Vieraannuttamisoireyhtymä PAS

suu sanaton
kauhusta kankeana
järkytyksestä jäykkänä
jos ero on tyynysotaa
pa-s on katkeralle etälle ydinase

-pitäisikö itkeä vai nauraa?-

jäi kummastuttamaan monet kohdat ja kritterit
odotan mielenkiinnolla useampien mielipidettä tutkimuksesta
tämä
jos jokin
on yh-palstan aihe!!

yhteiskuntakeskustelun femisnismiosiossa yhtä hiljaista

-käy taas katsomassa mahd vastauksia-

Saattoi olla vitsikin, mutta toisaalta... näytti olevan USAsta lähtöisin ja siellähän on nyt äärivanhoilliset arvot vallalla. Bush on jo puuttunut ehkäisyynkin, sanonut että ainoa hyväksyttävä ehkäisytapa on kieltäytyminen... ja kaikkihan tietää miten siellä aborttiin suhtaudutaan.Täytyypä vilkaista Googleen, jos sieltä löytyy jotain lisätietoa syndroomasta, tai sitten tää todella on katkeroituneiden etävanhempien pusertama myöhäinen aprillipila.

Eeva kirjoitti:

Saattoi olla vitsikin, mutta toisaalta... näytti olevan USAsta lähtöisin ja siellähän on nyt äärivanhoilliset arvot vallalla. Bush on jo puuttunut ehkäisyynkin, sanonut että ainoa hyväksyttävä ehkäisytapa on kieltäytyminen... ja kaikkihan tietää miten siellä aborttiin suhtaudutaan.Täytyypä vilkaista Googleen, jos sieltä löytyy jotain lisätietoa syndroomasta, tai sitten tää todella on katkeroituneiden etävanhempien pusertama myöhäinen aprillipila.

Laitoin Googleen sanat "PAS syndrome" ja sain 413.000 linkkiä. Että revitään siitä huumoria, me lähivanhemmat.

Eeva kirjoitti:

Laitoin Googleen sanat "PAS syndrome" ja sain 413.000 linkkiä. Että revitään siitä huumoria, me lähivanhemmat.

ei se ole pilaa, kyllä minä se jo eilen tarkistin...

mette kirjoitti:

ei se ole pilaa, kyllä minä se jo eilen tarkistin...

niin
eipä ollut pilaa
aprillipila-otsikkoni oli sarkasmia
joka sana tutkimuksesta on totta

tästä ei hyvää seuraa

e-p kirjoitti:

niin
eipä ollut pilaa
aprillipila-otsikkoni oli sarkasmia
joka sana tutkimuksesta on totta

tästä ei hyvää seuraa

pelkäät tapahtuvaksi? Enkä nyt tarkoita sinua itseäsi vaan yleisesti ottaen. Mitkä ovat jutun heikot puolet lasten kannalta ja lähin kannalta, mielestäsi?

mette kirjoitti:

pelkäät tapahtuvaksi? Enkä nyt tarkoita sinua itseäsi vaan yleisesti ottaen. Mitkä ovat jutun heikot puolet lasten kannalta ja lähin kannalta, mielestäsi?

amerikkalainen ajattelu leviää Suomeen, niin voidaan heittää hyvästit luomulapsille, luomuäideille, luomuperheille ja luomusuhteille.

Kaikki menisi lakiin säädettyjen kaavojen mukaan ja kaikki pitäisi etukäteen laskelmoida, jotta henkilökohtaisesti pärjäisi.

Tulevaisuudessa pitäisi naisten tehdä lapset ihan yksin isästä kenenkään mitään tietämättä, jotta ei joutuisi leimatuksi Münchausenilaiseksi, mutta kaipa se yksin lapsen tekokin sitten laissa kiellettäisiin.

Holhousyhteiskunnastahan piti päästä eroon, eikä suinkaan holhousta lisätä.

Mutta: Miksi kukaan tekee lapsen tai "menee sänkyyn" sellaisen kumppanin kanssa, jolle ei voisi lasta antaa hoitoon?

mette kirjoitti:

pelkäät tapahtuvaksi? Enkä nyt tarkoita sinua itseäsi vaan yleisesti ottaen. Mitkä ovat jutun heikot puolet lasten kannalta ja lähin kannalta, mielestäsi?

muuttuuko lapsi vieläkin tärkeämmäksi pelinappulaksi eroahdistuksen ja talouskiistojen temmellyskentällä
tuleeko lapsesta vieläkin merkittävämpi palanen katkeruuden palapelissä
voiko se silloin olla lapsen paras?

jos lastensuojeluviranomaisten ammattitaito nykii jo nyt lapsen parasta mietittäessä
oikeuslaitoksen tehdessä virheellisiä
kumoamattomia päätöksiä
voin vain miettiä kauhuskenaarioita
isien saadessa näin mahtavan aseen
hallita lähivanhempaa jo olemassa olevien lisäksi
koska luulen ko tutkimuksen löytävän mukaellen! paikkansa nopeasti myös tavallisiin ns normaaleihinkin erojupakoihin

ko syndroomaepäilyt ja tutkimuksen kriteerien järjettömyys tekevät tasapainoisen äidinroolin mahdottomaksi
muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa

tutkija on isänetuja ajava
ei lapsen
joka on luettavissa joka kappaleesta
nainen - äiti on altavastaajana

jos ko tapaiset tutkimukset lyövät itsensä läpi
muutenkin vallalla olevassa ilmastossa
jossa vanhemmuus ollaan viemässä vanhemmilta
pelottavaa on se
että oikeudessa näyttöä tullaan hakemaan
enenevässä määrin tutkimukseen nojaten
joka on kai alun alken ollut tarkoitettu erittäin ongelmallisten
sairaiden! vanhempien huoltajuusriitojen ratkomiseen
joita ei suomen kokoisessa maassa voi olla kuin muutama

tutkimuksen kriteerit vievät pohjan suomessa käytössä olevalta
12 v lapsen oikeudesta päättää lähihuoltajansa
se ei voi olla oikea suunta
ja pakkohuostaanoton lisäänytminenkö -rangaistuksena?
sekö on tie lapsen onnelliseen kasvuun ja kehitykseen?
tai elatusmaksujen määräaikainen evääminen?
liian monen isän toiveidentäyttymys -heh-

eikö tutkimusrahoille ole parempaa käyttöä?
mitä sanoo tutkimuksesta sosiaali- ja terveysministeriö?

missä kulkee raja
lähivanhemman koskemattomuuteen
missä ovat hänen puolustautumiskeinonsa?
niitä ei ole eikä tule
olet syyllinen kunnes toisin todistat
eikö amerikassa ollutkin toisinpäin
olet syytön etc

kommentoitavaa olisi tutkimuksen joka kohdasta
luen sitä edelleen järkyttyneenä
ja ihmettelen suomalaisia tutkijoita
heidän intonsa takana on pakko olla vääristynyt kuva yksinhuoltajuudesta
heidän taustansa tulisi ensin tutkia
ja kuulla suurta määrää alan ammattilaisia ja päättäjiä
ennen rahoituksen myöntämistä!!!!

-mielipide-

etäpesäke kirjoitti:

muuttuuko lapsi vieläkin tärkeämmäksi pelinappulaksi eroahdistuksen ja talouskiistojen temmellyskentällä
tuleeko lapsesta vieläkin merkittävämpi palanen katkeruuden palapelissä
voiko se silloin olla lapsen paras?

jos lastensuojeluviranomaisten ammattitaito nykii jo nyt lapsen parasta mietittäessä
oikeuslaitoksen tehdessä virheellisiä
kumoamattomia päätöksiä
voin vain miettiä kauhuskenaarioita
isien saadessa näin mahtavan aseen
hallita lähivanhempaa jo olemassa olevien lisäksi
koska luulen ko tutkimuksen löytävän mukaellen! paikkansa nopeasti myös tavallisiin ns normaaleihinkin erojupakoihin

ko syndroomaepäilyt ja tutkimuksen kriteerien järjettömyys tekevät tasapainoisen äidinroolin mahdottomaksi
muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa

tutkija on isänetuja ajava
ei lapsen
joka on luettavissa joka kappaleesta
nainen - äiti on altavastaajana

jos ko tapaiset tutkimukset lyövät itsensä läpi
muutenkin vallalla olevassa ilmastossa
jossa vanhemmuus ollaan viemässä vanhemmilta
pelottavaa on se
että oikeudessa näyttöä tullaan hakemaan
enenevässä määrin tutkimukseen nojaten
joka on kai alun alken ollut tarkoitettu erittäin ongelmallisten
sairaiden! vanhempien huoltajuusriitojen ratkomiseen
joita ei suomen kokoisessa maassa voi olla kuin muutama

tutkimuksen kriteerit vievät pohjan suomessa käytössä olevalta
12 v lapsen oikeudesta päättää lähihuoltajansa
se ei voi olla oikea suunta
ja pakkohuostaanoton lisäänytminenkö -rangaistuksena?
sekö on tie lapsen onnelliseen kasvuun ja kehitykseen?
tai elatusmaksujen määräaikainen evääminen?
liian monen isän toiveidentäyttymys -heh-

eikö tutkimusrahoille ole parempaa käyttöä?
mitä sanoo tutkimuksesta sosiaali- ja terveysministeriö?

missä kulkee raja
lähivanhemman koskemattomuuteen
missä ovat hänen puolustautumiskeinonsa?
niitä ei ole eikä tule
olet syyllinen kunnes toisin todistat
eikö amerikassa ollutkin toisinpäin
olet syytön etc

kommentoitavaa olisi tutkimuksen joka kohdasta
luen sitä edelleen järkyttyneenä
ja ihmettelen suomalaisia tutkijoita
heidän intonsa takana on pakko olla vääristynyt kuva yksinhuoltajuudesta
heidän taustansa tulisi ensin tutkia
ja kuulla suurta määrää alan ammattilaisia ja päättäjiä
ennen rahoituksen myöntämistä!!!!

-mielipide-

aivan tuota samaa. Tuleeko lapsesta vieläkin tärkeämpi pelinappula? Se on tämän hinta, jos pieleen menee...

Me lastensuojeluporukka (itse ex-sellainen) ollaan tietysti syypäitä kaikkeen. Vanhemmissa ei ikinä ole mitään vikaa. Julkisessa virassa ollessani tuon kuuli päivittäin. Uhkauksia ja herjauksia. Ei vain nähdä totuutta, sitä että Suomessa on yli kymmenentuhatta lasta onnistuneesti ja syystä sijoitettuna tälläkin hetkellä. Missä he olisivat nyt ilman sijoitusta?

Muutamasta lööppeihin päässeestä oikeuslaitoksen virheestä tulee mittari, jolla koko maan lastensuojelua mitataan. Se ei ole oikein.

Jospa sama juttu on tutkijoilla, ihmettelet heidän suhtautumistaan yksinhuoltajiin. Jospa vääristynyt kuva on myös tullut muutamasta räikeimmästä tapauksesta, joitten kautta arvotetaan kaikki. Jospa hekin mitoittavat kaikki yh:t samankaltaisiksi, kuten valtaväestö lastensuojelun ammattilaiset...?

Mikä muu keinoksi? Suomalainen ei usko ennen kuin näkee...en usko, että tämä tulisi koskemaan kaikkia avioerotapauksia. Suurin osa pystyy välinsä selvittämään ja eronsa hoitamaan, siinä sivussa lapsensa, moitteettomasti. Annetaan sitten mitä aseita tahansa.

Toisaalta, STM oli tuossa huolissaan viinan tuonnista alkuvuodesta. Kun Suomessa hinnat laskivat kulutus nousi 40%:lla. Entä kun Viro tulee mukaan EU:hun? Kyselyitten tulokset ovat olleet lähes poikkeuksetta niitä, joissa ihmiset sanovat etteivät osta enempää...eikö kysely tavoittanut oikeita henkilöitä?

Sepä se. Toivotaan, ettei tässä käy samoin.
Taidan ottaa itse yhteyttä...

Sanoit että isänetuja ajava. Miksei isänetu voisi olla myös lapsenetu, kun on kyseessä huoltajuus? Lasketaanhan äidinetukin lapseneduksi.

x.. kirjoitti:

amerikkalainen ajattelu leviää Suomeen, niin voidaan heittää hyvästit luomulapsille, luomuäideille, luomuperheille ja luomusuhteille.

Kaikki menisi lakiin säädettyjen kaavojen mukaan ja kaikki pitäisi etukäteen laskelmoida, jotta henkilökohtaisesti pärjäisi.

Tulevaisuudessa pitäisi naisten tehdä lapset ihan yksin isästä kenenkään mitään tietämättä, jotta ei joutuisi leimatuksi Münchausenilaiseksi, mutta kaipa se yksin lapsen tekokin sitten laissa kiellettäisiin.

Holhousyhteiskunnastahan piti päästä eroon, eikä suinkaan holhousta lisätä.

Mutta: Miksi kukaan tekee lapsen tai "menee sänkyyn" sellaisen kumppanin kanssa, jolle ei voisi lasta antaa hoitoon?

ajatuksia. Tipautit hieman vastuuta myös vanhemmille.

Ihmisistä riippuu, kuika paljon holhousta tarvitaan.
Suomalaiset ovat liian kilttejä ja alistuvat helposti holhottavaksi.

Toisaalta oman elämän hallinnan menettäminen masentaa...

mette kirjoitti:

aivan tuota samaa. Tuleeko lapsesta vieläkin tärkeämpi pelinappula? Se on tämän hinta, jos pieleen menee...

Me lastensuojeluporukka (itse ex-sellainen) ollaan tietysti syypäitä kaikkeen. Vanhemmissa ei ikinä ole mitään vikaa. Julkisessa virassa ollessani tuon kuuli päivittäin. Uhkauksia ja herjauksia. Ei vain nähdä totuutta, sitä että Suomessa on yli kymmenentuhatta lasta onnistuneesti ja syystä sijoitettuna tälläkin hetkellä. Missä he olisivat nyt ilman sijoitusta?

Muutamasta lööppeihin päässeestä oikeuslaitoksen virheestä tulee mittari, jolla koko maan lastensuojelua mitataan. Se ei ole oikein.

Jospa sama juttu on tutkijoilla, ihmettelet heidän suhtautumistaan yksinhuoltajiin. Jospa vääristynyt kuva on myös tullut muutamasta räikeimmästä tapauksesta, joitten kautta arvotetaan kaikki. Jospa hekin mitoittavat kaikki yh:t samankaltaisiksi, kuten valtaväestö lastensuojelun ammattilaiset...?

Mikä muu keinoksi? Suomalainen ei usko ennen kuin näkee...en usko, että tämä tulisi koskemaan kaikkia avioerotapauksia. Suurin osa pystyy välinsä selvittämään ja eronsa hoitamaan, siinä sivussa lapsensa, moitteettomasti. Annetaan sitten mitä aseita tahansa.

Toisaalta, STM oli tuossa huolissaan viinan tuonnista alkuvuodesta. Kun Suomessa hinnat laskivat kulutus nousi 40%:lla. Entä kun Viro tulee mukaan EU:hun? Kyselyitten tulokset ovat olleet lähes poikkeuksetta niitä, joissa ihmiset sanovat etteivät osta enempää...eikö kysely tavoittanut oikeita henkilöitä?

Sepä se. Toivotaan, ettei tässä käy samoin.
Taidan ottaa itse yhteyttä...

Sanoit että isänetuja ajava. Miksei isänetu voisi olla myös lapsenetu, kun on kyseessä huoltajuus? Lasketaanhan äidinetukin lapseneduksi.

"Suomessa viranomaiset eivät ymmärrä PAS-ilmiötä, joten he sortuvat pitämään lapsen perättömiä väitteitä esim. etävanhemman väkivaltaisuudesta todenperäisinä"

tämä on suora lainaus tutkimuksesta
eikö tällä väittämällä osoiteta suoraan sosiaali-/lastensuojeluviranomaisten ammattitaidottomuuteen?

yleensä julkisuudessa olleet riitatapaukset ovat olleet juuri sosiaaliviranomaisen
tekemien virhearviointien pohjalta oikeuteen vietyjen tapaamisriitojen lopputuloksia

moniko niistä 10th:sta lapsesta on huostaanotettu riitaisan eron seurauksena?
ei yksikään
yleensä on syynä äidin kykenemättömyys hoitaa lastaan päihde- tai mielenterveysongelman takia
ja isän totaalinen haluttomuus olla huoltajana

yksikin sosiaaliviranomaisen tai oikeuslaitoksen tekemä virhe [yleensä vielä kumoamaton] on liikaa juuri sille äidille

en tarkoittanutkaan
että jokaiseen erotapaukseen tulisi kuvaan jonkinlainen pas-mittari
vaan hivenenkin kiistanalaiseen

uskon viinankulutuksen palaavan ennalleen
suomijuoppo on vain viliintynyt pitkällisen kieltolain ja hallinan jälkeen
vapaasta ja edullisesta humalasta
kuin lehmä kevätlaitumesta

väitän että valtaosassa! riitatapauksiakin
äiti on parempi huoltaja lapselleen

kirjoitan sen tähän
vaikka tiedän sen raivostuttavan monia
sopuero ja asiallinen välienselvittely on mahdollistettava muuten kuin uhkilla
koskaan ei tulla pääsemään absoluuttiseen lapsen parhaaseen
realismia mukaan keskusteluun

en kiellä etteikö joissain!! tapauksissa järeämmät aseet ole tarpeellisia
mutta suomen lastensuojelulaki antaa viranomaisille mitä parhaimmat välineet toimia

tutkimuksessa oli muutama niin paha lapsus
että ne veivät pohjan pois muiltakin kohdilta

-kiinnostavaa keskustelunaihe-

e-p kirjoitti:

"Suomessa viranomaiset eivät ymmärrä PAS-ilmiötä, joten he sortuvat pitämään lapsen perättömiä väitteitä esim. etävanhemman väkivaltaisuudesta todenperäisinä"

tämä on suora lainaus tutkimuksesta
eikö tällä väittämällä osoiteta suoraan sosiaali-/lastensuojeluviranomaisten ammattitaidottomuuteen?

yleensä julkisuudessa olleet riitatapaukset ovat olleet juuri sosiaaliviranomaisen
tekemien virhearviointien pohjalta oikeuteen vietyjen tapaamisriitojen lopputuloksia

moniko niistä 10th:sta lapsesta on huostaanotettu riitaisan eron seurauksena?
ei yksikään
yleensä on syynä äidin kykenemättömyys hoitaa lastaan päihde- tai mielenterveysongelman takia
ja isän totaalinen haluttomuus olla huoltajana

yksikin sosiaaliviranomaisen tai oikeuslaitoksen tekemä virhe [yleensä vielä kumoamaton] on liikaa juuri sille äidille

en tarkoittanutkaan
että jokaiseen erotapaukseen tulisi kuvaan jonkinlainen pas-mittari
vaan hivenenkin kiistanalaiseen

uskon viinankulutuksen palaavan ennalleen
suomijuoppo on vain viliintynyt pitkällisen kieltolain ja hallinan jälkeen
vapaasta ja edullisesta humalasta
kuin lehmä kevätlaitumesta

väitän että valtaosassa! riitatapauksiakin
äiti on parempi huoltaja lapselleen

kirjoitan sen tähän
vaikka tiedän sen raivostuttavan monia
sopuero ja asiallinen välienselvittely on mahdollistettava muuten kuin uhkilla
koskaan ei tulla pääsemään absoluuttiseen lapsen parhaaseen
realismia mukaan keskusteluun

en kiellä etteikö joissain!! tapauksissa järeämmät aseet ole tarpeellisia
mutta suomen lastensuojelulaki antaa viranomaisille mitä parhaimmat välineet toimia

tutkimuksessa oli muutama niin paha lapsus
että ne veivät pohjan pois muiltakin kohdilta

-kiinnostavaa keskustelunaihe-

vanhempien tekemä virhe on liikaa, kun se kohdistuu lapseen.

Kirjoitan sinulle myöhemmin lisää, mutta nyt on häivyttävä kotiin...

Kyllä, varmasti joissain tapauksissa onkin asiallista kuten sanoit, mutta itse sanoisin vielä (kuten aikaisemmassakin kommentissani) että tuon syndrooman aukoton todentaminen on TODELLA vaikeaa. Ja jos siinä erehdytään, tuomiosta on kyllä äärimmäisen paljon haittaa jutun heikommille osapuolille, jolla tarkoitan ensisijaisesti lasta ja toissijaisesti yh-vanhempaa.

Ja tokihan voi asiallisestikin tuoda esille epäilyn, että juuri tuon vaikean todennettavuuden takia PAS voi olla tosi tuhoisa täsmäase katkeroituneelle etävanhemmalle.

Enkä kyllä kieltämättä voi pitää ihan asiallisena sitäkään suuntausta, että asioista tehdään nykyään kovin helposti lääketieteellisiä ongelmia. Elämään kuuluu monenlaista maastoa, niin myötämäkeä ja vastamäkeä, mutta tänä päivänä vastamäet pyritään höyläämään tasaisiksi lääketieteen nimissä. Se kaventaa käsitystä elämästä.

Eeva kirjoitti:

Kyllä, varmasti joissain tapauksissa onkin asiallista kuten sanoit, mutta itse sanoisin vielä (kuten aikaisemmassakin kommentissani) että tuon syndrooman aukoton todentaminen on TODELLA vaikeaa. Ja jos siinä erehdytään, tuomiosta on kyllä äärimmäisen paljon haittaa jutun heikommille osapuolille, jolla tarkoitan ensisijaisesti lasta ja toissijaisesti yh-vanhempaa.

Ja tokihan voi asiallisestikin tuoda esille epäilyn, että juuri tuon vaikean todennettavuuden takia PAS voi olla tosi tuhoisa täsmäase katkeroituneelle etävanhemmalle.

Enkä kyllä kieltämättä voi pitää ihan asiallisena sitäkään suuntausta, että asioista tehdään nykyään kovin helposti lääketieteellisiä ongelmia. Elämään kuuluu monenlaista maastoa, niin myötämäkeä ja vastamäkeä, mutta tänä päivänä vastamäet pyritään höyläämään tasaisiksi lääketieteen nimissä. Se kaventaa käsitystä elämästä.

sitä hedelmällistä keskustelua, koska aihe on kuitenkin vielä Suomessa voimassa olematon...
Teoriaa on mielestäni helpompi muovata ja miettiä toimiiko tuo, kun yrittää taivuttaa jo olemassa olevaa käytöntöä kaikkien mielten mukaan.

Tähän voi osallistua ihan jokainen eikä tämä ole suunnattu sinulle, Eeva, mitenkään ainoastaan. :)

Tuosta todentamisesta. Tässähän EI lähdetä siitä, että etä todentaa asian. Vaan lasten psykiatrit, oletan. Ilman näyttöä olemassa olevasta PASista ei tähän voi takertua yksikään etä, eikä vaatia toimia sen perusteella.

Olen lukenut moneen kertaan tuon linkin. Kaikki käy järkeen. Vierailin myös amerikkalaisilla sivuilla. Samoin siellä. Kaikki näyttää tähtäävän yhdenvertaisuuteen vanhempien välillä. Että kummallakaan ei automaattisesti ole oikeutta olla se, joka määrää toisen vanhemman tapaamisten tiheyden ja pituuden.

Meillä kellään muullakaan, toisillemme vierailla, ei ole oikeutta mustamaalata toista henkilöä kolmannelle, saatikka viranomaisille. Se on rikos, perätön ilmianto. Miksi se sallitaan lapsen kustannuksella, entisille aviopuolisoille? Tässä on PASin mielestäni syvin olemus. Myös paras osa sitä...

Miettikää yh:t kanssani myös sitä, miltä on tähän asti tuntunut etästä menettää kaikki. Kaikki etät eivät ole syypäitä eroon. Kaikki eivät suhtaudu flegmaattisesti lapsiaan koskeviin asioihin tai heidän menettämiseensä. Ja kaikkein tärkein: lapsi ei näihin ole syypää KOSKAAN. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta valita vanhempiaan vaan sen ovat hänen puolestaan tehneet hänen vanhempansa...

Jospa tässä annetaan nyt meille yh:lle mahdollisuus kokea sitä tuskaa, jota yksinhuoltajuuden myöntäminen meille on tapaajavanhemmallemme merkinnyt? Jospa hekin miettivät silloin ja edelleen, että yksinhuoltajuus on täsmäase heitä vastaan? Näitä valitettavia tapauksia on löytynyt ja löytyy koko yksinhuoltajuuden ajalta.

Mies on tähän asti (ja vielä nytkin) tiennyt, ettei hänellä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tavoitella lastensa huoltajuutta erossa, mikäli vaimo laittaa vastaan. Hän monasti luovuttaa jo ennen kuin edes aloittaa puhumisen asiasta...
Se ei lasten kannalta ole oikein. Siitä seuraa katkeroitumista ja moni mies luovutta vähistäkin tapaamisista ainoastaan sen takia, ettei kestä erota taas määrättömäksi ajaksi lapsestaan/lapsistaan. Myös se on koettu pahana, että äidille on annettu lasta suurempi valta päättää, missä lapsen on hyvä ja kuinka kauan ja koska.

Lisäksi uskon, tämä on siis OMA USKOMUKSENI, että asiaan vaikuttaa myös taloudelliset seikat. Olen kentällä ollut huomaavinani, että yhä suurempaa painoa on alettu laittaa sille, että isä pystyisi taloudellisesti useinkin parempaan huolenpitoon kuin äidit, jotka kuitenkin useimmiten saavat yksinhuoltajuuden. Tämä lisää rahanmenoa kunnissa ja valtiolla. Tässä moni sanoo mielessään, että ei raha ole kaikkea. Ei olekaan, mutta se on puolet hyvinvoinnista...ja kunnat tuskin näkevät muuta kuin aiheutuvat säästöt, kos tästä tulee yksi kriteeri huoltajuutta mietittäessä.

Miettikää myös sitä elatusrästipottia, joka on aivan silmitön! Miehet osoittavat (maksukykyisetkin) mieltänsä exiensä yksinhuoltajuutta vastaan juuri näin...heillä ei ole muuta keinoa.

Vaikka puhutaan tasa-arvosta ja samapalkkaisuudesta on se useinkin vain koulutettujen ihmisten etu.

Tämä PAS voi todella olla täsmäase. Mutta sellaiseksi se on tarkoitettukin. Poistamaan sellaiselta vanhemmalta vanhemman oikeudet, joka käyttää niitä väärin. Ja siirtämään ne sellaiselle, joka pitää huolen paremmin toisen vamhemman oikeuksista. Ajatus on hieno ja oikeamielinen.

Kaikki ehkä pohjaa siihen, mitä pidämme normaalina. Se hieman vaihtelee henkilöittäin. Itse en pidä normaalina jauhaa olemattomia lapseni isästä, enkä halua lastani huolestuttaa sillä, että olisin ainut, joka hänestä välittää.

Tiedän kyllä, että niitäkin lapsia, joista vain lähi välittää on olemassa...mutta tämä ei olekaan suunnattu heihin.

Oman käsitykseni mukaan tämä oireyhtymä (oireenmukaisesti) voi syntyä kyllä muutenkin kuin vain avioerolasten kohdalla, toisen manipuloinnin seurauksena.

Mietitäänpä vaikka huostaanottoa. Aivan sama vieraannuttaminen on edessä. Voisiko sitten huostaanotolla saada aikaan sen, että vanhemmat oikenevat? Joissain tapauksissa ehkä sen pelotekin toimii, mutta kaikissa ei tosiaan, eikä ainakaan niissä, joissa etä käyttää aseena koko huostaanottoa!
Niin, se huostaanotto. Sehän altistaa sellaisenkin lapsen PASille, joka siihen ei muuten lähin hoivassa altistuisi...että onko tästä sitten hyötyä ja paljonko, jää nähtäväksi.

Mielestäni malli voi toimia ainoastaan ennaltaehkäisijänä/pelotteena, edellyttäen, että MOLEMMAT vanhemmat haluavat lastensa parasta...mutta toisaalta luulisi, että jokainen lapsi on hankittu vain heidän etuaan silmällä pitäen, sellaisen henkilön kanssa, joka sopii vanhemmaksi.

Lopuksi sanon aivan omasta kokemuksestani, että ette tiedä, kuinka lapsellisiksi ihmiset ryhtyvät riidellessään entistensä kanssa! Siinä monta kertaa lapset vaikuttavat kaikkein järkevimmiltä...

Kommentteja!

mette kirjoitti:

sitä hedelmällistä keskustelua, koska aihe on kuitenkin vielä Suomessa voimassa olematon...
Teoriaa on mielestäni helpompi muovata ja miettiä toimiiko tuo, kun yrittää taivuttaa jo olemassa olevaa käytöntöä kaikkien mielten mukaan.

Tähän voi osallistua ihan jokainen eikä tämä ole suunnattu sinulle, Eeva, mitenkään ainoastaan. :)

Tuosta todentamisesta. Tässähän EI lähdetä siitä, että etä todentaa asian. Vaan lasten psykiatrit, oletan. Ilman näyttöä olemassa olevasta PASista ei tähän voi takertua yksikään etä, eikä vaatia toimia sen perusteella.

Olen lukenut moneen kertaan tuon linkin. Kaikki käy järkeen. Vierailin myös amerikkalaisilla sivuilla. Samoin siellä. Kaikki näyttää tähtäävän yhdenvertaisuuteen vanhempien välillä. Että kummallakaan ei automaattisesti ole oikeutta olla se, joka määrää toisen vanhemman tapaamisten tiheyden ja pituuden.

Meillä kellään muullakaan, toisillemme vierailla, ei ole oikeutta mustamaalata toista henkilöä kolmannelle, saatikka viranomaisille. Se on rikos, perätön ilmianto. Miksi se sallitaan lapsen kustannuksella, entisille aviopuolisoille? Tässä on PASin mielestäni syvin olemus. Myös paras osa sitä...

Miettikää yh:t kanssani myös sitä, miltä on tähän asti tuntunut etästä menettää kaikki. Kaikki etät eivät ole syypäitä eroon. Kaikki eivät suhtaudu flegmaattisesti lapsiaan koskeviin asioihin tai heidän menettämiseensä. Ja kaikkein tärkein: lapsi ei näihin ole syypää KOSKAAN. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta valita vanhempiaan vaan sen ovat hänen puolestaan tehneet hänen vanhempansa...

Jospa tässä annetaan nyt meille yh:lle mahdollisuus kokea sitä tuskaa, jota yksinhuoltajuuden myöntäminen meille on tapaajavanhemmallemme merkinnyt? Jospa hekin miettivät silloin ja edelleen, että yksinhuoltajuus on täsmäase heitä vastaan? Näitä valitettavia tapauksia on löytynyt ja löytyy koko yksinhuoltajuuden ajalta.

Mies on tähän asti (ja vielä nytkin) tiennyt, ettei hänellä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tavoitella lastensa huoltajuutta erossa, mikäli vaimo laittaa vastaan. Hän monasti luovuttaa jo ennen kuin edes aloittaa puhumisen asiasta...
Se ei lasten kannalta ole oikein. Siitä seuraa katkeroitumista ja moni mies luovutta vähistäkin tapaamisista ainoastaan sen takia, ettei kestä erota taas määrättömäksi ajaksi lapsestaan/lapsistaan. Myös se on koettu pahana, että äidille on annettu lasta suurempi valta päättää, missä lapsen on hyvä ja kuinka kauan ja koska.

Lisäksi uskon, tämä on siis OMA USKOMUKSENI, että asiaan vaikuttaa myös taloudelliset seikat. Olen kentällä ollut huomaavinani, että yhä suurempaa painoa on alettu laittaa sille, että isä pystyisi taloudellisesti useinkin parempaan huolenpitoon kuin äidit, jotka kuitenkin useimmiten saavat yksinhuoltajuuden. Tämä lisää rahanmenoa kunnissa ja valtiolla. Tässä moni sanoo mielessään, että ei raha ole kaikkea. Ei olekaan, mutta se on puolet hyvinvoinnista...ja kunnat tuskin näkevät muuta kuin aiheutuvat säästöt, kos tästä tulee yksi kriteeri huoltajuutta mietittäessä.

Miettikää myös sitä elatusrästipottia, joka on aivan silmitön! Miehet osoittavat (maksukykyisetkin) mieltänsä exiensä yksinhuoltajuutta vastaan juuri näin...heillä ei ole muuta keinoa.

Vaikka puhutaan tasa-arvosta ja samapalkkaisuudesta on se useinkin vain koulutettujen ihmisten etu.

Tämä PAS voi todella olla täsmäase. Mutta sellaiseksi se on tarkoitettukin. Poistamaan sellaiselta vanhemmalta vanhemman oikeudet, joka käyttää niitä väärin. Ja siirtämään ne sellaiselle, joka pitää huolen paremmin toisen vamhemman oikeuksista. Ajatus on hieno ja oikeamielinen.

Kaikki ehkä pohjaa siihen, mitä pidämme normaalina. Se hieman vaihtelee henkilöittäin. Itse en pidä normaalina jauhaa olemattomia lapseni isästä, enkä halua lastani huolestuttaa sillä, että olisin ainut, joka hänestä välittää.

Tiedän kyllä, että niitäkin lapsia, joista vain lähi välittää on olemassa...mutta tämä ei olekaan suunnattu heihin.

Oman käsitykseni mukaan tämä oireyhtymä (oireenmukaisesti) voi syntyä kyllä muutenkin kuin vain avioerolasten kohdalla, toisen manipuloinnin seurauksena.

Mietitäänpä vaikka huostaanottoa. Aivan sama vieraannuttaminen on edessä. Voisiko sitten huostaanotolla saada aikaan sen, että vanhemmat oikenevat? Joissain tapauksissa ehkä sen pelotekin toimii, mutta kaikissa ei tosiaan, eikä ainakaan niissä, joissa etä käyttää aseena koko huostaanottoa!
Niin, se huostaanotto. Sehän altistaa sellaisenkin lapsen PASille, joka siihen ei muuten lähin hoivassa altistuisi...että onko tästä sitten hyötyä ja paljonko, jää nähtäväksi.

Mielestäni malli voi toimia ainoastaan ennaltaehkäisijänä/pelotteena, edellyttäen, että MOLEMMAT vanhemmat haluavat lastensa parasta...mutta toisaalta luulisi, että jokainen lapsi on hankittu vain heidän etuaan silmällä pitäen, sellaisen henkilön kanssa, joka sopii vanhemmaksi.

Lopuksi sanon aivan omasta kokemuksestani, että ette tiedä, kuinka lapsellisiksi ihmiset ryhtyvät riidellessään entistensä kanssa! Siinä monta kertaa lapset vaikuttavat kaikkein järkevimmiltä...

Kommentteja!

Hei, en toki luullutkaan että nämä olisi suunnattu minulle, kirjoittakaa ihmeessä vain kaikki tänne... ja yritin vilpittömästi tuoda ihan asiallisia näkökantoja asiaan. Sanavalintani saattavat olla vähän lennokkaita ja niistä voi saada puoliasiattoman kuvan, mutta se on ehkä ammattitauti. Olen työssä, jossa on kirjoitettava kiinnostavasti ja joskus provosoidenkin.

En tietenkään ajatellut, että etävanhempi todentaa asian. Esitän edelleen, että todentaminen - vaikka kuinka ammattitaitoinen - on äärimmäisen vaikea ja delikaatti asia, koska kyseisen syndrooman näkyvät oireet saattavat kummuta paljolti muustakin.

Tottakai etäpuolison mustamaalaaminen on aina väärin ja soisin toki itsekin, että yksinhuoltajat eivät sitä harrastaisi. On varmasti aivan totta, että etäpuoliso (käytännössä isä) jää liian usein ilman sanottavampaa sananvaltaa huoltajuuskiistoissa, eikä se tietenkään ole oikein. Mutta sana "syndrooma" on varsin voimakas ja tarkoittaa käytännössä samaa kuin sairaus, luokiteltu ja virallistettu oireyhtymä. Muualla asuvasta vanhemmastaan voi vieraantua muistakin syistä, kyseessähän voi olla esim. nuoren ihmisen kehitykseen kuuluva vaihe. Isommilla lapsilla ja nuorilla kyse saattaa olla myös puhtaasti ihmissuhdekemiastakin. Ei lasta voi myöskään pakottaa tapaamaan etävanhempaansa. Syndroomaksi julistaminen niin raskas ase, että sen käyttöä olisi harkittava äärimmäisen harkiten ettei osuttaisi harhaan. Sitä tarkoitin.

Miehet ovat ehdottomasti heikoilla eroneuvotteluissa ja asiassa kyllä " tarttis tehrä jotain". Itse näkisin, että eroperheiden - ei siis vain lähi- vaan myös etäpuolison - taloudellinen tukeminen olisi paljon hedelmällisempi tapa saada suhteet edes jotenkuten toimimaan kuin tämä uhkailun ja pelon mahdollistava PAS-malli. Ylipäätään jos kummallakin spin-off-perheellä olisi eron jälkeen kohtuulliset elinolosuhteet, tarve tarkoitukselliseen kiusantekoon vähenisi.

Voikohan muuten lääkäri ylipäätään diagnosoida jonkin oireyhtymän, mikäli oireyhtymää ei ole DSM-luokiteltu (siis hyväksytty virallisesti sairausluokituksiin)?

Eeva kirjoitti:

Hei, en toki luullutkaan että nämä olisi suunnattu minulle, kirjoittakaa ihmeessä vain kaikki tänne... ja yritin vilpittömästi tuoda ihan asiallisia näkökantoja asiaan. Sanavalintani saattavat olla vähän lennokkaita ja niistä voi saada puoliasiattoman kuvan, mutta se on ehkä ammattitauti. Olen työssä, jossa on kirjoitettava kiinnostavasti ja joskus provosoidenkin.

En tietenkään ajatellut, että etävanhempi todentaa asian. Esitän edelleen, että todentaminen - vaikka kuinka ammattitaitoinen - on äärimmäisen vaikea ja delikaatti asia, koska kyseisen syndrooman näkyvät oireet saattavat kummuta paljolti muustakin.

Tottakai etäpuolison mustamaalaaminen on aina väärin ja soisin toki itsekin, että yksinhuoltajat eivät sitä harrastaisi. On varmasti aivan totta, että etäpuoliso (käytännössä isä) jää liian usein ilman sanottavampaa sananvaltaa huoltajuuskiistoissa, eikä se tietenkään ole oikein. Mutta sana "syndrooma" on varsin voimakas ja tarkoittaa käytännössä samaa kuin sairaus, luokiteltu ja virallistettu oireyhtymä. Muualla asuvasta vanhemmastaan voi vieraantua muistakin syistä, kyseessähän voi olla esim. nuoren ihmisen kehitykseen kuuluva vaihe. Isommilla lapsilla ja nuorilla kyse saattaa olla myös puhtaasti ihmissuhdekemiastakin. Ei lasta voi myöskään pakottaa tapaamaan etävanhempaansa. Syndroomaksi julistaminen niin raskas ase, että sen käyttöä olisi harkittava äärimmäisen harkiten ettei osuttaisi harhaan. Sitä tarkoitin.

Miehet ovat ehdottomasti heikoilla eroneuvotteluissa ja asiassa kyllä " tarttis tehrä jotain". Itse näkisin, että eroperheiden - ei siis vain lähi- vaan myös etäpuolison - taloudellinen tukeminen olisi paljon hedelmällisempi tapa saada suhteet edes jotenkuten toimimaan kuin tämä uhkailun ja pelon mahdollistava PAS-malli. Ylipäätään jos kummallakin spin-off-perheellä olisi eron jälkeen kohtuulliset elinolosuhteet, tarve tarkoitukselliseen kiusantekoon vähenisi.

Voikohan muuten lääkäri ylipäätään diagnosoida jonkin oireyhtymän, mikäli oireyhtymää ei ole DSM-luokiteltu (siis hyväksytty virallisesti sairausluokituksiin)?

tuohon pelkän taloudellisen aseman pönkittämisen tuomaan sopuun erosuhteissa. Se on niin pitkälle mustasukkaisuutta ja petettyjä toiveita, ettei siinä taida olla rahalla sijaa...lapset ovat sijaiskärsijöitä. Ainoa linkki entiseen puolisoon. Samalla myös ainoa linkki kiusantekoon, molemmin puolin.

Ajattelemattomia ovat tällaiset vanhemmat. Mutta niinhän se aina on, muutaman kurittoman takia säädetään laki, josta kärsii sitten se koko porukka. Ei ole oikein sekään...

Mutta millä muulla konstilla saadaan keskenään huoltajuudesta riitelevä pari sopimaan asiasta? Hyvää tahtoa ei kummallakaan. Järkipuhe ei auta. Pakkokeinot ovat äärimmäisiä keinoja, mutta joskun todella välttämättömiä.

Käsitinkö oikein, että "sodit" sitä vastaan, että tästä oireyhtymästä tehdään syy pohtia lapsen oikeaa asuinpaikkaa? Omasta mielestäni jokainen lapsi ansaitsee vain parasta. Kaiken sen tietämyksen ja tuen, jota yhteiskuntamme voi tarjota.

Sanot, että oireet saattavat kummuta paljon muustakin. Voi olla, mutta eihän se silloin ole aseena etän kädessä, jos vanhemmat eivät ole eronneet, jos syy siis on muualla kuin toisesta vanhemmasta vieraannuttamisessa...
Siitä on hirmu kauan kun ole asioista lukenut, mutta jotenkin, minulla on kuva, että psyykkinen kehitys kulkee samaa kaavaa, kunhan on kyse normaalista kehityksestä. Poikkeavuudet on aina helppo tunnistaa. Samoin en usko, että yksi mainituista oireista riittää PASsin toteamiseen. Sitäpaitsi, sen on myös esiinnyttävä avioeron yhteydessä.

Luulenpa, että tästä löytyy eräs syy pitkiin psykiatrisiin jonoihin lasten ja nuorten puolella. Olen iloinen, että asia on tiedostettu ja odotan että sille tehdään jotain.

En siksi, että siitä aiheutuu aikuisille vaivaa tai kiusaa, vaan siksi, että lapset saavat asiantuntevaa hoitoa.

Sitä paitsi, asiasta saattaa olla myös eronneille vanhemmille hyötyä...

PAS on helppo ennaltaehkäistä. Sen ei pitäisi vaatia keneltäkään liian suuria ponnistuksia.

mette kirjoitti:

tuohon pelkän taloudellisen aseman pönkittämisen tuomaan sopuun erosuhteissa. Se on niin pitkälle mustasukkaisuutta ja petettyjä toiveita, ettei siinä taida olla rahalla sijaa...lapset ovat sijaiskärsijöitä. Ainoa linkki entiseen puolisoon. Samalla myös ainoa linkki kiusantekoon, molemmin puolin.

Ajattelemattomia ovat tällaiset vanhemmat. Mutta niinhän se aina on, muutaman kurittoman takia säädetään laki, josta kärsii sitten se koko porukka. Ei ole oikein sekään...

Mutta millä muulla konstilla saadaan keskenään huoltajuudesta riitelevä pari sopimaan asiasta? Hyvää tahtoa ei kummallakaan. Järkipuhe ei auta. Pakkokeinot ovat äärimmäisiä keinoja, mutta joskun todella välttämättömiä.

Käsitinkö oikein, että "sodit" sitä vastaan, että tästä oireyhtymästä tehdään syy pohtia lapsen oikeaa asuinpaikkaa? Omasta mielestäni jokainen lapsi ansaitsee vain parasta. Kaiken sen tietämyksen ja tuen, jota yhteiskuntamme voi tarjota.

Sanot, että oireet saattavat kummuta paljon muustakin. Voi olla, mutta eihän se silloin ole aseena etän kädessä, jos vanhemmat eivät ole eronneet, jos syy siis on muualla kuin toisesta vanhemmasta vieraannuttamisessa...
Siitä on hirmu kauan kun ole asioista lukenut, mutta jotenkin, minulla on kuva, että psyykkinen kehitys kulkee samaa kaavaa, kunhan on kyse normaalista kehityksestä. Poikkeavuudet on aina helppo tunnistaa. Samoin en usko, että yksi mainituista oireista riittää PASsin toteamiseen. Sitäpaitsi, sen on myös esiinnyttävä avioeron yhteydessä.

Luulenpa, että tästä löytyy eräs syy pitkiin psykiatrisiin jonoihin lasten ja nuorten puolella. Olen iloinen, että asia on tiedostettu ja odotan että sille tehdään jotain.

En siksi, että siitä aiheutuu aikuisille vaivaa tai kiusaa, vaan siksi, että lapset saavat asiantuntevaa hoitoa.

Sitä paitsi, asiasta saattaa olla myös eronneille vanhemmille hyötyä...

PAS on helppo ennaltaehkäistä. Sen ei pitäisi vaatia keneltäkään liian suuria ponnistuksia.

Ja tämä kaikki ainoastaan siitä lähtökohdasta, että vanhemmat itse eivät asiaa pysty sopimaan!
Se on AINA kaikkien etu, että asiat sopimalla sovitaan, kaikille sopiviksi.

mette kirjoitti:

sitä hedelmällistä keskustelua, koska aihe on kuitenkin vielä Suomessa voimassa olematon...
Teoriaa on mielestäni helpompi muovata ja miettiä toimiiko tuo, kun yrittää taivuttaa jo olemassa olevaa käytöntöä kaikkien mielten mukaan.

Tähän voi osallistua ihan jokainen eikä tämä ole suunnattu sinulle, Eeva, mitenkään ainoastaan. :)

Tuosta todentamisesta. Tässähän EI lähdetä siitä, että etä todentaa asian. Vaan lasten psykiatrit, oletan. Ilman näyttöä olemassa olevasta PASista ei tähän voi takertua yksikään etä, eikä vaatia toimia sen perusteella.

Olen lukenut moneen kertaan tuon linkin. Kaikki käy järkeen. Vierailin myös amerikkalaisilla sivuilla. Samoin siellä. Kaikki näyttää tähtäävän yhdenvertaisuuteen vanhempien välillä. Että kummallakaan ei automaattisesti ole oikeutta olla se, joka määrää toisen vanhemman tapaamisten tiheyden ja pituuden.

Meillä kellään muullakaan, toisillemme vierailla, ei ole oikeutta mustamaalata toista henkilöä kolmannelle, saatikka viranomaisille. Se on rikos, perätön ilmianto. Miksi se sallitaan lapsen kustannuksella, entisille aviopuolisoille? Tässä on PASin mielestäni syvin olemus. Myös paras osa sitä...

Miettikää yh:t kanssani myös sitä, miltä on tähän asti tuntunut etästä menettää kaikki. Kaikki etät eivät ole syypäitä eroon. Kaikki eivät suhtaudu flegmaattisesti lapsiaan koskeviin asioihin tai heidän menettämiseensä. Ja kaikkein tärkein: lapsi ei näihin ole syypää KOSKAAN. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta valita vanhempiaan vaan sen ovat hänen puolestaan tehneet hänen vanhempansa...

Jospa tässä annetaan nyt meille yh:lle mahdollisuus kokea sitä tuskaa, jota yksinhuoltajuuden myöntäminen meille on tapaajavanhemmallemme merkinnyt? Jospa hekin miettivät silloin ja edelleen, että yksinhuoltajuus on täsmäase heitä vastaan? Näitä valitettavia tapauksia on löytynyt ja löytyy koko yksinhuoltajuuden ajalta.

Mies on tähän asti (ja vielä nytkin) tiennyt, ettei hänellä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tavoitella lastensa huoltajuutta erossa, mikäli vaimo laittaa vastaan. Hän monasti luovuttaa jo ennen kuin edes aloittaa puhumisen asiasta...
Se ei lasten kannalta ole oikein. Siitä seuraa katkeroitumista ja moni mies luovutta vähistäkin tapaamisista ainoastaan sen takia, ettei kestä erota taas määrättömäksi ajaksi lapsestaan/lapsistaan. Myös se on koettu pahana, että äidille on annettu lasta suurempi valta päättää, missä lapsen on hyvä ja kuinka kauan ja koska.

Lisäksi uskon, tämä on siis OMA USKOMUKSENI, että asiaan vaikuttaa myös taloudelliset seikat. Olen kentällä ollut huomaavinani, että yhä suurempaa painoa on alettu laittaa sille, että isä pystyisi taloudellisesti useinkin parempaan huolenpitoon kuin äidit, jotka kuitenkin useimmiten saavat yksinhuoltajuuden. Tämä lisää rahanmenoa kunnissa ja valtiolla. Tässä moni sanoo mielessään, että ei raha ole kaikkea. Ei olekaan, mutta se on puolet hyvinvoinnista...ja kunnat tuskin näkevät muuta kuin aiheutuvat säästöt, kos tästä tulee yksi kriteeri huoltajuutta mietittäessä.

Miettikää myös sitä elatusrästipottia, joka on aivan silmitön! Miehet osoittavat (maksukykyisetkin) mieltänsä exiensä yksinhuoltajuutta vastaan juuri näin...heillä ei ole muuta keinoa.

Vaikka puhutaan tasa-arvosta ja samapalkkaisuudesta on se useinkin vain koulutettujen ihmisten etu.

Tämä PAS voi todella olla täsmäase. Mutta sellaiseksi se on tarkoitettukin. Poistamaan sellaiselta vanhemmalta vanhemman oikeudet, joka käyttää niitä väärin. Ja siirtämään ne sellaiselle, joka pitää huolen paremmin toisen vamhemman oikeuksista. Ajatus on hieno ja oikeamielinen.

Kaikki ehkä pohjaa siihen, mitä pidämme normaalina. Se hieman vaihtelee henkilöittäin. Itse en pidä normaalina jauhaa olemattomia lapseni isästä, enkä halua lastani huolestuttaa sillä, että olisin ainut, joka hänestä välittää.

Tiedän kyllä, että niitäkin lapsia, joista vain lähi välittää on olemassa...mutta tämä ei olekaan suunnattu heihin.

Oman käsitykseni mukaan tämä oireyhtymä (oireenmukaisesti) voi syntyä kyllä muutenkin kuin vain avioerolasten kohdalla, toisen manipuloinnin seurauksena.

Mietitäänpä vaikka huostaanottoa. Aivan sama vieraannuttaminen on edessä. Voisiko sitten huostaanotolla saada aikaan sen, että vanhemmat oikenevat? Joissain tapauksissa ehkä sen pelotekin toimii, mutta kaikissa ei tosiaan, eikä ainakaan niissä, joissa etä käyttää aseena koko huostaanottoa!
Niin, se huostaanotto. Sehän altistaa sellaisenkin lapsen PASille, joka siihen ei muuten lähin hoivassa altistuisi...että onko tästä sitten hyötyä ja paljonko, jää nähtäväksi.

Mielestäni malli voi toimia ainoastaan ennaltaehkäisijänä/pelotteena, edellyttäen, että MOLEMMAT vanhemmat haluavat lastensa parasta...mutta toisaalta luulisi, että jokainen lapsi on hankittu vain heidän etuaan silmällä pitäen, sellaisen henkilön kanssa, joka sopii vanhemmaksi.

Lopuksi sanon aivan omasta kokemuksestani, että ette tiedä, kuinka lapsellisiksi ihmiset ryhtyvät riidellessään entistensä kanssa! Siinä monta kertaa lapset vaikuttavat kaikkein järkevimmiltä...

Kommentteja!

Miksi Eeva ei saisi osallistua keskusteluun?
Hän on kuitenkin vaivautunut pohtimaan asiaa, itse en juuri tutkimuksiin ota kantaa, koska niillä voidaan saada aivan sellainen tulos kun tutkija haluaa. Riippuu siitä mitkä tutkijan motiivit ovat, kuinka kattava aineisto takana on ja mitä tutkimuksella hakee esim.

Tutkimustuloksia lukiessa saattaa olla hyväksi käyttää ns. maalaisjärkeä, kriittinen saa kait olla ja vähän kyseenalaistaa...

Lapsen paras on kuitenkin jokaisessa tapauksessa se tärkein asia...

Muija kirjoitti:

Miksi Eeva ei saisi osallistua keskusteluun?
Hän on kuitenkin vaivautunut pohtimaan asiaa, itse en juuri tutkimuksiin ota kantaa, koska niillä voidaan saada aivan sellainen tulos kun tutkija haluaa. Riippuu siitä mitkä tutkijan motiivit ovat, kuinka kattava aineisto takana on ja mitä tutkimuksella hakee esim.

Tutkimustuloksia lukiessa saattaa olla hyväksi käyttää ns. maalaisjärkeä, kriittinen saa kait olla ja vähän kyseenalaistaa...

Lapsen paras on kuitenkin jokaisessa tapauksessa se tärkein asia...

Kuka semmosta on sanonut?

Kenellähän se huono päivä on...?

Olen yrittänyt tässä toimia ainoastaan vastaväittäjänä.
Mutta jospa sitten lopetetaan.

Tähdennän vielä, että kaikki mitä kirjoitin EI OLE omia mielipiteitäni. Ainoastaan vasta-argumentteja.

Hyvää päivänjatkoa Muijallekin!

mette kirjoitti:

Kuka semmosta on sanonut?

Kenellähän se huono päivä on...?

Olen yrittänyt tässä toimia ainoastaan vastaväittäjänä.
Mutta jospa sitten lopetetaan.

Tähdennän vielä, että kaikki mitä kirjoitin EI OLE omia mielipiteitäni. Ainoastaan vasta-argumentteja.

Hyvää päivänjatkoa Muijallekin!

Silleen varmaan huono päivä et alkoi satelemaan :)))
Muuten aivan mainio päivä...vapaapäivä vielä.
Siksi en varmaankaan jaksa pohtia näitä asioita kovin syvällisesti.
Enkä mainostaa mitä asioista ammatillisesti tiedän.
Aurinkoisia päiviä! :)))

Muija kirjoitti:

Silleen varmaan huono päivä et alkoi satelemaan :)))
Muuten aivan mainio päivä...vapaapäivä vielä.
Siksi en varmaankaan jaksa pohtia näitä asioita kovin syvällisesti.
Enkä mainostaa mitä asioista ammatillisesti tiedän.
Aurinkoisia päiviä! :)))

jos ei kiinnosta. Eipä silti, ei tämä ole minunkaan elämäni ydinkysymys. Mutta näin se maailmalla asia pyörii...

En voi minäkään uusimpia tuulia selostaa. Salaista ja salaista ennen pvm...

Sada ei, muttei paistakaan!
:)

mette kirjoitti:

Kuka semmosta on sanonut?

Kenellähän se huono päivä on...?

Olen yrittänyt tässä toimia ainoastaan vastaväittäjänä.
Mutta jospa sitten lopetetaan.

Tähdennän vielä, että kaikki mitä kirjoitin EI OLE omia mielipiteitäni. Ainoastaan vasta-argumentteja.

Hyvää päivänjatkoa Muijallekin!

>Olen yrittänyt tässä toimia ainoastaan vastaväittäjänä.
Mutta jospa sitten lopetetaan.>

Älä ihmeessä lopeta. Sinun kanssasi on ennenkin ollut kiva "vängätä", olet siitä harvinainen että pyrit myös perustelemaan ja katsomaan asioita useammalta kannalta... Siihen itsekin pyrin, mutta joskus temperamentti purskahtaa läpi ... :)

Mutta sehän on nettikeskustelun suola.

(Asian sivusta: minusta on ylipäätään mielenkiintoista tutkailla, miten eri persoonallisuudet näkyvät kirjoitetussa tekstissä. Vaikka ollaan anonyymejä, melkeinpä näen jokaisen sieluni silmin livenä. )

Eeva kirjoitti:

>Olen yrittänyt tässä toimia ainoastaan vastaväittäjänä.
Mutta jospa sitten lopetetaan.>

Älä ihmeessä lopeta. Sinun kanssasi on ennenkin ollut kiva "vängätä", olet siitä harvinainen että pyrit myös perustelemaan ja katsomaan asioita useammalta kannalta... Siihen itsekin pyrin, mutta joskus temperamentti purskahtaa läpi ... :)

Mutta sehän on nettikeskustelun suola.

(Asian sivusta: minusta on ylipäätään mielenkiintoista tutkailla, miten eri persoonallisuudet näkyvät kirjoitetussa tekstissä. Vaikka ollaan anonyymejä, melkeinpä näen jokaisen sieluni silmin livenä. )

tuo on muuten totta. Siis se että on mielenkiintoista nähdä persoonallisuus tekstin läpi.

Oma persoonallisuuteni on tainnut vuosien puolustautumisen ja ikuisen väärässäolijan asemassa niin hivoutua, että olen vain vasta-argumentti. Minut on koulutettu katsomaan asioita AINA myös muista kulmista kuin omastani tai asiakkaan.
Enkä omaa mielipidettäni tähän ole sanonutkaan. :) Vielä...

Ajattelin vain, että koska aihe varmasti järkyttää ja herättää mielenkiintoa, revitään se yhdessä auki ja pohditaan, missä mennään.

Anna sinä temperamentin purskahtaa. Se on normaalia kun asiastaan on kiinnostunut.

Yksi asia on, jota en siedä, ja se on henkilökohtaisuuksiin meneminen näissä keskusteluissa. Siinä irtoaa jyvät akanoista. Se kertoo ihmisestä kaikkein eniten. Ja ainakin sen, ettei jatkaa kannata.

mette kirjoitti:

tuo on muuten totta. Siis se että on mielenkiintoista nähdä persoonallisuus tekstin läpi.

Oma persoonallisuuteni on tainnut vuosien puolustautumisen ja ikuisen väärässäolijan asemassa niin hivoutua, että olen vain vasta-argumentti. Minut on koulutettu katsomaan asioita AINA myös muista kulmista kuin omastani tai asiakkaan.
Enkä omaa mielipidettäni tähän ole sanonutkaan. :) Vielä...

Ajattelin vain, että koska aihe varmasti järkyttää ja herättää mielenkiintoa, revitään se yhdessä auki ja pohditaan, missä mennään.

Anna sinä temperamentin purskahtaa. Se on normaalia kun asiastaan on kiinnostunut.

Yksi asia on, jota en siedä, ja se on henkilökohtaisuuksiin meneminen näissä keskusteluissa. Siinä irtoaa jyvät akanoista. Se kertoo ihmisestä kaikkein eniten. Ja ainakin sen, ettei jatkaa kannata.

Minussa on samaa vikaa, huomaan myös usein olevani krooninen vasta-argumentti hyvin monessa asiassa. Mutta aihe on kiinnostava. Minullakin on vielä sananen sanottavana, mutta nyt pitää olla tovin taas äitinä ja tarjota perunaa & lihapullaa Suomen nousevalle voimalle...

naiset synnyttää aina lapset miehelle ei itselleen. Eihän nainen omista siellä itseäänkään, miten sitten lapsensa. Jos ei elä miehen ja patriarkaalisen vallan alla niin kivitetään.

Sitoutuminen lapseen on minunkin mielestäni terveellä äidillä niin syvällä "geeneissä", henkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa minäkuvassa, ettei äidiltä voi viedä lasta ilman äidin romahtamista. Ja nyt tästä luonnonmukaisuudesta tehdäänkin sairaus.
Huh huh ja vielä kerran huh!!!!
Onneksi omat lapseni on jo tehty ja hoidettu.

Omana kiusanani oli (vain) uskonto, kirkko, perinteet, moraali- ja "säädyllisyys"säännöt, sekä itsenäistä päätöksentekoani uteliaana, kateellisena ja paheksuvina urkkivat naapurit, työtoverit, tuttavat ja sukulaiset.
Lääketiedettä ei silloin onneksi ollut otettu vielä naisen alistamiseen mukaan, siis tässä asiassa.

Vaan mitenkä suojelen omien lasteni perheitä yhteiskunnan puuttumiselta heidän elämäänsä. Varmaan antamalla isovanhempana kaiken tuen minkä pystyn sekä isäparalle että äitiparalle ja neuvomalla olemaan hissukseen piilossa yhteiskunnalta. Kun oikein muistelen niin yritin kyllä itsekin olla niin hissukseen kuin taisin, ettei sostantat ja yhteiskunta hyökkää.

x.. kirjoitti:

naiset synnyttää aina lapset miehelle ei itselleen. Eihän nainen omista siellä itseäänkään, miten sitten lapsensa. Jos ei elä miehen ja patriarkaalisen vallan alla niin kivitetään.

Sitoutuminen lapseen on minunkin mielestäni terveellä äidillä niin syvällä "geeneissä", henkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa minäkuvassa, ettei äidiltä voi viedä lasta ilman äidin romahtamista. Ja nyt tästä luonnonmukaisuudesta tehdäänkin sairaus.
Huh huh ja vielä kerran huh!!!!
Onneksi omat lapseni on jo tehty ja hoidettu.

Omana kiusanani oli (vain) uskonto, kirkko, perinteet, moraali- ja "säädyllisyys"säännöt, sekä itsenäistä päätöksentekoani uteliaana, kateellisena ja paheksuvina urkkivat naapurit, työtoverit, tuttavat ja sukulaiset.
Lääketiedettä ei silloin onneksi ollut otettu vielä naisen alistamiseen mukaan, siis tässä asiassa.

Vaan mitenkä suojelen omien lasteni perheitä yhteiskunnan puuttumiselta heidän elämäänsä. Varmaan antamalla isovanhempana kaiken tuen minkä pystyn sekä isäparalle että äitiparalle ja neuvomalla olemaan hissukseen piilossa yhteiskunnalta. Kun oikein muistelen niin yritin kyllä itsekin olla niin hissukseen kuin taisin, ettei sostantat ja yhteiskunta hyökkää.

allekirjoitan viimeisen kappaleesi kokonaisuudessaan

-iso hymy-

x.. kirjoitti:

naiset synnyttää aina lapset miehelle ei itselleen. Eihän nainen omista siellä itseäänkään, miten sitten lapsensa. Jos ei elä miehen ja patriarkaalisen vallan alla niin kivitetään.

Sitoutuminen lapseen on minunkin mielestäni terveellä äidillä niin syvällä "geeneissä", henkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa minäkuvassa, ettei äidiltä voi viedä lasta ilman äidin romahtamista. Ja nyt tästä luonnonmukaisuudesta tehdäänkin sairaus.
Huh huh ja vielä kerran huh!!!!
Onneksi omat lapseni on jo tehty ja hoidettu.

Omana kiusanani oli (vain) uskonto, kirkko, perinteet, moraali- ja "säädyllisyys"säännöt, sekä itsenäistä päätöksentekoani uteliaana, kateellisena ja paheksuvina urkkivat naapurit, työtoverit, tuttavat ja sukulaiset.
Lääketiedettä ei silloin onneksi ollut otettu vielä naisen alistamiseen mukaan, siis tässä asiassa.

Vaan mitenkä suojelen omien lasteni perheitä yhteiskunnan puuttumiselta heidän elämäänsä. Varmaan antamalla isovanhempana kaiken tuen minkä pystyn sekä isäparalle että äitiparalle ja neuvomalla olemaan hissukseen piilossa yhteiskunnalta. Kun oikein muistelen niin yritin kyllä itsekin olla niin hissukseen kuin taisin, ettei sostantat ja yhteiskunta hyökkää.

Minua ei yksikään tantta ole rajoittanut. Olen elänyt täsmälleen niin kuin suunnittelinkin. Ja teen sitä yhä.

Omaani olen opastanut parhaani mukaan elämään oikeudenmukaisesti.

Toisaalta, en ymmärrä, miksi yhteiskuntaa pitää pelätä?

En minä pelkää poliisiakaan! Tai ehkäpä sitten pelkäisin, jos olisin tehnyt rikoksen...

mette kirjoitti:

Minua ei yksikään tantta ole rajoittanut. Olen elänyt täsmälleen niin kuin suunnittelinkin. Ja teen sitä yhä.

Omaani olen opastanut parhaani mukaan elämään oikeudenmukaisesti.

Toisaalta, en ymmärrä, miksi yhteiskuntaa pitää pelätä?

En minä pelkää poliisiakaan! Tai ehkäpä sitten pelkäisin, jos olisin tehnyt rikoksen...

"onko sinulla jotain pelättävää?"

jos henkilöä syytetäisiin rikoksesta
jota hän ei ole tehnyt
eikä hänellä olisi keinoja puolustautua
rangaistuksena lähes kuolema
ehkä hänkin pelkäisi
poliisia ja oikeuslaitosta

kiistely on turhaa
silloin kun maailmankatsomus
on eri kuiden kiertoradoilla

-maallikon ajatuksia-

Oletteko te ihmiset noin yksinkertaisia??? Ei suomellakaan kovin hyvin mene jos jokainen asia täytyy kantapään kautta kokea. No tässä nyt tulee teille hieman keskustelun aihetta mutta ITSE OLEN ÄIDISTÄNI EROTETTU! En HÄPEÄ vaikka psykiatrin mukaan olen juuri tästä syystä persoonallisuus-/hyperaktiivisuushäiriöinen joten tässä teille elävää dokumenttia. Itseltäni huostaan otettiin myös tytär vain sillä varjolla että ei ole ollut kuulemma äidin mallia kun olen kerran kunnan kasvatti ollut murrosiässä. Toimiiko siis Suomen sosiaaliviranomaiset aivan oikein jos toimii lakia todella on muutettava. Kyse ei todellakaan ole siitä onko äiti todellisuudessa huono tai hyvä äiti se on kuitenkin ÄITI lapselle. Oma maanpäällinen helvetti onkin siis minun isoäitini sekä hänen äitinsä aikaan saamaa. Siis uskokaa huviksenne ei tämän maan sosiaalilaki ketään auta päin vastoin teidät on vain manipuloitu uskomaan niin.

Jossu-76 kirjoitti:

Oletteko te ihmiset noin yksinkertaisia??? Ei suomellakaan kovin hyvin mene jos jokainen asia täytyy kantapään kautta kokea. No tässä nyt tulee teille hieman keskustelun aihetta mutta ITSE OLEN ÄIDISTÄNI EROTETTU! En HÄPEÄ vaikka psykiatrin mukaan olen juuri tästä syystä persoonallisuus-/hyperaktiivisuushäiriöinen joten tässä teille elävää dokumenttia. Itseltäni huostaan otettiin myös tytär vain sillä varjolla että ei ole ollut kuulemma äidin mallia kun olen kerran kunnan kasvatti ollut murrosiässä. Toimiiko siis Suomen sosiaaliviranomaiset aivan oikein jos toimii lakia todella on muutettava. Kyse ei todellakaan ole siitä onko äiti todellisuudessa huono tai hyvä äiti se on kuitenkin ÄITI lapselle. Oma maanpäällinen helvetti onkin siis minun isoäitini sekä hänen äitinsä aikaan saamaa. Siis uskokaa huviksenne ei tämän maan sosiaalilaki ketään auta päin vastoin teidät on vain manipuloitu uskomaan niin.

en tiedä oikeastaan mitään, tuntuu vaan, että kaikenlaiset asiat menee pieleen kun ventovieraat sos.ihmiset niitä alkaa hoidella oman äidin/vanhemman puolesta.
Niin kai on sitten käynyt sinullekin.

x.. kirjoitti:

en tiedä oikeastaan mitään, tuntuu vaan, että kaikenlaiset asiat menee pieleen kun ventovieraat sos.ihmiset niitä alkaa hoidella oman äidin/vanhemman puolesta.
Niin kai on sitten käynyt sinullekin.

Kun lapsi on riittävän vanha ymmärtääkseen mitä sille puhutaan ja jos lapsi käännetään äitiään vastaan ei siitä voi hyvää seuratakaan. Ja mitä soisiaalilakiin tulee noin huostaanottojen kohdalla niin laki on liian ympäripyöreä. Minut äidistäni erotettiin mutta sisaria ei joten kunta teki jo virheen siinä ja syy oli äidin kykenemättömyys yms. miten he sen todisti kun sisaret kuitenkin jäi kotiin. Ei siis ole oikein huostaan ottaa kenenkään lapsia vaan sillä perusteella ettei se pysty kun ei ole ollut äidin mallia itse he sen minulta veivät. Ja nämä turhat huostaanotot ei muuta kuin vahingoita lasta siitä jää traumat ja sossuussa kun ihmetellään miksi se aikuisena laittaa vastaan no luottamus heihin meni he ei ymmärrä että tässä kohtaa luottamus on myös heidän ansaittava. En myöskään väitä etteikö perusteltuja syystä tehtyjä huostaanottojakin olisi mutta sääliksi käy kun ympärilleen katsoo kun alkoholistit joilla ei ole kiinnostusta lapsiinsa edes sen vertaa että yrittäisivät pysyä kuivilla saavat lapsensa pitää. Tai narkkari äidit jotka hilluu kamoissa läpi vuorokauden. On nämäkin omin silmin nähty ja jopa läheltä. Oma äitini ei ole juonut koskaan niin että olisin nähnyt tai polttanut edes tupakkaa 24 vuoteen joten eikö kuitenkin mahtaisi vikaa tässäkin asiassa löytyä kunnasta.

lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen. Todella ihana ihminen.

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/psyl1400.htm

Tässä linkki, jossa kerrotaan, että ehjä perhetausta ja hyvä sosiaalinen asema näyttävät suojaavan lasta ongelmilta tutkimuksen mukaan.

mette kirjoitti:

lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen. Todella ihana ihminen.

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/psyl1400.htm

Tässä linkki, jossa kerrotaan, että ehjä perhetausta ja hyvä sosiaalinen asema näyttävät suojaavan lasta ongelmilta tutkimuksen mukaan.

"ehjä perhetausta ja hyvä sosiaalinen asema näyttävät suojaavan lasta ongelmilta tutkimuksen mukaan."

tuon ymmärtämiseen ei tarvita korkeakoulututkintoja
mutta onko ehjä perhetausta ainoa onnen tuova elementti?

tutkimuksia on tuhansia
kuten ko amerikkalaisestakin huomaamme
hyvin monentasoisia

ihmismieltä ei pakolla muuteta
ja lapset kasvavat
muokkavat oman mielipiteensä
vanhemmistaan
aikanaan
jopa kokonaisten perheiden lapset omistaan
eroamattomistaan

erodraamasta ei puutu kuin ammattilaiset
jotka eivät välttämättä koskaan tule tietämään kaikesta seinien sisällä tapahtuneesta
päättelevät inhimilisinä
omine ongelmineen
[vai oletko koskaan kuullut viranomaisen jääväävänsä itsensä huostaanottotilanteessa?]
vaikuttiminaan oletettu lapsen paras

-perää edelleen äidin/synnyttäneen oikeuksia olla erehtyväinen ihminen-

etäpesäke kirjoitti:

"ehjä perhetausta ja hyvä sosiaalinen asema näyttävät suojaavan lasta ongelmilta tutkimuksen mukaan."

tuon ymmärtämiseen ei tarvita korkeakoulututkintoja
mutta onko ehjä perhetausta ainoa onnen tuova elementti?

tutkimuksia on tuhansia
kuten ko amerikkalaisestakin huomaamme
hyvin monentasoisia

ihmismieltä ei pakolla muuteta
ja lapset kasvavat
muokkavat oman mielipiteensä
vanhemmistaan
aikanaan
jopa kokonaisten perheiden lapset omistaan
eroamattomistaan

erodraamasta ei puutu kuin ammattilaiset
jotka eivät välttämättä koskaan tule tietämään kaikesta seinien sisällä tapahtuneesta
päättelevät inhimilisinä
omine ongelmineen
[vai oletko koskaan kuullut viranomaisen jääväävänsä itsensä huostaanottotilanteessa?]
vaikuttiminaan oletettu lapsen paras

-perää edelleen äidin/synnyttäneen oikeuksia olla erehtyväinen ihminen-

Ei varmasti ainoa, eihän mikään onnistuminen perustu vain yhteen totuuteen. Mutta onnistuminen vaatii ne oikeat sirut saavuttaakseen onnistuneen kokonaisuuden.

Tuosta erodraamasta vielä. Mitä mielestäsi muuta voidaan tehdä, kuin alkaa yhteiskunnan taholta asiaan puuttua, kun koko ajan vain eronneiden lista pitenee ja pitenee? Ihmiset itse eivät näy ymmärtävän perusteita onnistuneelle parisuhteelle. Eivätkä liioin niitä syitä, miksi homma tulehtui ja loppui. Osa ei siedä ajatellakaan, että itsessä saattaa olla jokin syy tapahtuneeseen.
Olen silloin tällöin lukenut muitakin palstoja täällä, ja sanoa täytyy, että usein tulee lukiessa se tunne, että parisuhdetta perustetaan aivan liian vaatimattomin perustein. Tarvetta perusteellaan nopeasti: "mulla on oikeus" tyyliin. Se ei kuitenkaan ole oikea syy perustaa perhettä! Minä ainakaan en ole tehnyt kaikkea mihin minulla olisi ollut oikeus. Enkä aio tehdäkään. En lastanikaan ole tehnyt sen vuoksi että minulla on oikeus, ettei sitä voi minulta kukaan kieltää.

Liian helposti lähdetään perustamaan perhettä. Onko siihen syynä helppo raha? Nykyään ei ihmisten enää tarvitse ajatella onko meillä varaa lapseen, vaan se ei ole edellytys enää kenenkään mielestä. Rahaa mitätöidään ja sen tarvetta pienennellään, kun taas rakkauden kaikkivoipaisuutta selvästi suurennellaan.

Kukaan ei kuitenkaan tämän päivän Suomessa tule toimeen rahatta.

Mitä tarkoitat jääväämisellä tuon asian yhteydessä?

Tuosta äitiydestä vielä. Olen itse samaa mieltä, tavallaan. Naiset ovat itse asettaneet itselleen ja äitiydelle näin pirun korkeat kriteerit. He arvostelevat toisiaan ja vertaavat itseään toisiin, siis äitinäkin! Kuitenkin äiti ollaan vain ja ainoastaan lapselle!
He vakuuttavat erinomaisuuttaan ja kykyjään erehtymättöminä äiteinä, toisilleen. Mitä nuoremmasta äidistä on kyse, sen kovemmalla äänellä. Kun oikea suunta olisi toimia, ja lapseen päin!

Voisiko tämä olla vaikuttamatta yleiseen mielipiteeseen?

Sitä paitsi itse henk.koht. en ymmärrä sellaisen suuruusluokan virheitä äidiltä, joitten seurauksena lapsen elämä ja terveys vaarannetaan. Sen salliminen on rikos yhtä lailla kuin sen tekeminenkin.

Onko sitten mielestäsi väärin panna erotilanteessa niskottelevat vanhemmat kuriin ja toimimaan hankkimiensa lasten parhaaksi? Omasta mielestäni ei. Keinoista on pulaa, kun yksilö ei suostu yhteistyöhön oman lapsensa parhaaksi. Pitäisikö silloin laittaa äidin etu lapsen edun edelle? Antaa äidin olla vajavainen lapsen kustannuksella?
En itsekään kannata pakkokeinoja kuin äärimmäisissä tapauksissa ja uskon, että näin ajattelee suurin osa. Mutta katso mihin se on meidät saattanut?!

Valitettavasti vain tuon mallin (PASin hallinta) mukaiset asiat toisivat tullessaan muita ongelmia. Ajan kanssa vasta paremmin näkyisivät.
Siksi suuresti ihmettelen, jälleen kerran, mikseivät aikuiset ihmiset sitoudu tekemiinsä päätöksiin paremmin? Mikseivät he ymmärrä, että hankkimalla lapsen ongelmaiseen elämäänsä, he siirtävät ongelmansa lapselle? Eivätkä suinkaan paranna niitä.

Miksi suomalainen ottaa mieluummin täyden selkäsaunan kuin korjaa asentoaan kun vienosti asiasta vihjaistaan?

mette kirjoitti:

Ei varmasti ainoa, eihän mikään onnistuminen perustu vain yhteen totuuteen. Mutta onnistuminen vaatii ne oikeat sirut saavuttaakseen onnistuneen kokonaisuuden.

Tuosta erodraamasta vielä. Mitä mielestäsi muuta voidaan tehdä, kuin alkaa yhteiskunnan taholta asiaan puuttua, kun koko ajan vain eronneiden lista pitenee ja pitenee? Ihmiset itse eivät näy ymmärtävän perusteita onnistuneelle parisuhteelle. Eivätkä liioin niitä syitä, miksi homma tulehtui ja loppui. Osa ei siedä ajatellakaan, että itsessä saattaa olla jokin syy tapahtuneeseen.
Olen silloin tällöin lukenut muitakin palstoja täällä, ja sanoa täytyy, että usein tulee lukiessa se tunne, että parisuhdetta perustetaan aivan liian vaatimattomin perustein. Tarvetta perusteellaan nopeasti: "mulla on oikeus" tyyliin. Se ei kuitenkaan ole oikea syy perustaa perhettä! Minä ainakaan en ole tehnyt kaikkea mihin minulla olisi ollut oikeus. Enkä aio tehdäkään. En lastanikaan ole tehnyt sen vuoksi että minulla on oikeus, ettei sitä voi minulta kukaan kieltää.

Liian helposti lähdetään perustamaan perhettä. Onko siihen syynä helppo raha? Nykyään ei ihmisten enää tarvitse ajatella onko meillä varaa lapseen, vaan se ei ole edellytys enää kenenkään mielestä. Rahaa mitätöidään ja sen tarvetta pienennellään, kun taas rakkauden kaikkivoipaisuutta selvästi suurennellaan.

Kukaan ei kuitenkaan tämän päivän Suomessa tule toimeen rahatta.

Mitä tarkoitat jääväämisellä tuon asian yhteydessä?

Tuosta äitiydestä vielä. Olen itse samaa mieltä, tavallaan. Naiset ovat itse asettaneet itselleen ja äitiydelle näin pirun korkeat kriteerit. He arvostelevat toisiaan ja vertaavat itseään toisiin, siis äitinäkin! Kuitenkin äiti ollaan vain ja ainoastaan lapselle!
He vakuuttavat erinomaisuuttaan ja kykyjään erehtymättöminä äiteinä, toisilleen. Mitä nuoremmasta äidistä on kyse, sen kovemmalla äänellä. Kun oikea suunta olisi toimia, ja lapseen päin!

Voisiko tämä olla vaikuttamatta yleiseen mielipiteeseen?

Sitä paitsi itse henk.koht. en ymmärrä sellaisen suuruusluokan virheitä äidiltä, joitten seurauksena lapsen elämä ja terveys vaarannetaan. Sen salliminen on rikos yhtä lailla kuin sen tekeminenkin.

Onko sitten mielestäsi väärin panna erotilanteessa niskottelevat vanhemmat kuriin ja toimimaan hankkimiensa lasten parhaaksi? Omasta mielestäni ei. Keinoista on pulaa, kun yksilö ei suostu yhteistyöhön oman lapsensa parhaaksi. Pitäisikö silloin laittaa äidin etu lapsen edun edelle? Antaa äidin olla vajavainen lapsen kustannuksella?
En itsekään kannata pakkokeinoja kuin äärimmäisissä tapauksissa ja uskon, että näin ajattelee suurin osa. Mutta katso mihin se on meidät saattanut?!

Valitettavasti vain tuon mallin (PASin hallinta) mukaiset asiat toisivat tullessaan muita ongelmia. Ajan kanssa vasta paremmin näkyisivät.
Siksi suuresti ihmettelen, jälleen kerran, mikseivät aikuiset ihmiset sitoudu tekemiinsä päätöksiin paremmin? Mikseivät he ymmärrä, että hankkimalla lapsen ongelmaiseen elämäänsä, he siirtävät ongelmansa lapselle? Eivätkä suinkaan paranna niitä.

Miksi suomalainen ottaa mieluummin täyden selkäsaunan kuin korjaa asentoaan kun vienosti asiasta vihjaistaan?

Jeah! Nyt päästiin monessa asiassa samoihin sfääreihin. Tiedän, että saan monet epäluulot niskaani vetäessäni taas esiin sellaiset antiikkiset asiat kuin vastuu, syy ja seuraus, syyllisyys.

Ne ovat vain yksi sirpale edellisestä kirjoituksestasi, mutta tavallaan ne tulivat pikku palasina esille jo tuolla aikaisemmassa keskustelussa.

Jotenkin minusta tuntuu, että perhemuodosta riippumatta nykyään liian usein missataan se lopullinen, definite & ultimate vastuu lapsesta. Äitiyden kriteerit ovat todella korkeat kuten kirjoituksessasi sanoit, mutta mitkä ovat niiden kriteereiden sisällöt? Äitiys (ja vanhemmuus ylipäätään) ilmenee aika pitkälti ulkoisena, tavarana, harrastuksina, ylenmääräisenä touhuna, nimenomaan touhuna: harrastukset, sosiaaliset suhteet ja kaikenlainen meneminen koetaan kovin tärkeiksi. Kuitenkin lapseen, ylipäätään ihmiseen, tutustuu vain joutilaisuuden ja hiljaa arkea elämisen kautta. Meillä puhutaan liikaa lapsen "kasvatuksesta" joka on aika yksisuuntainen, vanhemmilta lapsiin suuntautuva toimenpide. Pitäisi oppia kasvamaan yhdessä, vastavuoroisesti. Oppia tuntemaan toisensa, nauramaan samoille jutuille, antamaan toiselleen anteeksi, puolustamaan nyrkki pystyssä omaansa, hölöpöttämmään kaekenlaesta.

Se vaatii vaan niin perkuleesti aikaa ja yritystä. Pitää luopua omastaan, jättää juttuja väliin, nauttia siitä mitä yhdessä puuhastellaan tai ollaan tietoisesti puuhastelematta. Ja kun olet oikein kunnolla kiinni ihmissuhteessa, haluat paljastaa itsesi kaikkinensa toiselle osapuolelle. Sarvineen ja hampaineen, äristen & raivoten, mutta myös lauantaipäiväpullineen. Tähän ikään mennessä olen huomannut, että oman itsensä raadollinen paljastaminen on ainoa hedelmällinen suhtautumistapa ylipäätään mihinkään ihmissuhteeseen. Eli anna palaa vaan.


En ymmärrä, miksi vanhemmat nykyään pelkäävät niin kovin syyllistä/y/mistä. Silloin kun puhutaan lapsista, minusta suorastaan kannattaa syyllistyä aika ajoin. Se on hedelmällinen tunne. Lapsilla on vain yksi elämä, ja ne on vastasyntyneinä annettu meidän käsiimme. Mielestäni vain sydämetön ihminen ei syyllisty. Sehän on niitä harvoja tunteita, jotka vievät meitä myös eteenpäin: syyllinen ihminen alkaa väistämättä miettiä, mitä pitäisi korjata että syyllisyys poistuisi.

Jos palataan PAS-syndroomaan: jotta äiti tai isä ryhtyy ylipäätään käyttäytymään PASmaisesti, syynä täytyy olla jo sitä edellisen sukupolven virheet ja niistä aiheutuva syyllistymättömyys. Toki on hyvä että se kierre saadan katkaistua. Joku viisas sanoi, että jos jokainen sukupolvi nitistää 30 % edellisen polven traumoista, eläisimme sadan vuoden päästä paratiisissa. Ongelma lienee siinä, että traumoja syntyy joka ikiselle sukupolvelle koko ajan lisää.

Yhteiskunta voi asettaa hyviä raameja ihmisen elää, mutta kaikesta siitä huolimatta joka ikisen ihmisen on käytävä läpi se oma indiviuaalinen kypsymisprosessinsa. Aikaisemmin uskoin lippuja liehutellen että ongelma on yhteiskunnallinen, mutta nykyään en ole enää ihan varma. Se voi myös olla geeneissä, tai ympäristön kautta opituissa elämänmuodoissa, selviytymisen strategioissa. Jotkut vain puskee tiensä ja jälkikasvunsa vaikka läpi harmaan muaseutumaesoman suoroon Helsinnin humuihin ja tohtorinhattuihin ja muuhunnii menestyksiin, jotkut jiä Pielavielle eikä siinäkään mittee, jiäköö jos leipä siellä irtuoo. Toisalla taas, lapsuuden loistavissa olosuhteissa, jokainen lyhty vähitellen sammahtelee vaikka lähtökohdat olisivat vaikka kuinka lupaavat.

Eeva kirjoitti:

Jeah! Nyt päästiin monessa asiassa samoihin sfääreihin. Tiedän, että saan monet epäluulot niskaani vetäessäni taas esiin sellaiset antiikkiset asiat kuin vastuu, syy ja seuraus, syyllisyys.

Ne ovat vain yksi sirpale edellisestä kirjoituksestasi, mutta tavallaan ne tulivat pikku palasina esille jo tuolla aikaisemmassa keskustelussa.

Jotenkin minusta tuntuu, että perhemuodosta riippumatta nykyään liian usein missataan se lopullinen, definite & ultimate vastuu lapsesta. Äitiyden kriteerit ovat todella korkeat kuten kirjoituksessasi sanoit, mutta mitkä ovat niiden kriteereiden sisällöt? Äitiys (ja vanhemmuus ylipäätään) ilmenee aika pitkälti ulkoisena, tavarana, harrastuksina, ylenmääräisenä touhuna, nimenomaan touhuna: harrastukset, sosiaaliset suhteet ja kaikenlainen meneminen koetaan kovin tärkeiksi. Kuitenkin lapseen, ylipäätään ihmiseen, tutustuu vain joutilaisuuden ja hiljaa arkea elämisen kautta. Meillä puhutaan liikaa lapsen "kasvatuksesta" joka on aika yksisuuntainen, vanhemmilta lapsiin suuntautuva toimenpide. Pitäisi oppia kasvamaan yhdessä, vastavuoroisesti. Oppia tuntemaan toisensa, nauramaan samoille jutuille, antamaan toiselleen anteeksi, puolustamaan nyrkki pystyssä omaansa, hölöpöttämmään kaekenlaesta.

Se vaatii vaan niin perkuleesti aikaa ja yritystä. Pitää luopua omastaan, jättää juttuja väliin, nauttia siitä mitä yhdessä puuhastellaan tai ollaan tietoisesti puuhastelematta. Ja kun olet oikein kunnolla kiinni ihmissuhteessa, haluat paljastaa itsesi kaikkinensa toiselle osapuolelle. Sarvineen ja hampaineen, äristen & raivoten, mutta myös lauantaipäiväpullineen. Tähän ikään mennessä olen huomannut, että oman itsensä raadollinen paljastaminen on ainoa hedelmällinen suhtautumistapa ylipäätään mihinkään ihmissuhteeseen. Eli anna palaa vaan.


En ymmärrä, miksi vanhemmat nykyään pelkäävät niin kovin syyllistä/y/mistä. Silloin kun puhutaan lapsista, minusta suorastaan kannattaa syyllistyä aika ajoin. Se on hedelmällinen tunne. Lapsilla on vain yksi elämä, ja ne on vastasyntyneinä annettu meidän käsiimme. Mielestäni vain sydämetön ihminen ei syyllisty. Sehän on niitä harvoja tunteita, jotka vievät meitä myös eteenpäin: syyllinen ihminen alkaa väistämättä miettiä, mitä pitäisi korjata että syyllisyys poistuisi.

Jos palataan PAS-syndroomaan: jotta äiti tai isä ryhtyy ylipäätään käyttäytymään PASmaisesti, syynä täytyy olla jo sitä edellisen sukupolven virheet ja niistä aiheutuva syyllistymättömyys. Toki on hyvä että se kierre saadan katkaistua. Joku viisas sanoi, että jos jokainen sukupolvi nitistää 30 % edellisen polven traumoista, eläisimme sadan vuoden päästä paratiisissa. Ongelma lienee siinä, että traumoja syntyy joka ikiselle sukupolvelle koko ajan lisää.

Yhteiskunta voi asettaa hyviä raameja ihmisen elää, mutta kaikesta siitä huolimatta joka ikisen ihmisen on käytävä läpi se oma indiviuaalinen kypsymisprosessinsa. Aikaisemmin uskoin lippuja liehutellen että ongelma on yhteiskunnallinen, mutta nykyään en ole enää ihan varma. Se voi myös olla geeneissä, tai ympäristön kautta opituissa elämänmuodoissa, selviytymisen strategioissa. Jotkut vain puskee tiensä ja jälkikasvunsa vaikka läpi harmaan muaseutumaesoman suoroon Helsinnin humuihin ja tohtorinhattuihin ja muuhunnii menestyksiin, jotkut jiä Pielavielle eikä siinäkään mittee, jiäköö jos leipä siellä irtuoo. Toisalla taas, lapsuuden loistavissa olosuhteissa, jokainen lyhty vähitellen sammahtelee vaikka lähtökohdat olisivat vaikka kuinka lupaavat.

Minulta et ainakaan saa epäluuloa osaksesi! :)

Kuten juuri sanoin, äiti ollaan nykyään enemmän toiselle naiselle kuin sille omalle lapselle. Äitiys todella tarkoittaa sitä monelle, miltä näytetään ulospäin - äitinä. Ja miksei isänäkin. Että ollaan trendikkäitä vanhempia.

Kasvatuksesta ei mielestäni kyllä puhuta liikaa. Mutta se on ymmärretty täysin väärin...kuten myös epäilit. :)

Itsensä hyväksyminen alkaa monimuotoisesta syyllisyydestä. Syyllisyyshän on se, jota jotkut ihmiset karttavat kuin tautia. Ei saa syyllistää, lukee täälläkin usein.
Ihminen, joka on itsensä raadollisen puolen katsonut ja hyväksynyt, hän ei enää syyllisty samalla tavalla. Mutta ne, jotka pitävät kiinni kiiltokuva pinnastaan, ärähtävät välittömästi.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ SYYLLISYYDESTÄ KANSSASI. Vain syyllisyyden kokemalla ja hyväksymällä ihminen kasvaa. MYÖS vanhempana.
Tuo oli muuten hyvin sanottu, että sydämetön ei syyllisty. Se on kyllä hyvin pitkälle totta sekin.
Syyllisyyden tunteen torjumalla, ihminen elää ikuisessa häpeässä. Olisko mukava elää ainaisessa häpeässä? No, ei varmasti.

Lapsuus on aika, jolloin opitaan tunteita. Lapsi, jolle ei opeteta mitä on pettymys, on niin herkkä masentumaan vanhempana, ettei moni usko. Jopa jo lapsena. Tästä johtuu tämän päivän jutut, että ihan "normaalin" perheen lapsikin on masentunut. Mutta kuten eräs kasvatuspsykologi on sanonut, normaalista perheestä tulee ainoastaan normaaleja lapsia. Se ei johdukaan tuosta sosiaalisesta statuksesta vaan vanhempien väärin ymmärtämästä kasvatuksesta. Toisaalta voi olla jo niinkin, että jo vanhemmatkin, tai ainakin toinen heitä, on kasvatettu "pettymyksittä".

Tällä tarkoitan pettymysten "tekemistä" lapselle. Aikuisen pitäisi olla auktoriteetti. Ei pienimmänkin toiveen toteuttaja! En tarkoita että murrosikäiselle, sillä hän kohtaa pettymyksiä elämässään muutenkin. siihen mennessä on valmiudet pettymyksen kohtaamiseen oltava jo kunnossa. Vaan pienelle tunteita opettelevalle lapselle. Miten kukaan teini-ikäisenäkään osaa käsitellä pettymyksensä kun sitä hänen kanssaan ei kukaan ole läpikäynyt? Saatikka aikuisena. Se tuttu ja turvallinen aikuinen rinnalla on pettymyskin helppo jäsentää ja syyllisyys ottaa vastaan.
Tästä siirrytään siihen, että aletaan torjua tunteita. Ja silloin lähtee oman elämän hallinta...

Oma täydellisyys murenee syyllistyessä. Oma elämä murenee torjuessa syyllisyyden. Kumpi parempi?

Tätäkö on se, että vanhemmuus on hukassa?

PAS-syndroomaan saattaa liittyä jo aiempikin sukupolvi, mutta se ei poista oman sukupolven vastuuta omista teoistaan. Väärin tehty on aina väärin tehty, oli se sitten saanut alkunsa mistä tahansa. Se on vain MYÖNNETTÄVÄ ja selvitettävä.

mette kirjoitti:

Ei varmasti ainoa, eihän mikään onnistuminen perustu vain yhteen totuuteen. Mutta onnistuminen vaatii ne oikeat sirut saavuttaakseen onnistuneen kokonaisuuden.

Tuosta erodraamasta vielä. Mitä mielestäsi muuta voidaan tehdä, kuin alkaa yhteiskunnan taholta asiaan puuttua, kun koko ajan vain eronneiden lista pitenee ja pitenee? Ihmiset itse eivät näy ymmärtävän perusteita onnistuneelle parisuhteelle. Eivätkä liioin niitä syitä, miksi homma tulehtui ja loppui. Osa ei siedä ajatellakaan, että itsessä saattaa olla jokin syy tapahtuneeseen.
Olen silloin tällöin lukenut muitakin palstoja täällä, ja sanoa täytyy, että usein tulee lukiessa se tunne, että parisuhdetta perustetaan aivan liian vaatimattomin perustein. Tarvetta perusteellaan nopeasti: "mulla on oikeus" tyyliin. Se ei kuitenkaan ole oikea syy perustaa perhettä! Minä ainakaan en ole tehnyt kaikkea mihin minulla olisi ollut oikeus. Enkä aio tehdäkään. En lastanikaan ole tehnyt sen vuoksi että minulla on oikeus, ettei sitä voi minulta kukaan kieltää.

Liian helposti lähdetään perustamaan perhettä. Onko siihen syynä helppo raha? Nykyään ei ihmisten enää tarvitse ajatella onko meillä varaa lapseen, vaan se ei ole edellytys enää kenenkään mielestä. Rahaa mitätöidään ja sen tarvetta pienennellään, kun taas rakkauden kaikkivoipaisuutta selvästi suurennellaan.

Kukaan ei kuitenkaan tämän päivän Suomessa tule toimeen rahatta.

Mitä tarkoitat jääväämisellä tuon asian yhteydessä?

Tuosta äitiydestä vielä. Olen itse samaa mieltä, tavallaan. Naiset ovat itse asettaneet itselleen ja äitiydelle näin pirun korkeat kriteerit. He arvostelevat toisiaan ja vertaavat itseään toisiin, siis äitinäkin! Kuitenkin äiti ollaan vain ja ainoastaan lapselle!
He vakuuttavat erinomaisuuttaan ja kykyjään erehtymättöminä äiteinä, toisilleen. Mitä nuoremmasta äidistä on kyse, sen kovemmalla äänellä. Kun oikea suunta olisi toimia, ja lapseen päin!

Voisiko tämä olla vaikuttamatta yleiseen mielipiteeseen?

Sitä paitsi itse henk.koht. en ymmärrä sellaisen suuruusluokan virheitä äidiltä, joitten seurauksena lapsen elämä ja terveys vaarannetaan. Sen salliminen on rikos yhtä lailla kuin sen tekeminenkin.

Onko sitten mielestäsi väärin panna erotilanteessa niskottelevat vanhemmat kuriin ja toimimaan hankkimiensa lasten parhaaksi? Omasta mielestäni ei. Keinoista on pulaa, kun yksilö ei suostu yhteistyöhön oman lapsensa parhaaksi. Pitäisikö silloin laittaa äidin etu lapsen edun edelle? Antaa äidin olla vajavainen lapsen kustannuksella?
En itsekään kannata pakkokeinoja kuin äärimmäisissä tapauksissa ja uskon, että näin ajattelee suurin osa. Mutta katso mihin se on meidät saattanut?!

Valitettavasti vain tuon mallin (PASin hallinta) mukaiset asiat toisivat tullessaan muita ongelmia. Ajan kanssa vasta paremmin näkyisivät.
Siksi suuresti ihmettelen, jälleen kerran, mikseivät aikuiset ihmiset sitoudu tekemiinsä päätöksiin paremmin? Mikseivät he ymmärrä, että hankkimalla lapsen ongelmaiseen elämäänsä, he siirtävät ongelmansa lapselle? Eivätkä suinkaan paranna niitä.

Miksi suomalainen ottaa mieluummin täyden selkäsaunan kuin korjaa asentoaan kun vienosti asiasta vihjaistaan?

kautta aikojen on perheet perustettu ties mistä syystä
se on biologiaa
hyvässä uskossa lapsia saadaan ja liittoja perustetaan

aika harva kai hankkii lapsia ongelmaiseen elämäänsä?
en hyväksy ajatusta

olemme vasta parivuosikymmentä olleet erinomaisia kasvattajia
vanha lausahdus tulee mieleeni:
"älä opeta isääs ->sensuroitu"

mikä tämän päivän ihmisessä on niin ylivertaista
että hän on oikeutettu puuttumaan yksilön elämään?
mielestäni se on tavallaan vitsaus
tietenkin on onnettomia
joilla ei ole taitoa selviytyä
heitä pitääkin auttaa
mutta lapset ovat kestäviä
he oppivat
ei joka pieneen virheeseen voida puuttua

yksinhuoltajuus näissä mitoissa on uusi ilmiö
sen on osaltaan mahdollistanut yhteiskunnantuki
kouluttautuminen/ammattitaidon ja naisen asemanmuuttuminen/parantuminen
hyvä vai huono?
olen jäävi sanomaan

mietitäänpä vaikka alistettua naista -60-luvun maaseudulla katroineen
hänkö antoi lapsilleen parhaan mahdollisen lähtökohdan
väsyneenä
alkeellisissa oloissa
toivottomana
ei siitä vielä niin paljon aikaa ole
tiedän vastaavia vielä -70-luvun puolesta välistä
lapsista on tulut kunnon ihmisiä
lapsenlapsistakin koulukypsiä ja kehityskelpoisia
ilman ylemmäntahon holhoamistakin

jääväämisellä lastensuojelutapahtumassa tarkoitin viranomaista/naista
jolla on oma elämä samantapaisessa tilanteessa
onko hän oikea ihminen asennoitumaan puolueettomasti vanhemmuuskiistaan?

kykenevätkö vanhemmat antamaan
epäterveessä yhteiskuntamallissamme
normaalin ja tasapainoisen elämän eväät
lapsilleen?

etäpesäke kirjoitti:

kautta aikojen on perheet perustettu ties mistä syystä
se on biologiaa
hyvässä uskossa lapsia saadaan ja liittoja perustetaan

aika harva kai hankkii lapsia ongelmaiseen elämäänsä?
en hyväksy ajatusta

olemme vasta parivuosikymmentä olleet erinomaisia kasvattajia
vanha lausahdus tulee mieleeni:
"älä opeta isääs ->sensuroitu"

mikä tämän päivän ihmisessä on niin ylivertaista
että hän on oikeutettu puuttumaan yksilön elämään?
mielestäni se on tavallaan vitsaus
tietenkin on onnettomia
joilla ei ole taitoa selviytyä
heitä pitääkin auttaa
mutta lapset ovat kestäviä
he oppivat
ei joka pieneen virheeseen voida puuttua

yksinhuoltajuus näissä mitoissa on uusi ilmiö
sen on osaltaan mahdollistanut yhteiskunnantuki
kouluttautuminen/ammattitaidon ja naisen asemanmuuttuminen/parantuminen
hyvä vai huono?
olen jäävi sanomaan

mietitäänpä vaikka alistettua naista -60-luvun maaseudulla katroineen
hänkö antoi lapsilleen parhaan mahdollisen lähtökohdan
väsyneenä
alkeellisissa oloissa
toivottomana
ei siitä vielä niin paljon aikaa ole
tiedän vastaavia vielä -70-luvun puolesta välistä
lapsista on tulut kunnon ihmisiä
lapsenlapsistakin koulukypsiä ja kehityskelpoisia
ilman ylemmäntahon holhoamistakin

jääväämisellä lastensuojelutapahtumassa tarkoitin viranomaista/naista
jolla on oma elämä samantapaisessa tilanteessa
onko hän oikea ihminen asennoitumaan puolueettomasti vanhemmuuskiistaan?

kykenevätkö vanhemmat antamaan
epäterveessä yhteiskuntamallissamme
normaalin ja tasapainoisen elämän eväät
lapsilleen?

Niin, epäterveessä yhteiskunnassamme. Me olemme se yhteiskunta.

En tunne ainuttakaan lastensuojeluihmistä, jolla olisi vastaavia ongelmia kuin asiakkaillaan, joten lienen huono vastaamaan kysymykseen. Vikka se taisikin olla retorinen.
Ihmisiä ovat sossutkin. Miksi et soisi heille sitä?
On todella epätervettä olettaa että yksikään ihminen, joka työtä tekee, ei koskaan erehtyisi. Se on myös epäinhimillistä. Erehtyvät lääkäritkin. Heidän tekemiään hoitovirheitä on muuten huomattavasti enemmän vuodessa kuin väärin tuomittuja huostaanottoja. Eikö se tunnu pahalta?

Olen itse ollut kuuskääntluvulla pikkuinen lapsi. Äiti oli kotona isän liikkuvan tuon takia aika paljon. En silti muista äitiä väsyneenä, puhumattakaan alkeellisista olosuhteista. Mutta en myöskään muista toisen mustamaalausta enkä lastensuojeluihmisiä valvomassa ja tarkkailemassa...

Olen sitä mieltä, kyllä vähän jäävi, että jos tästä maasta puretaan kaikki holhoaminen huomenaamuna, illalla on enemmmän kuin monta ihmistä tapettu ja runnottu ikuiseen helvettiin vain omien mieltymysten toteuttamiseksi.
Kun ei yhteiskunta valvo, valvoo se, jolla on eniten hynää ja valtaa. Koskaan ei ihmiskunta pääse vallanhimostaan eikä alistamistarpeestaan.
Nyt nämä valitettavat luonteenpiirteet kohdistuvat lapsiin ja yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuitenkin hallittuina. Lakien purkamisesta taas seuraisi se, että vaarassa ovat kaikki muutkin.

Mutta meillä on varmasti kovasti erilainen tausta, - sinulla ja minulla. Sinulla on omat mietteesi ja minulla omani. Kunnioitetaan niitä. Olemme sitä, mitä on menneisyytemme.

mette kirjoitti:

Niin, epäterveessä yhteiskunnassamme. Me olemme se yhteiskunta.

En tunne ainuttakaan lastensuojeluihmistä, jolla olisi vastaavia ongelmia kuin asiakkaillaan, joten lienen huono vastaamaan kysymykseen. Vikka se taisikin olla retorinen.
Ihmisiä ovat sossutkin. Miksi et soisi heille sitä?
On todella epätervettä olettaa että yksikään ihminen, joka työtä tekee, ei koskaan erehtyisi. Se on myös epäinhimillistä. Erehtyvät lääkäritkin. Heidän tekemiään hoitovirheitä on muuten huomattavasti enemmän vuodessa kuin väärin tuomittuja huostaanottoja. Eikö se tunnu pahalta?

Olen itse ollut kuuskääntluvulla pikkuinen lapsi. Äiti oli kotona isän liikkuvan tuon takia aika paljon. En silti muista äitiä väsyneenä, puhumattakaan alkeellisista olosuhteista. Mutta en myöskään muista toisen mustamaalausta enkä lastensuojeluihmisiä valvomassa ja tarkkailemassa...

Olen sitä mieltä, kyllä vähän jäävi, että jos tästä maasta puretaan kaikki holhoaminen huomenaamuna, illalla on enemmmän kuin monta ihmistä tapettu ja runnottu ikuiseen helvettiin vain omien mieltymysten toteuttamiseksi.
Kun ei yhteiskunta valvo, valvoo se, jolla on eniten hynää ja valtaa. Koskaan ei ihmiskunta pääse vallanhimostaan eikä alistamistarpeestaan.
Nyt nämä valitettavat luonteenpiirteet kohdistuvat lapsiin ja yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuitenkin hallittuina. Lakien purkamisesta taas seuraisi se, että vaarassa ovat kaikki muutkin.

Mutta meillä on varmasti kovasti erilainen tausta, - sinulla ja minulla. Sinulla on omat mietteesi ja minulla omani. Kunnioitetaan niitä. Olemme sitä, mitä on menneisyytemme.

mielenkiintoinen kysymys
mikä tekee meistä
siis yhteiskunnasta epäterveen

se
että me -sinä ja minä
olemme erimieltä asioista
sai sinut varmasti tarkoituksella heittämään loppuun menneisyys-lauseen

me emme todellakaan ole sitä mitä on menneisyytemme
me vain katsomme elämää eri vinkkelistä
historiamme valossa
eletyn elämän varjoista
ja otamme eletystä opiksemme
tunnemme empatiaa elämässään kolhuja kärsinyttä kohtaan
se on menneisyyden rikkaus

ajatusmaailmasi on kovin keskiluokkainen
lasten suunnittelusta ja yhteiskunnan puuttumisesta asiaan kuin asiaan
se on vallitsevaa nykyään
surulliseksi sen tekee se
että niin monet virkamiehet ovat unohtaneet historiansa
asiaa käsittelee ihminen
kun on aika lyödä leima paperiin
sen tekee viranomainen
ja päätös on viranhaltijan

kuin tämän päivän politiikkakin
poliittiselle päätökselle ei vastuunkantajaa löydy

miten oletat ettei lastensuojelualan ihmisillä olisi trakedioita takana? ihmisiä hekin

kiitos mielenkiitoisesta keskustelusta
parasta se on silloin
kun kirjoittajat ovat erimieltä

-aito hymy-

etäpesäke kirjoitti:

mielenkiintoinen kysymys
mikä tekee meistä
siis yhteiskunnasta epäterveen

se
että me -sinä ja minä
olemme erimieltä asioista
sai sinut varmasti tarkoituksella heittämään loppuun menneisyys-lauseen

me emme todellakaan ole sitä mitä on menneisyytemme
me vain katsomme elämää eri vinkkelistä
historiamme valossa
eletyn elämän varjoista
ja otamme eletystä opiksemme
tunnemme empatiaa elämässään kolhuja kärsinyttä kohtaan
se on menneisyyden rikkaus

ajatusmaailmasi on kovin keskiluokkainen
lasten suunnittelusta ja yhteiskunnan puuttumisesta asiaan kuin asiaan
se on vallitsevaa nykyään
surulliseksi sen tekee se
että niin monet virkamiehet ovat unohtaneet historiansa
asiaa käsittelee ihminen
kun on aika lyödä leima paperiin
sen tekee viranomainen
ja päätös on viranhaltijan

kuin tämän päivän politiikkakin
poliittiselle päätökselle ei vastuunkantajaa löydy

miten oletat ettei lastensuojelualan ihmisillä olisi trakedioita takana? ihmisiä hekin

kiitos mielenkiitoisesta keskustelusta
parasta se on silloin
kun kirjoittajat ovat erimieltä

-aito hymy-

minä lopetan aina siihen kun minua aletaan arvostella henkilönä.

Joten aika lopettaa.

mette kirjoitti:

minä lopetan aina siihen kun minua aletaan arvostella henkilönä.

Joten aika lopettaa.

olen pahoillani
jos luit kirjoitukseni loukkaavana
ymmärsin puhuttavan asioista
en henkilöistä

viranomaisten arvostelu ei ole sinun arvostelua
kritisoin lähinnä heidän työtapojaan
en tiedä mikä on työnkuvasi

etäpesäke kirjoitti:

mielenkiintoinen kysymys
mikä tekee meistä
siis yhteiskunnasta epäterveen

se
että me -sinä ja minä
olemme erimieltä asioista
sai sinut varmasti tarkoituksella heittämään loppuun menneisyys-lauseen

me emme todellakaan ole sitä mitä on menneisyytemme
me vain katsomme elämää eri vinkkelistä
historiamme valossa
eletyn elämän varjoista
ja otamme eletystä opiksemme
tunnemme empatiaa elämässään kolhuja kärsinyttä kohtaan
se on menneisyyden rikkaus

ajatusmaailmasi on kovin keskiluokkainen
lasten suunnittelusta ja yhteiskunnan puuttumisesta asiaan kuin asiaan
se on vallitsevaa nykyään
surulliseksi sen tekee se
että niin monet virkamiehet ovat unohtaneet historiansa
asiaa käsittelee ihminen
kun on aika lyödä leima paperiin
sen tekee viranomainen
ja päätös on viranhaltijan

kuin tämän päivän politiikkakin
poliittiselle päätökselle ei vastuunkantajaa löydy

miten oletat ettei lastensuojelualan ihmisillä olisi trakedioita takana? ihmisiä hekin

kiitos mielenkiitoisesta keskustelusta
parasta se on silloin
kun kirjoittajat ovat erimieltä

-aito hymy-

laittaa huomaamattaan tai vahingossa sen herneen kirjoituksensa loppuun vapaasti tyrkylle.
Pikku poliisiherne oli asetettu minullekin tuolla yläpuolella, kiitos kun huomasit sen puolestani.

Yhteiskunta on:
- suuri kasvoton laki- ja säädösviidakko, joista osan on kansalaisen oikeustaju ohittanut ajat sitten tai on juuri ohittamassa.
- leimasin, jonka väärin sattuneita leimoja on kansalaisen mahdoton muuttaa.
-lukemattomia rekistereitä, pöytäkirjoja ja raportteja, joihin säilöttyjä usein vääriä tietoja ei kansalainen tiedä kysellä ja vaikka kyselisi, ei kerrottaisi, puhumattakaan, että väärä tieto poistettaisiin.

Jos viranhaltija haluaisikin toimia kansalaista kohtaan oikeudenmukaisesti ja eettisesti, syytettäisiin häntä virkavirheestä ja viranhaltijan perheen asuntolaina jäisi maksamatta.
Kukaan ei ota lopullista vastuuta.

Jos joudut kasvotusten epäoikeudenmukaisuuden kanssa ja lähdet ajamaan oikeuksiasi, joudut ennakkoluulojen taistelutantereelle, jossa sinua ei uskota ja sinulta viedään viimeisetkin sulat.

Se, että on varmuuden vuoksi hissukseen huomiota herättämättä, mutta toimii kuitenkin omalla tavallaan, ei tarvitse johtua omista huonoista kokemuksista. Oppia varovaisuuteen voi ottaa myös näkemästään, lukemastaan, kuulemastaan, ja muiden kohtaamista asioista.
Miettiä ja ennakoida voi myös itsekseen omalla älyllään.

Antaisin mieluummin lapseni vierailulle vähän juopolle isälle, kuin antaisin ventovieraiden päättää lapseni ja perheeni asioista.

Yhteiskunta punoo meihin paulojaan. Kaikki eivät niitä pauloja hyväksy, toiset eivät niitä tiedosta.

x.. kirjoitti:

laittaa huomaamattaan tai vahingossa sen herneen kirjoituksensa loppuun vapaasti tyrkylle.
Pikku poliisiherne oli asetettu minullekin tuolla yläpuolella, kiitos kun huomasit sen puolestani.

Yhteiskunta on:
- suuri kasvoton laki- ja säädösviidakko, joista osan on kansalaisen oikeustaju ohittanut ajat sitten tai on juuri ohittamassa.
- leimasin, jonka väärin sattuneita leimoja on kansalaisen mahdoton muuttaa.
-lukemattomia rekistereitä, pöytäkirjoja ja raportteja, joihin säilöttyjä usein vääriä tietoja ei kansalainen tiedä kysellä ja vaikka kyselisi, ei kerrottaisi, puhumattakaan, että väärä tieto poistettaisiin.

Jos viranhaltija haluaisikin toimia kansalaista kohtaan oikeudenmukaisesti ja eettisesti, syytettäisiin häntä virkavirheestä ja viranhaltijan perheen asuntolaina jäisi maksamatta.
Kukaan ei ota lopullista vastuuta.

Jos joudut kasvotusten epäoikeudenmukaisuuden kanssa ja lähdet ajamaan oikeuksiasi, joudut ennakkoluulojen taistelutantereelle, jossa sinua ei uskota ja sinulta viedään viimeisetkin sulat.

Se, että on varmuuden vuoksi hissukseen huomiota herättämättä, mutta toimii kuitenkin omalla tavallaan, ei tarvitse johtua omista huonoista kokemuksista. Oppia varovaisuuteen voi ottaa myös näkemästään, lukemastaan, kuulemastaan, ja muiden kohtaamista asioista.
Miettiä ja ennakoida voi myös itsekseen omalla älyllään.

Antaisin mieluummin lapseni vierailulle vähän juopolle isälle, kuin antaisin ventovieraiden päättää lapseni ja perheeni asioista.

Yhteiskunta punoo meihin paulojaan. Kaikki eivät niitä pauloja hyväksy, toiset eivät niitä tiedosta.

Yhtään sen enempää asettelematta, kirjoitin itsestäni. Anteeksi suunnaton tyhmyyteni!

Ehkä juju piileekin siinä, että olen nähnyt oikeuden toteutuvan useammin kuin vääryyden.

Epäoikeudenmukaisuuden kanssa joudun tekemisiin nykyään päivittäin. Katson sen kokonaan toiseksi asiaksi.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Yleisin syy, miksi kukaan ei lähde ajamaan asioitaan on juuri tuo mainitsemasi pelko siitä, että viedään viimeisetkin sulat. Sen seurauksena koetaan tarpeettomaksi asioiden asian eteenpäin vieminen.
Niin ei kuitenkaan koskaan ole! Se on ennakkoluulo, käsitys asiasta, josta ei vielä ole kokemusta.

Jokaisella kansalaisella on oikeuksia joitten toteutumista ei voi kukaan viranhaltija estää, mikäli asia on kirjattu lakiin. Ja yleensä on. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa ja kannattaa valittaa aina kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Olen tavannut nykyisin aikuisia, aikoinaan huostaanotettuja lapsia. Monet heistä ovat kertoneet olevansa onnellisia tätä yhteiskunnan puuttumisesta asiaan.
Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali, vaikka heidän kanssaan olisi kuinka paha olla. Mutta sitten kun ei enää tarvitse olla, he kokevat elävänsä parempaa elämää.
Tästä on tehty tutkimuksiakin. Netistä varmaan löytyy, jos haluat vertailla tietoja asiasta.

Tähän loppuun haluan kirjoittaa erään tarinan, jonka tapasin:
Kahden lapsen äitiä syytettiin vanhemman lapsensa jatkuvasta pahoinpitelystä. Vanhempi lapsi oli edellisestä liitosta, asui siis äidillään. Asetettiin tutkimus. Ilmoittaja oli esiintynyt tuntemattomana.
Tutkimuksessa todettiin nainen syyttömäksi niihin joista ilmoittaja häntä syytti. Se tehtiin naisen tietämättä.
Tuli uusi ilmoitus ja kiukkuiset kommentit lapsen elämän vaarantamisesta. Ilmoittaja kertoi tuossa vaiheessa olevansa lapsen mummo, eli naisen äiti. Kielsi kuitenkin erittäin visusti olemaan paljastamatta häntä. Häneltä kysyttiin myös, miksi hän ajatteli pahoinpitelyn koskevan ainoastaan toista lasta. Yleensähän lapsia pahoinpitelevä ei erottele ketä lyö...Selityksenä kuultiin että siksi, koska ensimmäinen ei ollut tästä liitosta ja entisen elämän hedelmänä häntä vihasivat niin äiti kuin isäpuolikin.

Alettiin asia uudelleen. Kiusattiin naista ja hänen perhettään lähes kaksi vuotta, sillä aina tuli uusia ilmiantoja samalta taholta. Lapsen mummolta. Erilaisista pahoinpitelyistä ja kaikista mitä nyt olla voi. Mutta virka velvoittaa selvittämään.
Yleensä näihin omaisten ilmoituksiin suhtaudutaan vakavammin kuin aivan outojen.

Nainen itse ei ollut yhteistyöhön halukas, sillä koki syytteet pelottavina. Hän ei myöskään juurikaan kommentoinut asiaa.

Hetken kuluttua oltiin tilanteessa, että lapsi oli sijoitettava. Huostaanotettava, sillä hän oli alkanut lintsaamaan koulusta. Silloin emme vielä kukaan tienneet, että lintsaamisen takana oli mummo. Mummo pyysi lasta luokseen koulupäiviksi. Mummo myös manipuloi taitavasti lasta. Opetti vihaamaan äitiään ja pientä sisartaan.

Olen tavannut tätä rouvaa myöhemmin, joka ilmoitti näistä "väärinkäytöksistä", eli tyttärensä huonosta lastenhoidosta.
Kun puhe kääntyi lapsenlapsen huostaanottoon, hän sanoi: "En minä sitä niin tarkoittanut".
Kysyin mitä hän oli ajanut takaa.
"Olisin halunnut lapsen itselleni", sanoi mummo.

Voi hyvä luoja, ajattelin siinä kohdassa, ja tunsin erittäin suurta koneiston hyväksikäytön tunnetta...

Kaikille, joille asia ei ihan selvä ole sanon, että mikään sos.toimisto ei tee ominpäin yhtään mitään. Selvästi suurin osa tapahtuu ilmoitusten perusteella. Yleensä ilmoittaja on ex-mies tai joku muu lähiomainen tai läheinen ystävä.
Joten kyllä se ase on nytkin etien kädessä. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita pystyttäisiin paremmin tutkimaan ja päättäämään syyllisyydestä vasta sitten, kun asiaan on aihetta.

Mainittakoon, että esimerkkini lapsenlapsi (nykyään parikymppinen)
kärsii vakavista persoonallisuushäiriöistä, jotka aikaansai mummo, joka yritti erottaa tyttärensä lapsen itselleen, - vuosia ennen ensimmäistä ilmoitustaan meille. Oireet tällä tiedolla olisi ollut havaittavissa. Isään ne eivät kohdistuneet, joten olen sitä mieltä, että tyttö olisi tällä tiedolla jäänyt kotiin ja saanut oireisiinsa apua!

Ei auttanut hissukseen eläminen häntä. Sillä oma äiti halusi hänen lapsensa...

Mitä mieltä muuten olet asiasta? Kuka toimi väärin ja miksi? Millä tavoin estettäisiin nämä tapaukset?
Tapaus on tosi pääpiirteittäin. Nuori on nykyään työkyvytön, jolla ei suuriakaan mahdollisuuksia elämässään ole.

Tottakai muutkin saavat kommentoida!

mette kirjoitti:

Yhtään sen enempää asettelematta, kirjoitin itsestäni. Anteeksi suunnaton tyhmyyteni!

Ehkä juju piileekin siinä, että olen nähnyt oikeuden toteutuvan useammin kuin vääryyden.

Epäoikeudenmukaisuuden kanssa joudun tekemisiin nykyään päivittäin. Katson sen kokonaan toiseksi asiaksi.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Yleisin syy, miksi kukaan ei lähde ajamaan asioitaan on juuri tuo mainitsemasi pelko siitä, että viedään viimeisetkin sulat. Sen seurauksena koetaan tarpeettomaksi asioiden asian eteenpäin vieminen.
Niin ei kuitenkaan koskaan ole! Se on ennakkoluulo, käsitys asiasta, josta ei vielä ole kokemusta.

Jokaisella kansalaisella on oikeuksia joitten toteutumista ei voi kukaan viranhaltija estää, mikäli asia on kirjattu lakiin. Ja yleensä on. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa ja kannattaa valittaa aina kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Olen tavannut nykyisin aikuisia, aikoinaan huostaanotettuja lapsia. Monet heistä ovat kertoneet olevansa onnellisia tätä yhteiskunnan puuttumisesta asiaan.
Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali, vaikka heidän kanssaan olisi kuinka paha olla. Mutta sitten kun ei enää tarvitse olla, he kokevat elävänsä parempaa elämää.
Tästä on tehty tutkimuksiakin. Netistä varmaan löytyy, jos haluat vertailla tietoja asiasta.

Tähän loppuun haluan kirjoittaa erään tarinan, jonka tapasin:
Kahden lapsen äitiä syytettiin vanhemman lapsensa jatkuvasta pahoinpitelystä. Vanhempi lapsi oli edellisestä liitosta, asui siis äidillään. Asetettiin tutkimus. Ilmoittaja oli esiintynyt tuntemattomana.
Tutkimuksessa todettiin nainen syyttömäksi niihin joista ilmoittaja häntä syytti. Se tehtiin naisen tietämättä.
Tuli uusi ilmoitus ja kiukkuiset kommentit lapsen elämän vaarantamisesta. Ilmoittaja kertoi tuossa vaiheessa olevansa lapsen mummo, eli naisen äiti. Kielsi kuitenkin erittäin visusti olemaan paljastamatta häntä. Häneltä kysyttiin myös, miksi hän ajatteli pahoinpitelyn koskevan ainoastaan toista lasta. Yleensähän lapsia pahoinpitelevä ei erottele ketä lyö...Selityksenä kuultiin että siksi, koska ensimmäinen ei ollut tästä liitosta ja entisen elämän hedelmänä häntä vihasivat niin äiti kuin isäpuolikin.

Alettiin asia uudelleen. Kiusattiin naista ja hänen perhettään lähes kaksi vuotta, sillä aina tuli uusia ilmiantoja samalta taholta. Lapsen mummolta. Erilaisista pahoinpitelyistä ja kaikista mitä nyt olla voi. Mutta virka velvoittaa selvittämään.
Yleensä näihin omaisten ilmoituksiin suhtaudutaan vakavammin kuin aivan outojen.

Nainen itse ei ollut yhteistyöhön halukas, sillä koki syytteet pelottavina. Hän ei myöskään juurikaan kommentoinut asiaa.

Hetken kuluttua oltiin tilanteessa, että lapsi oli sijoitettava. Huostaanotettava, sillä hän oli alkanut lintsaamaan koulusta. Silloin emme vielä kukaan tienneet, että lintsaamisen takana oli mummo. Mummo pyysi lasta luokseen koulupäiviksi. Mummo myös manipuloi taitavasti lasta. Opetti vihaamaan äitiään ja pientä sisartaan.

Olen tavannut tätä rouvaa myöhemmin, joka ilmoitti näistä "väärinkäytöksistä", eli tyttärensä huonosta lastenhoidosta.
Kun puhe kääntyi lapsenlapsen huostaanottoon, hän sanoi: "En minä sitä niin tarkoittanut".
Kysyin mitä hän oli ajanut takaa.
"Olisin halunnut lapsen itselleni", sanoi mummo.

Voi hyvä luoja, ajattelin siinä kohdassa, ja tunsin erittäin suurta koneiston hyväksikäytön tunnetta...

Kaikille, joille asia ei ihan selvä ole sanon, että mikään sos.toimisto ei tee ominpäin yhtään mitään. Selvästi suurin osa tapahtuu ilmoitusten perusteella. Yleensä ilmoittaja on ex-mies tai joku muu lähiomainen tai läheinen ystävä.
Joten kyllä se ase on nytkin etien kädessä. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita pystyttäisiin paremmin tutkimaan ja päättäämään syyllisyydestä vasta sitten, kun asiaan on aihetta.

Mainittakoon, että esimerkkini lapsenlapsi (nykyään parikymppinen)
kärsii vakavista persoonallisuushäiriöistä, jotka aikaansai mummo, joka yritti erottaa tyttärensä lapsen itselleen, - vuosia ennen ensimmäistä ilmoitustaan meille. Oireet tällä tiedolla olisi ollut havaittavissa. Isään ne eivät kohdistuneet, joten olen sitä mieltä, että tyttö olisi tällä tiedolla jäänyt kotiin ja saanut oireisiinsa apua!

Ei auttanut hissukseen eläminen häntä. Sillä oma äiti halusi hänen lapsensa...

Mitä mieltä muuten olet asiasta? Kuka toimi väärin ja miksi? Millä tavoin estettäisiin nämä tapaukset?
Tapaus on tosi pääpiirteittäin. Nuori on nykyään työkyvytön, jolla ei suuriakaan mahdollisuuksia elämässään ole.

Tottakai muutkin saavat kommentoida!

vaikka elelisi hissukseen.
Aina ei aavista, mistä hyökkäys tulee.

Jokainen perhe joutunee monenlaisten hyökkäysten kohteeksi.

Äidin tehtävä on huomata, kuka lasta vahingoittaa, pitää vahingoittava henkilö kauempana perheestä.

Myös äidin vahingoittajat pitäisi pitää loitolla, koska vahingoittunut äiti ei pysty huolehtimaan lapsistaan parhaalla tavalla.

Tässäkin tapauksessa äiti joutui pelkäämään, pelko huononsi elämänlaatua ja söi äidin voimavaroja, jotka olisi tarvittu lapsista huolehtimiseen.

Joskus äiti painostuksen ja paineen alla joutuu luovuttamaan, alkaa hylkiä lastaan, niinkuin häiritty eläinemokin tekee.

Jos ei olisi ollut sosvirkailijoita, ei äitiä olisi alettu salaa kytätä ja loukkaavasti epäillä, eikä lasta olisi erotettu äidistä.

Hyökkääjä ei olisi onnistunut.

mette kirjoitti:

Yhtään sen enempää asettelematta, kirjoitin itsestäni. Anteeksi suunnaton tyhmyyteni!

Ehkä juju piileekin siinä, että olen nähnyt oikeuden toteutuvan useammin kuin vääryyden.

Epäoikeudenmukaisuuden kanssa joudun tekemisiin nykyään päivittäin. Katson sen kokonaan toiseksi asiaksi.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Yleisin syy, miksi kukaan ei lähde ajamaan asioitaan on juuri tuo mainitsemasi pelko siitä, että viedään viimeisetkin sulat. Sen seurauksena koetaan tarpeettomaksi asioiden asian eteenpäin vieminen.
Niin ei kuitenkaan koskaan ole! Se on ennakkoluulo, käsitys asiasta, josta ei vielä ole kokemusta.

Jokaisella kansalaisella on oikeuksia joitten toteutumista ei voi kukaan viranhaltija estää, mikäli asia on kirjattu lakiin. Ja yleensä on. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa ja kannattaa valittaa aina kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Olen tavannut nykyisin aikuisia, aikoinaan huostaanotettuja lapsia. Monet heistä ovat kertoneet olevansa onnellisia tätä yhteiskunnan puuttumisesta asiaan.
Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali, vaikka heidän kanssaan olisi kuinka paha olla. Mutta sitten kun ei enää tarvitse olla, he kokevat elävänsä parempaa elämää.
Tästä on tehty tutkimuksiakin. Netistä varmaan löytyy, jos haluat vertailla tietoja asiasta.

Tähän loppuun haluan kirjoittaa erään tarinan, jonka tapasin:
Kahden lapsen äitiä syytettiin vanhemman lapsensa jatkuvasta pahoinpitelystä. Vanhempi lapsi oli edellisestä liitosta, asui siis äidillään. Asetettiin tutkimus. Ilmoittaja oli esiintynyt tuntemattomana.
Tutkimuksessa todettiin nainen syyttömäksi niihin joista ilmoittaja häntä syytti. Se tehtiin naisen tietämättä.
Tuli uusi ilmoitus ja kiukkuiset kommentit lapsen elämän vaarantamisesta. Ilmoittaja kertoi tuossa vaiheessa olevansa lapsen mummo, eli naisen äiti. Kielsi kuitenkin erittäin visusti olemaan paljastamatta häntä. Häneltä kysyttiin myös, miksi hän ajatteli pahoinpitelyn koskevan ainoastaan toista lasta. Yleensähän lapsia pahoinpitelevä ei erottele ketä lyö...Selityksenä kuultiin että siksi, koska ensimmäinen ei ollut tästä liitosta ja entisen elämän hedelmänä häntä vihasivat niin äiti kuin isäpuolikin.

Alettiin asia uudelleen. Kiusattiin naista ja hänen perhettään lähes kaksi vuotta, sillä aina tuli uusia ilmiantoja samalta taholta. Lapsen mummolta. Erilaisista pahoinpitelyistä ja kaikista mitä nyt olla voi. Mutta virka velvoittaa selvittämään.
Yleensä näihin omaisten ilmoituksiin suhtaudutaan vakavammin kuin aivan outojen.

Nainen itse ei ollut yhteistyöhön halukas, sillä koki syytteet pelottavina. Hän ei myöskään juurikaan kommentoinut asiaa.

Hetken kuluttua oltiin tilanteessa, että lapsi oli sijoitettava. Huostaanotettava, sillä hän oli alkanut lintsaamaan koulusta. Silloin emme vielä kukaan tienneet, että lintsaamisen takana oli mummo. Mummo pyysi lasta luokseen koulupäiviksi. Mummo myös manipuloi taitavasti lasta. Opetti vihaamaan äitiään ja pientä sisartaan.

Olen tavannut tätä rouvaa myöhemmin, joka ilmoitti näistä "väärinkäytöksistä", eli tyttärensä huonosta lastenhoidosta.
Kun puhe kääntyi lapsenlapsen huostaanottoon, hän sanoi: "En minä sitä niin tarkoittanut".
Kysyin mitä hän oli ajanut takaa.
"Olisin halunnut lapsen itselleni", sanoi mummo.

Voi hyvä luoja, ajattelin siinä kohdassa, ja tunsin erittäin suurta koneiston hyväksikäytön tunnetta...

Kaikille, joille asia ei ihan selvä ole sanon, että mikään sos.toimisto ei tee ominpäin yhtään mitään. Selvästi suurin osa tapahtuu ilmoitusten perusteella. Yleensä ilmoittaja on ex-mies tai joku muu lähiomainen tai läheinen ystävä.
Joten kyllä se ase on nytkin etien kädessä. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita pystyttäisiin paremmin tutkimaan ja päättäämään syyllisyydestä vasta sitten, kun asiaan on aihetta.

Mainittakoon, että esimerkkini lapsenlapsi (nykyään parikymppinen)
kärsii vakavista persoonallisuushäiriöistä, jotka aikaansai mummo, joka yritti erottaa tyttärensä lapsen itselleen, - vuosia ennen ensimmäistä ilmoitustaan meille. Oireet tällä tiedolla olisi ollut havaittavissa. Isään ne eivät kohdistuneet, joten olen sitä mieltä, että tyttö olisi tällä tiedolla jäänyt kotiin ja saanut oireisiinsa apua!

Ei auttanut hissukseen eläminen häntä. Sillä oma äiti halusi hänen lapsensa...

Mitä mieltä muuten olet asiasta? Kuka toimi väärin ja miksi? Millä tavoin estettäisiin nämä tapaukset?
Tapaus on tosi pääpiirteittäin. Nuori on nykyään työkyvytön, jolla ei suuriakaan mahdollisuuksia elämässään ole.

Tottakai muutkin saavat kommentoida!

tässä esimerkkitapauksessasi
lastensuojeluviranomaiset ansaitsisivat
mummon ohella pas-diagnoosin
minkälaiset sanktiot he ansaitsisivatkaan
kukaan ei todennäköisesti joutuisi vastuuseen
vaikka selvä rikos olisikin tapahtunut

pikkuammattimoka
lapsen elämän tuhoaminen
ja äidin

-esim ei ainoa laatuaan-

etäpesäke kirjoitti:

tässä esimerkkitapauksessasi
lastensuojeluviranomaiset ansaitsisivat
mummon ohella pas-diagnoosin
minkälaiset sanktiot he ansaitsisivatkaan
kukaan ei todennäköisesti joutuisi vastuuseen
vaikka selvä rikos olisikin tapahtunut

pikkuammattimoka
lapsen elämän tuhoaminen
ja äidin

-esim ei ainoa laatuaan-

onko kaikissa muissakin tapauksissa hyväksikäytetty yhtä suuri rikollinen kuin hyväksikäyttäjä? Hyvin, hyvin outo maailmankuva sinulla.

x.. kirjoitti:

vaikka elelisi hissukseen.
Aina ei aavista, mistä hyökkäys tulee.

Jokainen perhe joutunee monenlaisten hyökkäysten kohteeksi.

Äidin tehtävä on huomata, kuka lasta vahingoittaa, pitää vahingoittava henkilö kauempana perheestä.

Myös äidin vahingoittajat pitäisi pitää loitolla, koska vahingoittunut äiti ei pysty huolehtimaan lapsistaan parhaalla tavalla.

Tässäkin tapauksessa äiti joutui pelkäämään, pelko huononsi elämänlaatua ja söi äidin voimavaroja, jotka olisi tarvittu lapsista huolehtimiseen.

Joskus äiti painostuksen ja paineen alla joutuu luovuttamaan, alkaa hylkiä lastaan, niinkuin häiritty eläinemokin tekee.

Jos ei olisi ollut sosvirkailijoita, ei äitiä olisi alettu salaa kytätä ja loukkaavasti epäillä, eikä lasta olisi erotettu äidistä.

Hyökkääjä ei olisi onnistunut.

JOS ei olisi ollut mummoa ei olisi ollut äidillä mitään hätää.
Sossut eivät ominpäin alkaneet kytätä vaan ilmiannosta.

Käsittääkseni hyökkääjä yritti omin avuin muttei onnistunut. Sen jälkeen otti järeemmät aseet käyttöönsä. Tietäen maailman olevan täynnä pelkkiksiä joitten mukaan sossu on yksin syypää...Voiko kaameempaa asetta enää olla kuin epäoikeudemukaiset ihmiset?

kysyjä kirjoitti:

onko kaikissa muissakin tapauksissa hyväksikäytetty yhtä suuri rikollinen kuin hyväksikäyttäjä? Hyvin, hyvin outo maailmankuva sinulla.

tämän tapauksen hyväksikäytetyn sossun piti olla ammattitaitoinen ja vapaaehtoisesti työnsä vastuun harteilleen ottanut ja sai siitä vielä palkan.
Olisi siis voinut odottaa sossulta enemmän, siksi saisi minunkin mielestäni syyllistää.

Minähän en tosin odottaisi enempää.

Jos nyt mette itse olet työssäsi tällaisia kokenut, en sinua halua masentaa, työsi kun on mahdoton.

Mikä muuten on pelkkis?

x.. kirjoitti:

tämän tapauksen hyväksikäytetyn sossun piti olla ammattitaitoinen ja vapaaehtoisesti työnsä vastuun harteilleen ottanut ja sai siitä vielä palkan.
Olisi siis voinut odottaa sossulta enemmän, siksi saisi minunkin mielestäni syyllistää.

Minähän en tosin odottaisi enempää.

Jos nyt mette itse olet työssäsi tällaisia kokenut, en sinua halua masentaa, työsi kun on mahdoton.

Mikä muuten on pelkkis?

sosiaalikasvattajan tehtävissä, en ole koskaan virallisesti osallistunut itse mihinkään huostaanottoon enkä sen valmisteluun.
Joten ei asia masenna. Mutta ymmärrän myös lantin tämän puolen.

Laki on asettanut kovat sanktiot virkamiehelle, joka laiminlyö tehtävänsä. Se ei ole vain ja ainoastaan se, miltä päältä näyttää.

Tuolla aiemmalla esimerkillä halusin näyttää juuri sen, että sossu on ase väärin käytettynä. Oikein käytettynä sossu ei puutu tavallisten ihmisten normaaliin elämään muutoin kuin pyydettäessä.

Eihän poliisikaan voi jättää lähtemättä murhapaikalle, kun heille siitä ilmoitetaan. Pakko on mennä.

En ole varma, mutta luulen pelkkiksen olevan yhtä kuin tavis, eli tavallinen ihminen.

x.. kirjoitti:

tämän tapauksen hyväksikäytetyn sossun piti olla ammattitaitoinen ja vapaaehtoisesti työnsä vastuun harteilleen ottanut ja sai siitä vielä palkan.
Olisi siis voinut odottaa sossulta enemmän, siksi saisi minunkin mielestäni syyllistää.

Minähän en tosin odottaisi enempää.

Jos nyt mette itse olet työssäsi tällaisia kokenut, en sinua halua masentaa, työsi kun on mahdoton.

Mikä muuten on pelkkis?

että miten erotat valheen ja toden, kun kyseessä on sinulle entuudestaan tuntematon henkilö?

Otan esimerkin:
Jos sinut on jätetty kymmenen hehtaarin metsäpalan vartijaksi ja tulee ilmoitus että metsän toisella laidalla joku sytyttää tulta, lähdetkö tarkistamaan asiaa pelastaaksesi vastuullesi jätetyn metsän, siis tekemään työsi? Vai odotatko niin kauan että näet puhuuko ilmoittaja totta ja annat näin palaa koko alueen?

Ja entä jos saat kolme neljä turhaa ilmoitusta, uskotko enää viidettä vaan jäät aloillesi?

Tästä on kyse.

kysyjä kirjoitti:

onko kaikissa muissakin tapauksissa hyväksikäytetty yhtä suuri rikollinen kuin hyväksikäyttäjä? Hyvin, hyvin outo maailmankuva sinulla.

jos tarkoitit vastineessasi
hyväksikäytetyllä virkakoneistoa
joukkohysteria oli vallanut
ammattilaiset
ja elämää suurempi päätös
tehty väärinperustein

purettiinko päätös
siistittiinkö historianaikakirjat
puhdistettiinko äidin maine
kuka auttaa lasta nyt?
sama virkakoneistoko?

hyvin olen pärjännyt tällä maailmankuvallani
erittäin erittäin hyvin


-hymy-

mette kirjoitti:

Yhtään sen enempää asettelematta, kirjoitin itsestäni. Anteeksi suunnaton tyhmyyteni!

Ehkä juju piileekin siinä, että olen nähnyt oikeuden toteutuvan useammin kuin vääryyden.

Epäoikeudenmukaisuuden kanssa joudun tekemisiin nykyään päivittäin. Katson sen kokonaan toiseksi asiaksi.

Elämä on epäoikeudenmukaista.

Yleisin syy, miksi kukaan ei lähde ajamaan asioitaan on juuri tuo mainitsemasi pelko siitä, että viedään viimeisetkin sulat. Sen seurauksena koetaan tarpeettomaksi asioiden asian eteenpäin vieminen.
Niin ei kuitenkaan koskaan ole! Se on ennakkoluulo, käsitys asiasta, josta ei vielä ole kokemusta.

Jokaisella kansalaisella on oikeuksia joitten toteutumista ei voi kukaan viranhaltija estää, mikäli asia on kirjattu lakiin. Ja yleensä on. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa ja kannattaa valittaa aina kun kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Olen tavannut nykyisin aikuisia, aikoinaan huostaanotettuja lapsia. Monet heistä ovat kertoneet olevansa onnellisia tätä yhteiskunnan puuttumisesta asiaan.
Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali, vaikka heidän kanssaan olisi kuinka paha olla. Mutta sitten kun ei enää tarvitse olla, he kokevat elävänsä parempaa elämää.
Tästä on tehty tutkimuksiakin. Netistä varmaan löytyy, jos haluat vertailla tietoja asiasta.

Tähän loppuun haluan kirjoittaa erään tarinan, jonka tapasin:
Kahden lapsen äitiä syytettiin vanhemman lapsensa jatkuvasta pahoinpitelystä. Vanhempi lapsi oli edellisestä liitosta, asui siis äidillään. Asetettiin tutkimus. Ilmoittaja oli esiintynyt tuntemattomana.
Tutkimuksessa todettiin nainen syyttömäksi niihin joista ilmoittaja häntä syytti. Se tehtiin naisen tietämättä.
Tuli uusi ilmoitus ja kiukkuiset kommentit lapsen elämän vaarantamisesta. Ilmoittaja kertoi tuossa vaiheessa olevansa lapsen mummo, eli naisen äiti. Kielsi kuitenkin erittäin visusti olemaan paljastamatta häntä. Häneltä kysyttiin myös, miksi hän ajatteli pahoinpitelyn koskevan ainoastaan toista lasta. Yleensähän lapsia pahoinpitelevä ei erottele ketä lyö...Selityksenä kuultiin että siksi, koska ensimmäinen ei ollut tästä liitosta ja entisen elämän hedelmänä häntä vihasivat niin äiti kuin isäpuolikin.

Alettiin asia uudelleen. Kiusattiin naista ja hänen perhettään lähes kaksi vuotta, sillä aina tuli uusia ilmiantoja samalta taholta. Lapsen mummolta. Erilaisista pahoinpitelyistä ja kaikista mitä nyt olla voi. Mutta virka velvoittaa selvittämään.
Yleensä näihin omaisten ilmoituksiin suhtaudutaan vakavammin kuin aivan outojen.

Nainen itse ei ollut yhteistyöhön halukas, sillä koki syytteet pelottavina. Hän ei myöskään juurikaan kommentoinut asiaa.

Hetken kuluttua oltiin tilanteessa, että lapsi oli sijoitettava. Huostaanotettava, sillä hän oli alkanut lintsaamaan koulusta. Silloin emme vielä kukaan tienneet, että lintsaamisen takana oli mummo. Mummo pyysi lasta luokseen koulupäiviksi. Mummo myös manipuloi taitavasti lasta. Opetti vihaamaan äitiään ja pientä sisartaan.

Olen tavannut tätä rouvaa myöhemmin, joka ilmoitti näistä "väärinkäytöksistä", eli tyttärensä huonosta lastenhoidosta.
Kun puhe kääntyi lapsenlapsen huostaanottoon, hän sanoi: "En minä sitä niin tarkoittanut".
Kysyin mitä hän oli ajanut takaa.
"Olisin halunnut lapsen itselleni", sanoi mummo.

Voi hyvä luoja, ajattelin siinä kohdassa, ja tunsin erittäin suurta koneiston hyväksikäytön tunnetta...

Kaikille, joille asia ei ihan selvä ole sanon, että mikään sos.toimisto ei tee ominpäin yhtään mitään. Selvästi suurin osa tapahtuu ilmoitusten perusteella. Yleensä ilmoittaja on ex-mies tai joku muu lähiomainen tai läheinen ystävä.
Joten kyllä se ase on nytkin etien kädessä. Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita pystyttäisiin paremmin tutkimaan ja päättäämään syyllisyydestä vasta sitten, kun asiaan on aihetta.

Mainittakoon, että esimerkkini lapsenlapsi (nykyään parikymppinen)
kärsii vakavista persoonallisuushäiriöistä, jotka aikaansai mummo, joka yritti erottaa tyttärensä lapsen itselleen, - vuosia ennen ensimmäistä ilmoitustaan meille. Oireet tällä tiedolla olisi ollut havaittavissa. Isään ne eivät kohdistuneet, joten olen sitä mieltä, että tyttö olisi tällä tiedolla jäänyt kotiin ja saanut oireisiinsa apua!

Ei auttanut hissukseen eläminen häntä. Sillä oma äiti halusi hänen lapsensa...

Mitä mieltä muuten olet asiasta? Kuka toimi väärin ja miksi? Millä tavoin estettäisiin nämä tapaukset?
Tapaus on tosi pääpiirteittäin. Nuori on nykyään työkyvytön, jolla ei suuriakaan mahdollisuuksia elämässään ole.

Tottakai muutkin saavat kommentoida!

Jotenkin noin se meilläkin meni mutta muutamia eroavaisuuksiakin on. Kun näin myöhemmin olen asioita itse pohtinut ja käynyt myös kyseisen kunnan sosiaali toimessa jossa myös nyt asun kun tekstiä on tullut että olen aivan mahdoton päästäni niin vialla etten pysty omaa lasta kasvattamaan saati siitä välittämään sanoin heille: Teidän kasvatuksenne tuloshan minä olen eikö tyydytäkkään näin myöhemmällä iällä? Vastaus oli ei pidä paikkaansa.

jossu76 kirjoitti:

Jotenkin noin se meilläkin meni mutta muutamia eroavaisuuksiakin on. Kun näin myöhemmin olen asioita itse pohtinut ja käynyt myös kyseisen kunnan sosiaali toimessa jossa myös nyt asun kun tekstiä on tullut että olen aivan mahdoton päästäni niin vialla etten pysty omaa lasta kasvattamaan saati siitä välittämään sanoin heille: Teidän kasvatuksenne tuloshan minä olen eikö tyydytäkkään näin myöhemmällä iällä? Vastaus oli ei pidä paikkaansa.

että teidän kasvatuksenne tuloshan minä olen.

En usko, että soshuostassa on hyvä olla, itsenäisen ja itsenäisesti ajattelevan lapsen varsinkaan.

Lisäksi arvelen, että kun kerran on johonkin yhteiskunnan kirjoihin joutunut, niin ei sieltä enää ole poispääsyä. Joutuu viranhaltijoiden omien luulottelujen, ennakkoluulojen ja yhteiskunnan kulloinkin vallalla olevien aatteiden, muotien ja arvostusten noidankehään, ja loput lukee papereissa, oli oikeaa tai väärää tietoa, itse et saa siitä koskaan tietää, etkä saa niitä tietoja poistaa etkä oikaista, mutta ulkopuoliset saa niitä lukea sinun tietämättäsikin. Joutuu virkaleimoilla leimatuksi loppuiäkseen.

Siksi koitan itse olla hissukseen ja huomiota herättämättä yhteiskunnan raadollisten kuvioiden tavoittamattomissa.
Tänne uskallan juuri ja juuri kirjoitella.

x.. kirjoitti:

että teidän kasvatuksenne tuloshan minä olen.

En usko, että soshuostassa on hyvä olla, itsenäisen ja itsenäisesti ajattelevan lapsen varsinkaan.

Lisäksi arvelen, että kun kerran on johonkin yhteiskunnan kirjoihin joutunut, niin ei sieltä enää ole poispääsyä. Joutuu viranhaltijoiden omien luulottelujen, ennakkoluulojen ja yhteiskunnan kulloinkin vallalla olevien aatteiden, muotien ja arvostusten noidankehään, ja loput lukee papereissa, oli oikeaa tai väärää tietoa, itse et saa siitä koskaan tietää, etkä saa niitä tietoja poistaa etkä oikaista, mutta ulkopuoliset saa niitä lukea sinun tietämättäsikin. Joutuu virkaleimoilla leimatuksi loppuiäkseen.

Siksi koitan itse olla hissukseen ja huomiota herättämättä yhteiskunnan raadollisten kuvioiden tavoittamattomissa.
Tänne uskallan juuri ja juuri kirjoitella.

Todella olet ymmärtänyt asian täysin oikei kymmenen pistettä täällä kun on muutama joka ei hanki asiaa ymmärtää. Tosi on että jokainen joka sossun huostassa on ollut on leiman saanut loppu elämäkseen siis oliko oikei että suku pilasi esikois lapsenlapsen elämän? Ei takuulla mutta sitä kun ei sosiaalihuolto myönnä että oma on vikansa. Eikä myöskään myönnä sitä että heitä jymäytettiin aikoinaan ja todella hyvin.

Eeva kirjoitti:

Jeah! Nyt päästiin monessa asiassa samoihin sfääreihin. Tiedän, että saan monet epäluulot niskaani vetäessäni taas esiin sellaiset antiikkiset asiat kuin vastuu, syy ja seuraus, syyllisyys.

Ne ovat vain yksi sirpale edellisestä kirjoituksestasi, mutta tavallaan ne tulivat pikku palasina esille jo tuolla aikaisemmassa keskustelussa.

Jotenkin minusta tuntuu, että perhemuodosta riippumatta nykyään liian usein missataan se lopullinen, definite & ultimate vastuu lapsesta. Äitiyden kriteerit ovat todella korkeat kuten kirjoituksessasi sanoit, mutta mitkä ovat niiden kriteereiden sisällöt? Äitiys (ja vanhemmuus ylipäätään) ilmenee aika pitkälti ulkoisena, tavarana, harrastuksina, ylenmääräisenä touhuna, nimenomaan touhuna: harrastukset, sosiaaliset suhteet ja kaikenlainen meneminen koetaan kovin tärkeiksi. Kuitenkin lapseen, ylipäätään ihmiseen, tutustuu vain joutilaisuuden ja hiljaa arkea elämisen kautta. Meillä puhutaan liikaa lapsen "kasvatuksesta" joka on aika yksisuuntainen, vanhemmilta lapsiin suuntautuva toimenpide. Pitäisi oppia kasvamaan yhdessä, vastavuoroisesti. Oppia tuntemaan toisensa, nauramaan samoille jutuille, antamaan toiselleen anteeksi, puolustamaan nyrkki pystyssä omaansa, hölöpöttämmään kaekenlaesta.

Se vaatii vaan niin perkuleesti aikaa ja yritystä. Pitää luopua omastaan, jättää juttuja väliin, nauttia siitä mitä yhdessä puuhastellaan tai ollaan tietoisesti puuhastelematta. Ja kun olet oikein kunnolla kiinni ihmissuhteessa, haluat paljastaa itsesi kaikkinensa toiselle osapuolelle. Sarvineen ja hampaineen, äristen & raivoten, mutta myös lauantaipäiväpullineen. Tähän ikään mennessä olen huomannut, että oman itsensä raadollinen paljastaminen on ainoa hedelmällinen suhtautumistapa ylipäätään mihinkään ihmissuhteeseen. Eli anna palaa vaan.


En ymmärrä, miksi vanhemmat nykyään pelkäävät niin kovin syyllistä/y/mistä. Silloin kun puhutaan lapsista, minusta suorastaan kannattaa syyllistyä aika ajoin. Se on hedelmällinen tunne. Lapsilla on vain yksi elämä, ja ne on vastasyntyneinä annettu meidän käsiimme. Mielestäni vain sydämetön ihminen ei syyllisty. Sehän on niitä harvoja tunteita, jotka vievät meitä myös eteenpäin: syyllinen ihminen alkaa väistämättä miettiä, mitä pitäisi korjata että syyllisyys poistuisi.

Jos palataan PAS-syndroomaan: jotta äiti tai isä ryhtyy ylipäätään käyttäytymään PASmaisesti, syynä täytyy olla jo sitä edellisen sukupolven virheet ja niistä aiheutuva syyllistymättömyys. Toki on hyvä että se kierre saadan katkaistua. Joku viisas sanoi, että jos jokainen sukupolvi nitistää 30 % edellisen polven traumoista, eläisimme sadan vuoden päästä paratiisissa. Ongelma lienee siinä, että traumoja syntyy joka ikiselle sukupolvelle koko ajan lisää.

Yhteiskunta voi asettaa hyviä raameja ihmisen elää, mutta kaikesta siitä huolimatta joka ikisen ihmisen on käytävä läpi se oma indiviuaalinen kypsymisprosessinsa. Aikaisemmin uskoin lippuja liehutellen että ongelma on yhteiskunnallinen, mutta nykyään en ole enää ihan varma. Se voi myös olla geeneissä, tai ympäristön kautta opituissa elämänmuodoissa, selviytymisen strategioissa. Jotkut vain puskee tiensä ja jälkikasvunsa vaikka läpi harmaan muaseutumaesoman suoroon Helsinnin humuihin ja tohtorinhattuihin ja muuhunnii menestyksiin, jotkut jiä Pielavielle eikä siinäkään mittee, jiäköö jos leipä siellä irtuoo. Toisalla taas, lapsuuden loistavissa olosuhteissa, jokainen lyhty vähitellen sammahtelee vaikka lähtökohdat olisivat vaikka kuinka lupaavat.

sivukommenttina mieleen, että kun olen puhunut jatkuvista syyllisyyden tunteistani (tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole täyttänyt kaikkia mahdollisia vanhemmuuden vaatimuksia ennen saati jälkeen lasten hankintaa), olen kuullut, että jatkuva itsesyytöksissä rypeminen kielii vakavasta masennustilasta... että missä meneepi sitten se raja?

Olen siis masentunut (joudan hoitoon) mutta kuitenkin sydämmellinen (en paha) ihminen? Hmm...eli jos jotain pahaa, niin sentään jotain hyvääkin?

mette kirjoitti:

Minulta et ainakaan saa epäluuloa osaksesi! :)

Kuten juuri sanoin, äiti ollaan nykyään enemmän toiselle naiselle kuin sille omalle lapselle. Äitiys todella tarkoittaa sitä monelle, miltä näytetään ulospäin - äitinä. Ja miksei isänäkin. Että ollaan trendikkäitä vanhempia.

Kasvatuksesta ei mielestäni kyllä puhuta liikaa. Mutta se on ymmärretty täysin väärin...kuten myös epäilit. :)

Itsensä hyväksyminen alkaa monimuotoisesta syyllisyydestä. Syyllisyyshän on se, jota jotkut ihmiset karttavat kuin tautia. Ei saa syyllistää, lukee täälläkin usein.
Ihminen, joka on itsensä raadollisen puolen katsonut ja hyväksynyt, hän ei enää syyllisty samalla tavalla. Mutta ne, jotka pitävät kiinni kiiltokuva pinnastaan, ärähtävät välittömästi.

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ SYYLLISYYDESTÄ KANSSASI. Vain syyllisyyden kokemalla ja hyväksymällä ihminen kasvaa. MYÖS vanhempana.
Tuo oli muuten hyvin sanottu, että sydämetön ei syyllisty. Se on kyllä hyvin pitkälle totta sekin.
Syyllisyyden tunteen torjumalla, ihminen elää ikuisessa häpeässä. Olisko mukava elää ainaisessa häpeässä? No, ei varmasti.

Lapsuus on aika, jolloin opitaan tunteita. Lapsi, jolle ei opeteta mitä on pettymys, on niin herkkä masentumaan vanhempana, ettei moni usko. Jopa jo lapsena. Tästä johtuu tämän päivän jutut, että ihan "normaalin" perheen lapsikin on masentunut. Mutta kuten eräs kasvatuspsykologi on sanonut, normaalista perheestä tulee ainoastaan normaaleja lapsia. Se ei johdukaan tuosta sosiaalisesta statuksesta vaan vanhempien väärin ymmärtämästä kasvatuksesta. Toisaalta voi olla jo niinkin, että jo vanhemmatkin, tai ainakin toinen heitä, on kasvatettu "pettymyksittä".

Tällä tarkoitan pettymysten "tekemistä" lapselle. Aikuisen pitäisi olla auktoriteetti. Ei pienimmänkin toiveen toteuttaja! En tarkoita että murrosikäiselle, sillä hän kohtaa pettymyksiä elämässään muutenkin. siihen mennessä on valmiudet pettymyksen kohtaamiseen oltava jo kunnossa. Vaan pienelle tunteita opettelevalle lapselle. Miten kukaan teini-ikäisenäkään osaa käsitellä pettymyksensä kun sitä hänen kanssaan ei kukaan ole läpikäynyt? Saatikka aikuisena. Se tuttu ja turvallinen aikuinen rinnalla on pettymyskin helppo jäsentää ja syyllisyys ottaa vastaan.
Tästä siirrytään siihen, että aletaan torjua tunteita. Ja silloin lähtee oman elämän hallinta...

Oma täydellisyys murenee syyllistyessä. Oma elämä murenee torjuessa syyllisyyden. Kumpi parempi?

Tätäkö on se, että vanhemmuus on hukassa?

PAS-syndroomaan saattaa liittyä jo aiempikin sukupolvi, mutta se ei poista oman sukupolven vastuuta omista teoistaan. Väärin tehty on aina väärin tehty, oli se sitten saanut alkunsa mistä tahansa. Se on vain MYÖNNETTÄVÄ ja selvitettävä.

sieltähän sitä taas tuli pähkinänkuoressa. Sinä ajattelet paljon samalla tavalla kuin minä.

Minulle kaikki on vaan myöhäistä ts. olen jo ehtinyt pilaamaan elämäni olosuhteet ennenkuin olen löytänyt itseni. Tein lapset liian nuorena kun kaikki on vielä aivan rempallaan:(
Nyt sitten keräilen itseni rippeitä kokoon mutta uusissa olosuhteissa ne eivät enää sovikaan yhteen. Muovatakseni elämästäni sellaisen kuin sydän ja myös järkeni sanoo, minun pitäisi erota miehestäni, lasteni isästä.

Me, jotka teemme ennenkuin ajattelemme... joudummeko me rypemään syyllisyydessämme ja häpeässämme elämämme loppuun saakka? Siltä tuntuupi. Onko muuta lääkettä kuin ero? Toinen vaihtoehto on loputon alistuminen ja itsensä kieltäminen...

Olen huomannut myös, että itsensä ja virheidensä myöntäminen ja hyväksyminen on pakko käydä läpi.Enää en särähdä ihan pienestä arvostelusta.Mutta häpeästä en ole vielä päässyt eroon.Olen kamalan ankara itselleni, moni sanoo että relaa vähän. En voi antaa anteeksi itselleni sitä, että tein lapset miehen kanssa, jota en rakasta.On järkyttävää nyt tajta, miten paljon enemmän olisin voinut lapsilleni antaa jos olisin opetellut käyttämään aivojani vähän aikaisemmin...

sorry meni aiheen vierestä, mutta enpä viitsi enää poiskaan pyyhkiä.

nomun äiti kuoli jotain viikko sit sen jälkeen kaikki asiaton ollu sekasisin menin kouluun huomasin että reppu jäi kotia, aloin viinan kans leikii, jäin kiini, ja välillä menee ihan tosissaan hermot, äiti ikävöin milteinkoko ajan, pitäsi vaanolla ajattelematta asiaa, mutta välillä sitä on pakko ajatella.

olet oikeassa.
:)

uusinta tiistaina klo 16:30

etäpesäke kirjoitti:

uusinta tiistaina klo 16:30

saattaa olla ettei mene uusinnallakaan jakeluun...

kysyjä kirjoitti:

saattaa olla ettei mene uusinnallakaan jakeluun...

Mikä siinä oli se asia, minkä toivot menevän jakeluun?
Aihe oli insesti, eikö vain?

x.. kirjoitti:

Mikä siinä oli se asia, minkä toivot menevän jakeluun?
Aihe oli insesti, eikö vain?

lääkäri tuomarina.

Omasta mielestäni systeemi ontuu pahasti, eikä oikeudenmukaisuus toteudu millään tasolla, jos syytetty on syyllinen ENNEN kuin asiaa on mitenkään tutkittu!

Tämä insesti oli aiheena siksi, että lähit usein syyttävät etiä juuri tästä. Yhtä hyvin se olisi voinut mikä tahansa. Erittäin heikot ovat puolustaumismahdollisuudet tällaista asetta vastaan. PASissa on kyse juuri vastaiskusta, jota ei näytä hyväksyvän kukaan.

Järkyttävältä tuntui kuunnella näiden miesten kohtaloita. Samoin lasten.
Onko avioliiton perimmäinen tarkoitus kuitenkin tuhota puoliso ja lapset?

kysyjä kirjoitti:

saattaa olla ettei mene uusinnallakaan jakeluun...

ota nauhalle ja katso uusinta uusinta
vai mitä tarkoitat?

-kummallinen kysyjä nikki ilmestyi keskusteluun-

mielipiteissäsi on kuultanut läpi vahva viranomaisuus
mikä on mielipiteesi pas'ista yh-äitinä ?
pystytkö asettumaan rooliin
jossa olisit tutkittavana syyttä?
kiusanteon huipentumana uhka lastesi menettäminen
jossittelua
mutta kykenetkö siihen?

-tarkoitukseni ei myöskään ole paha-

etäpesäke kirjoitti:

mielipiteissäsi on kuultanut läpi vahva viranomaisuus
mikä on mielipiteesi pas'ista yh-äitinä ?
pystytkö asettumaan rooliin
jossa olisit tutkittavana syyttä?
kiusanteon huipentumana uhka lastesi menettäminen
jossittelua
mutta kykenetkö siihen?

-tarkoitukseni ei myöskään ole paha-

Pystytkö itse asettumaan samaan rooliin jonka minä olen jo niin monesti kokenut. Et todellakaan voi asettua minun kokemaani joka menee kutakuinkin näin: Olen ollut noin 4-vuotias kun äitini parjaaminen alkoi tosin sitä tuli tuutin täydeltä niin isän uudelta vaimolta kuin isovanhemmalta. Muistan tapauksen kun asuimme kerrostalossa ja kompastuin nuken peittoon portaissa ja kierin portaat alas sosiaalitoimeen oli ilmoitettu että minut on hakattu henkarilla nilkoista niskaan asti. Äitini oli kuulemma alkoholisti puolikkaan kaljapullon jälkeen. Minut haluttiin mummulaan hoitoon että äiti pääsisi välillä tuulettumaan mutta kun meni ja niin teki ilmoitettiin väärää tietoa sossuun. Et usko kuinka se lasta repii sisäisesti et pysty asettumaan ollenkaan siihen tilanteeseen. En kyllä muista että äiti olisi koskaan lyönyt mutta papereissa kun lukee näin. Ja sitten laahattiin jo jonnekkin mukamas tutkimuksiin jonka sossu tietenkin saneli sairaalaan mitä papereihin kirjoitetaan. Minä kun en myöntänyt sitä että olisi hakattu yms. joten puuttuvat aukot saneli sosiaalitoimi. Sitten tulikin huostaan otto olin 12-13 vuotias teini kun kotoa revittiin pois väkisin. Pystytkö asettumaan itse siis tähän osaan ollenkaan?

jossu76 kirjoitti:

Pystytkö itse asettumaan samaan rooliin jonka minä olen jo niin monesti kokenut. Et todellakaan voi asettua minun kokemaani joka menee kutakuinkin näin: Olen ollut noin 4-vuotias kun äitini parjaaminen alkoi tosin sitä tuli tuutin täydeltä niin isän uudelta vaimolta kuin isovanhemmalta. Muistan tapauksen kun asuimme kerrostalossa ja kompastuin nuken peittoon portaissa ja kierin portaat alas sosiaalitoimeen oli ilmoitettu että minut on hakattu henkarilla nilkoista niskaan asti. Äitini oli kuulemma alkoholisti puolikkaan kaljapullon jälkeen. Minut haluttiin mummulaan hoitoon että äiti pääsisi välillä tuulettumaan mutta kun meni ja niin teki ilmoitettiin väärää tietoa sossuun. Et usko kuinka se lasta repii sisäisesti et pysty asettumaan ollenkaan siihen tilanteeseen. En kyllä muista että äiti olisi koskaan lyönyt mutta papereissa kun lukee näin. Ja sitten laahattiin jo jonnekkin mukamas tutkimuksiin jonka sossu tietenkin saneli sairaalaan mitä papereihin kirjoitetaan. Minä kun en myöntänyt sitä että olisi hakattu yms. joten puuttuvat aukot saneli sosiaalitoimi. Sitten tulikin huostaan otto olin 12-13 vuotias teini kun kotoa revittiin pois väkisin. Pystytkö asettumaan itse siis tähän osaan ollenkaan?

olen vanhempi kuin sinä
-60-70luvuilla viranomaisvalvontaa
ei ollut nykyisessä mittakaavassa
eli en kykene asettumaan asemaasi
mitä olet kestänyt tai kokenut
lapsena
oma lapsuuteni oli mielestäni normaali
ainoat valvonta viranomaiset kulmakunnan lasten elämässä olivat opettaja terveyssisar pappi lähikauppias porrassiivooja ja talonmies
talvisin pelikentänhoitaja

ympärilläni näkemistäni äideistä
itse kokemistani asioista
viimeisen 20 vuoden ajalta
niistä voin sanoa ja kirjoittaa
heidän puolestaan voin ajatella

olen joutunut kääntämään takkini
ajattelemaan asioita uudesta suunnasta
minä
entinen superäiti
superkasvattaja
superkaikkea
superpölkkypää

-elämä opettaa ken haluaa oppia-

etäpesäke kirjoitti:

mielipiteissäsi on kuultanut läpi vahva viranomaisuus
mikä on mielipiteesi pas'ista yh-äitinä ?
pystytkö asettumaan rooliin
jossa olisit tutkittavana syyttä?
kiusanteon huipentumana uhka lastesi menettäminen
jossittelua
mutta kykenetkö siihen?

-tarkoitukseni ei myöskään ole paha-

Koska näen että vilpittömästi kysyt.

Mielestäni PAS on keino erottaa viranomaisasemassa olevana väärä ja oikea.
Näen sillä siis mahdollisuuden, joka auttaa erottamaan jyvät akanoista.

Kuten aiemmin kerroin sossut ovat jymäytettävissä. Tähän toivon lapsen takia muutosta. Moni äiti on turhaan keinojen puuttuessa joutunut itseään puolustamaan. JOS nyt annetaan käsiimme keino, miksi sitä ei käytettäisi?

Tästä oli osaltani kyse. Joku, joka vahvistaa asian.

Ymmärsitkö? Joten ei viranomaisuus, eikä vanhemmuus, vaan todellinen ja turvallinen lapsuus. Se on sydäntäni lähellä.

etäpesäke kirjoitti:

olen vanhempi kuin sinä
-60-70luvuilla viranomaisvalvontaa
ei ollut nykyisessä mittakaavassa
eli en kykene asettumaan asemaasi
mitä olet kestänyt tai kokenut
lapsena
oma lapsuuteni oli mielestäni normaali
ainoat valvonta viranomaiset kulmakunnan lasten elämässä olivat opettaja terveyssisar pappi lähikauppias porrassiivooja ja talonmies
talvisin pelikentänhoitaja

ympärilläni näkemistäni äideistä
itse kokemistani asioista
viimeisen 20 vuoden ajalta
niistä voin sanoa ja kirjoittaa
heidän puolestaan voin ajatella

olen joutunut kääntämään takkini
ajattelemaan asioita uudesta suunnasta
minä
entinen superäiti
superkasvattaja
superkaikkea
superpölkkypää

-elämä opettaa ken haluaa oppia-

Älä kuule aloita tuota apulannan jauhantaa siitä kuinka suomessa kaikki olisi niin hemmetin hyvin jos elettäisi samoin kuin 60-luvulla. Nuo virret on takuulla kuultu. Maailma muuttuu ja me ihmiset myös mutta jotenkin tuntuu että sinun kohdallasi tämä kyseinen muutos ei ole toteutunut. Jaksat yhä jauhaa siitä kuinka ennen vanhaan oli sitä ja kuinka ennen vanhaan oli tätä! Olen tietoinen nykyisestä sosiaalilaista sekä vanhasta sosiaalilaista vaikka olenkin 70-luvun loppu puolella syntynyt en silti ole niin yksinkertainen ettenkö ottaisi asioista selvää joten takuulla tiedän mistä puhua. Kyseinen vieraannuttamisoireyhtymä on totta ja se näkyy mitä ilmeisemmin myös siinä miten kirjoitan. Minut on manipuloitu vihaamaan äitiä, isää, sisaria ja muut oli hyviä. mutta manipuloinnin suorittaja ei ollut siis vanhemmistani kumpikaan. Kyllä täytyy sanoa että ilmeisesti teidän mielestänne sellaisilla ihmisillä on oikeus kasvattaa lasta joka todellisuudessa ei muuta tee kun manipuloi lasta jostain omista sairaista päähän pinttymistään että saa kostaa edes vaikka v:mäiselle ex-puolisolle. Ei kuule kävisi itsellä edes mielessä olen siitä huolimatta sitä mieltä ettei ole mikään onni ja autuus olla yksinhuoltaja ja riistää lapselta isä. On toki isiä jotka ei ole kiinnostuneita lapsistaan vähääkään. Mutta he ei sitten olleet valmiita siihen. Joten tunnette uhaksi PA-syndrooman itseänne kohtaan sanotaanko vaikka näin ei ihminen noin kauheita kipinöitä asiasta ottaisi jos ei asiassa olisi omalla kohdalla jotain todistettavissa joten mietitän hetki mitä on itse tullut sanottua sinäkään et ole aina oikeassa ja joka asiassa. Itse olen peilistä jo käynyt katsomassa, mutta niin kannattaisi sinunkin ja kysy missä meni vikaan? kenessä oli syy? Maailma kun ei pyöri enää sen mukaan mitä se pyöri 50-luvulla tai 60-luvulla nyt kun eletään jo sentään vuotta 2004.

jossu76 kirjoitti:

Älä kuule aloita tuota apulannan jauhantaa siitä kuinka suomessa kaikki olisi niin hemmetin hyvin jos elettäisi samoin kuin 60-luvulla. Nuo virret on takuulla kuultu. Maailma muuttuu ja me ihmiset myös mutta jotenkin tuntuu että sinun kohdallasi tämä kyseinen muutos ei ole toteutunut. Jaksat yhä jauhaa siitä kuinka ennen vanhaan oli sitä ja kuinka ennen vanhaan oli tätä! Olen tietoinen nykyisestä sosiaalilaista sekä vanhasta sosiaalilaista vaikka olenkin 70-luvun loppu puolella syntynyt en silti ole niin yksinkertainen ettenkö ottaisi asioista selvää joten takuulla tiedän mistä puhua. Kyseinen vieraannuttamisoireyhtymä on totta ja se näkyy mitä ilmeisemmin myös siinä miten kirjoitan. Minut on manipuloitu vihaamaan äitiä, isää, sisaria ja muut oli hyviä. mutta manipuloinnin suorittaja ei ollut siis vanhemmistani kumpikaan. Kyllä täytyy sanoa että ilmeisesti teidän mielestänne sellaisilla ihmisillä on oikeus kasvattaa lasta joka todellisuudessa ei muuta tee kun manipuloi lasta jostain omista sairaista päähän pinttymistään että saa kostaa edes vaikka v:mäiselle ex-puolisolle. Ei kuule kävisi itsellä edes mielessä olen siitä huolimatta sitä mieltä ettei ole mikään onni ja autuus olla yksinhuoltaja ja riistää lapselta isä. On toki isiä jotka ei ole kiinnostuneita lapsistaan vähääkään. Mutta he ei sitten olleet valmiita siihen. Joten tunnette uhaksi PA-syndrooman itseänne kohtaan sanotaanko vaikka näin ei ihminen noin kauheita kipinöitä asiasta ottaisi jos ei asiassa olisi omalla kohdalla jotain todistettavissa joten mietitän hetki mitä on itse tullut sanottua sinäkään et ole aina oikeassa ja joka asiassa. Itse olen peilistä jo käynyt katsomassa, mutta niin kannattaisi sinunkin ja kysy missä meni vikaan? kenessä oli syy? Maailma kun ei pyöri enää sen mukaan mitä se pyöri 50-luvulla tai 60-luvulla nyt kun eletään jo sentään vuotta 2004.

lopetan

lopeta sinäkin

onneksi saat apua pahaanoloosi
jos sitä tarvitset

etäpesäke kirjoitti:

lopetan

lopeta sinäkin

onneksi saat apua pahaanoloosi
jos sitä tarvitset

Etpä tainnut saada sitä viimeistä sanaa ja mun pahaoloni ei kyllä johdu tällä haavaa siitä miten minun elämäni on pilattu. Mutta se närästää jonkin verran että ne lapset joiden ei kuuluisi edes huostaan joutua joutuu sinne vanhempien sairaalloisesta taistelun halusta ja valitettavasti se on yleensä äiti joka kampoihin alkaa laittamaan. Onhan jonkun kuitenkin ajateltava lasta kun vanhemmat ei raha ja huoltajuus kiistoissaan ehdi lasta kuuntelemaan mennään kerjäämään sääliä oikeuteen lapsi mukana. Tosin itselleni ei näin nuorempana käynyt eikä käynyt lapsen isänkään kanssa ne asiat selvitettiin jolloin molemmat pääsi jatkamaan elämäänsä tahollaan. Ja siihen pahaan oloon ei ole minkäänlaista apua saatavilla vaikka kuinka yrittäis ei onnistu ja miksi mä istuisin kallonkutistajalla koska kuitenkin pärjään omia aivojakin käyttämällä. Ei tarvitse olla ihan psykopaattikaan vaikka vanhemmistaan on erotettu mutta ei se lapselle koskaan hyvää tee.

jossu76 kirjoitti:

Etpä tainnut saada sitä viimeistä sanaa ja mun pahaoloni ei kyllä johdu tällä haavaa siitä miten minun elämäni on pilattu. Mutta se närästää jonkin verran että ne lapset joiden ei kuuluisi edes huostaan joutua joutuu sinne vanhempien sairaalloisesta taistelun halusta ja valitettavasti se on yleensä äiti joka kampoihin alkaa laittamaan. Onhan jonkun kuitenkin ajateltava lasta kun vanhemmat ei raha ja huoltajuus kiistoissaan ehdi lasta kuuntelemaan mennään kerjäämään sääliä oikeuteen lapsi mukana. Tosin itselleni ei näin nuorempana käynyt eikä käynyt lapsen isänkään kanssa ne asiat selvitettiin jolloin molemmat pääsi jatkamaan elämäänsä tahollaan. Ja siihen pahaan oloon ei ole minkäänlaista apua saatavilla vaikka kuinka yrittäis ei onnistu ja miksi mä istuisin kallonkutistajalla koska kuitenkin pärjään omia aivojakin käyttämällä. Ei tarvitse olla ihan psykopaattikaan vaikka vanhemmistaan on erotettu mutta ei se lapselle koskaan hyvää tee.

jokainen katsoo maailmaa omien kokemuksiensa kautta
ei minulla ole tarvetta saada minkäänlaisia viimeisiä sanoja siinä olet väärässä
pappi ne viimeiset sanat sanoo

ajattelen tavallani ja tämä on keskustelupalsta

aihe on mielenkiintoinen ja tulevaisuus näyttää
kuinka pitkälle riitojen aiheuttamat toimenpiteet menevät

sinulla on surullinen menneisyys
sen olemme jokainen lukeneet
kenen syy
sitä en mene arvuuttelemaan
täällä luemme vain mielipiteitä

nyt vaikenen
on aivan sama mitä pas
tai muutkaan lastensuojeluun liittyvät asiat aiheuttavat kellekin
minä elän tavallani
omien moraalikäsitysteni mukaan

-piste-

etäpesäke kirjoitti:

jokainen katsoo maailmaa omien kokemuksiensa kautta
ei minulla ole tarvetta saada minkäänlaisia viimeisiä sanoja siinä olet väärässä
pappi ne viimeiset sanat sanoo

ajattelen tavallani ja tämä on keskustelupalsta

aihe on mielenkiintoinen ja tulevaisuus näyttää
kuinka pitkälle riitojen aiheuttamat toimenpiteet menevät

sinulla on surullinen menneisyys
sen olemme jokainen lukeneet
kenen syy
sitä en mene arvuuttelemaan
täällä luemme vain mielipiteitä

nyt vaikenen
on aivan sama mitä pas
tai muutkaan lastensuojeluun liittyvät asiat aiheuttavat kellekin
minä elän tavallani
omien moraalikäsitysteni mukaan

-piste-

Taitaa olla tuo sinun moraalisi pikkuisen vanhentunut tuossa vuosien saatossa! - PISTE -

etäpesäke kirjoitti:

jokainen katsoo maailmaa omien kokemuksiensa kautta
ei minulla ole tarvetta saada minkäänlaisia viimeisiä sanoja siinä olet väärässä
pappi ne viimeiset sanat sanoo

ajattelen tavallani ja tämä on keskustelupalsta

aihe on mielenkiintoinen ja tulevaisuus näyttää
kuinka pitkälle riitojen aiheuttamat toimenpiteet menevät

sinulla on surullinen menneisyys
sen olemme jokainen lukeneet
kenen syy
sitä en mene arvuuttelemaan
täällä luemme vain mielipiteitä

nyt vaikenen
on aivan sama mitä pas
tai muutkaan lastensuojeluun liittyvät asiat aiheuttavat kellekin
minä elän tavallani
omien moraalikäsitysteni mukaan

-piste-

miksi sinun kimppuusi e-p käydään ja minkä sanomasi asian takia.
Itse olin kanssasi samoilla linjoilla.