Pitääkö anopin tietää kaikki?

Ei aivan paikkakunnan muuttoa olla mietitty, mutta asunnon vaihtoa kylläkin. Mieheni tytöt asuvat täällä. Viime keväänä etsittiin uutta kotia toden teolla, sillä appiukko pisti välit poikki minuun totaalisesti ja anoppi peesasi. Tilanne oli sietämätön. Minulla oli porttikielto anoppilaan ja mieheni lapset halusivat käydä siellä - toki heillä oli oikeus siihen, mutta kurjalta se tuntui. Eiväthän lapset ymmärrä isovanhempiensa sairasta toimintaa, jolla he luulevat voivansa hallita meitä kaikkia. Mieheni ei myöskään käynyt vanhempiensa luona, jos kerran minulle appiukko suuruudessaan oli antanut porttikiellon. Tytöt kävivät mummolassa silloin tällöin keskenään. Ärsyttävää oli myös se, että lupaa kysymättä mummo vei lapsia mökille päiväreissulle.(Mummon ajotaito on jo kyseenalaista.)

Hankalaksi asian teki se, että miehelläni on isänsä kanssa firma puoliksi! Tosin appiukko kuvittelee omistavansa kaiken ja hallitsevansa kaikkea. Hänen ajatukset ja teot ovat vain ja ainoastaan niitä oikeita; omaa poikaa hän ei osaa arvostaa lainkaan, vaikka hän tekee yhtälailla töitä firman eteen. Firman tilille tuleet rahat katosivat appiukon yksityistilille ja firman tili näytti 0 euroa!!! Sairasta. Kaikki sai alkunsa appiukosta johtumattomasta syystä eli anopista. Anoppi arvosteli mieheni koulua käyvän tytön luokkatoveria siten, ettei tämä ko. tyttö ollut lapsen lapselle hyvää, sopivaa seuraa. Tytön perhe on kuulemma kummallinen...(varma tieto oli, että kylällä puhutaan.. mutta mitä, sitä emme saaneet tietää.) Tosiasiassa tytön perhe on ok; työssäkäyviä ihmisiä, joiden kanssa ollaan muutama sana vaihdettu mm. pulkkamäessä ja muutenkin ohimennen. Sitäpaitsi mieheni tyttö kyllä kertoisi, jos hänen kaverin kotioloissa olisi jotain kummallista tai outoa. Kyllä 10-vuotias jo oivaltaa aika paljon. Ei tyttö menisi sellaisen kaverin luo, jossa olisi jotain epäillyttävää, kuten mummo arveli ja oli tätä mieltä. Koska mieheni ärähti äidilleen ja kehoitti äitiään miettimään, miten arvostelee ihmisiä (tässä tapauksessa tytön kaveria ja kaverin perhettä), joita ei edes tunne. Aikaisemmin mummo oli todennut 9-vuotiaan lapsen lapsensa aikana toisesta kaverista: "Eikös tuo olekkin jotenkin jälkeenjäännyt tai muuten vajavainen?" Voi hitto, että tuommoinen käytös mummon osalta saa sapen kiehumaan.

Niinpä edellä mainitun johdosta, appiukko pisti poikansa ja minut "ruotuun" ja tyhjensi oman ja poikansa omistaman firman tilin omiin liiveihinsä.. onneksi tilanne oli väliaikainen, mutta todella loukkaava toimenpide.

Asiaa yritettiin setviä ulkopuolisen henkilön avulla, mutta pieleen meni. En ollut anoppilaan väleissä yli puoleen vuoteen. Nyt ovat kummatkin pyytäneet minulta anteeksi ja porttikielto on poistunut, mutta silti en mielelläni mene anoppilaan. Jotenkin tuntuu pahalle ja vastenmieliselle kaiken tapahtuneen jälkeen.

Lisäksi kuulin muilta sukulaisilta, että anoppi oli haukkunut minua "varsinaiseksi Niskavuoren emännäksi", joten anoppi ei saa minulta minkäänlaista arvostusta.. selän takana toisesta pahaa puhuminen kertoo jo paljon anopin ajatusmaailmasta. Kuitenkin hän on minun edessäni mielin kielin.

Pitääkö tätä kurjaa oloa vain sietää ja toivoa, että loppuu se joskus..? Vanhuus tulee anoppilaankin, joten kai he ymmärtävät joskus lopettaa tuon kiusaamisen. Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa arvostaa aikuisia lapsiaan ja anna heidän elää omaa elämäänsä tunkeutumatta lastensa reviirille? Vai onko vain niitä ihmisiä, jotka ajattevat kuolemaansa asti, että he omistavat myös sen mikä onkin heidän lastensa omaa eikä heidän?

Joskus olen ajatellut jättäväni tämän kaiken; mieheni ja hänen ihanat lapset. Olisiko anoppi sitten riemuissaan? Kyllä varmaan. Pari vuotta sitten olin tosi onnellinen, kun tapasin ihanan miehen. Muutto vieraalle paikkakunnalle ei kauhistuttanut, mutta joskus katumus on iskenyt päälle.. johtuu vain anoppilan toimista. Siitä, että he epäsuorasti jatkuvasti ohjailevat tekemisiämme tai ainakin utelevat kaikki tekemisemme. Ei kai heidän tarvi tietää, kenen synttäreillä me käymme ja ketä vieraita siellä oli yms., jos he eivät oikeasti edes tunne ja ole tekemisissä näiden meidän ystävien kanssa.

Onko muille sattunut vastaavaa? Miten kestää kertomaani elämää. Kuitenkin minulla on ihana mies, jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuden.

Anoppiin pettynyt kirjoitti:

Ei aivan paikkakunnan muuttoa olla mietitty, mutta asunnon vaihtoa kylläkin. Mieheni tytöt asuvat täällä. Viime keväänä etsittiin uutta kotia toden teolla, sillä appiukko pisti välit poikki minuun totaalisesti ja anoppi peesasi. Tilanne oli sietämätön. Minulla oli porttikielto anoppilaan ja mieheni lapset halusivat käydä siellä - toki heillä oli oikeus siihen, mutta kurjalta se tuntui. Eiväthän lapset ymmärrä isovanhempiensa sairasta toimintaa, jolla he luulevat voivansa hallita meitä kaikkia. Mieheni ei myöskään käynyt vanhempiensa luona, jos kerran minulle appiukko suuruudessaan oli antanut porttikiellon. Tytöt kävivät mummolassa silloin tällöin keskenään. Ärsyttävää oli myös se, että lupaa kysymättä mummo vei lapsia mökille päiväreissulle.(Mummon ajotaito on jo kyseenalaista.)

Hankalaksi asian teki se, että miehelläni on isänsä kanssa firma puoliksi! Tosin appiukko kuvittelee omistavansa kaiken ja hallitsevansa kaikkea. Hänen ajatukset ja teot ovat vain ja ainoastaan niitä oikeita; omaa poikaa hän ei osaa arvostaa lainkaan, vaikka hän tekee yhtälailla töitä firman eteen. Firman tilille tuleet rahat katosivat appiukon yksityistilille ja firman tili näytti 0 euroa!!! Sairasta. Kaikki sai alkunsa appiukosta johtumattomasta syystä eli anopista. Anoppi arvosteli mieheni koulua käyvän tytön luokkatoveria siten, ettei tämä ko. tyttö ollut lapsen lapselle hyvää, sopivaa seuraa. Tytön perhe on kuulemma kummallinen...(varma tieto oli, että kylällä puhutaan.. mutta mitä, sitä emme saaneet tietää.) Tosiasiassa tytön perhe on ok; työssäkäyviä ihmisiä, joiden kanssa ollaan muutama sana vaihdettu mm. pulkkamäessä ja muutenkin ohimennen. Sitäpaitsi mieheni tyttö kyllä kertoisi, jos hänen kaverin kotioloissa olisi jotain kummallista tai outoa. Kyllä 10-vuotias jo oivaltaa aika paljon. Ei tyttö menisi sellaisen kaverin luo, jossa olisi jotain epäillyttävää, kuten mummo arveli ja oli tätä mieltä. Koska mieheni ärähti äidilleen ja kehoitti äitiään miettimään, miten arvostelee ihmisiä (tässä tapauksessa tytön kaveria ja kaverin perhettä), joita ei edes tunne. Aikaisemmin mummo oli todennut 9-vuotiaan lapsen lapsensa aikana toisesta kaverista: "Eikös tuo olekkin jotenkin jälkeenjäännyt tai muuten vajavainen?" Voi hitto, että tuommoinen käytös mummon osalta saa sapen kiehumaan.

Niinpä edellä mainitun johdosta, appiukko pisti poikansa ja minut "ruotuun" ja tyhjensi oman ja poikansa omistaman firman tilin omiin liiveihinsä.. onneksi tilanne oli väliaikainen, mutta todella loukkaava toimenpide.

Asiaa yritettiin setviä ulkopuolisen henkilön avulla, mutta pieleen meni. En ollut anoppilaan väleissä yli puoleen vuoteen. Nyt ovat kummatkin pyytäneet minulta anteeksi ja porttikielto on poistunut, mutta silti en mielelläni mene anoppilaan. Jotenkin tuntuu pahalle ja vastenmieliselle kaiken tapahtuneen jälkeen.

Lisäksi kuulin muilta sukulaisilta, että anoppi oli haukkunut minua "varsinaiseksi Niskavuoren emännäksi", joten anoppi ei saa minulta minkäänlaista arvostusta.. selän takana toisesta pahaa puhuminen kertoo jo paljon anopin ajatusmaailmasta. Kuitenkin hän on minun edessäni mielin kielin.

Pitääkö tätä kurjaa oloa vain sietää ja toivoa, että loppuu se joskus..? Vanhuus tulee anoppilaankin, joten kai he ymmärtävät joskus lopettaa tuon kiusaamisen. Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa arvostaa aikuisia lapsiaan ja anna heidän elää omaa elämäänsä tunkeutumatta lastensa reviirille? Vai onko vain niitä ihmisiä, jotka ajattevat kuolemaansa asti, että he omistavat myös sen mikä onkin heidän lastensa omaa eikä heidän?

Joskus olen ajatellut jättäväni tämän kaiken; mieheni ja hänen ihanat lapset. Olisiko anoppi sitten riemuissaan? Kyllä varmaan. Pari vuotta sitten olin tosi onnellinen, kun tapasin ihanan miehen. Muutto vieraalle paikkakunnalle ei kauhistuttanut, mutta joskus katumus on iskenyt päälle.. johtuu vain anoppilan toimista. Siitä, että he epäsuorasti jatkuvasti ohjailevat tekemisiämme tai ainakin utelevat kaikki tekemisemme. Ei kai heidän tarvi tietää, kenen synttäreillä me käymme ja ketä vieraita siellä oli yms., jos he eivät oikeasti edes tunne ja ole tekemisissä näiden meidän ystävien kanssa.

Onko muille sattunut vastaavaa? Miten kestää kertomaani elämää. Kuitenkin minulla on ihana mies, jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuden.

Lue lisää

heippa
pankaa firman asiat kuntoon firmantileltä ei nosto oikeutta yksin appiukolla vaan molempien eli miehesi ja appiukon allekirjoitus. Lakimiehen puheille vaan ja asit kuntoon . kyllä se siittä menee. eikö miehesi voisi saada töitä muualta vaan täytyy olla isänsä "alaisena".
Se mitä anoppisi puhuu sukulaiselleen, sorry siihen et voi vaikuttaa. miehesi ja ja hänen ex-vaimon tulisi keskustella lasten tilanteesta. salailu ei auta tässä tilanteessa vaan avoimmuus.kehoita miestäsi keskustelemaan ex kanssa lasten tilanteesta. sieltä tulee jokin ratkaisu tilanteeseen.
voimia tulevaisuuteen

Pitää tietää ja tietääkin..

Anoppini on 56-vuotias. Oleilee kotona ja toivoo saavansa eläkepaperit. Kaikkea mahdollista hänellä fibromyalgiasta verenpainetautiin jne. Anoppi itse laittoi viime syksynä avioeropaperit, mutta tuli kai katumapäälle, kun huomasi, että omakotitalon laskut juoksevat ja rahaa ei tule mistään! (Ukko asui hetken muualla omasta aloitteestaan, kun sai erokirjeen.) Nyt he ovat taas saman katon alla, mutta heidän onnellisuudestaan en tiedä. Onpa mummolla taas mies kotona, joka maksaa laskut ja mummolla katto pään päällä ja mikä tärkeintä; ulkoiset kulissit kunnossa!

Lasten lasten suhteen mummo osaa vetää oikeasta narusta ja hän tekee itsensä suosituksi lasten silmissä.(Tehdään pieniä kivoja juttuja ja ostellaan kivoja asioita, mikä ei vaikuta siltä, mitä mummot yleensäkkin tekevät.. joskus menee yli hilseen. Vanhempi tytöistä kertoi, että he menevät kesällä mummon kanssa Tanskaan.. ei mummo meille ole kertonut asiasta, eikä tyttöä sinne mummon kanssa päästetä! Saa vielä sydänkohtauksen matkalla; kohtauksia ollut ½ vuoden aikana jo.)

Koska toinen lapsi on 10v. ja toinen 4v. vastailevat he mummon kyselyihin avoimesti, eivätkä vielä ymmärrä, että taustalla on silkka mummon tiedonjano eli uteliaisuus, jotta mummo pysyy selvillä oman poikansa perheen asioista ja pikkusen vielä poikansa ex-vaimonkin hoitotädin loma-ajoista jne.(Harmillista, että mieheni ex-vaimolle on annettu porttikielto eli hänellä ei ole asiaa postilaatikolta pidemmälle eli pihaan asti. Naurettavaa. Näin ollen hän ei voi viedä tyttöjä suoraan mummolaan, jos he haluaisivat tai käydä hakemassa heitä sieltä pois.)

Mistä väitteeni, että mummo utelee asioita? No, silloin kun olen yksin tai vain tyttöjen kanssa mummolassa ja pappa on poissa, mummo pitää "harmittoman kyselytuntinsa". Ja silloin kun mieheni on matkassa, ei hän utele asioita samalla tavoin. Olenkin kertonut miehelleni, miten mummo on mustamaalannut mieheni ex:ää heti alusta alkaen, eikä pidä ex:ää "kunnollisena" äitinä vaan rakennekynsiään ja naamatauluaan maalaavana hienohelmana. Oli miten oli, äitejäkin on erilaisia, mutta kaikesta huolimatta tytöt tykkäävät omasta äidistään(kuten myös minusta) ja tyttöjen asioiden hoitaminen mieheni ja hänen ex:nsä välillä sujuu suht mukavasti. Luulenkin, että osasyy mieheni eroon taitaa olla anoppila.. vähitellen olen löynyt asioita yks yhteen, sillä minuakin rasittaa anoppila melkolailla.

Varmasti sanoisimmekin mieheni kanssa asiat mummolle ja papalle suoraan, mutta mieheni tietää, että silloin firman asioiden hoito mutkistuisi, eikä sukupolvenvaihdoksesta tulisi ikinä mitään. Pappa täyttää tänä vuonna 60v. Pappa kun haluaa olla firmassa se pääjehu, eikä selvästikkään luota oman poikansa kykyihin ns. konttorihommissa. Normaaleissa työasioissa/varsinaisen työn tekemisessä sentään jotenkin.(Mieheni tehnyt tätä hommaa 15 vuotta isänsä kanssa!) Se vain on tanssittava mieheni isän pillin mukaan työasioissa, jos haluaa, että työt jatkuu... tosin mieheni voisi vetäytyä pois hommasta ja firma menisi nurin, sillä mieheni isä ei kysenisi lunastamaan mieheni osuutta... toisaalta mieheni isällä ei ole tiettyjä oikeuksia, joita miehelläni taas on hänen koulutusensa myötä, ja isä-ukko ei sen puutteessa voisi jatkaa firmaa... Mutta onko pakko riitauttaa asia? Ei jaksaisi, mutta rasittavaa se on jatkuvasti myötäillä ja elää vanhusten tahdon mukaan joka suhteessa; työ ja lapset ja oma perhe-elämä. KÄÄK!

Eli työn puolesta ja tyttöjen asumisen takia emme voi muuttaa paikkakuntaa. Sen varmaan mieheni vanhemmat myös tajuavat ja käyttävät tilannetta tarpeen tullen hyväkseen.

Olen/olemme suhteen alussa kertoneet tosi avoimesti tekemisistämme, siis normaaleita asioita. Välillä olemme jostain asioista sanoneet/toivoneet, että ne pysyisi meidän ja anoppilan välisenä asioina. Mm. kerran olimme suunnitelleet lasten syyslomaksi kylpylämatkaa, josta kertoisimme lähempänä ajankohtaa itse lapsille, mutta ajattelimme ensin kertoa asiasta mummolassa. Mummo lupasi olla tietysti kertomatta asiasta lapsille. Ja sitten päivän päästä tyttö tulee juosten mummolasta ja sanoo mummon kertoneen, että me mennään Ikaalisten kylpylään, miksi ette ole meille kertoneet..???

No, joskus asia paljastuisi kuitenkin lapsille, mutta se periaate ja luottamus, mitä on sovittu kerrottavaksi ja kenelle.

Itse kerroin anopille omaa työpaikaa koskevan arkaluontoisen asian; olin suunnitellut irtisanoutumista ja kerroin siitä mieheni kanssa anopille ja pyysimme, että hän olisi asiasta vaiti, kunnes asia on toteutunut. Kuinkas kävikään, kuulin asiasta samaisella viikolla anopin "hyvältä" ystävältä suoraan, joka oli jo levittänyt asiaa todistettavasti eteenpäin.

Edellä mainituista ja monista muista yhteensattumista johtuen luottamus on alkanut horjua melkoisesti anoppilan suuntaan. Yritimme olla rehellisiä ja osoitimme luottamusta heitä kohtaan kertomalla heille meille tärkeistä asioista, mutta he eivät oleetkaan sen arvoisia tai miten sen nyt sanoisi.. Tähän kun ottaa huomioon aiemmin kertomani asiat, mitkä näemmä luit, voit ehkä paremmin ymmärtää minua.

Sinulla oli asiallinen näkökanta tuohon uteliaisuuteen, mutta uteliaisuutta on hieman eritasoista. On hyväntahtoista tiedonhalua; asioista avointa keskustelua, mikä pysyy perhepiirissä ja sitten sitä, mikä aiheuttaa pahaa mieltä eli juoruaminen, tarkoituksenmukainen asioiden levittely kielloista huolimatta.

Olen itsekkin sitä mieltä, että on hieno asia, että lapsilla on mummola, jonne he ainakin vielä haluavat mennä. Pahimpinakin kriisi-aikoinakin annoimme tyttöjen käydä mummolassa, vaikka meidän aikuisten välit oli, mitä oli. Emme halunneet sotkea lapsia siihen soppaan. Luulenpa, että moni epäkypsempi vanhempi ei olisi päästänyt lapsiaan mummolaan, jos väli ovat lähes totaalisesti poikki.

Olisikin ihanaa, jos anoppiin voisi luottaa ja välit olisivat avoimet. Tätä yritin, mutta anteeksi vain, anoppi ja appi pilasivat ne itse.

Mieheni ex-vaimo sanoikin, että kyllä helpotti päästä pois anoppilan vierestä - ainaista kyttäämistä ja utelua. Ymmärrän häntä hyvin ja myös mieheni on sitä mieltä, että iso syy heidän eroon lopulta oli hänen vanhempiensa suhtautuminen ex:ään. Teit niin tai näin, silti asiat oli väärinpäin. Kamalaa sanoa, että anoppila on niin isossa osassa syynä eroon. Aikaisemmin en olisi voinut uskoakkaan, mutta nyt kyllä.