onkohan myöhäistä aloittaa lukemaan Helsingin oikikseen? kuinka paljon olette ehtineet lukemaan jo niitä kirjoja?
vieläkö ehtii?
jkl
324151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
nyt on aivan liian myöhäistä. voit alkaa lukemaan vuoden 2005 pääsykokeisiin!
Miten niin on myöhäistä?
Jos sisälukutaito, motivaatio, ahkeruus, terveys ja istumalihakset ovat kunnossa, kaksi kuukautta rapiat päälle riittää oikein hyvin. Ainakin muutama vuosi sitten riitti oikein mainiosti, vaikka minä typerys tuhlasin vieläpä aikaa ja lorvin jossain valmennuskursseilla kuukauden verran kolmena päivänä viikossa monta tuntia kerralla.
Itse luen toistakertaa(vasta) olen myös valmennuskurssilla. Mielestäni vielä ehtii jos oikein tehokkaasti käyttää ajan.
kerropa sitten tulosten tultua kuinka kävi, en usko että helsinkiin pääsee ainakaan jos vasta tässä vaiheessa aloittaa.
susanna hakee itse, eikä ole ehtinyt lukea, tai ei tajua lukemaansa:)
Lue ahkerasti, niin pääset ineen helposti.
Koskaan ei ole liian myöhäistä!
Moi,
olen vasta nyt itse aloittanut lukemisen, niinkuin moni muukin tämän kevään abi. Olen juristi II-kurssilla jonka ensimmäinen luento oli vasta tänään, eli ihan hyvin ehdit vielä mukaan.
Lukea täytyis lukee n.5-6 tuntia päivässä, eli tsemppiä sulle lukemiseen.
Enkä mä tajua mitä toi Susanna sönköttää, jotkut lukee vaan 3vkoa ja pääsee silti sisään, ei kaikki tarvii puolta vuotta lukuaikaa sisään pääsemiseen, kaikilla ei nimittäin sitä ylimääräistä aikaa ole vaikka haluaisi.
Tsemppiä luku-urakkaan, ympäristöoikeus on aika kenkku....
itse olen jo pian valmistumassa. kyllähän vielä ehtii lukemaan, mutta eri asia ketkä pääsevät sisälle. valmennuskurssi ei todellakaan ole sisäänpääsemisen tae. on tietenkin mahdollista päästä sisään vaikka aloittasi vasta nyt, mutta erittäin epätodennäköistä se on. kannattaa panostaa ensi vuonna kunnolla!
Ko. valmennuskurssin sisäänpääsyprosentti on ollut viime vuosina 60, tämäkö on mielestäsi pieni mahdollisuus?
Mitä se muuten suhun vaikuttaa et päättääkö tän kysymyksen esittäjä hakea tänä keväänä? Hakijoita tulee kuitenkin olemaan yli 1000, tuskin sun kannattaa kenenkään yksittäisen ihmisen kanssa alkaa kilpailemaan.
sinulla oracle, on ainakin petrattavaa vielä luetun ymmärtämisessä:) tässä kertaus: olen itse jo valmistumassa, en kilpaile teidän pyrkijöiden kanssa. tarkoituksenani oli lähinnä antaa realistista kuvaa, helsingin oikikseen on hyvin vaikeaa päästä, pyrkijöitä on paljon. varmimmin sisään pääsevät erittäin motivoituneet henkilöt, jotka ovat aloittaneet valmentaumisen jo ajoissa. valmennuskursseilla on varmasti keskimääräistä enemmän tällaisia henkilöitä, mutta silti hekään eivät kaikki pääse.
tarkoituksenani ei ole masentaa, mutta en näe nyt vasta lukemaan alkavilla kovin hyviä mahdollisuuksia tänä vuonna. Ensi vuonna tilanne on varmasti toinen. mutta tsemppiä vaan!
Onneksi "pänttäämisen ammattilaiset" ovat kanssasi eri mieltä tässä asiassa.
kiitos rohkaisusta. samahan mun on yrittää, tuskin siinä mitään häviää =) onnea vaan kaikille pyrkijöille ja nähdään pääsykokeissa!
Kyllä sä vielä ehdit jos tosissaan panostat siihen lukemiseen, itselläni hieman huono tilanne kun aikaa lukemiseen ei millään ole tuota viittä tuntia :(
Ja ne jotka on aloittanu lukemisen jo huhtikuussa niin oon ainakin muutamalta kuullut et tahti alkaa hiipumaan jo nyt, kirjat eivät enää kiinnosta tms...
Meinaatko muuten osallistua valmennukseen? Jos et osallistu mä voisin lähettää sulle valmennuskeskuksen tehtäväkysymyksiä, ne voi auttaa sua jos meinaat ryhtyä luku-urakkaan aivan yksin :) Laita vain s-posti osoitteesi tänne :)
Kova tsemppi vain päälle. Olet tässä vaiheessa hiukan muista jäljessä, mutta et mitenkään ratkaisevasti. Saman kevään ylioppilaita pääsee kumminkin aika paljon sisälle, eikä luku-urakkasi muodostu suhteessa heti kirjoitusten jälkeen aloittaneisiin kovinkaan paljon lyhyemmäksi.
Tärkeintä on tehokas ajankäyttö ja oikea lukutekniikka.
Heräsi kysymys, jos on aloittanut lukemisen hyvissä ajoin (sun esimerkin huhtikuu, ei välttämättä yhtään liian aikaisin ole) ja jos tässä vaiheessa asiat alkavat pitkästyttämään - ehkä syytä harkita alan vaihto. Ja jos äskeistä kommentoi, sillä että kirjat osaa jo ja ei samaa jaksa enää lukea, tekee itsestään hieman naurettavan, koska ainahan voi asioita syventää muita teoksia lukemalla. Ja trust me, niitä riittää, alalla kuin alalla!
nim. kauppikseen hakemassa
Tuo viiden tai kuuden tunnin päivittäinen saldo kuulostaa kyllä hieman liian vähäiseltä. Itse aloitin pari vuotta sitten lukemaan kirjoitusten jälkeen, eli noin viikkoa ennen sua. Se ei todellakaan ole mikään ratkaiseva aika, tärkeintä on se, miten sen loppuajan käyttää. Itse luin aluksi noin kahdeksan tunnin päiväsaldoa, mutta loppuakohden vauhti oli kiihtyvä, helposti tuli kymmenenkin tuntia täyteen. Kirjat ehdin lukea jokaisen kymmeneen kertaa. Ja se riitti, pääsin heti ekalla kerralla sisälle. Lukunopeutta kannattaa vaihdella, välillä lukee nopeasti ikäänkuin yleissilmäillen ja välillä jankkaa yksityiskohtia. Itse olin valmennuskurssilla, mistä paras anti oli se, että opin vastaamaan kysymyksiin oikealla tavalla. Sen vuoksi kannattaisi ainakin vilkuilla vanhoja kokeita ja mallivastauksia. Yleisohjeena voi sanoa, että paperiin kirjoitetaan JUURI niinkuin kirjassa sanottiin, sinnepäin vastauksilla ei pärjää. Mutta älä huoli - jos todella saat kirjat luettua lähemmäs kymmenen kertaa, huomaat, että siellä pääsykokeessa ne oikeat sanamuodot tulevat melkein itsestään sinne paparille. Asenteeksi ei kannata ottaa "ei tässä mitään häviäkään". Muuten päätyy helposti samaan tilanteeseen kuin muut monta vuotta pääsykokeisiin kuluttavat: tuolla asenteella käydään ekalla kerralla "vain kokeilemassa", tokalla "jo melkein päästiin, mutta ei ihan tarpeeksi jaksettu lukea" ja kolmannella vasta sisään - kun tosiasiassa pääsykokeisiin on kuluttanut kolme turhaa vuotta ja kolme kokonaista kevättä on mennyt niistä stressatessa. Asenteen tulee olla pikemminkin "minä menen sinne nyt" - ja sen eteen on sitten uhrattava koko kevät ja tehtävä paljon töitä. Mutta jos sen yhden kevään uhraa, niin eipä mene sitä kolmea vuotta... Tosin levätäkin täytyy välillä, esim. yhden tai puoli päivää viikosta voi pyhittää vapaa-ajaksi, kunhan sitten muina päivinä paiskii töitä oikein olan takaa!
Vai että kymmenen kertaa. Nyt mä haluisin kyllä kuulla että joku on päässy sisään vähemmälläki. Työssäkäyvä ihminen ei millään kerkee. Eikä hirveen aikasin voi lukemista alottaa kun kirjat tulee julki vasta niin myöhään.
Minä luin seitsemisen kertaa Tkuun. Joku väitti lukeneensa vain kolme kertaa jollain mystisellä tekniikalla (todella hitaasti) ja päässeensä sisään.
kuten joskus ennenkin on tullut todettua: kaikilla meillä ei ole varaa sellaiseen luxukseen, että lukisimme puoli vuotta "täyspäiväisenä työnä" 10 tuntia päivässä. Joidenkin meistä täytyy tehdä töitäkin. Siinä ei paljon lepopäiviä tai puolikkaitakaan pyhitellä yhtikäs mihinkään suuntaan. Valitettavasti. Ja ehkä jopa hieman katkerana ja kateellisena, myönnettäköön.
mä olen samaa mieltä pupun kanssa, panostaa täytyy ja kunnolla. mun työpaikalla on yksi pääsykokeisiin lukeva, joka teki niin kauan ylitöitä,että nyt sillä on varaa pitää lomaa ja keskittyä kunnolla lukemaan. jos siihen ei ole mahdollisuuksia niin kannattaa pyrkiä johonkin mihin on helpompi päästä (esim. lapin yliopisto). toinen vaihtoehto on aloittaa jo ajoissa vaikka edellisenä syksynä, mikäli haluaa varmistaa pääsemisensä. motivaatiota vaaditaan.
Se riippuu tietysti ihan ihmisestä. Eräs tuttuni, joka pääsi samaan aikaan sisään kuin minä, luki noin kolme kertaa ja pyrki kanssa ekaa kertaa. Jotkut pystyvät oppimaan asiat tarpeeksi hyvin ulkoa vähemmälläkin pänttäämisellä. Käsittääkseni suurin osa kuuluu kuitenkin tähän ei-niin-onnekkaaseen ryhmään... Tarkennuksena vielä, että itse ylitin pisterajan noin kymmenellä pisteellä, eli "likaakin" tuli luettua. Tosin mieluummin liikaa kuin rimaa hipoen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole lukemiseen käytetty aika, vaan se miten sen ajan käyttää. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kun lukee, niin todella kanssa lukee ja kun on vapaalla tai töissä miettii muita asioita. Erityisesti jos on vähemmän aikaa käytössä se kannattaa käyttää todella tehokkaasti. Tsemppiä!
Tosi fiksua aloittaa pänttääminen syksyllä vaikkei tiedä mitkä kirjat tulevat pääsykokeeseen, taidat olla tosi älykkö?
Helppoa on myöskin hakea Lappiin vaikka rakastaa stadissa asumista ja puolisolla on duuni täällä.
Ette te voi olla tosissanne noiden 12h päivässä -juttujenne kanssa. Normaali "koulupäivän" mittainen lukuaika varmasti riittää, eli 5-6h päivässä 5 kertaa viikossa.
Ja jos se ei riitä, niin epäilen vahvasti, onko oikis sittenkään se oikea ala. Sisäänpäässeet tulevat varmasti eri vaiheissa huomaamaan, että vastassa on tenttejä, joiden rinnalla pääsykokeet vaikuttavat lasten leikiltä. Eli, jos pääsykokeisiin on tullut luettua puolet vuorokaudesta, niin mitenkäs sitten opinnot etenee. Jätetäänkö yöunetkin väliin ?
(ja kyllä.. ymmärrän että tentteihin voi ilmoittautua uudelleen, jos eka ei mennyt läpi ja blaa blaa blaa. Pointti on se, että jos on esim. hidas sisäistämään asioita, niin kannattaa vähän laskeskella lukemiseen käytetty aika/edenneet opinnot -hyötysuhdetta).
Ja todettakoon vielä loppuun, että Onnea kaikille kevään pyrkijöille :)
Just joo, oikis on yksi niistä kouluista joissa pääsykoe on koko opiskeluajan vaikein koe, toisin kun esin teknillisessä yliopistossa. Kannattaa miettiä mitä suustaan täällä laukoo. Siinä kyllä olit oikeassa että ei yli kuutta tuntia kannata lukea.
Olet kai päässy joskus oikikseen. Montako kertaa luit pääsykoekirjat läpi ennen koetta. Itte käyn töissä ja toi viis kuus tuntia on aika maksimi päivävauhti.
"Just joo, oikis on yksi niistä kouluista joissa pääsykoe on koko opiskeluajan vaikein koe, toisin kun esin teknillisessä yliopistossa."
Sanoo teknillisessä opiskeleva (?)
Kuten itse sanoit, kannattaa miettiä, mitä suustaan laukoo. Kovasti kuulostaa siltä, että käsityksesi perustuu pelkkään mutu -tuntumaan.
Voitko muka väittää et oikiksessa olis yhtään niin laajaa kokonaisuutta kun tämän vuoden neljä pääsykoekirjaa käsittelevät? Esim. ympäristöoikeuden tentin voi käydä tekemässä suoraan sisäänpääsemisen jälkeen ja siitä saa sen 4ov. Mikäköhän opiskelukokonaisuus on sellainen joka on laajempi kuin 4ov? Siis tarkoitan em. opiskelukokonaisuudella sellaista kurssia jossa on vain yksi iso koe.
Titenkin tulee olemaan vaativia kokonaisuuksia, mutta enpä usko että ainuttakaan näin laajaa.
Kun taas teknillises yliopistossa sisäänpääsy ei ole ollenkaan vaativaa, otetaanhan sinne paljon enemmän opiskelijoitakin. Tosin saatat myöhemmin joutua pänttäämään yhteen kokeeseen n.800 sivuisen englanninkielisen fysiikankirjan.
Enempää en viitsi aiheesta paskaa jauhaa, sanotaan että lähipiirissä on montakin DI:tä joiden opiskelua olen seurannut.
Nimimerkiltä sivusta seurannut näyttää puuttuvan riittävä näkemys oikiksessa opiskelusta ja pääsykokeen ja tavallisen tentin perusluonteen eroista. Pyrin tässä valottamaan millaista oikiksessa opiskelu on tenttien suorittamisen kannalta, ja miten tentit ja pääsykoe eroavat toisistaan.
Oikiksen tenteissä käsiteltävät asiat eivät pääsääntöisesti ole lainkaan vaikeita. Luettavaa on kenties paljon, ja opiskelu voi olla siten työlästä. Tenttikirjallisuutta ei kuitenkaan voi pitää mitenkään kuolettavan vaikeana. Yleensä riittää mainiosti, jos lukee koko tenttivaatimuskirjallisuuden kerran läpi. Oleellisimmat tai vaikeimmat kirjat saattaa kannattaa lukea pariin kertaan varmuuden vuoksi. Opiskelu muuttuu myös opintoviikojen myötä helpommaksi kun opiskelutekniikka ja omaksumiskyky paranee. Alkuun pyrin lukemaan pääosan tenttivaatimuksista kahteen kertaan. Loppua kohti mennessäni kerta riitti, ja arvosanat olivat silti aina tasoa hyvät tai erinomaiset tiedot. Kerran olen reputtanut, kun en lukenut riittävästi. Yksittäiset tenttikierrokset saattavat olla poikkeuksellisen vaikeita, sillä vaikeustason säätäminen kierroksesta toiseen samanlaiseksi on varmasti vaikeaa. Käsiteltävät asiat eivät silti ole mitenkään ihmeellisen haastavia.
Oikiksen pääsykoe ei sekään ole sinänsä vaikea. Pääsykoekirjallisuudessa käsiteltävät asiat ovat kuitenkin lukijoilleen yleensä uusia, ja useimmilla pyrkijöistä ei ole muuta opiskelukokemusta kuin lukio, jolloin isojen kokonaisuuksien hallinta ja oppimis- ja opiskelutekniikka ei ole erityisen kehittyneitä vielä. Asiat ovat silti helppoja. Oikikseen pyrkii kuitenkin joka vuosi iso määrä motivoituneita opiskelijoita, joten parin sadan valittavan joukkoon on vaikea päästä.
Siinä missä oikiksen tentistä pääsee läpi pistekeskiarvolla 5 p / tehtävä eli 50 % maksimipisteistä, vaaditaan pääsykokeessa käytännössä aina keskimäärin 7 - 7,5 p tehtävää kohden (70 - 75 %), jotta pisteet riittäisivät nostamaan hakijan tiedekuntaan valittavien joukkoon. Tällaiselle tasolle pääseminen vaatii asioiden erittäin tarkkaa muistamista, mikä taas vaatii ankaraa työtä useimmilta. Lisäksi vaaditaan toki hiukkasen tuuria, hyvää kokonaisuuksien hallintaa ja hoksauskykyä. Oikikseen pääsyn vaikeus ei siis ole kuitenkaan kiinni kokeen tai koekirjallisuuden vaikeudesta vaan kilpailun ankaruudesta. Jos pääsykokeen läpäisemiseen riittäisi sama 50 % maksimipisteistä -taso kuin tavallisessa oikiksen tentissä, kuka tahansa läpäisisi pääsykokeen parin viikon rennolla lukemisella.
Summa summarum: Pääsykokeen ja tavallisen oikiksen tentin vaikeustasojen vertailussa ei ole mitään mieltä, eivätkä ne edes ole keskenään vertailukelpoiset. Tentin läpäisyyn riittää tietty pistemäärä. Pääsykokeessa kilpaillaan toisia pyrkijöitä vastaan, mikä nostaa osaamisen tarkkuuden vaatimuksen aivan erilaiselle tasolle kuin tavallisten tenttien kyseessä ollessa.
... en ymmärrä, mikä tarve ihmisillä on lannistaa pääsykokeeseen lukijoita. Ei sen luulisi olevan toisten asia, miten kukakin aikoo keväänsä käyttää, ja miten kukakin aikoo lukea kokeeseen. Mitä enemmän, sitä enemmän on ihan hyvä lähtökohta. Jos lukee enemmän, ehtii oppia enemmän. Ei vara venettä kaada.
Jotenkin näistä tälläkin palstalla esiintyvistä pääsykoelukijoiden lannistamiseen tähtäävistä viesteistä jää sellainen maku, että siellä joku itse pääsykokeeseen lukija yrittää saada herkimmät pyrkijäkilpailijansa heittämään rukkaset naulaan jo luku-urakan ensi metreillä. Vähemmän pyrkijöitä, vähemmän kilpailua nääs.
Vihdoinkin joku puhuu järkeä tällä palstalla.
Mä en näe et mitä mieltä on siinä jos joku saa esim. pari ihmistä luovuttamaan lukemisen suhteen, siellä on kuitenkin pääsykokeessa ne väh. 1000 ihmistä pyrkimässä. Reilu peli sanon minä, ne on todellakin paikkansa ansainneet jotka pääsevät sisään.
Kiitos kiitoksesta. Tällä palstalla kohtaa aina kaikenlaisia kullanmuruja. Yritän aina kiireiltäni ehtiä olemaan vähän järjen äänenä ja vastapainona egohäiriöisille.
Sä olet kingi :)
Mut oikeesti mun mielestä kaiken pointti on se et ymmärtää asioiden pointin :) Mä ainakin luen päivittäin niin kauan kun se lukemani asia jaksaa mua kiinnostaa, joskus 6h joskus 30min, riippuu päivästä, jos lukee väkisin niin mitään ei jää päähän.
Opiskeletko kenties itse oikiksessa? *utelee*
Olen saanut aina silloin tällöin kauniita sanoja ja kehuja osakseni, mutta kingiksi ei ole varmaan kukaan ehtinyt minua luonnehtia. :) Kiitos!
Kyllä vain opiskelen oikiksessa, olen opiskellut jo jonkin aikaa. Opintoviikkoja alkaa olla koossa jo sen verran kunnioitettava määrä, että eivätpä nuo opinnot taida enää kovin kauaa jatkua. Tavallaan helpottavaa, että se kaikki alkaa jo olla ohi. Toisaalta vähän kadehdin ensi syksynä aloittavia uusia oikkareita. Heillä on kaikki vielä edessä - niin hyvässä kuin "pahassakin". Eli paljon kovaa työtä tehtäväksi, mutta toisaalta paljon uutta opittavaa, uusia ihmisiä joihin tutustua, ensimmäiset aineopintotentit, ensimmäiset seminaarit, kielikurssit ja sitten vielä gradut ja sen sellaiset - oikeastaan aivan uusi maailma edessä avoimin mielin koettavaksi.
Joten tsemppiä vain lukemiseen! Ei ole olemassakaan oikeaa lukemisen määrää pääsykoetta silmällä pitäen. Muuta ei vaadita kuin se, että muistaa, osaa ja ymmärtää riittävästi. Kuinka paljon kukakin tarvitsee muistaakseen, osatakseen ja ymmärtääkseen riippuu ihan yksilöstä. Aikaa on karvan verran yli kaksi kuukautta. Aika on vielä vallan mainiosti, mutta liialliseen laiskotteluun ei kannata sortua.