siihen, että sinä pidät sen asemasta huolta. Pentu myös oppii, että vanhempi on pomo, koska aina saa ensin kaiken ja lopulta (toivottavasti ja yleensä näin tapahtuukin) jättää toisen nenille hyppelyt.
Hiihtäjistä meilläkään ei pentuna tykänneet (kova vauhti, ihmiset hikisine, tuskaisine ilmeineen, haisevat oudolta hikoillessaan, suihkiva ääni jne), mutta vanhemmiten tottuivat, eikä enää kuin vilkaisevat.
Ohitustilanteissa oli myös samaa meillä. Sitkeää harjoittelua vain, toinen on vielä kovin pieni, ei tuossa iässä jaksa keskittyä vielä.
Kiitokset selkeästä ja tyhjentävästä vastauksesta.