helvettiä tämä yksinhuoltajuus. 3 vuotta tätä helvettiä vielä kestää, nimitttäin ei kiinnosta koulunkäynti pojalla tippaakaan. palkkani kuluu kokonaan eikä riitäkään. säästöjäni hupenee kuukausittain. ei muista tehdä läksyjä. tämä on ollut yhtä huutoa ja tuskaa tämä elämä. en koskaan tee enään toista lasta. onneksi pojalla on 2 sisarpuolta. sama isä. mutta minulle tämä helvetti saa jäädä yhteen lapseen. minulla on vanhemmuudesta niin ikäviä kokemuksia. minusta ei ole äidiksi. siis biologisesti kyllä, mutta ei henkisesti, se on minulle liian rankkaa. kauhea painolasti kytee koko ajan päällä. tilanne on taas kohta räjähdysaltis. vituttaa, sanoisinko. elatusapu ja lapsilisät eivät riirä mihinkään kun lapset ovat n. 10. mulla on 3 vuotta pojalla aikuisuuteen, sitten se saa oman asunnon vuokrattua, toivottavasti pääseee töihin, ettei joudeu sossun elätettäväksi. kerran jopa kokeillut varastamistakin. niin paskaa aikaa ollut viimiset 2 vuotta, etten osaa nähdä mitään hyvää, sillä en näe. helppoa on elämä rikkailla. ilman rahaa ei saa lapsista kunnollista kansalaista. joudun jatkuvasti turvautumaan vanhan isäni apuun, mikä on aika nöyryyttävää. nytkin niillä on oku hankinta menossa josta mulle ei ilmoiteta mitään, rahaa ollaan vaan vaatimassa kun on jotain tilattu. papppa on jollain tavalla vastuussa tästä tilanteesta. se vaan tilailee ja vaatii sitten rahaa. pojalle pitää saada sitä ja sitä. painukoot sinne missä pysykööt muualla. mitä se aina tänne tunkee ittiänsä. painukoot helvetti muualle .mikä se on sanomaaan mitä me tehdään. vastatkoon itse tekemisistään. mikä se on mulle antaman elämänohjeitaan. vauva-aikana pärjää vaikka yksinkin lapsen kanssa, mutta kun ne kasvavat ja vaativat, ne niin muuttuvat. en tee koskaan ainuttakaan pentua elätettäväkseni. en ikikuuna päivänä. kuka pakottaa, ei kukaan pakota. olen niin väsynyt töissäkin. koko ajan vaaditaan töissä enemmän ja enemmän. en pysty itelleni hankkimaan mitään.. kaikki menee pennun elätykseen, joka vaan soittaa suuta ja haukkuu minua minkä ikinä kerkeää.tuntuu niin turhalta juuri nyt, mutta tilanne on mikä on. miksi mulle piti langeta yksinhuoltajuuden kauheus ? yritän ajatella että 3 vuotta enään ja ei tartte enään tapella saman katon alla. enhän muuta voi. mistä saan voimat muuten kuin ajattelemalla julmasti ja itsekkäästä. minä en suostu olemaan enään seinäruusu. en helvetti missään tilanteessa. kattokaa kun joku nousee tästä suosta. odottakaa 3 vuotta ja sitten....
yhtä
oiuyt
2139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osuvasti pitää paikkansa: se mitä vauva ja varhaislapsuudessa kylvetään ja kouluiässä kasvatetaan, niin sitä teini-ikäisen lapsen kanssa niitetään, eli suomeksi: katso peiliin sieltä näät missä vika on teinisi hankaluuteen!
Terveisin: kaksi lasta aikuiseksi kasvattanut loput sinne menossa.
Minäkin olen 4-lapsen yh-äiti, mutten allekirjoita "sitä saa mitä tilaa" väitettäsi.
Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja jos sinulle on osunut herrantertut niin ole onnellinen tuuristasi.
Minun esikoiseni oli hyväkäytöksinen ja kiltti jopa murrosikäisenä, arvosanat, opiskelut kaikki näytti suurenmoiselta äidin mielessä. Voi v minkälainen aikuinen hänestä kuoriutui. Jos ei olisi oma rakas lapsi, sanoisin mulkeroksi. Jopa kolme nuorempaa sanoo saman eri sanoin isovanhempien ja etäisän lellimästä esikoisesta. Kolmea nuorempaa ei kukaan enää lellikään.
Jotain tapahtui 18-19 synttäreiden välissä, en voi ymmärtää mitä. Itselleni selitän asian myöhäismurrosikänä. Jospa se siitä vielä normalisoituisi. Ylpeä en ole - enää.