Olen seurustellut avomieheni kanssa kolme vuotta. Mitään hurjaa alkuhuumaa en koskaan kokenut. Minulla on kuitenkin ollut hyvä olla hänen kanssaan alusta saakka. Erityistä intohimoa en häntä kohtaan tunne, alussa sitä kyllä oli ainakin jonkin verran. Olen kai seksuaalisesti jotenkin laimea, kun en ole oikein koskaan tuntenut sellaista vetoa keneenkään.
Mieheni on ihana ihminen ja viihdymme yhdessä, paitsi arki on tietysti välillä tylsää kuten kai kaikissa suhteissa. Välillä tulee pakahduttavan lämmin tunne, kun hän vaikkapa istuu minun liian pienet villasukat jalassa sohvalla tai hassuttelee niin, että kiemurtelen naurusta. Silti en tiedä, rakastanko häntä miehenä vai kaverina tai veljenä? Vai onko sillä väliä, jos kaikki on muuten hyvin?
Miten erottaa rakkaus ja kaverikiintymys?
vai onko väliä
62
13673
Vastaukset
- aloittaja---
Pohdin tätä siksi, kun jotkut suhteet päättyvät niin, että "rakkaus loppui", että puoliso tuntui enää vain veljeltä/siskolta. Vai onko näissä päättyneissä suhteissa vaan lähdetty huuman perään?
- hihugyfc
tarinasi että on osaltasi enemmän ystävyys-suhde... varsinkin kun et ole kokenut minkäänlaista alkuhuumaa tuntenut.... kysy itseltäsi mitä haluat suhteelta? oletko loppujen lopuksi onnellinen avokkisi kanssa? Jos sinulla ny on ollu tämmösiä tuntemuksia, minkälaiset tunteesi olisivat seuraavan kolmen vuoden päästä? näetkö itsesi hänen kanssaan olevan loppuelämäsi? Mikäli et, niin tiedätpä mitä tehdä....
On helppo turvautua tuttuun ja turvalliseen... mutta sillä ei ole väliä mikäli et rakasta häntä miehenä... sillä muu ei riitä, usko pois- 9+16
..kahden kauppa. Toisen tunteetkin on hyvä tietää. Ongelmia tulee, jos rakastut.
- aloittaja---
...perhettä kyllä suunnittelemme, ja aikomus olis olla loppuikä yhdessä... Niin, alkuhuumaa ei ollut, mutta pidin hänestä viikko viikolta enemmän. Siksi oonkin suhdetta jatkanut.
- tytryt33
Toihan on mahtava suhde, rakkautta on niin monenlaista ja kaikki tuntee erilailla! Jotkut kakarat haluu kokea ooooh jalat alta ja perhosia mahassa tunteita ja kun niitä ei ole, lähetään uuden perään! Sä vain olet sellainen, ettet tunne niitä suuria tunteita. Sulla on hyvä ja turvallinen suhde :)
- alottaja---
...Olen mäkin tuntenut vahvoja ihastuksia. Tämänkin suhteen aikana. Mutta en usko, että niistä voisi kehkeytyä mitään niin kestävää kuin tämä, siksi oon pysynyt tässä. Tuumme niin hyvin toimeen ja voidaan olla täysin omia itsejämme, suhde on ollut sellainen niin alusta asti. Toki mielessä on käynyt, että jos lähtisinkin ihastuksen perään... Mutta olen tullu siihen tuloksee, etten voisi olla kenenkään toisen kanssa niin "sinut", loppuiän suhdetta ajatellen. Siksi varmaan mietityttääkin nämä kaveritunteet - ei ole sitä jännitystä. Ja oon jo 30, joten aikaakaan ei ole hirveesti enää, jos aion perheen perustaa.
- ei ei ei
Ei tommosta suhdetta pitäis olla pitäisi ottaa riski ja edetä suhteessa!jos ei onnistu niin se on sen loppu mutta kyllä mä suakin ymmärrän jos hankkii pari kersaa ja sitten tulee ero se on tosi vaikeeta.Kun joutuu menemään ero toimistolle ja normaalisti nainen saa pitää lapset ja mies on yksin kotona ja rupee juomaan.
- ...........
alottaja--- kirjoitti:
...Olen mäkin tuntenut vahvoja ihastuksia. Tämänkin suhteen aikana. Mutta en usko, että niistä voisi kehkeytyä mitään niin kestävää kuin tämä, siksi oon pysynyt tässä. Tuumme niin hyvin toimeen ja voidaan olla täysin omia itsejämme, suhde on ollut sellainen niin alusta asti. Toki mielessä on käynyt, että jos lähtisinkin ihastuksen perään... Mutta olen tullu siihen tuloksee, etten voisi olla kenenkään toisen kanssa niin "sinut", loppuiän suhdetta ajatellen. Siksi varmaan mietityttääkin nämä kaveritunteet - ei ole sitä jännitystä. Ja oon jo 30, joten aikaakaan ei ole hirveesti enää, jos aion perheen perustaa.
Että oma ihana rakas on myös se PARAS kaveri..Ja ne alkuhuumat ja muut perhoset siellä vatsan pohjalla vähenee kyllä ajan kanssa aika tavalla..jos jollain sellasia on..harva suhde jossa säilyy läpi elämän...Mutta kuitenkin jo se että suhteessa voi olla (sinut)..on loistava asia itsensä suhteen kannalta.toinen hyväksyy sinut sellaisenaan kuin olet eikä (huomauttele) jokaisesta sukasta,astiasta jne! jatkuva riitahan siinä olisi kun vuorotellen pinna palaisi...olisiko se toivomasi elämä??..sellainen voi löytyä kun lähtee ihastuksen perään...
- 3 kerta toden sanoi
Rakastuin tulisesti 20 vuotiaana ja suhde oli yhtä riitelyä ja sopimista ja rakastelua...ei sitä 3vuotta kauemmin jaksanut...hermot meinas mennä...
Toiseen rakastuin 25 vuotiaana ja oli tulista sekin...turpiin tuli useasti ja kiihkeesti rakasteltiin riitojen päätteeksi...lopetin suhteen, kun sain kallovamman...
No, tähän kolmanteen ihastuin 31 vuotiaana ja viihdyin hänen kanssaan..oli tasaista mutta turvallista ja mukavaa!
Ollaan nyt oltu 15 vuotta naimisissa...ei suuria tunteita, mutta ei pelkoa, väkivaltaa eikä turvattomuuttakaan, ollaan ihan onnellisia!- on sulla
päässä vikaa jos ylipäätään ihastut hakkaajaan.
- LyckaTill
Olet syntynyt onnellisten tähtien alla ;)
En usko, että olisit mikään saippuaoopperoiden suurkuluttaja, joka imee niistä `oppia ja mallia`
elämäänsä.
Suotta siis seuraat noita juttuja sitä vähääkään, koska hieman alat kyseenalaistamaan omaa elämisen tapaasi.
On aivan satavarmaa - siis satavarmaa! - mitä voimakkaammin suhde alkaa intohimopohjalta, sitä varmemmin suhteelle tulee äkkipysäys.
Vai voiko jotain pysyvämpää rakentaa fyysisten hekumoiden pohjalle .. naurettavaa.
Juuri sama kuin vanha kunnon klisee - hetken se lämmittää kusikin housussa.
Olet juuri oikella tiellä ja kun miehesi tuntuu olevan "juonessa" mukana, voin vain ennustaa pelkkää hyvää teille.
Oli mukava lukea pohdintosi ja uskoisin, että sinulla on suuret edellytykset kokea suhteessasi jotain aitoa
ja syvää. Viettivetoinen viritys tuo vain katkeruutta ja suuria kyyneleitä.
Kunpa - hmmmm - kohtaisin kaltaisesi .. sanoo herra pitkä ja komea :)- Ai jaa...
No minä rakastuin miehiini niin intohimoisesti, että oksat pois, enkä häntä vielä 15 vuoden jälkeen ole vaihtanut. Ja muisto niistä alkuaikojen tunteista juurikin kantaa, kaverin olisin vaihtanut jo ajat sitten. Juuri kaltaisesi tunnevammaiset ei edes ymmärrä mitä jotkut kykenee kokemaan, varsinkin kun naiset kykenee tuntemaan muutakin kuin himoa. Mitä hittoa minä olisin tehnyt uudella kaverilla, johan minulla niitä on vaikka kuinka monta! Jos ei mies pysty tarjoamaan juurikin sitä suurta tunnetta, huumaa ja romantiikkaa, niin mihin minä häntä tarvitsen?! Juuri se tuo parisuhteeseen sitä aitoa ja syvää, kaverisuhteeseen riittää ap:n kuvailema kaveruuskin. Toivottavasti kaltaisesi kylmä tunnevammainen idiootti ei koskaan saa naista puutteellisilla tunteillaan kiusattavakseen.
- tyytymys
Kokemuksesta sanoisin että kaverikiintymyksessä on ihan tyytyväinen ja kaikki on ihan ok, mutta tuntuu että jotain puuttuu. Silloin tulee myös ajateltua toisen puutteita ja tuntuu kaipaavansa vielä jotain. Ja ehdottomasti silloin kun toivoo toisen muuttuvan. Tällainen suhde voi kuitenkin toimia pidemmän päälle, jos mutkia matkaan ei tule. Kaiken romuttama mutka onkin sitten, jos toiselle tulee vastaan SE kenestä ei tarvitse epäillä ovatko tunteet kaverillisia vai rakkautta. Toisin sanoen jos onkin olemassa vielä sopivampi. Tuntuuko sinusta että toisenlainen ihminen voisi sopia sinulle kuitenkin paremmin, vai ajatteletko että juuri te täydennätte toisianne? Rakkaus on toisen hyväksymistä, arvostamista, luottamusta ja ennen kaikkea yhteistä ymmärtämistä. Rakkauden ei tarvitse olla huumaa, mutta kyllä se eroaa pelkästä kiintymyksestä. Itse huomasin sen kun vertasin edellistä ihan-ok-suhdetta nykyiseen kohta 18 vuotta kestäneeseen sielunkumppanin kanssa. Joka päivä kiitän että hänenlaisensa tapasin ja epäillä ei tarvitse.
- aloittaja---
Mä kaipaan oikeestaan vaan sitä alkuhuumaa. Yksipuolisissa ihastuksissa mun on käynyt aina niin, ettei tunteet ole olleet molemminpuoliset.. Eli koskaan en ole saanut kokea alkuhuumaa, kun ikinä ei ole tunteet sillä tavalla kohdanneet. Toisaalta on tässä kai hyviäkin puolia.. Kun suhteen alussa miehessä oli joitain ärsyttäviä piirteitä, jotka nyttemmin ovat tasoittuneet kun ollaan eletty yhdessä (esim. ei enää juo niin paljon), tai eivät enää haittaa. Yleensä se kai menee toisin päin :).
Luulen, etten kuitenkaan voisi löytää parempaa miestä minulle. Ihastukset on ollu aina vähän hankalia tapauksia, itsekkäitä ehkä jopa narsisteja, taiteilijoita... Suhde tuskin olisi kestänyt kauaa, tai ainakaan en olisi sellaisessa suhteessa niin tyytyväinen kuin nyt. Nykyinen mies on melkein moitteeton, ajattelee aina minun parastani, hyväksyy omituisuuteni ja muutenkin minut tällaisena kuin olen. Pientä "hulluutta" häneltä kaipaisin, mutta kaikkea ei kai voi saada. Siinä mukana vois sit tulla niitä epätoivottavia piirteitäkin. Ei kai kukaan voi olla täydellinen? - alkaako syksyllä? ;D
aloittaja--- kirjoitti:
Mä kaipaan oikeestaan vaan sitä alkuhuumaa. Yksipuolisissa ihastuksissa mun on käynyt aina niin, ettei tunteet ole olleet molemminpuoliset.. Eli koskaan en ole saanut kokea alkuhuumaa, kun ikinä ei ole tunteet sillä tavalla kohdanneet. Toisaalta on tässä kai hyviäkin puolia.. Kun suhteen alussa miehessä oli joitain ärsyttäviä piirteitä, jotka nyttemmin ovat tasoittuneet kun ollaan eletty yhdessä (esim. ei enää juo niin paljon), tai eivät enää haittaa. Yleensä se kai menee toisin päin :).
Luulen, etten kuitenkaan voisi löytää parempaa miestä minulle. Ihastukset on ollu aina vähän hankalia tapauksia, itsekkäitä ehkä jopa narsisteja, taiteilijoita... Suhde tuskin olisi kestänyt kauaa, tai ainakaan en olisi sellaisessa suhteessa niin tyytyväinen kuin nyt. Nykyinen mies on melkein moitteeton, ajattelee aina minun parastani, hyväksyy omituisuuteni ja muutenkin minut tällaisena kuin olen. Pientä "hulluutta" häneltä kaipaisin, mutta kaikkea ei kai voi saada. Siinä mukana vois sit tulla niitä epätoivottavia piirteitäkin. Ei kai kukaan voi olla täydellinen?Huumaa minäkin kaipaan, mutta kaipaan mä paljon muitakin asioita, joita en saa.
Kannattaa nauttia siitä, mitä on...jää monesti elämä elämättä, kun lähtee haavemaailmaan mukaan. :)
- ehkä näinkin voisi??
Mun mielestä alkuhuumaa ei välttämättä tarvitakaan, sitäpaitsi, se voi olla myös rasittavaa. Kaikki unohtuu ja sotkeutuu mielikuviin ja unelmiin: sä tunnet ihmisen ja olet tutustunut ihmiseen, etkä intohimon ja etenkin himon aiheuttamiin harhoihin, niinkun niin moni. Toi pakahduttavan lämmin tunne on se, mitä rakkaus on: seksielämää voi kehittää jos tuntee tarvetta. Siinä voi pitää hauskaa ja kokeilla kaikkea luotettavan ihmisen kanssa, etkä todellakaan ole seksuaalisesti mitenkään laimea, vaikket järkeä menettäisikään. Pitkässä suhteessa seksikin on monesti tahtoasia.
Puolisoaan on hyvä rakastaa kaikkina noina asioina: miehenään, sielun veljenään ja kaverinaan. Puolisohan on osunut oikeaan, jos hänen kanssaan voi olla myös ystävä! Ihania ihmisiä on vähän ja oikeasti, oikeat arvot ja todellinen rakkaus asuu jossain muualla kuin ensihuuman kuumassa kiimassa.
Suhteen eteen joutuu tekemään valintoja. Vaikka kaikki olisi hyvin, ettei olisi ongelmia. Joskus ihastuu toiseen, koska se on vierasta ja jännää: mutta silloin kannattaa kääntää ihastus puolisoonsa, jos voi. Hyödyntää seksifantasiat siellä kotonaan. Jossain vaiheessa seksi laimenee. Mutta silloin ystävyys auttaa: ystävän kanssa kun voi puhua vaikeistakin asioista, ja luotettavan ihmisen kanssa uskaltaa ehkä miettiä uusia juttujakin. Miten intohimoa voi houkutella ja sytytellä.
Huumori on tärkeää, teillä ilmeisesti on suurimmaksi osaksi kivaa keskenänne. Se on yllättävänkin tärkeää. Se, että toisen kanssa viihtyy, että voi sanoa, että toinen on ihana, on tärkeää. Ensihuuma kestää 3 kk- 2v ja se siitä. Sitten alkaakin se muu. Se voi jopa hämätä, moni vaihtaa turhaan hyvän puolison siinä vaiheessa toiseen (huonompaankin), koska luullaan, että kun huuma loppui, loppui muukin. Tai sen huuman takia ollaan luultu sokeasti, että suhde kestää ilman muuta ja itsestään selvästi.
Ihastuksesssa pitää muistaa aina sekin, että se on fantasiaa: ei sitä toista tunne! Sitä ihan oikeasti ihastuu mielikuvaansa, siis omaan fantasiaansa.
Kerro miehellesi, että olet tyytyväinen ja hän on ihana, mutta haluaisit elämässäsi toteuttaa haaveen jäänityksestä suhteessa ja pienestä huumasta ennen perhettä. Olisiko se hänelle mahdollista?
Jos siis kaipaat jännitystä teidän suhteeseen, niin järjestäkää sitä keskenänne: sopikaa että kuukauden ajan keksitten aina uuden paikan rakastella. Sopikaa että joka toinen viikko järkkäätte jotkut treffit, koska jos te perhettäkin perustatte, teillä ei ole sitten lasten kanssa enää aikaa moneen vuoteen ehkä "huumailla" tehkää siitä huumailusta nyt retki. Yhteinen jännä tekeminen auttaa: tehkää jotain hullua. Menkää yhdessä laskuvarjohyppäämään tai lähtekää jollekin matkalle, sopikaa että kuljette kaiket päivät alasti ja rakastelette valtameressä. Järjestäkää romanttinen nuotioilta kesällä mökille. Ensi jouluksi varatkaa mökki lumen keskeltä jostain, lähtekää hiihtoretkille ja pelatkaa lautapelejä takkatulen äärellä. Lähtekää Lontooseen musikaalimatkalle, menkää treffeille sinne. Lähtekää öiselle ajelulle. Mitä kaikkea nyt alussa tehdään, -ja toivottavasti myöhemminkin!
Seksuaalista jännitystä jos haluaa, niin on nuo paikan vaihdot ja lomat, ne jo yleensä tuo vaihtelua :) Lisäksi eroottinen hieront, se on ihanaa. Kertokaa fantasioita toisillenne, kuvailevasti: ei tarvitse edes toteuttaa. Se on intiimiä ja lähentää, lisäksi seksistä puhuminen ja tarinoitten kuunteleminen ruokkii seksuaalista halua. Pornoa en suosittele, vaikka siinäkin on seksiä, mutta ulkopuoliset vievät teidät ehkä toisistanne poispäin: tv makuuhuoneessa on aina kolmas pyörä ja todella huono ajatus. Seksiin tarvitaan intiimiyttä ja läsnäoloa, etenkin jos haluaa jotain suurempaa.
No, keksikää itse sopivat, mutta! Jännitystä on mahdollista saada myös vakisuhteeseen ja kaikkea kannattaa kokeilla ennen lapsia. Lapsien kuuluu muuttaa kaikki ja he muuttavat. He ovat sitten etusijalla ja sitoovat teidät täydellisesti vuosiksi, ja sitten voi olla vaikeampaa saada sellaista seikkailua, mihin teillä nyt on mahdollisuus.
Pinetä hulluutta kaipaisit mieheltäsi, mutta ehkäpä kaipaatkin sitä itseltäsi. Luulet että miehen pitäisi se sinulle tuoda, mutta ehkä sinun pitäisikin tuoda se suhteeseenne ja/tai itsellesi itse? Ehkä itse haluaisit tehdä enemmän, olla vapautuneempi, ehkä sitä villiä itseäsi oletkin etsinyt ihastuksistasi, niistä "taiteilijoista"? No, sehän on hyvä ja helppo ratkaista: ole sitä, mitä toivoisit muitten olevan sinulle.
Jos nuo parisuhde seikkailut kaikki eivät ihan onnistukaan, niin älä sure, teillä voi silti olla hyvä suhde ja sinä voit järjestää itsellesi jännitystä harrastuksilla, elämän muutoksilla, miettimällä mitä sinä oikeasti tahdot: ja silti olla saman ihanan miehen kanssa.- LyckaTill
Olipa upeaa luettavaa;)
Taitaa olla itse `alan`guru asialla.
Selkeästi ihminen, jossa kietoutuu tunne ja järki...
Ja takuulla siis empaattinenkin, koska noiden elämänohje-teesien lukeminenkin vei jo aikaa:)
Mukava huomata, että saippuaoopperoiden lomasta pilkoittaa vielä .. aitoa ja hienoa välittämistäkin.
Sellaista yksilöt sekä kansakunnat oikeasti kaipaisi, tarvitsisi...
Ja maailma voisi pelastua:) - viilenevä
... kirjoitus, näinhän se pitkälti menee. Alkuhuuman merkitystä todellakin liikaa korostetaan, mutta kuten sanoit se johtuu käytännössä juuri omista haavemielikuvista toisesta osapuolesta, mutta valitettavasti ne lähes aina laimenevat tai osoitautuvat peräti aivan muuksi mitä on kuvitellut, joten huuma häviää sitä nopeammin mitä nopeammin selviää, ettei totuus vastaa haavemielikuvia.
Ainoastaan silloin kun mielikuvat oikeasti vastaavat molemmilla osapuolilla totuutta, silloin alkuhuuma saattaa kestää jopa läpielämän, sitä kaikki tietysti haluaisivat, mutta sen toteutuminen on hyvin harvinaista, veikkaisin jopa niin, että seitsämän oikein lotossa saaneita on enemmän.
Eli hitaasti lämpenevä parisuhden on hyvin paljon toimivampi, kuin alkuhuuman jälkeen viilenevä parisuhde, joita sentään lienee suurin osa parisuhteista, valitettavasti. - mää vaan
viilenevä kirjoitti:
... kirjoitus, näinhän se pitkälti menee. Alkuhuuman merkitystä todellakin liikaa korostetaan, mutta kuten sanoit se johtuu käytännössä juuri omista haavemielikuvista toisesta osapuolesta, mutta valitettavasti ne lähes aina laimenevat tai osoitautuvat peräti aivan muuksi mitä on kuvitellut, joten huuma häviää sitä nopeammin mitä nopeammin selviää, ettei totuus vastaa haavemielikuvia.
Ainoastaan silloin kun mielikuvat oikeasti vastaavat molemmilla osapuolilla totuutta, silloin alkuhuuma saattaa kestää jopa läpielämän, sitä kaikki tietysti haluaisivat, mutta sen toteutuminen on hyvin harvinaista, veikkaisin jopa niin, että seitsämän oikein lotossa saaneita on enemmän.
Eli hitaasti lämpenevä parisuhden on hyvin paljon toimivampi, kuin alkuhuuman jälkeen viilenevä parisuhde, joita sentään lienee suurin osa parisuhteista, valitettavasti.Hyvä kirjoitus ylempänä! Sanot, ettet ole ikinä tuntenut suurta intohimoa kehenkään,joten voisiko olla,että se on juuri sinä, jolta puuttuu sitä "hulluutta" teidän parisuhteessa? Ehkäpä miehesi ei juurikaan uskalla hullutella vaikkapa seksiasioissa,jos hänellä on tunne ettet ole 100% mukana,ja näin ollen ei halua sinua vasten tahtoisesti loukata? Vai mitä tarkoitat hulluudella? Oletko kertonut miehellesi näistä tunteistasi? Näin naimisissa olevana miehenä,haluaisin ainakin kuulla omalta vaimoltani,jos hän rakastaisi minua vain kaverina/veljenä. Elämä tuppaa olemaan liian lyhyt turhiin suhteisiin,ja kuten joku ylempänä kirjoitti-lapset todellakin muuttavat kaiken,joten sinunkin kannattanee tehdä valinnat ennen lapsia.
- aloittaja----
Kiitos hienoista ajatuksista! Muutenkin on tosi kiva lukea tätä ketjua, kun kaikki vastaukset ovat olleet järkeviä eikä mitään vitsejä tai ilkeilyä. Hulluudesta: tarkoitin pieniä asioita: että mies voisi laittaa mulle esim. hassuja tekstareita tai s-postiviestejä (joita itse harrastan), ja lähteä mukaan mun "hulluihin" juttuihin - itse saan kaikenlaisia päähänpistoja, mutta mies harvoin innostuu niistä. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin juttu, koska hetken mietittyäni tajuan itsekin idean olevan toteuttamiskelvoton. Mutta näistä teidän kirjoituksistanne sain paljon ajateltavaa. Kiitos!
- monenlaista
aloittaja---- kirjoitti:
Kiitos hienoista ajatuksista! Muutenkin on tosi kiva lukea tätä ketjua, kun kaikki vastaukset ovat olleet järkeviä eikä mitään vitsejä tai ilkeilyä. Hulluudesta: tarkoitin pieniä asioita: että mies voisi laittaa mulle esim. hassuja tekstareita tai s-postiviestejä (joita itse harrastan), ja lähteä mukaan mun "hulluihin" juttuihin - itse saan kaikenlaisia päähänpistoja, mutta mies harvoin innostuu niistä. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin juttu, koska hetken mietittyäni tajuan itsekin idean olevan toteuttamiskelvoton. Mutta näistä teidän kirjoituksistanne sain paljon ajateltavaa. Kiitos!
Hienoa, että pohdit suhdettanne ennen lasten hankkimista. Puhun kokemuksesta. Tärkeintä mielestäni on, rakastaako avokkisi sinua todella syvästi. Oletteko keskustelleet asiasta, olleet puolin ja toisin avoimia? Rakastatko häntä ihmisenä tarpeeksi paljon, jotta selvitätte myös elämänne karikot?
Olen ollut naimisissa 37 vuotta ja kokenut alkuaikoina usein samoja tunteita kuin sinä nyt. Seurustelin aiemmin hyvin erityyppisten miesten (=poikien) kanssa, mutta pienetkin agression, alkoholin liikakäytön tai vastuuttomuuden elkeet saivat vahvatkin tunteeni lässähtämään. Tämä mieheni oli tarpeeksi turvallisen tuntuinen ja silti vapaa-aikaa viettäessämme riittävän kiinnostava hassutteluineen. Ehdottomasti tärkein asia oli kuitenkin se, että lähes alusta lähtien hän kertoi rakastuneensa minuun intohimoisesti ja ehdoitta. Sain olla sellainen kuin olin ja tuntea kuin tunsin. Hänelle olei tärkeintä saada olla kanssani. Yhä edelleen hän sanoo laähes joka päivä rakastavansa mua paljon. Minäkin olen oppinut rakastamaan häntä syvästi, enkä ole antanut arjen harmauden tai syvien surujen ja muiden vaikeuksien tuhota liittoamme. Pidämme yhä samoista asioista ja meillä on yhteisiä harrastuksia jne.
Toivon sydämestäni teille hyvää ja rakkautta koko yhteisen elämänne ajaksi! En lukenut kaikkia muita kirjoituksia, mutta lopullinen vastaus löytyy sinulta itseltäsi vaikka toivoisit apua toisilta. Avokkisi tunteita et varmastikaan halua loukata. Hän vaikuttaa niin hyvälle tyypille:) - Wau!
Kirjoituksesi oli poikkeuksellisen hieno! Juuri tuollaisten tekstien tähden näitä keskusteluja on ilo lukea. Toivottavasti kirjoittelet enemmänkin.
- Henna Herkku
Seurustelen myös miehen kanssa johon en ole koskaan ollut rakastunut. Hän on tosi miellyttävä, tasapainoinen ihminen, mutta ei minun tyyppiäni. Ikäeroa ja kaverivuosia reilut 6 vuotta. Kaikki asiat toimivat muuten ihan hyvin, mutta ovat kohteliaisuuspohjalla. Olisi ihanaa, että olisi intohimoa ja vetovoimaa, mutta ne ovat valitettavasti pääosin yksipuolisia. Näytteleminen on kyllä ajan tuhlausta, mutta olen ehtinyt aikaisemmin olla umpirakastunutkin, joten ajattelen, ettei kaikkea hyvää voi aina saada samassa paketissa ja siinä se vaan menee.
En uskalla luvata, jos kohdalle sattuisi mies, kookas, miehekäs, liikunnallinen, miellyttävän tuoksuinen... Ilmeisesti halailisin ja suukottelisin ja viettelisin hänet. Ehkä hän silloin karkaisi kauas pois... - kyllä täytyisi
olla jonkinnäköstä kipinää siellä makuuhuoneen puolella. Sen takia miehet ja naiset ylipäätään hakeutuvat toistensa seuraan... muuten voi olla vaan kaveri, ilman seksiä siis. Olen tavannut pari tosi kunnollista, ok näköistä ja turvallista miestä, mutta kun ei vaan iske niin ei voi pakottaa. Ikävä kyllä kallistun renttujen ja muiden outojen hyypiöiden puolelle, varmaan koska olen itsekin sellainen taiteilijasielu.
- Kipinää vain
Meillä siis se tilanne, että makuuhuoneessa on aina ollut kipinää. Se puoli toimii loistavasti, mutta mies ilmoitti ettei enää rakasta kuten pitäisi. Näin ollen hän haluaa eron. Sanoi, ettei kipinä makuuhuoneessa riitä. Tai se, että hänellä on turvallista olla, siisti talo, puhtaita vaatteita ja ruokaa kaapissa. Tahtoo asua yksin. Sanoo myös ettei ole toista naista. Tiedä siitä sitten. Yhteiseloa 16 vuotta ja tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta...
- naivikolien
Menin naimisiin rakastuneena. Löysin vaimoni -64, menimme kihloihin -68 ja naimisiin menimme -70 - ja ainakin minä olin rakastunut, menin rakkausavioliittoon.
Nytkin väitän olevani rakkausavioliitossa, ainakin on läheisin ihmissuhde. Hassua että lapset, elämän tärkeimmät ovat kiukuttelu/ riitelyväleissä vanhempiinsa, vielä aikuisinakin ja vaikka heillä on omiakin lapsia. Oma vaimokulta on läheisin ja sitä kautta tärkein. Tiedän lasten menevän tiukanpaikan tulle edelle... mutta sittenkin nyt tärkein.
En usko avioliittoa ilman rakkautta. Avioliitossa on niin monta mutkaa ja karikkoa matkassa että on tosi outoa jos ne kestäisi ilman rakkautta.
Olet jo jostakin syystä turhaa pitkittänyt sitä oikean löytämistä. On vaan huonoa mennä avoliittoon, asumaan yhdessä ja leikkimään kotia jos ei ole asiassaan varma. Parenpi olisi vain seurustella, pitää toisiakin kavereita. Uskon että Se oikea kuitenkin kerran pilkistää nurkantakaa. - Tuula K.
Todellakin rakkauksia on monenlaisia. Psykologina tiedän että on ihmisiä jotka ei koskaan tunne sitä ”suurta” intohimoa vaikka ovatkin rakastuneet. Eikös tällainen turvallinen hyvä suhde, missä molemmat viihtyvät, antaa paljon enemmän kun se että juostaan rakkauden perään. Ehkä se ei tulekaan nurkan takana koskaan ja sitten kaduttaa kun on jättänyt hyvän suhteen. Sitä ei useimmiten saa takaisin, sillä toinen on mennyt jo eteenpäin.
Itse olen ollut 20 vuotta naimisissa miehen kanssa joka ei tunne suuria tunteita. Silti tulemme aivan mainiosti toimen. Joskus minäkin olen ajatellut että mitä olisi sellainen suhde missä saisi tuntea todellista intohimoa kun meidän suhde on juuri sitä kaverisuhdetta.
Psykologina kuulen niin paljon sellaista että luulen olevani tavallista onnellisempi ja tavallista onnellisemmassa suhteessa.- JoneeeeJoo
jos sun tarvii tälläsii lukee puolentoista vuoden jälkee, nii eikö se oo aika *tun selvä
- ar'g
Rakkaus laimenee ennen pitkää kaverikiintymykseksi. Sitä et voi välttää muuten kuin vaihtamalla kaveria ennen kuin alkuhuuma laimenee. Sori.
- NuijaaPöytään
Se rakkaus kaveruudeksi.
Ja rakkausko oli sama kuin alkuhuuma?
Vai oliko se alkuhuuma sama kuin --- alkuHuuHaa. Siis lopputulos sama.
Ihminen perustaa viisaudessaan erilaisia koulukuntia. Kuulostaisiko Hektisen rakkauden koulukunta olevan lähellä sydäntä?
Vuosi / kuukausi / viikko-kokouksiin voisi yhdistää kimppakivat. Näin siis kokouksien alkuhuuma
ei hevin laimenisi... - tyttöystävä..-.-.
NuijaaPöytään kirjoitti:
Se rakkaus kaveruudeksi.
Ja rakkausko oli sama kuin alkuhuuma?
Vai oliko se alkuhuuma sama kuin --- alkuHuuHaa. Siis lopputulos sama.
Ihminen perustaa viisaudessaan erilaisia koulukuntia. Kuulostaisiko Hektisen rakkauden koulukunta olevan lähellä sydäntä?
Vuosi / kuukausi / viikko-kokouksiin voisi yhdistää kimppakivat. Näin siis kokouksien alkuhuuma
ei hevin laimenisi...suhde. Seurustelen ja asun avoliitossa miehen kanssa. Hän on fiksu, kohtelias, tasapainoinen, ei käytä alkoholia-tupakkaa-huumeita, hänellä on arvoja ja moraali, omat mielipiteet jne. Tulemme erittäin hyvin toimeen, haluamme molemmat yhtä paljon halauksia, suudelmia, huomionosoituksia jne pitkin päivää.
Mutta missään vaiheessa en ole kokenut rakastumisen huumaa. Kuitenkin viikoittain koen sellaisia syviä ihastumisen tunteita / hetkittäistä syvää rakkautta, kun miesystäväni kertoo ajatuksiaan tai tekee jotain mielestäni hienoa. En osaa oikein selittää. Koen olevani onnentyttö kun olen hänen. Kai häntä rakastan, en vain sillä tavalla intohimoisesti, niinkuin saippuasarjoissa tai hollywood -leffoissa. - muistelo*
tyttöystävä..-.-. kirjoitti:
suhde. Seurustelen ja asun avoliitossa miehen kanssa. Hän on fiksu, kohtelias, tasapainoinen, ei käytä alkoholia-tupakkaa-huumeita, hänellä on arvoja ja moraali, omat mielipiteet jne. Tulemme erittäin hyvin toimeen, haluamme molemmat yhtä paljon halauksia, suudelmia, huomionosoituksia jne pitkin päivää.
Mutta missään vaiheessa en ole kokenut rakastumisen huumaa. Kuitenkin viikoittain koen sellaisia syviä ihastumisen tunteita / hetkittäistä syvää rakkautta, kun miesystäväni kertoo ajatuksiaan tai tekee jotain mielestäni hienoa. En osaa oikein selittää. Koen olevani onnentyttö kun olen hänen. Kai häntä rakastan, en vain sillä tavalla intohimoisesti, niinkuin saippuasarjoissa tai hollywood -leffoissa.Minulla oli myös hyvä mies,nyt jälkeenpäin ajattelen että olisin voinut asua ja olla hänen kanssaan enempi kaverina,ystävänä,sielunkumppanina.
Kaikkien näitten senjälkeen tapaamieni miesten roikaleitten jälkeen hän oli sentään ihminen,oli monessa asiassa apuna,turvana ja tiennäyttäjänä.Komeakin.
Mutta mutta.Se miksi erosimme -oli hänen halunsa,en ollut enää prinsessa,vedin teatteria,kun halusin olla oma itseni enkä kuviteltu himokas rakastaja.Olinkin tavallinen,omine mielipiteineen.En enää "totellut",jaksanut miellyttää,olin toista mieltä kuin hän.
Siitä alkoi alamäki suhteessamme,sitä hän vaan ei koskaan ymmärtänyt että rakastin häntä silti.
Miksi miehille on tärkeää vain seksi ja että sen kautta kaikki kulkee heidän mielessään?!
Olen niin väsynyt siihen että enää en edes halua tavatakaan ketään,vaikka toisaalta toivon kuitenkin joskus jonkun löytyvän.
Tiedän olevani hyvä ihminen. - nomarelli
muistelo* kirjoitti:
Minulla oli myös hyvä mies,nyt jälkeenpäin ajattelen että olisin voinut asua ja olla hänen kanssaan enempi kaverina,ystävänä,sielunkumppanina.
Kaikkien näitten senjälkeen tapaamieni miesten roikaleitten jälkeen hän oli sentään ihminen,oli monessa asiassa apuna,turvana ja tiennäyttäjänä.Komeakin.
Mutta mutta.Se miksi erosimme -oli hänen halunsa,en ollut enää prinsessa,vedin teatteria,kun halusin olla oma itseni enkä kuviteltu himokas rakastaja.Olinkin tavallinen,omine mielipiteineen.En enää "totellut",jaksanut miellyttää,olin toista mieltä kuin hän.
Siitä alkoi alamäki suhteessamme,sitä hän vaan ei koskaan ymmärtänyt että rakastin häntä silti.
Miksi miehille on tärkeää vain seksi ja että sen kautta kaikki kulkee heidän mielessään?!
Olen niin väsynyt siihen että enää en edes halua tavatakaan ketään,vaikka toisaalta toivon kuitenkin joskus jonkun löytyvän.
Tiedän olevani hyvä ihminen.Samaa mieltä 38 vuoden avoliiton jälkeen. yksin hyvä. Molon kupeeseen kasvaveita kavereita en kaipaa enää koskaan elämääni. Miehessä pitää olla muutakin kuin vaakamambakaveria.
- Tässä ja nyt
Tuo on ihan normaalia, kun alkuihastus menee ohi, siihen menee noin pari vuotta.
Teillä on hyvä suhde. Parempaa ei voi saada.- nöyrä mies
Sanoisin, että nyt kannattaa aihe ottaa esiin miehen kanssa (ellei jo otettu). On täysin mahdollista että suhde kriisiytyy, mutta niin se kuuluukin. Joko kriisistä selviydytään entistä vahvempina ja varmempina, tai sitten suhde loppuu, mikä voi olla myös positiivinen kriisin tulos!
Mielestäni on tärkeää, että vastapuoli tietää missä mennään. Voiko olla, että miehesi olettaa, että rakastat häntä tulisesti (niinkuin hän mahdollisesti myös sinua). Voiko olla että miehesi ei halua elämäänsä viettää ihmisen kanssa, joka pitää häntä lähinnä hyvänä kaverina tai veljenä. Voiko olla, että hän pitää itseään petettynä jos vastapuolen tunteet eivät olekaan sitä mitä hän olettaa. En väitä että hän olettaisi mitään, mutta reiluuden nimessä hänen olisi hyvä tietää, missä sinun tunteissasi mennään, ennen kuin hän alkaa hankkimaan lasta "elämänsä naisen" kanssa.
Kirjoitan kärjistäen, mutta takana on omat viiltävät kokemukset. Olin suhteessa - alkuhuuman jälkeen - monta vuotta se mies, jolle parisuhteen nainen oli vain tosi hyvä kaveri. Sitten kun heräsin tunteettomuuteen ja tajusin, että asia oli meitä molempia kohtaan väärin, otin asian esille. Tuloksena oli sydäntä raastava ero!
Ja pahiten loukkasin siis puolisoani sillä, että hän oli koko ajan luullut minun rakastavan häntä jokaisella solullani. Tämän jälkeen sain tuntea joka solullani kuinka olin toista loukannut puhumattomuudellani. Väärin ymmärretyt vuodet oli paljon pahempi paha puolisolleni kuin itse ero , vaikkei sekään helppo ollut.
Empatian kykyä opin niin paljon, että tänä päivänä haluan ehdottomasti varmistaa tyttöystävälleni, että hän kertoo minulle aina missä mennään. On väärin että eläisin parisuhteessa siinä uskossa että toinen rakastaa syvästi minua. Samoin tietysti kerron omistanikin tunteista.
Voi olla että teidän on hyvä elää loppuelämä yhdessä, mutta se edellyttää juuri sitä avoimuutta kaikkien tunteiden suhteen.. - huumaa kaikille
nöyrä mies kirjoitti:
Sanoisin, että nyt kannattaa aihe ottaa esiin miehen kanssa (ellei jo otettu). On täysin mahdollista että suhde kriisiytyy, mutta niin se kuuluukin. Joko kriisistä selviydytään entistä vahvempina ja varmempina, tai sitten suhde loppuu, mikä voi olla myös positiivinen kriisin tulos!
Mielestäni on tärkeää, että vastapuoli tietää missä mennään. Voiko olla, että miehesi olettaa, että rakastat häntä tulisesti (niinkuin hän mahdollisesti myös sinua). Voiko olla että miehesi ei halua elämäänsä viettää ihmisen kanssa, joka pitää häntä lähinnä hyvänä kaverina tai veljenä. Voiko olla, että hän pitää itseään petettynä jos vastapuolen tunteet eivät olekaan sitä mitä hän olettaa. En väitä että hän olettaisi mitään, mutta reiluuden nimessä hänen olisi hyvä tietää, missä sinun tunteissasi mennään, ennen kuin hän alkaa hankkimaan lasta "elämänsä naisen" kanssa.
Kirjoitan kärjistäen, mutta takana on omat viiltävät kokemukset. Olin suhteessa - alkuhuuman jälkeen - monta vuotta se mies, jolle parisuhteen nainen oli vain tosi hyvä kaveri. Sitten kun heräsin tunteettomuuteen ja tajusin, että asia oli meitä molempia kohtaan väärin, otin asian esille. Tuloksena oli sydäntä raastava ero!
Ja pahiten loukkasin siis puolisoani sillä, että hän oli koko ajan luullut minun rakastavan häntä jokaisella solullani. Tämän jälkeen sain tuntea joka solullani kuinka olin toista loukannut puhumattomuudellani. Väärin ymmärretyt vuodet oli paljon pahempi paha puolisolleni kuin itse ero , vaikkei sekään helppo ollut.
Empatian kykyä opin niin paljon, että tänä päivänä haluan ehdottomasti varmistaa tyttöystävälleni, että hän kertoo minulle aina missä mennään. On väärin että eläisin parisuhteessa siinä uskossa että toinen rakastaa syvästi minua. Samoin tietysti kerron omistanikin tunteista.
Voi olla että teidän on hyvä elää loppuelämä yhdessä, mutta se edellyttää juuri sitä avoimuutta kaikkien tunteiden suhteen..alkuhuumaa.eikö tämä elämä ole sitä,että kun tavataan,tulee huuma päästä pöksyihin ja sitten seuraavana päivänä tulee kiire etsiä taas uusi huuma.
kuullostat siltä,että etsit villiä huumaa,joten mielestäni sinun on aivan turhaa notkua tasapaksussa suhteessa,jollainen lähes jokainen parisuhde on. - erree
huumaa kaikille kirjoitti:
alkuhuumaa.eikö tämä elämä ole sitä,että kun tavataan,tulee huuma päästä pöksyihin ja sitten seuraavana päivänä tulee kiire etsiä taas uusi huuma.
kuullostat siltä,että etsit villiä huumaa,joten mielestäni sinun on aivan turhaa notkua tasapaksussa suhteessa,jollainen lähes jokainen parisuhde on.Alkuhuuma on omassa toisessa liitossani kestänyt nyt reilun kolme vuotta joka ilta saman peitteen alle käpertyessä tunnen syvää rauhaa ja iloa siitä että vierelläni on juuri tuo ihminen. En usko että tunteemme laimenevat vuosien myötä, tämä on jotain enemmän kuin seksi, jotain... Tunsin läheisyyden jo ensimmäisenä yhteisenä yönä, jolloin päädyimme päätöksistä huolimatta seksiin. Vetovoima välillämme teki kaikesta luonnollista ja hyvää. Kun tuon jälkeen käperryin hänen viereensä, tunsin jopa aivojeni hiljentyvän. Ei kysymyksiä, ei ajatuksia, vain syvä rauha.
Olin liki 20 vuotta kaveriliitossa, jossa tein pari lasta, oli talo auto vene moottoripyörä ja tavarat.. mutta kun sisältä puuttui aito intohimo nuo kaksikymmentä vuotta olivat kuin purkissa elämistä, purkissa jota lopulta pelkäsin avata.
Kaikki tähän astinen elämäni oli kaipuuta johonkin, jotakin kohtaan, sitten kun elämää...
Nyt minulla on kaikki.
- tunne ihminen
Mielestäni hyvä parisuhde sisältää:intohimoa,kaveruutta,hyvää oloa,tunnetta siitä,että voi luottaa toiseen ja
turvallista oloa.Henkilökemiat siis toimii.Sitten vielä tärkeä asia...itsensä kanssa on sinut!- KultainenKeskitie
Kun sitä täydellistä pakettia tuskin nurkan takaa tapaat. Silloin on tyydyttävä vähempään.
Yksikin hieno arvo ja piirre toisessa on jo paljon.
Ystävyys ja kaveruus tuonee paljon turvallisuuden tunnetta. Ja tuo tunne - turvallisuudesta - on monelle ehkä se tärkein tunne.
Intohimovetoisuus peloittanee monia - koska se hiipuu ja loppuu ... ennemmin tai myöhemmin.
Joku on haikaillut kuuta taivaalta, mutta sitä tuskin kukaan saa.... - mietteitä...
KultainenKeskitie kirjoitti:
Kun sitä täydellistä pakettia tuskin nurkan takaa tapaat. Silloin on tyydyttävä vähempään.
Yksikin hieno arvo ja piirre toisessa on jo paljon.
Ystävyys ja kaveruus tuonee paljon turvallisuuden tunnetta. Ja tuo tunne - turvallisuudesta - on monelle ehkä se tärkein tunne.
Intohimovetoisuus peloittanee monia - koska se hiipuu ja loppuu ... ennemmin tai myöhemmin.
Joku on haikaillut kuuta taivaalta, mutta sitä tuskin kukaan saa....Täällä keskustellaan kovin mustavalkoisesti ja yksipuolisesti. Toisten mielestä täällä parisuhde on sitä syvää rakkauden tunnetta, ja toisten mielestä järkevää turvallista suhdetta. Toivon mukaan se on kuitenkin useammin jotain noiden välistä. Alkuhuuma on alkuhuumaa, mutta se ei tarkoita etteikö rakkaus sen jälkeen voi olla intohimoista. Omalla kohdalla tämä intohimo määrää suhteen kestävyyden, jos sitä on , on parisuhteella menestymismahdollisuuksia. Tämä siis minun kohdalla. Mielestäni yleisellä tasolla parisuhde on arvokysymys: mitä sinä itse haluat elämältä. Voit haluta parisuhteeseen yhtä tai useampaa asiaa: intohimoa, turvallisuutta, arvostamista, kaveruutta, fyysistä läheisyyttä, sieluntoveruutta, harrastusseuraa, seksiseuraa, taloudellista turvaa, ym...
Joskus ihmisillä on teräviä mielipiteitä siitä minkälainen parisuhde on oikea. Todellisuudessa minkälainen tahansa voi olla sitä: minkälainen tahansa voi kestää läpi elämän onnellisena. Todellisuudessa myös minkälainen tahansa parisuhde voi olla väärä: minkälainen parisuhde tahansa voi loppua oli suhteessa intohimoa tai ei.
Mitä asioita sinä arvostat? - Kultainen___
mietteitä... kirjoitti:
Täällä keskustellaan kovin mustavalkoisesti ja yksipuolisesti. Toisten mielestä täällä parisuhde on sitä syvää rakkauden tunnetta, ja toisten mielestä järkevää turvallista suhdetta. Toivon mukaan se on kuitenkin useammin jotain noiden välistä. Alkuhuuma on alkuhuumaa, mutta se ei tarkoita etteikö rakkaus sen jälkeen voi olla intohimoista. Omalla kohdalla tämä intohimo määrää suhteen kestävyyden, jos sitä on , on parisuhteella menestymismahdollisuuksia. Tämä siis minun kohdalla. Mielestäni yleisellä tasolla parisuhde on arvokysymys: mitä sinä itse haluat elämältä. Voit haluta parisuhteeseen yhtä tai useampaa asiaa: intohimoa, turvallisuutta, arvostamista, kaveruutta, fyysistä läheisyyttä, sieluntoveruutta, harrastusseuraa, seksiseuraa, taloudellista turvaa, ym...
Joskus ihmisillä on teräviä mielipiteitä siitä minkälainen parisuhde on oikea. Todellisuudessa minkälainen tahansa voi olla sitä: minkälainen tahansa voi kestää läpi elämän onnellisena. Todellisuudessa myös minkälainen tahansa parisuhde voi olla väärä: minkälainen parisuhde tahansa voi loppua oli suhteessa intohimoa tai ei.
Mitä asioita sinä arvostat?Totuuden nimissä on naurettavaa tulla tänne sanmomaan: " Tällainen tulee parisuhteen olla...."
Minä (eikä kukaan) en voi lukea sinulle, millainen on hyvä suhde sinulle.
Ei sitä voida määritellä ulkoapäin - se on varmaan sisäinen tunne / arvomaailma. Jos tunne on suht hyvä .. on kai suhde hyvä; oli sitten intohimoa tai ei .. kaveruutta tai ei jne .....
Ihminen vain ikääntyessään hiukan muuttuu. Jossain vaiheessa voi tunne turvallisuudesta - ystävyys - olla tärkein. Kenties taas kypsymisen myötä intohimon pyörteetkin houkuttavat...
Ehkä sellainen kumppanuus-menttaliteetti -- tietty halu sitoutua -- on tärkeä pitää yllä jatkuvasti.
Jos siis suhteelle kuitenkin kestoa halutaan.
Pieni ihminen; suuri psykofyysinen kokonaisuus. Ja kun kaksi sellaista laitetaan yhteen...
Onhan siinä haastetta ja sukatkin saattaa välistä jalassa pyörähtää.
- juuoi
Hyvä seksi on hyvän suhteen perusta, hyvä suhde on hyvän suhteen perusta. Jos välillänne ei ole intohimoa, tulee aika että jompikumpi teistä kokee intohimoa kolmatta osapuolta kohtaan. Ihan kiva elämä ei riitä. Viimeistään 35v sitä alkaa kaivata elämälleen muutakin sisältöä kuin lapset, hyvän arjen ja nätin kodin. Kaipaa ihmistä joka täyttää tarpeet ja saa nauttimaan olosta.
- aalloissa se tulee
... Monet on kokeneet tuon kaipauksen jo 30-vuotiaana = eka eroaalto...
Sitten 35-40 ikävuoden välissä tulee se kuuluisa toinen eroaalto... - Suorakyrpä
aalloissa se tulee kirjoitti:
... Monet on kokeneet tuon kaipauksen jo 30-vuotiaana = eka eroaalto...
Sitten 35-40 ikävuoden välissä tulee se kuuluisa toinen eroaalto...Ja sitten tulee erektio.Puuma metsällä.
- henkinen yhteys
olet oikeassa! :)
- mattius.karvinen
Terve, sinulla ja miehelläsi on siis yhteistä, villasukkien lisäksi, ilo toinen toisensa seurasta. Mitä itse arvelet käsitteillä ilo tai intohimo tarkoitettavan?
Oma näkemykseni:
-Ilo tarkoittaa mielestäni surun ja tyhjyyden tunteen vastakohtaa, eli aikas positiivisellä pohjalla ollaan.
- Into tarkoittaa systemaattista tai spontaania tahtotilaa jonkin suorittamiseksi. Sen on tapana laantua realiteettien edessä tai viimeistään täytettyään tehtävänsä. Sitä voisi olla myös kuvata mania tehdä tai tahtoa jotain. Alku sekin, mutta rispaantuu käytössä.
- Himo tarkoittanee sielun voimakasta halua johonkin, hyvään ehkä - tuskin, pahaan tai jotenkin häpeälliseen tai mieltä kiihoittavaan kylläkin. Sekin on siis tunnetila, joka tuskin kestää edes ajallisesti pitkään.
Keskustele armaasi kanssa päämääristänne ja vaikka seurakuntanne pastorin kanssa yhdessä (pastorikin on ihan oikea henkilö nimensä takana).
Yleisesti koen, että pariskuntautuminen on väliaikainen olotila, jota seuraa elämän jatkaminen perheenä, jos Jumala suo.
Muitakin perheenä olemisen vaihtoehtoja on kuin edellä. Tärkeintä on kuitenkin rakkaus, joka on ystävyyttä ja reipasta uhrimieltä, sillä rakkaus tuleekin vasta täydelliseksi saadessaan rakastaa toista.- Rakkaus on kuin jano
Joskus kannattaa muistaa se että.. jos rakastuu oikeasti niin kovaa kuin mä kerran nuorena.. ja olen keski-ikäinen mies joten nähnyt tietysti jo elämää.. niin nykyään arvostan rauhallisempaa rakkautta ja kiintymystä ja yhdessäoloa vaikka olenkin sinkku.
- Sexygothboy
Että on eri asia rakastua ja rakastaa. Nykyään tuntuu, että moni suhde hajoaa siksi, kun alkurakastuminen laimenee ja sen kumppanin kanssa pitäisi alkaa elään yhteistä elämää. Tietysti jos oikeasti rakastaa toista, niin pienet asiat tuovat kyllä sellaisia huumaavia hetkiä, kuten tuossa kirjoitit noista pakahduttavan lämpimistä tunteista. Ei sitä tarvitse joka päivä hokea sitä ailavjuuta. Se löytyy siitä että nauttii toisen seurasta, on huolissaan toisesta ja ikävöi toista. Ja niistä lämpimistä pienistä asioista. Harva osaa nykyään rakastaa.
- luoto merellä
Jos asiat ovat hyvin niin eikö se riitä. Pohdit asioita jotka ovat vähemmän tärkeitä.
- yx meistä
..upeeta ja mahtavaa oiskii löytää se oikea..tässä ja nyt periaatteella, mut kaikista ihaninta on kuitenkin oma sisäinen rauha ja olotila siitä että tämä on sitä elämää jota haluan elää. Lukemasi ei mua paljon ihmetyttänyt, meillä on kaikilla niin paljon erilaisia asioita joista pidämme. Itse rakastan olla suhteessa jossa välillä massussa kirpaisee..ja sille tunteelle löytyy yleensä selitys..hyvä tai paha, mut aina se liittyy meidän suhteeseen, se on tunne että joku on hyvinkin sisällä minun mielessä. Rakastaa ja saada vastarakkautta, hieno tunne..mut siihenkin on vain opeteltava..varsinkin sen tunteen säilymiseen, mustasukkaisuus yleensä tukahduttaa jotain aina suhteessa, ja joku viisas väittää että se selventäis soossia, tiiä häntä, meillä sitäkin on,..välittäminen ja toisesta huolehtiminen on juuri sitä kun katsot miestäsi jolla sinun pienet villasukat..mukavaa kevään odotusta..ja voimia tulevaan!!
- Töyt
Aatteleppa jos lopetat tuon suhteen ja lähdet jonkun humpuukin matkaan, sitten ajattelet miten ennen oli kaikki hyvin ja kaipaat tuota ukkoa mutta sitä ei enää sun tempauksen jälkeen kiinnosta alottaa sun kanssa suhdetta.
- dadasdsa
Oletteko kokeilleet tätä jo? Taitopeli.info
- ..yleensä
dadasdsa kirjoitti:
Oletteko kokeilleet tätä jo? Taitopeli.info
..ihan tavallisen arjen ja elämisen keskellä. Tiedät voivasi luottaa kumppaniisi joka tilanteessa. Hän auttaa ja lohduttaa, kun maailma murjoo. Hän nauraa ja viihdyttää, kun kaipaat iloa ja virkistystä.
Mustasukkaisuus ja kadehtiminen eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. Itsekäs rakkaus näivettää hyvinkin alkaneen avo-/avioliiton.
En aikoinaan ihastunut ensitapaamisella suin päin, mutta muutaman kuukauden sisällä olin sulaa vahaa. Päätin, etten koskaan petä miestäni, vaikka hetkellisesti retkahtaisin totaalisesti. Se lupaus on auttanut, sillä kaikille tule kiusauksia hyvänkin liiton aikana. - heidirautiainen
..yleensä kirjoitti:
..ihan tavallisen arjen ja elämisen keskellä. Tiedät voivasi luottaa kumppaniisi joka tilanteessa. Hän auttaa ja lohduttaa, kun maailma murjoo. Hän nauraa ja viihdyttää, kun kaipaat iloa ja virkistystä.
Mustasukkaisuus ja kadehtiminen eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. Itsekäs rakkaus näivettää hyvinkin alkaneen avo-/avioliiton.
En aikoinaan ihastunut ensitapaamisella suin päin, mutta muutaman kuukauden sisällä olin sulaa vahaa. Päätin, etten koskaan petä miestäni, vaikka hetkellisesti retkahtaisin totaalisesti. Se lupaus on auttanut, sillä kaikille tule kiusauksia hyvänkin liiton aikana.Niinhän se on, että se todellinen arki ei kaikilla onnistu. Pitäisi aina olla jotain ihmeellistä, uutta ja 100 lasissa menoa. Se on vaikeaa jaksaa keksiä piristystä toiselle töiden, kotitöiden ja lasten huolehtimisen jälkeen. Ole hyvä nainen onnellinen jos sulla on tollainen mies. Mä tosin luulin, että rakkaus/kunnioitus kasvaisi myös ajanmyötä. Kyllä se minulla kasvoi ja kukoisti mutta sillä toisella se lakastui siihen arkeen...kai. Mun 3,5 vuoden suhde katkesi yht´äkkiä, kun mies oli sitä mieltä, että en ollutkaan sitä mitä hän luuli mun olevan. Puolivuotta ehdimme olla kihloissa ja juuri ostimme yhteisen kodin mutta kun se arki tuli, niin rakkauskin sammui ( onko sitä koskaan hänellä ollutkaan - ei ollut varma edes siitä asiasta). Minä rakasti ja rakastan vieläkin, vaikka hänellä on uusi suhde jo kehitteillä ( eroilmoituksesta kuukausi ). Alussa olin minäkin varovainen, eikä se ollut rakkautta/himoa heti alussa, mutta vuosien myötä rakkaus vain syveni ja toisen pienet "puutteet" ei häirinnyt. Luotin hänen sanoihinsa ja uskoin tulevaisuuteen. Ymmärrystä löytyi sekä lasten että Ex-vaimon kiukutteluillekin. Seksi toimi loistavasti ja sängyssä viihdyttiin molemmat. Koskaan ei mies valittanut, kun "ei saa" , päinvastoin. Mutta kun on lapsia (ei yhteisiä) niin aina ei ole hurjiin leikkeihin aikaa ja mahdollisuutta. Ja missä sanotaan, että sen täytyy olla nainen joka niistä rutiineista järjestää yhteistä aikaa. Mies ei sitä koskaan ehdottanut, odotti kai, että se olisin ollut minä ? Hän teki kahta työtä (toinen harrastus)ja oli aina tekemässä "omia hommiaan" ja minä huolehdin kodista muiden töiden ohella. Hän sai keskittyä ihan rauhassa omiin projekteihinsa minä hoidin talouden ja ne viimetalven muhkeat lumityötkin. Mutta rakkaudesta häneen ja yhteisen arjen ja tulevaisuuden eteen ne tein mielelläni. Sen olen huomannut, että ns. tavis-naiset ei jostain syystä kelpaa toisille miehille. Pitäis olla aina menossa, projekteja kehitteillä ja viimeisen päälle tällättynä, jaksaa kiinnostua kaikista miehen asioista ja huolehtia hänen ja lasten tarpeista....omistaan viis. Meillä ei pitänyt olla mitään suurempia ongelmia mitä ei normaalissa uusio perhe-elämässä olisi. Minä ehkä hiukan väsynyt ja loman tarpeessa arjen pyörittämisestä. Toinen meistä ei sitten vain kestänyt sitä arkea ja oli sitä mieltä, että elämänilo tulee takaisin kun vaihtaa naista. Jos teillä arki toimii niin hyvä ja noilla ed. mainituilla asioilla saa paljon lisää potkua suhteeseen mutta siinäkin pitää molempien tahtoa tehdä toisilleen hyvää. Mä en edes päässyt kokeilemaan noita asioita, kun miehellä ei koskaan ollut aikaa. Hän ei edes varoitusta antanut omista ajatuksistaan tai tunteistaa vaan kaiken oli itsekseen miettinyt valmiiksi ja sitten vain ilmoitus, että kaikki on ohi. Se siitä "kokeilusta" ja hyvästi....ei keskusteluja, ei mitään. Mulla oli aina tunne, että hän on "se oikea" , himojeni kohde, oma rakas ja hyvä ystävä ! Kaikki samassa paketissa. Mutta nyt on vain pettymys, kun tajusin hänen vain puhuneen puutaheinää kaikenaikaa ja pettäneen mua aikaisemminkin vaikka aina vakuutteli toisin. Mitkään lupaukset eivä todellisuudessa olleet totta. Se suurin himo ja kiihko kyllä laimenee kun arki tulee ja se todellinen rakkaus alkaa/syvenee siitä eteenpäin.
- uui9
ainakaan vaihda ihastukseen ne kaikki laimenevat noin vuodessa ja voit huomata että se siitä sitten.Kyllä teillä tuntuis olevan paljon,mikä on perempaa kuin hyvä kaveri?Muista ettei seksi jaksa kauaa leimuta täysillä.
- Myriame
Hei,minulla on melkein samanlainen suhde. Kyllä se rakkauta on,se on vaan ehkä vähän toisenlaista.Värejäkin on monen vivahteiteita. Ehkä se on rakkaudessakin samanlaista. Himo ja sexi eivät ole pääasiat,ne huomaa vasta varttuneemmalla iällä,tai jos on kokenut ja tarpeeksi kypsä ihminen.
- Matti Viikate
Noissa käy harmillisen usein niin että suhde päättyy sinun löydettyä intohimon jostain muualta, se on sääli sillä suhteesi on kuitenkin kertomasi perusteella sangen mukava noin muuten.
Asiasta puhuminen voisi auttaa, toki aiheuttaa helpolla mieliharmia. Mutta varsinkin silloin jos suhde on pelastettavissa niin puhuminen olisi tärkeää, silloin se on yleensä ratkaiseva tekijä. Ja juuri sitähän haluaist että saisit nykyiseen mieheesi lisää ytyä intohimon suhteen.- 6+18
tuollaista suhdetta... toisen kanssa on hyvä ja turvallinen olla, pystyy luottamaan toiseen ja tietää että toinen on siinä vierellä vaikeinakin hetkinä :) oon myös kerran rakastunut päätä pahkaa...se päättyi huonosti. tavallaan rakastuin omaan mielikuvaan toisesta ihmisestä. jälkeenpäin mietittynä ihmettelen, kuinka sokea olinkin...!! mä oon aina nauttinut arjesta ja niistä pienistä asioista. musta se on tärkeintä. toki pitää olla jotain vetoa toiseen petipuolella, eihän siitä muuten mitään tuu... mutta en usko, ainakaan omalta kohdaltani siihen, että perhosia voisi edes olla vatsassa vielä 5 vuoden jälkeen :D silloin pitää olla jo jotain enemmän. rakkaus on paljon sitä, että haluaa tehdä toisesta onnellisen ja tulee siitä itsekin onnelliseksi. ei oman navan tuijottelua ja sitä kaavaa "minäminäminä" ja "tee minut onnelliseksi"... mies, joka saa minut nauramaan vielä 20 vuoden jälkeenkin, tekee minut onnelliseksi. mutta olemme kaikki erilaisia, jokaisella on hieman eri käsitys rakkaudesta.omani on tämä. minä haluan, että mies on paras ystäväni. kiitos.
- rva-64
Itse olen ollut vasta vajaan vuoden naimisissa.Kauaa ei seurusteltu kun tuli kihlat ja naimisiinmeno,mutta se ei ole mikään uusi asia minulle eikä hänellekään,molemmille tämä on neljäs liitto joten ikääkin meillä jo on.Muuten meillä menee todella hyvin ja hän on kaikin puolin ihannemies;tekee kotitöitä,kokkaa yms.Ja on kiltti ja ihana,ei tarvitse pelätä että saa turpiinsa kuten aiemmin olen kokenut.Arki sujuu normaalisti,emme riitele edes mistään ja rakastan häntä oikeasti ja hänkin sanoo rakastavansa MUTTA seksiä meillä ei juurikaan enää ole.Se puoli laimeni hänen puoleltaan naimisiin mentyä.Syytä kysyttäessä hän on kertonut olevansa sentyyppinen että ottaa stressiä ja murehtii liikaa asioita,esim raha-asioita.Välillä oli että seksiä oli EDESkerran kuussa-nyt ei sitäkään.Tunnen itseni tämän vuoksi todella huonoksi ja riittämättömäksi,ihan itkettää kun ajattelen miksen kelpaa enää omalle rakkaalleni.Itse olen aina ollut aktiivinen makuuhuoneessa mutta en jaksa aina olla se aloitteentekijä kun tuntuu siltä että hän suostuu ainoastaan minun mielikseni ja usein hän käy pokkana silti nukkumaan vaikka olen näyttänyt ja sanonutkin haluavani jotakin eli sitä seksiä.Mietin,mikähän minussa mahtaa olla vikana vai onko mies väärä?Joskus suutuksissani olen sanonut että jos mies oli vailla pelkkää asuinkumppania,niin eihän sentakia naimisiin olisi tarvinnut mennä!Tunnen itseni loukatuksi ja jollain tapaa huijatuksi,koska jos olisin tiennyt etukäteen joutuvani seksittömään liittoon,en olisi niin pitkälle mennytkään!Olen kysynyt onko hän kyllästynyt minuun,haluaako erota,haluaako kenties toista naista....Kuulema asia ei ole niin.En ymmärrä yhtään enää mitä voisin tehdä kun tunnen käyneeni kaikki konstit läpi....Alussa seksiä oli ihan riittävästi ja olin tyytyväinen.Eihän se pääasia ole mutta mielestäni tärkeää suhteessa.Ja ketä muuta haluaisin kuin omaa miestäni!Sekin on yksi tapa osoittaa tunteitaan.Muutenkaan emme kovin paljon toistemme lähellä ole,hän ei juurikaan ikinä omasta halustaan.Ei suukottele,halaa tms.Vain yöllä nukkuessamme olemme lhekkäin ja hän pitää minusta kiinni.Olen masentunut ka todella epätoivoinen!!!!
- Kaksin kaunihimpi
Kun luin viestisi, ajattelin, että mikä on ongelma? Sinulla on hyvä olla miehesi kanssa. Mitä muuta pitäisi olla? Mustasukkaisuutta, kateutta, raivoa, intohimoa, petturuutta, juonittelua, valehtelua, epävarmuutta? Kaikki ne ovat kielteisiä asioita. Miksi haluat sellaista? Ei mene jakeluun. Teillä on kypsien ihmisten liitto. Miksi haluat sinne teinien ja luonnevikaisten tunnetiloja? Intohimokin pitää sisällään omistamisenhalua, vaikka kaikki naistenlehdet siitä toitottavat.
- Aidantakaa
Kommentti Sinulta.
Onko se tämä suomalainen menttaliteetti; " Enhän voi olla onnellinen, enhän. Jotainhan tässä nyt täytyy pielessä olla, kun ei tuota intohimoakaan irtoa..."
Ei voida käsittää ja uskoa - että se on Tässä ja Nyt - eikä aina sen kuuluisan aidan takana...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku645160Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti662347- 2622342
Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt362339Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä191574Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"
Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm2191438Taas joku junan alle
Piltolan tasoristeyksessä: https://www.tilannehuone.fi/ Uutinen Iltalehdessä, Iltasanomissa, MTV:llä, Ylellä jne. Jossai491028- 89996
Harmittaa...Lampsiinjoen sillat
Tulva vei toisen ja toinenkin hajosi. Mielellään korjaisin molemmat, mutta ei ole resursseja siihen hommaan. Ikää jo 72v12929- 66927