Kutsumustyö

Olet täysin oikeassa siinä, että kotona tehtävä omaishoito ja lasten sijaisvanhemmuus ovat halpoja ja tehokkaita apuja. Siis todella halpoja, kun tehdään kustannusvertailua.

Mutta. Lastensuojelussa hoitotyön linjaamisen vääristyminen alkaa jo paljon aiemmin kuin lapsen saapuessa sijaisperheeseen. Esimerkiksi Perhehoitoliitto näyttää tavoittelevan lapselle kuin lapselle LASTENSUOJELUSTATUSTA, olipa kyse sitten vaikkapa kehitysvammaisesta, jonka pitäisi olla joka tapauksessa olla oikeutettu hoitoon, ilman lastensuojeluasiakkuuttakin.

Tämä on suorastaan ihmisoikeusongelma.


Perhehoitoliiton sijaisvanhemmaksi.fi -nettisivuilla todetaan:

http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/yhteys/kehitysvammaisten_perhehoito.html

"Kehitysvammaisia lapsia ja nuoria sijoitetaan perhehoitoon sekä lastensuojelullisista syistä että kehitysvammahuollon palveluna. Tällöin perhehoitoa käytetään sekä lastensuojelun avohuollollisena tukitoimena että sijaishuoltona huostaan otetuille lapsille ja nuorille."

Kehitysvammaisten hoitoa kuvataan nettisivulla lyhyesti, joten tuossa onkin lähes kaikki mitä siitä kerrotaan. Hyvin lastensuojelukeskeistä!

Mielestäni jo tuostakin pikku pätkästä on nähtävissä se, kuinka lastensuojeluun painottunutta perhehoito on. Ei haluta hoitaa lapsia ja ihmisiä, vaan lastensuojelun asiakkaita.

Äskettäin täällä BIOVANHEMMISSA on siteerattu muistaakseni jonkin maakunnallisen perhehoitajien yhdistyksen nettisivua, jossa todetaan, että vammaisellakin on O I K E U S tulla huostaanotetuksi. - Millasta paskaa! Ja tyyliltään jotenkin rasistinen ajatus. Vammaisestakin tulee puutteineen vihdoinkin jotenkin parempi koneiston silmissä, kun hänet ovat huostaanotettu!




Lastensuojelun asiakkaista jopa MAKSETAAN PERHEHOITAJILLE ENEMMÄN kuin tavallisesta lapsesta. Ja se korvaus, joka maksetaan hoitajalle, jonka hoidokit eivät ole lastensuojelun asiakkaita, on törkeän pieni!!

Yksi parhaista ystävistäni on perhehoitaja. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa palkkiopolitiikasta viimeksi tänään. Tiedän, mitä hänelle maksettiin lapsista, jotka olivat vammaisia, mutta eivät lastensuojelun asiakkaita. Ja samaan aikaan lähistöllä eräs toinen perhehoitaja hoiteli lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia. Hän ei paljastanut ystävälleni palkkioidensa suuruutta, mutta myönsi, että hänelle maksetaan näistä lapsista enemmän kuin ystävälleni.

J-lauta, millaista väkivaltaa lapsia kohtaan! Jotta aikuiset rouvat voisivat hyvin. Lapset ovat rouvien tarpeita varten.

Koko s-tanan järjestelmä on viritetty sitä varten, että hyvä lapsihoidokki on lastensuojelun asiakas. Muut ovat huonompaa luokkaa, heitä eivät perhehoitajat halua. Ja tämä on siis kansanedustaja Aila Paloniemen (kesk) johtaman Perhehoitoliitto ry:n linjaus.

Muistakaamme, että esimerkiksi vanhuksia on Perhehoitoliiton itse antamien tietojen mukaan perhehoidossa vain alle sata henkeä.

nyky yhteiskunnassa huostaanottohysterian aikana. Kyllä hyvin moni vanhempi haluaisi itse hoitaa vammaista tai erityislastaan, mutta koska tuet painottuvat vain sijaishuollon ylläpitoon, on se monelle - varsinkin yksinhuoltajalle, jolla on muitakin lapsia - mahdotonta.

Esim. helsinkiläisestä erityislapsesta maksetaan n. 2000 euroa kuussa, tämä on tietoa, ei oletusta, joten ihan turha tulla kenenkään sijarin kitisemään, että ei muka pidä paikkaansa. Tiedot voi kuka tahansa hakea heidän liittonsa sivuilta, miten suurilla prosenteilla korotettuna kaikki tuet sijaisvanhemmille maksetaan. Oma vanhempi saa samassa tilanteessa oman lapsensa omaishoitajana n. 300 euroa kuussa, lisäksi vammaistuki on 89 euroa. Asumistukea voi saada n. 160 euroa, riippuu asunnon koosta.

Seurasin sijaisvanhempien palstaa aikanaan useamman vuoden ja oli sydäntä särkevää nähdä siellä tämän tyylisiä ketjun avauksia: "Haluaisin rueta sijaisvanhemmaksi, miten voin saada erityislapsen?" "Voinko valita lapsen, joka minulle annetaan, en haluaisi muita kuin erityislapsen?" "Uskallanko ottaa erityislapsen, vaikka minulla ei ole kokemusta heidän hoidostaan?" Siellä sitten "vuosia sijarina olleet" rohkaisivat, että tietysti kannattaa, kyllä käytäntö opettaa.

Koska huostaanotoista annetaan julkisuuteen väärää kuvaa, että kaikki lapset ovat vain lain mukaan eli perinteisin syin huostaanotettuja, on moni vanhempi menettänyt lapsensa ihan vain siksi, että ei ole voinut irrottautua lapsensa omaishoitajuuteen. Lapsia sijoitetaan noissa tilanteissa sekä perheisiin että laitoksiin ja sijaishuolto yleensä olettaa, että lapsi tulee kaltoinkohdeltuna hirveän huonosta kodista. Laitonta vieraannuttamista ja välien lopullista katkaisemista lähiomaisiin on vuosien mittaan tapahtunut hyvin paljon, mitä vanhempi tietysti huostaanottoon suostuessaan ei ole osannut ennakoida.

Ehdottomasti ei voi rinnastaa, niin vaikeaan tilanteeseen vanhempi joutuu. Kuten alussa sanoin, huonoimmassa tilanteessa ovat yh:t, joilla on muitakin lapsia. Jos on parisuhde ja toinen käy töissä, on tilanne tietysti huomattavasti parempi. Mutta selvää on, että silloinkin toisen kotiin jääminen pudottaa perheen tulot samaan tilanteeseen kuin toinen puoliso olisi työtön.