Collie ensimmäiseksi koiraksi?

Collie sopii ensimmäiseksi koiraksi, jos tiedät, millainen koira collie on. Se on hyvin aktiivinen rotu, jonka nauttii kaikesta toiminnasta, mutta kehittää myöskin herkästi ei-toivottavia piirteitä, jos sitä ei osaa kohdella oikein. Collie on älykäs tyyppi, josta voi saada maailman parhaan ystävän. Mutta se ei ole laiskanihmisen koira, ja sen kouluttaminen on tarpeellista. Collie voi olla söpöstä ulkonäöstään huolimatta aikamoinen jästipääkin, mutta pakotteilla ei saa colliesta parasta irti.

Varaudu myös turkinhoitoon. Itse turkki on helppohoitoinen, mutta kura-aikaan joudut pesemään sitä ja siivoamaan kotiasi. Mahakarvoissaan collie tuo paljon ylimääräistä sisälle. Ja karvanlähtöaikaan niitä karvoja tosiaan lähtee sitten, eli kunnolliset kammat pitää olla.

Collieiden omistajat puhuvat yleisesti myöskin herkkävatsaisuudesta. Siitä on kokemusta itsellänikin, eli koira on herkästi ripulilla, ja sen turkin kanssa ei sekään ole ihan kivaa. Itse olemme lyhentäneet karvoja strategisista paikoista ihan laiskuuttamme, koska koiramme on ns. kotikoira, eli näyttelyissä ei olla käyty.

Mutta jos harkitset vielä collieta, niin etsi kunnollinen kasvattaja, voi olla, että hänen tukensa ja neuvonsa pelastavat sinut monesta pulasta. Älä ota ensimmäistä saatavilla olevaa pentua, ja mieti, mitä koiraltasi haluat. Nimittäin pentujen välillä on luonne-eroja, jotka kokenut kasvattaja osaa tunnistaa. Eli, kerro kasvattajalle toiveesi rohkeasti. Itselleni on aina ollut väri toisarvoinen asia. Minulla on ollut collieiden luonteiden ääripäät varmaan. Ensimmäinen narttu oli erittäin aktiivinen ja energinen, ja haastoi minut jatkuvasti. Oli käyttövaliovanhemmista ja tympääntyi heti, jos ei saanut tarpeeksi aktiviteettia. Se tarkoitti paljon koulutusta, agilityä sekä ennen kaikken monimuotoista lenkkeilyä. Ja kaikkea paljon. Päiväohjelmaan kuului metsälenkkejä, vapaana oloa, pyörälenkkejä, ja tottiksia, sekä muiden koirien kanssa lenkkeilyä. Liikuntaa päivästä ja liikunnan laaduista riippuen noin 20 kilometriä. Tai vaihtoehtoisesti noin 4 tuntia päivässä. Sataoi tai paistoi, mikään ei ollut este tai edes hidaste. Ja koira oli narttu, joka osoitti mieltään herkästi, suosikkitemppu oli käydä kakalla matolla, jos ei saanut tarpeeksi huomiota. Tämä koira m,yös todella nautti oppimisesta, se oli nimenomaan yksilöä, joka halusi osallistua kaikkeen työhön siivouksesta puidenkantoon, ja oppi hyvin nopeasti kaikki uudet asiat.

Nykyinen colliemme on täysin toisenlainen. Ainoa mikä on yhteistä, on koulutuksen tapa; ei minkäänlaisia pakotteita vaan hauskaa yhdessäoloa. Tämä uroksemme on hyvin tasainen ja ennustettava. Hän rakastaa lapsia, ja mitä enemmän jää jalkoihin, niin sitä enemmän tuntuu tykkäävään;) Laiska on myöskin liikkumaan, mutta nyt vanhemmiten on yllättäen käynyt hyvinkin aktiiviseksi, ja tarvitsee päivittän liikuntaa paljon. Kolme tuntia suurin piirtein ajassa. Nauttii jopa 15 kilometrin lenkeistä, rakastaa hitaita mmetsällenkkejä, joissa saa nuuskutella. Koiran kouluttaminen on ollut tavallaan hankalaa. Se ei ole ikinä uhmannut (perussäännöt opetti tuo yllä kuvaamani narttu) mutta muuten tuntuu olevan jopa tyhmä. Ei puhettakaan, että mitään temppuja oppisi, sitkeästi yritimme myöskin agilityssä, mutta taitaa olla nykyään tuo jakso se jolle legendana naureskellaan. Näyttelyhomma oli koiran mielestä tosi tyhmää, kauneutta oli, mutta koira inhosi sitä. Siksipä se jätettiinkin.

Molemmat ovat olleet suht terveitä. Nartulla oli luonteensalaadusta riippuen monia tapaturmia, ja lopulta sitten jouduttiin lopettamaan selkävaivan vuoksi kahdeksanvuotiaana. Mutta tuo koira tosiaan törmäili ihan riittämiin (osasi myös kiivetä omenapuuhun). Tämä nykyisemme on vanha ukko. Ongelmana on oikeastaan vaan kakantulo. Peräsuolessa on tyrä, ja ummetusta pitää hoitaa jatkuvasti. Mutta muuten se on terve. Ei mitään tapaturmia, ei tappelun jälkien paikkauksia jne...

Eli, mieti, mitä collielta odotat. Vasta sen jälkeen voit kysyä vaikka kasvattajalta, että mitä mieltä hän on asiasta.