Enpä olisi tosiaan uskonut kun maaseudulle muutin, Helsingistä alkujaan syntynyt, mihinkä juorukylään jouduin.
Ikkunaverhot vaan heiluvat, kun kylän raitilla kävelee. Puhelinlangat kuumina soitellaan, mitä kukakin on tehnyt ja mitä kellekäkin tapahtunut,supi supi ja supi.Uskomatonta.
Mitenkäs ne toisten asiat voivat ollakaan niin kertakaikkiaan kiinnostavia. Vieläkään en ole tähän tottunut, vaikka vuosikausia jo asunut.
Ikkunaverhot vaan heiluvat, kun kylän raitilla kävelee. Puhelinlangat kuumina soitellaan, mitä kukakin on tehnyt ja mitä kellekäkin tapahtunut,supi supi ja supi.Uskomatonta.
Mitenkäs ne toisten asiat voivat ollakaan niin kertakaikkiaan kiinnostavia. Vieläkään en ole tähän tottunut, vaikka vuosikausia jo asunut.
Vastaukset 37
Vanhimmat
No teitä luulotautisiahan, joita kukaan ei tunne, mutta luulette että teitä seuraillaan, tulee aina silloin tällöin tänne maalle. Eläkää luuloilenne! :)
Kuvittelet vaan, kyllä täällä maalla ei ainakaan Helsingistä tulleista olla pätkääkään kiinnostuneita. On se Hesa sen verran kurja paikka, siellä kustaankin hissiin, täällä maalla on kuitenkin huussit sitä varten!
ai että luulotautiseksi leimattiin oikein.
Noh, kysymys oli yleisestä tavasta mikä maaseudulla vallitsee, että pidetään toisten asioista erittäin kiinnostuneina huolta, minulle esim kerrotaan innokkaasti toisten ihmisten asioita.Ei satu kauheesti kuitenkaan kiinnostamaan. Suorastaan ärsyttävää.Tämä oli asian ydin.
Toinen puoli asiasta on sitten se, että kun kaupungeissa esim Helsingissä ei tuollaista yhteisöllisyyttä juuri ole, ja naapureitakaan ei välttämättä tunneta,niin ikäviä tapauksia on saanut lukea lehdistä, kun joku on kuollut asuntoonsa ja saattanut olla jopa vuosia kuolleena, eikä kukaan samassa rapussa asuvista ole ollut tietoinen asiasta.
Niin, voihan se olla että Helsingissä pissataan hisseihin, luulisi että kysymyksessä on joku kaupungin vuokratalo? Maallahan tosin jotkut ukot käyvät pihalla nurkan takana pissalla. Se onkin sitten jo vähän eri asia kun toi juoruilu.
Maaseutu- kaupunki vastakkain asettelua en nyt tässä kuitenkaan ajatellut.
Melkein ikäni maalla eläneenä pidän tästä ympäristöstä. Ennen oltiin kiinnostuneita naapurien tapahtumista, mutta silloinkin mitalilla oli toinenkin puoli: kun kaikki tiesivät kaikkien asiat, ei ollut varaa tuomita ketään. Suvaitsevuus oli seurausta avoimuudesta, eikä kukaan jäänyt heikkouksiensa vuoksi yhteisön ulkopuolelle
Nyt, kun tirkistelynhalunsa voi toteuttaa Big brotherilla ja muilla vastaavilla hömppäkanavien tirkistelyohjelmilla, eivät naapureiden tekemiset ketään kiinnosta. Kokemukseni kaupunkiasumisesta: asuin samassa talossa kolme vuotta, eikä minun pois lähtiessäni tarvinnut hyvästellä ketään. Sekö on kaupunkilaista hyvää elämää?
..mutta noin 100 000 asukkaan lähiöstä. Kyllä ne täällä ainakin pitää "huolta" kun on asunut melkein koko elämän tällaisessa kylässä.
Katos kun on paljon saman ikäisiä niin onhan se edes joku harrastus kun tarkistaa onko rivistä vähentynyt porukkaa. ;)
Äitini asuu palvelutakossa omatoimisesti, omassa asunnossaan. Ja on todellakin kiukustunut kun karteekit viuhuu kun lähtee pyöränsä kanssa mihin milloinkin.
Kun oli asunut melekein ikänsä naapureista näköetäisyyden takana, nyt kärsii juurikin noista kyttäämisistä.
Opastin et osoittele sormilla ikkunoihin kuin laskiaksesi nahkapäitä, ja ota kerhossanne puheeksi !
on kyttäämistä...
Minusta on mukava katsella ikkunasta ulos. Olen aina sijoittanut (ruoka)pöydän ikkunan kohdalle, missä se vain on ollut mahdollista. Katselen aivan avoimesti omasta ikkunastani ulos, en verhojen raosta. Pidän jopa silmälasit (joita en siinä lehteä lukiessani tarvitse) framilla siltä varalta, että ulkona näkyy jotain kiinnostavaa, oli sitten lintu tai ihminen tai panssarivaunu tai kettu. Ei se sitä tarkoita, että olisin kiinnostunut tietämään, millä asialla yleisellä tiellä/kadulla ohikulkeva ihminen on. Siitä kiinnostun vain, jos hän tulee minun reviirilleni.
Vanhalle ihmiselle, joka ei kenties oikein ulos pääsekään, suon tuon ikkunoista ulos katselemisen ilomielin.
Kokemusta on maalais miljööstä. Pienellä paikkakunnalla on nurkkakuntaisuus huikeaa, eessäpäin ollaan niin ystävällisiä, takana päin kerrotaan mitä herkullisimpia juttuja.
NIIN ------ hymm -- tekeekö mieli palata suuren kaupungin turvalliseen syliin.
Molemmissa asumis muodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, kukanenkin valitkoon itselleen sopivimman.
Luullahan voi mitä vaan. Voihan uusi ilmestys kylän raitilla kiinnostaa hetken, varsinkaan jos moinen epeli ei pyri sulautumaan olevaan miljööseen.
Kyllähän kaupungissa seurataan ja juorutaan naapureista paljon enemmän. Selvisihän tuo jo jopa tuossa "koiranpaskajutussakin".
Kaupungissa on rauhallisempaa juorujen suhteen.
sulautuu monenkirjavaan ihmisjoukkoon. Jopa kerrostalossa saa olla ihan rauhassa. Enpä halua monen kanssa täällä "hyvää päivää" -parempaa yhteyttä. Tavallinen kohteliaisuus riittää. Saa olla rauhassa juoruilta ja katseilta.
ole uusi ilmestys kaupungista, asuttu landella about 40 vee useammillakin paikkakunnilla, ja sitä ennen 25 vee Helsingissä. Voi nyt paljastu ikäni. Helppo laskee noi vuodet yhteen.
Ei se noin mene, te tyhymät yukahdutatte uuden tulokkaan juurikin uteliaiusuudellanne!
Ja vallankin siä pohojanmaallaa! Kun ei halua teidän kanssa ns. veljeilläalatte mustaamaan ihmisiä ja rouheesti! Älä vain sa muutoin, tiedetään ja ei ikinä ainakaan pohojanmaalle.
maalla, kaupungissa, maalla kaupunkimaisissa olosuhteissa ja taas maalla. Lapsuuteni asuin maalaiskylässä, jossa oltiin tekemisissä lähinaapureiden kanssa, vaikka ei näköetäisyydellä asuttukaan. Kutsuttiin aina esim. juhliin. Maalla kaupunkimaisissa olosuhteissa ei naapureiden kanssa oltu niin paljon tekemisissä, muutaman sadan metrin päässä asuvia ei edes tunnettu. Juhliin kutsuttiin vain läheisimmät ystävät, joita ei ollut paljon tuolla asuinpaikkakunnalla. Nyt asun 20:n asunnon rivitaloyhtiössä. Naapureita tervehditään, mutta en esim. käy kahvilla kenenkään luona. Aina olen saanut rauhassa elää omaa elämääni, jos puhutaan, so what?
erilaisia ihmisiä, toisia kiinnostaa enemmän muiden asiat.
Olen asunut lapsuuteni maalla, sitten vuosia kaupungeissa, myös Helsingissä.
Nyt taas maalla viimeiset 30 vuotta.
Täällä joutuu valikoimaan kenelle mitäkin kertoo, ellei halua kaikkia asioitaan yleiseen tietoon.
Aika vähän olen naapureiden kanssa tekemisissä, parempi niin ja näköyhteys ei ole kuin yhteen taloon,
vielä parempi :)
jotkut ihmiset ovat äärimmäisen uteliaita ja tirkistekyn haluisia.
Siihenhän perustuu vaikkapa juorulehti Seiska, sekä muut vastaavat. Ei kai ne muuten menestyisi.
Eikä ole muuten pelkästään maalaisten juttu. Meillä kaupungissa näin. Viistosti meidän parvekkeelta yläkerran parvekkeelta miekkonen tiirailee kiikareilla aina kun ollaan parvekkeella.
Työpaikoillakin jauhaa jourumylly alvariinsa.
tiedonhaluisimmalle naisihmiselle tulevat nämä kaikki juorulehdet, joten sekin antaa ymmärtää,
kuinka paljon häntä kiinnostaa muiden asiat.
En minäkään usko, että tämä on pelkästään maalla asuvien juttu, kyllä uteliaita on myös kaupungeissa.
Siellä vaan on porukkaa enemmän ja kaikki eivät ehkä huomaakaan, että häntä tarkkaillaan.
hieman kummalliselta..ja mitäs tuo haittaa jos juorutaan, olet kuin et tietäisi niistä mitään, - vesilasiin ei kummaistakaan myrskyä mahu..
Napauttakaa auki Kyttääjät sivusto, sieltä voitte löytää vaikka oman asuinympäristön kyttäysjuttuja.
kiinnostamaan, eikös tuo kuulosta jo vähän sairaalloiselta tuollainen sivusto.
Olen työskennellyt ammatissa, johon liittyi ehdottoman täydellnen vaitiolovelvollisuus, johtuneeko tuo sitten siitä, että tosiaan ärsyttää tuo toisten ihmisten yksityiasioiden vatvominen, siis juoruilu.
Jep...kun ei muuten löydy luettavaa ...lueakelen noita alueeni osoitteita, ei omassa kotipiirissä ole van ...eipä kauaskaan tarvitse mennä kun alkaa kirjoitukset. Nämähän halventaa jopa asuntoalueen myynnissä olevia asuntoja, roskasakki.
Suosittelenen tarkistamaan, oletatko olevasi fiksulla alueella?
aika poikkeuksellinen, Zirena - tai sitten Sinä olet poikkeuksellisen kiinnostava.
Tuohon "poikkeuksellisuuteen" ei välttämättä tarvita muuta kuin yksin eläminen.
Elin arvioeron jälkeen sinkkuna pari vuotta ja oleilin mielelläni vapaa-aikoinani lapsuudenkodissani maalla, yksin. Silloin tutut naapuritkin muuttuivat varsinaisiksi kyttääjiksi. Tilanne kyllä helpottui, kun menin juttusille ja kerroin, mikä oli oma tilanteeni, mitä elämääni kuului. Mitä he noilla tiedoilla tekivät, oli sitten heidän asiansa.
Tätä nykyä, kun olen lapsuudenkodissani puolisoni kanssa, koen naapureiden taholta vain hyväntahtoista kiinnostusta. Välillä tuntuu, että meitä pidetään liiankin "eksoottisina".
Pienellä kylällä on pienet puheenaiheet...
Kyllähän minunkin edesottamuksiani nuo tutut seuraavat hyvinkin tarkoin yksin jäätyäni... Ei tarvitse kun juttelen lenkilläni tai kaupassa jonkun "tyttösen" kanssa, niin kuulen tuosta melko välittömästi... Tietenkin liioittelen ja pyrin antamaan tuulta "huhun siiville"... Tuo minusta on vain hauskaa ja hulluttelemmekin joidenkin "tyttösten" kanssa että puheenaiheita riittää... :) Kävin tuossa aiemmin korjaamassa erään "tyttösen" talon lämmitysjärjestelmän kiertovesipumpun kahvitusta vastaan... Huhu tiesi paljon, paljon enemmän... :)
Niin, valitettavasti eivät kaikki enää suhtaudu vakavasti noihin juttuihimme, joten sekin hauskuus hiipuu... :)
aloin miettiä asuinpaikkaani. Vaikka lapsuuskotini oli maaseudulla, jossa lähimpään naapuriin oli 500 metriä, en kokemusteni jälkeen enää haluaisi asua noin kaukana muista ihmisistä. Täältä kodistani pääsee helposti bussilla ympäri vuorokauden Helsinkiin ja Turkuun. Vaikka taloyhtiössä on 20 asuntoa, hyvin harvoin pihalla tapaa jonkun. Kaikkien asukkaiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan. Seinänaapurin kanssa olen enemmän tekemisissä, mutta hänkin oli luonani tänään kahvilla ensimmäisen kerran neljään vuoteen. Pidin mökkitien kokouksen luonani ja tarjottavaa oli. Kahvikekkerit eivät kuulu tapoihini.Tämän vuoden alusta lähtien tilaamme yhdessä sanomalehden, hän lukee ensin ja antaa sitten minulle.
tuo asumisesi. Aika monet tutut pähkäilevät asumistaan tässä elämänvaiheessa ja valitsevat asumismuodon tulevaa ajatellen, mikä on tietenkin ihan viisasta.
Olen itse asunut nykyisessä asuinpaikassani suurimman osan elämääni, mutta olen kai aina ollut sen verran liikkeessä, etten ole asumiseen suuremmin kiinnittänyt huomiota. Ja kun minulla on ollut lapsuudenkodissa oma retriittipaikkani, tämä on käynyt "kortteerista".
Silloin kun lapset olivat pieniä ja elimme vielä perheenä, kodilla oli tietenkin isompi merkitys ja lasten kautta oli myös paljon yhteyksiä muihin ihmisiin.
kulmakunnan tavoitelluin poikamies :))
Ehkä toisille se ei merkitse mitään, mutta minulle hyvin paljon. Kotini maaseudulla oli todella kaukana kaikesta. Ei ollut tietä, ei sähköjä, puhelimista puhumattakaan, mutta ei ollut naapureitakaan paria km lähempänä.
Yhteyttä oli kuitenkin kylään, puhuisinko niistä juoruina? En, tai toisaalta sitten aikuisena, kun vierailimme siellä usein myös lastemme kanssa, se oli ihana paikka, luonnonläheinen rantoineen ja karjoineen, joita vanhempani hoitivat.
Lapsillemme se oli ihana paratiisi kesäisin, kuten kaikki joulut ja pääsiäiset, jotka vietimme siellä aina.
Mutta maailma muuttuu "eskoseni". Vanhempani ovat kuolleet, kuten veljeni, joka omisti tilan, meidän luopuessa hänen hyväkseen. Olihan se kuitenkin elinkelpoinen maatila siihen aikaan, mutta ei nyt.
Kaikenlaisia "otaksuntoja" olen saanut kuulla, "kuinkahan siellä nyt menee?". Uteliaisuus on tietenkin luontaista, koska varmasti minuakin kiinnostaisi arvokkaan perintötilan kohtalo ja ainakin kun se kolahtaa itselle.
Huipennus uteliaisuuteen on kuitenkin asumani rivitalo, jossa vastapäinen naapurin ukkeli leikkasi pensasaitaan rakosia, että hän pystyy meitä vastapäisen talon mummeleita tiirailemaan. Ostin häneltä kiikarin pois ja kielsin, että taloyhtiön pensaita hänellä ei ole oikeus harvennella. Nyt hän nököttää ulkona tuolissaan ja sitähän ei voi kieltää. Raitis ilma tekee hyvää
...."pyrsk"!!! :))) No aina hauskaa olla pittää!!! Ei tässä olla suru puserossa kulettu tähänkään saakka!!!
Minäkin tarvitsen tuollaisen, eikä se pelkkään kahvitukseen ainakaan minun taholtani päädy. Olisipa lisää tuollaisia rohkeita miehiä, jotka tyytyvät konjakkiin kahvien jälkeen, eivätkä heti ala kinuta "sitä"!
Juoruihin suhtaudun hyvin nykyisin. Niitä on kiva aiheuttaa ja lisätä, kuin vettä kiukaalle. Mieheni sen taidon osasi jo nuorena aiheuttaen minulle paljon harmia, kun olin niin tosikko.
minulla onaika vahva intuitio asiasta :)
Mitä sitä tehrään kun kinutahan "sitä"!
kotikyliltäni poissa yli 40 v ja vieläkin siellä käydessäni mua ärsyttää todella kun ihmiset tuijottaa,ihan suoraan!
Ja kaikki tietää toistensa asiat sadan kilometrin säteellä,mistä ne onkiikin tietonsa?
Jasitten tää tyyli että "ne puhuvat",siis ketkä ne?
Äitini kyttää myös ikkunassa kaikki samassa talossa asuvat,kuka milloinkin menee nukkumaan ja valot samuu ja mikähän sillä nyt on kun ei vielä ole noussut?
Ja kadulla kulkijat ,kuka meni minnekkin kenen kanssa.
Suuressa kaupungissa saa olla rauhassa,voi hukkua ihmisvilinään,olla ja ei olla olemassa.Olet vain joukossa muiden etkä vahdittavana.
Se jos mikä on vapautta olla oma itsensä.
naapurin frouvalla on kiikarit pöydöllä valmiina, ja heti kun joku kulkee ohi maantiellä, ei muuta kun kiikaroimaan.Kuka menossa ja minne??
joskus vähän vaikea päätellä, mihin ovat menossa. Jos on lauantai ja ovat enempi mustissa, niin todennäköisesti hautajaisiin? Vai menisivätkö kävellen kuitenkaan...Jos on ongenvapa mukana, niin onkimaan? Kas kun ei ole hankkinut teleskooppivapaa...
Mun täytyykin ottaa vähän valppaampi ote jatkossa, kun katselen ikkunasta ulos, eikä vaan tylsänä, ilman ajatusta töllöttää.
Kiikaritkin on yleensä autossa, ei ku nehän unohtuikin lintutorniin.
Haitanneko tuo jos joillakin on puhumista???
http://www.youtube.com/watch?v=yGaakrjvLkI
.
On toki erinlaista asua täällä kuin Hesassa.Oletko ottanut huomioon että täällä tykätään olla ihmisten kanssa ainakin hyvänpäivän tuttuja.Ellet tervehdi olet kummajainen.En halua tietää sun henkilökohtaisia asioita,vaan jutella niitä näitä.Meillä on myös tapana seurata naapurista ,syttyykö valot ,ja muita liikkeitä vain siltä varalta että ellei syty ,ellei näy liikettä käväsen katsomassa onko kaikki ok.Monesti naapuri ilmoittaakin lähtiessä olen poissa muutaman päivän.Ei mua kiinnosta mihin hän menee.Joskus on täällä jopa tulipalolta vältytty kun naapurista se on huomattu.että ei millään pahalla.Muuttakaa vaan Hesasta maalle tällä se elämä on mukavaa.
keskusteluun osallistujille erilaisista mielipiteistä ja näkökulmista.
Siinähän se, niin monta mieltä kuin miestäkin, sanoo iankaikkisen vanha suomalainen sananlaskukin.
Lopuksi sanoisin vielä, että jos saisin vapaasti valita, ja olisin ötyrikas, asuisin osan vuodesta Helsingissä Kaivopuiston rannassa kerrostalossa, ja kylmemmän ajan huvilassa Kanarialla. Mutta eipä ole tullut lottovoittoa.