Lueskelen useita kirjailijablogeja ja tänään sattui silmään, miten yhdellä palstalla yhden sortin heppoinen "kirjailija" itki, kun hän ei saanut huomiota Akateemisessa kirjakaupassa, mutta kirjailija Elina Hirvonen sai. Elina Hirvonen oli aikanaan Finlandia-ehdokkaana ja nyt hän on kirjoittanut kiinnostavan kokoelman lyhyitä juttuja Afrikasta.
Tuli mieleeni, että kun realiteettitaju pettää julkaisseeltä kirjailijalta, niin miten paljon helpommin se voi pettää sellaisilta, jotka vasta havittelevat julkaisua ja joilla on vaikkapa käsis kesken.
Olemmehan me realisteja, olemmehan? Teemme työtä tavoitteemme eteen, mutta emme havittele kuuta taivaalta silloin, kun emme ole kuun arvoisia.
Tuli mieleeni, että kun realiteettitaju pettää julkaisseeltä kirjailijalta, niin miten paljon helpommin se voi pettää sellaisilta, jotka vasta havittelevat julkaisua ja joilla on vaikkapa käsis kesken.
Olemmehan me realisteja, olemmehan? Teemme työtä tavoitteemme eteen, mutta emme havittele kuuta taivaalta silloin, kun emme ole kuun arvoisia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sulla itse asiassa.
Muuten Elina Hirvosen uusin on romaani, ei novellikokoelma. Luin sen eilen ja oli vaikuttava. Uusimmassa Parnassossa on hyvä juttu Elinasta.
Kirjailijan työ on - kuten yleensä taideammatit - monista pienistä sattumista kiinni, että huomiota saadaan tai ei saada. On hyvin huono homma joutua varjoon. Hyvästi huomio, hyvästi apurahat ja kirjan ostajat.
Realismi on tärkää. Pitää nähdä oikein mitoitettuna lahjansa ja kykynsä nyt sekä jatkossa, mihin suuntaan omat taidot ja kyvyt voivat kenties kehittyä. Kaikki kehitys ei ole aina nousujohteista...
kuka tämä "kirjailija" on ja mikä tekee hänestä " "-kirjailijan?
Oikeassa aloittaja tavallaan on, mutta toisaalta; jos kaikki kirjailijat olisivat realisteja (tai pessimistejä, mikä tarkoittaa nykyään ilmeisesti realismia), niin kukaan ei uskaltaisi yrittää kirjoittaa yhtään mitään. Julkaisukynnys on niin korkea ja tekstejä satelee kustantamoihin niin paljon, että typerähän se on, joka itseensä niin paljon uskoo, että uhraa puolen vuoden työtunnit yritykseen.
Jotta uskaltaa yrittää, tarvitaan pieni idealismin ja innon puuska, ja näköjään sitten tavoitteet ovat muuallakin kuin pelkästään julkaisukynnyksen ylittämisessä. Voi pettyä. Itse olen varautunut siihen. Olen myös päättänyt, että aika monta pettymystä saa tulla, ennen kuin luovun haaveestani ja yrittämisestä.
Jos minun lähipiiriltäni kysyttäisiin, pitäisi puolet minua epärealistisena ja liikaa itseensä uskovana, loput puolet tuntis mut ja tietäis, että mulle on tärkeää se, että olen edes yrittänyt ja tietävät mun pystyväni arvioimaan itseäni ja olemaan kriitiinen. Viime aikoina olen huomannut, että se eka puolikas koettaa saada mut olemaan toivomatta mitään, jotta en pettyisi. Se puolikas on niin kovin varma siitä, ettei tämmöinen mitään voi julkaista. He tietävät, vaikkeivät ole lukeneet minulta mitään.
Eli kiteyttääkseni edellisen, niin pessimisti ei pety, mutta ei saavutakaan asioita.
Elina Hirvostako tarkoitat?
tarkoitan sitä bloggaavaa "kirjailijaa" josta aloittaja puhuu.
http://kirstiellila.blogspot.com/
ellilä siis valitti sitä, ettei akateeminen ollut ilmoitellut hänen jonkun toisen esiintymisestä, mutta hirvosen esiintymisestä oli ilmoitellut. harmitus oli aiheellinen. ei mielestäni ole epärealistista toivoa, että kirjakauppa kertoo kirjailijavieraasta yleisölle.
Akateemisen, kirjailijavieraaksi pääsee, kun kustantaja maksaa tietyn summan, ja lehti-ilmoittelua saa, kun kustantaja maksaa tietyn summan lisää.
Ellillän kohdalla raha taisi loppua kesken.
uskomatonta miten tällä wannabe-palstalla iletään vinoilla järjettömän kasan kirjoja julkaisseelle kirjailijalle, nimettömänä.
Kai kauppa mainostaa vain niitä kirjailijoita, jotka vetävät väkeä tosissaan. Ei mainos ilmainen ole.
Mutta karuahan tuo on. Turha sinne kirjakauppaan on mennä pällistelemään, jos järjestelyjä ei ole tehty.
Jos olisin tiennyt, että Ellilä on akateemisessa, olisin mennyt kuuntelemaan, sillä selvisin ankeasta nuoruudestani hänen Emma-kirjojensa avulla. Nehän on ihan parhaita. Todella typerää toimintaa Akateemiselta.
laita sille tuo palaute blogiin jonka osoite yllä :)
Kai ne mainokset lehdessä joku maksaa. Se joka vetää, maksetaan. Eikös tuo Ellilä ole joku, joka kirjoittaa jotain perinteistä naispappitarinaa, kuka rakastuu keneenkin kirkon lehterillä? Olen lukenut takakansia. Luen kyllä viihdettä, ei tässä siitä ole kysymys, mutta tuommoinen aihepiiri lienee hyvin valikoiva mitä tulee lukijoihin. Vain perinteiset perheenemännät lukevat. Ja oli kirjakaupassa tai ei, en lähtisi kuuntelemaan saati ostamaan yhden ja ainoan kerran läpiluettavaa kirjaa.
wikistä selviää ellilän tuotanto ja pari viestiä takaperin on yhden lukijan todistajanlausunto. itse et siis ole lukenut yhtää ellilän kirjaa ennen lausuntoasi lehtereistä, perheenemännistä ja yhden kerran läpiluettavista kirjoista...?
pliis.
Oletko itse lukenut kaikkien kirjailijoiden teokset, joista kirjoista heität lonkalta mielipiteitä? Ja mitä ihmeen todiatajalausuntoja peräät, ei anonyymi palsta ole mikään oikeuden istunto.
Minä olen sentään lukenut muutaman takakannen!
En aio vastakaan lukea naispapin elämän romanttisesta puolesta. Enkä miespapin liioin. Enkä suntion enkä kanttorin. Saavat naida ristiin rastiin niin kirjoissa kuin elävässä elämässäkin, ei bäliä, kunhan siihen ei tarvitse mitenkään sekaantua.
Mitä muuten luulette, miten tämän palstan sävy ja keskustelut muuttuisivat jos anonyymius poistuisi ja olisimme omilla nimillämme? Olisiko keskustelu rakentavampaa ja asiallisempaa, innostavampaa ja toisiamme tukevampaa?
Pappia kyydissä on sarkastinen kirja, joka kertoo sukupuolirooleista, niihin liittyvistä ennakkoluuloista ja ihmisen vaikeasta tiestä kohti itsenäistä elämää ja uskallusta olla sellainen kuin on. Voi olla, että ovat vähän väärässä hyllyssä, kun niitä tungetaan romantiikkahyllyyn.Ne vetoavat ihmisiin, joka ymmärtävät mustaa huumoria.
Puhun Ellilän kirjasta Pappia kyydissä. Pelastusrenkaita on jatko-osa, ja se on todella posketon. Ja siis tarkoituksella. Se on huumoria, tiedoksi teille tosikoille.
Suomi24.fi -sivustolla asiallista ja rakentavaa keskustelua? Sallin mu ah nauraa. Täähän on ihan junttilaa.
kirsti ellilän kirjakauppakokemus sekä hänestä ja hänen tuotannostaan täällä viskotut kommentit kertonevat mitä on edessä meistä palstan vakikävijöistä niillä kahdella tai kolmella, jotka "menestyvät". kadehdittavaa vai mitä.
Luen mieluummin vaikkapa Reijo Mäkeä tai Tuija Lehtistä, kun haluan kevyttä. Mutta kirkkoa edustavat Mäellä ainoastaan virkaheitto pastori Alanen ja ruumiskuski Moilanen sanokeemme ai aivan niin perinteisessä muodossa ja Lehtisellä ei ole muistaakseni ainuttakaan kirkonmiestä. Onneksi niin.
Nekin on huumoria. Tiedoksi teille uskonnon tai ainakin kirkon tosissanne ottaville.
kateuden jälkeen varmaan vedetään Hitler kehiin.
Vaikka mitä väliä. Höpläähän tämä on kuten kaikki nettikeskustelut. Ajankulua, kun työssä on lokoisampaa aikaa.
adjektiivi "kadehdittava" merkitsee, että kohteena oleva ilmiö sisältää option kadehtimiseen, ei sitä että sanan käyttäjä vihjailisi kenenkään konkreettisesti kadehtivan.
muusta asiasta varmaan olit kanssani samaa mieltä. ei ole meidän alkujen tulevaisuus herkkua, mutta kirjoittaa vaan pitää.
Niinpä, on helppoa luulla itseään kirjalliseksi neroksi, jos itse ei ole vielä julkaissut yhtään kirjaa, joka olisi laitettu markkinoille arvosteltavaksi ja arvioitavaksi.
Hyvä että julkaistaan erilaisia kirjoja eri tyyppisille ihmisille. Kaikki eivät välitä Reijo Mäestä tai Tuija Lehtisestä. Jotkut pitävät Ellilän kirjoista, siksi kai hän on voinut kirjojaan kirjoittaa. Eivät kustantamot julkaise kirjoja, jotka tuottavat tappiota. Tämän tulette pian itsekin huomaamaan, kunhan etenette urallanne.
Et kai ole niin hoopo, että kuvittelet täällä jonkun vakavissaan suunnittelevan kirjailijan ammattia?
Ihan muusta työstä ne tulot riivitään. Mutta jos saisi ton klöntsän tosta vielä vähän parempaan kuntoon, niin sitä voisi tarjota jonnekin. Pikkusen päivätyö hidastaa, mutta ei se mitään.
Tämä mielestäni on mitä suurinta realismia. En tiedä, mitä ketjun aloittaja kuulutti, mutta minulle ainakin tämä on sitä, mikä on totta.
"Et kai ole niin hoopo, että kuvittelet täällä jonkun vakavissaan suunnittelevan kirjailijan ammattia?"
Et kai ole itse niin hoopo, että luulet kustantajien julkaisevan kirjoja, joiden epäilevät tuottavan tappiota? Vaikka sinä et kuvittelisi eläväsi kirjoittamalla kirjoja, kustantamon liiketoiminta perustuu kirjojen myymiseen, eikä se ota kustannusohjelmaansa käsikirjoitusta, jota epäilee tappiolliseksi. Jos joku on julkaissut 20 opusta kaupallisen kustantamon kautta, se tarkoittaa, että kustantamo saa hänen kirjoistaan rahaa. Myös kirjakauppa on saanut oman siivunsa hänen kirjojensa tuotosta. Kirjailija saa kakusta noin 20 prossaa, muu on mennyt kirjakaupalle ja kustantamolle. Sopii tehdä sama perässä.
En ehdi enää julkaista 20 kirjaa. Mutta muutaman aion julkaista enkä usko niiden tuottavan tappiota. Mitään pappihömppää en kylläkään, en kehtaisi liikkua kirkkaalla ilmalla ulkona, jos sellaista edes tarjoaisin.
Ei kirjailija ole mikään tavoiteltava ammatti. Kuten totesin, päivätyöt ovat ihan muualla, mutta kirjat ovat hyvä homma, kun on vanhana eläkkeellä. Silloin on aikaa kirjoittaa.
Hei kakkua nam! tiäksää hei kuule matemaatikko et kuka sen kakun o leiponu nääs??? seon kuule hei kirjapaino meinaaksää jättää sen kokoonaas ilman rahaa häh?? entäs kuule hei verottaja?? painokulusta on nääs kuule 22 rpossaa veroo ja kun meinaan nääs kirjan ostaa kaupasta hei niin nääs veroo menee siitä viä 8 rpossaaa kuule.