ja elämänhalua?
Minulla on ainakin tärkeää tekemistä ja se on saatettava loppuun.
Minun mielestäni meidän tehtävämme on uudistaa saattohoito vähän hitaammaksi ja pitkäkestoisemmaksi ja muutenkin helpommin ulottuville, ja ilman sen kummempia sijoituksia.
Kuolema ei saa jäädä pelottavaksi ja varjostamaan viimeisiä vuosiamme maan päällä. Koska se on luonnollinen, sen lähenemisestä pitää olla tietoinen. Ehkä luovuutemmekin säilyy vielä vanhuudessa, kunhan emme pakene niitä asioita, jotka ovat vääjämättä meidän asioitamme ja edessämme.
Yhteisöllisen saattohoidon alkeet pitäisi saada kiinnostavalla ja luonnonmukaisella tavalla rikastamaan meidän viimeisiä vuosikymmeniämme, ja siitä voi olla apua myös jälkeläisillemme kun he pyrkivät järjestämään arvojaan eheytyäkseen (kun markkinavoimat ovat sotkeneet kaiken).
Jos lapseni voisivat muuntaa vanhenemiseni omakohtaiseksi taidokseen luopua kustakin asiasta ajallaan, kun ne kerran ovat vääjäämättömästi edessä, tuntisin onnistuneeni.
Suurten ikäluokkien pitäisi aloittaa jo nyt, koska tällainen on uuden uran uurtamista ja se on hidasta.
Jotta meidän nuoremme olisivat kiinnostuneita tällaisesta pitkäkestoisesta saattohoidosta, siihen on mietittävä aitoja, arvokkaita elementtejä. Esimerkiksi elämäkerran kirjoittamisen opetteleminen voisi olla kirjoittaville ihmisille sopivaa puuhaa, koska ikäihmisillä on muistelemistaipumus. Voihan kirjoittaa vaikka pikkupätkiäkin.
Tästä tällaisesta omatekoisesta saattohoidosta menisimme kuolemaan, ja jos jälkeläisiämme kiinnostaisi niin paljon, että he olisivat mukana, heille siitä voisi löytyä avaimet laadukkaampaan elämään.
Saattaahan olla, että kiireiset jälkeläisemme kiinnostuvat vasta kuoltuamme, mutta hiljaa hyvä tulee.
Minulla on ainakin tärkeää tekemistä ja se on saatettava loppuun.
Minun mielestäni meidän tehtävämme on uudistaa saattohoito vähän hitaammaksi ja pitkäkestoisemmaksi ja muutenkin helpommin ulottuville, ja ilman sen kummempia sijoituksia.
Kuolema ei saa jäädä pelottavaksi ja varjostamaan viimeisiä vuosiamme maan päällä. Koska se on luonnollinen, sen lähenemisestä pitää olla tietoinen. Ehkä luovuutemmekin säilyy vielä vanhuudessa, kunhan emme pakene niitä asioita, jotka ovat vääjämättä meidän asioitamme ja edessämme.
Yhteisöllisen saattohoidon alkeet pitäisi saada kiinnostavalla ja luonnonmukaisella tavalla rikastamaan meidän viimeisiä vuosikymmeniämme, ja siitä voi olla apua myös jälkeläisillemme kun he pyrkivät järjestämään arvojaan eheytyäkseen (kun markkinavoimat ovat sotkeneet kaiken).
Jos lapseni voisivat muuntaa vanhenemiseni omakohtaiseksi taidokseen luopua kustakin asiasta ajallaan, kun ne kerran ovat vääjäämättömästi edessä, tuntisin onnistuneeni.
Suurten ikäluokkien pitäisi aloittaa jo nyt, koska tällainen on uuden uran uurtamista ja se on hidasta.
Jotta meidän nuoremme olisivat kiinnostuneita tällaisesta pitkäkestoisesta saattohoidosta, siihen on mietittävä aitoja, arvokkaita elementtejä. Esimerkiksi elämäkerran kirjoittamisen opetteleminen voisi olla kirjoittaville ihmisille sopivaa puuhaa, koska ikäihmisillä on muistelemistaipumus. Voihan kirjoittaa vaikka pikkupätkiäkin.
Tästä tällaisesta omatekoisesta saattohoidosta menisimme kuolemaan, ja jos jälkeläisiämme kiinnostaisi niin paljon, että he olisivat mukana, heille siitä voisi löytyä avaimet laadukkaampaan elämään.
Saattaahan olla, että kiireiset jälkeläisemme kiinnostuvat vasta kuoltuamme, mutta hiljaa hyvä tulee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nämä ajatukseni kyllä ovat. Se yhdessä kirjoittamisen ollessa vasta opetteluvaiheessa tekee tämän vaikeaksi muiden ymmärtää, mutta tämän saattohoitoasian tulen vastaisuudessa tekemään itselleni selväksi.
Onpa makaaberia tekstiä, oletko aivan selvin päin tätä kirjoitellut. Että saattohoito pitäisi aloittaa jo vuosia ennen kuolinvuoteella makuuta. Enpä ole moista vielä kuullut. Luulen että ne asiat hoituu kyllä aikanaan. Turhaa tulla meitä "vanhuksia" vielä peloittelemaan ennen aikojaan.
pitää aloittaa hyvissäajoin, jotta se kerkiää vaikuttaa.
Leikki leikkinä.
Olen käsittänyt, että nykyinenkään saattohoito ei ole pelottelemista, saati sitten se "saattohoito" jonka suunnitteluun ja kehittämiseen voisi itsekin vaikuttaa. Kuka nyt omia pelkojaan pyrkisi lisäämään.
Omasta eläkkeellä oloajastani sanoisin, että tuskinpa voisin sitä mielekkäämmin käyttää kuin muistelemalla ja kirjoittamalla elämästäni. Näin uskon pääseväni sopusointuun itseni kanssa ja kun työ on tehty, voi olla, että olen valmis lähtemään.
(en puhu itsemurhaan tähtääväävästä toiminnasta. Sitä minä en tee koskaan)
"YLILUOTTAMUS LÄÄKÄREIHIN?
Kirjoittanut: Miina, 4.4.2004 klo 11.47
Hoitohenkilökinta ja muut tavalliset pulliaiset LUOTTAVAT LÄÄKÄREIHIN.
LÄÄKÄRIN hoitomääräyksiä totellaan kyseenalaistamatta hänen ammattitaitojaan tai hyviä aikomuksiaan.
Luotetaan sokeasti että lääkäri on aina HYVÄN PUOLELLA.
Aivan niinkuin Bushkin on aina HYVÄN puolella?
Vai onko?
Niin hän itse ainakin väittää.
Niin myös Saksassa Hitlerin operaation Arvottoman elämän lopettaminen- tuoksinnassa, kertovat sairaanhoitajat, jotka jakoivat iltaisin myrkkyruiskeita potilaille, että he kyllä tajusivat, että ruiskeet tappoivat kun aamuisin kaikki ruiskeen saaneet olivat vainajia.
Mutta he jatkoivat kuitenkin tätä tappamista yö toisensa jälkeen, huolimatta siitä että TIESIVÄT.
Eikö tämä ole kummallista?
Voisiko olla mahdollista, että suunnilleen tällä tavoin ajatukset kulkee hoitajien päässä, vaikka he tietävät että antavat lääkärin määräyksestä tappavia annoksia morfiinia tai muita sopimattomia lääkkeitä, niin että potilaat menehtyvät.
Ja mikä saa heidät suorittamaan hoidon laiminlöyntiä siten, että potilaat menehtyvät nestehukkaan tai ravinnon puutteeseen?
Ja mistä tämä kuntouttavan työotteen kova vastustus johtuu?"
Yhteiskunta/Vanhustenhuolto
Minulla käy koulua lähihoitajaksi lapselapsi,
toinen on saattohoitja.
En kyllä koskaan kysele heiltä heidän työhön
liittyviä asioita.
Ja heillähän on vaitiolo velvollisuus,mutta
olen huomannut että raskas se työ on.
Sitä sofia en ymmärtänyt kirjoituksestasi,
miksi se olisi pelottelemista.
Minusta se on hyvä asia että saattohoitjia
on,yksinäisille varsinkin.
Kyllä meistä jokainen varmaan lähdön hetkellä
kaipaisi vierelleen jonkun.
Toista se tietenkin on äkkilähtö,silloin
ei ehdi kaivata mitään sikä ketään.
Vaikka ei siitäkään voi olla varma,minä
olisin halunnut olla läheiseni luona silloin.
Mutta jokin päätti toisin,sanoman sain,
vaan en ehtinyt perille.
Pidän kirjoituksistasi,aivan kuin saisin
niistä voimaa.
Älä ymmärrä väärin,en osaa sitä niin julkituora
kuin ajattelen ja tunnen.
Pysy vain keskuudessamme täällä palstalla
se on hieno asia.
Se on kummallista,kun minäkin näen toisia
miten raskasta joillakin on,tuntuu siltä
että omat vaivat ovat olemattomia.
Tunnetko sinä koskaan siten,itse olen monet
myrskyt ja tuskat läpi käynyt,mutta aina
jonkun toisen osa tuntuu suudemmalta kestää.
kuin omat tuskat.
sanonut saattohoitoa pelotteluksi. Se oli "Olla menossa", joka niin sanoi. Ilmeisesti hän on joku palstan nuoremmista kirjoittajista.
Lapsesi ovat elämänläheisessä työssä, vaikka siinä onkin paljon kuolevia lähellä. Hoitoalalla saattaa olla raskasta, koska hoitajien määrä pidetään niin vähäisenä.
Saattohoidossa ihminen saa arvokkaan poistumisen elämästä, sikäli kun se vähääkään muistuttaa sitä, millaisena sitä on televisiossa esitetty.
Se on kuitenkin niin kallista, että harvalla siihen on varaa.
Oletko ajatellut sitä, että edesmennyt lapsesi onkin lähelläsi? Luulen, että juuri hän usein kaunistaa sielunmaisemiasi ja ajatuksiasi ja virittää sinut joskus kirjoittamaan runoja.
Olen pitänyt muistakin kirjoituksistasi.
Lappiin liittyvät mainintasi tuntuvat huomattavan eläviltä, kuten hirvaiden rykimisistä ja siitä, kenestä ei voi tulla poronpurijaa -kirjoituksesi. Ajattelin, että kukaan toinen täällä ei kykene Lapin asioista niin elävästi kirjoittamaan kuin sinä.
Luulen ymmärtäväni sinua aika hyvin, koska olet rehti ja aito ihminen. Ymmärrän pikkupelleilyjä hyvin, koska en malta itsekään olla käyttämättä tilaisuuksia hyväkseni, jos niitä joskus sattuu. kohdalle.
Se on totta, että toisen vaivat saavat aikaan omien vaivojen kutistumisen. On niitä kyllä muitakin kutistamiskeinoja.
on kuoleman odottamista .Tahdomme tai ei.Jokaisen ihmisen pitäisi osata elää preesenssissä ja nauttia kaikesta siitä mitä tämä hetki tuo tullessaan ,myös niistä ,mitkä eivät ole mieleen. Minusta nykyaikana meiltä puuttuu luopumisen taito.Tarkoitan sitä ,ettemme osaa luopua hienolla tavalla tavoista tai asioista ,jotka ennen ovat tuottaneet onnea ja hyvää mieltä ,vaan punnerramme vain muistoissamme ja olemme tapojemme orjia. Olen nähnyt vanhuksia ,joille jokainen päivä on juhlaa vastoinkäymisistä tai diagnoosien lisääntymisestä huolimatta.Luopuminen on ajoittain tuskaa ,mutta he osaavat nauttia jäljellä olevasta.
Onni ei ole siinä,
että paljon haluaa
vaan siinä, että osaa
nauttia siitä mitä on.
sanovat: muista kuolemaa!
Ehkä taiteilijat niin sanoessaan pyrkivät "elämään kuin viimeistä päivää", eli tässä ja nyt.
Minulle tässä ja nyt merkitsee opiskelua ja siinä edistymistä..