Millaisessa tilassa on muiden sosiaaliset elämät (olleet) ennen hoitoihin pääsyä? Joskus tuntuu että olen itse poikkeavuuksien poikkeavuus koska minulla ei ole käytännössä yhtään kunnollista ystävää. On pari vanhaa kaveria joihin tulee pidettyä yhteyttä tekstiviestein tai netissä mutta ketään en ole nähnyt yli vuoteen. Olen pistänyt syksyllä aloittamani yliopisto-opiskelut jäähylle ja erakoitunut asuntooni koska kaikki ihmissuhteet siellä jäivät pinnallisiksi ja se turhautti. Uskoakseni minulla on harvinaisen paskat sosiaaliset taidot, sillä en ole koskaan, edes roolia vetäessäni osannut tutustua uusiin ihmisiin (ikään kuin siinä että itsetunto sukupuoli-identiteettiongelmien takia on 0 ei olisi jo tarpeeksi). En tiedä miten tämänkään (trans-) asian voisi ottaa puheenaiheeksi siten että voisi vähän haistella ilmaa ja ehkä saada ymmärtäväiseltä ihmiseltä tukea. Menneisyydessä on pari ikävää kokemusta siitä kun olen yrittänyt. Se että olen absolutisti ei myöskään yhtään paranna tilannetta, paitsi että se rajaa sosiaalisen aktiviteetin määrää joka tapauksessa en myöskään osaa olla avoin edes alkoholin vaikutuksen alaisena jolloin tuurilla saattaisi saada sanotuksi oikeat asiat oikealla tavalla. Olen päättänyt että paras keino on varmaan ei yrittää puhua vaan iskeä asia vasten kasvoja olemuksellani sitten kun se vastaa sisintä. Ja siihen asti erakkoilla parhaansa mukaan. Olen ymmärtänyt että useimmilla säilyy näennäisen normaali elämä, eikä ihmissuhteiden solmimisessa ole ollut sen suurempia vaikeuksia kuin normaaleillakaan ihmisillä (jotkut ovat harrastaneet kuulemma seksiäkin jossa oudompaa ei ole minusta niinkään se että on kyetty käyttämään vääriä elimiä, vaan se että väärässä roolissa on ylipäätään kyetty tekemään vaikutus johonkuhun), joten en usko että mistään keskivertotapaukselle suunnatuista neuvoista miten toimia olisi minulle mitään hyötyä - kun en osaa, niin en osaa! Homma kaatuisi heti kun pitäisi säveltää jotain omaa eikä toistella papukaijamaisesti. Olen tottunut sanomaan asiat suoraan enkä osaa niitä muutoin sanoa, mutta en myöskään kestäisi nöyryytystä tai osaisi käsitellä tilannetta jos reaktiot olisivat vanhoja tuttuja.
Sosiaalinen elämä
kuohilas
13478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luulen että jos sinulla ei ole sosiaalisia taitoja niitä ei myöskään maagisesti sukupuolenvaihdoksen myötä synny. Lähde ulos asunnostasi ja tapaa ihmisiä.
Minulla ainakin muuttui. Minulla oli kyllä aiemminkin paljon kavereita, mutta läheisiä ystävyyssuhteita en halunnut solmia ettei todellinen minäni olisi paljastunut. Nyt olen sosiaalinen ja solminut läheisiäkin ystävyyssuhteita kun ei tarvitse enää salailla mitään ja saa olla oma itsensä.
Varmasti sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu sukupuolta vaihdettaessa mutta erakoituminen ei silti ole hyväksi tässäkään vaiheessa.
Mitä vähemmän luot identiteettiä ja mainetta väärässä sukupuolessa sitä enemmän voit nauttia elämästäsi sitten siinä oikeassa.
Tärkeimmät sosiaaliset taidot normaali ihminen kyllä oppii hetkessä kunhan saa olla oma itsensä, lisäksi voi sitä erakkonakin opetella sosiaalisuutta esim. kirjoja lukemalla tai vaikka leffoista...
Eikä se sosiaalisuus oikeasti ole mitään rakettitiedettä olet vaan kiva toisille, seuraat reaktioita ja sen perusteella suunnittelut sanomasi, kuuntele ja sitten vasta kommentoi. Älä itse aloita keskustelua tuntemattoman kanssa ellet ole varma että toinen ei loukkaannu siitä. Tämä kaikki pitäisi kyllä tapahtua ihan automaattisesti kunhan et jännitä. Tärkeintä on luottaa intuitioon, sillä ihminen on luonnostaan sosiaalinen eläin.
"Millaisessa tilassa on muiden sosiaaliset elämät (olleet) ennen hoitoihin pääsyä? Joskus tuntuu että olen itse poikkeavuuksien poikkeavuus koska minulla ei ole käytännössä yhtään kunnollista ystävää."
Kun teit täsmällisen kysymyksen, niin minä teen täsmällisen vastauksen. Aloitin RLT:n ennen hoitoihin pääsyä. Kuuluin erääseen uskonnolliseen yhdyskuntaan ja kaikki minun kaverini ja puolisoni oli uskonnollisen yhdyskunnan piiristä. Minut erotettiin tästä yhdyskunnasta ja samalla menetin kaikki sosiaaliset kontaktini. Erotettujen kanssa tekemisissä ei saa olla tai joutuu itse erotetuksi. Kyllä tiedän, että moni siitä uskontokunnasta olisi minun kanssani tekemisissä. Kun ovat aikoinaan tulleet itse erotetuiksi, ovat olleetkin.
Mutta sillä hetkellä ei ollut yhtään ystävää, ei ollut työpaikkaa eikä asuntoakaan.
" (jotkut ovat harrastaneet kuulemma seksiäkin jossa oudompaa ei ole minusta niinkään se että on kyetty käyttämään vääriä elimiä, vaan se että väärässä roolissa on ylipäätään kyetty tekemään vaikutus johonkuhun)"
Tuota minäkin ihmettelin, mutta pitää ottaa huomioon demografia: Lahkolaisissa naisia on noin 2/3 ja avioituminen lahkon ulkopuolisten kanssa on huono homma ja avioliiton ulkopuolinen seksi oli erottamisperuste, joten veljillä oli sisar jokaiselle sormelle. Jos minulla oli vain yhdelle, niin sekin oli jotain. Minä olin myös eksoottinen eurooppalainen, mutta en ollut enää eksoottinen siinä vaiheessa kun olin näyttänyt amerikkalaisille, miten Euroopassa asiat ovat, mutta silloin olikin jo liian myöhäistä. Paljon seksiä ei kyllä harrastettu.
Sekin on ilmeisesti sellainen kuin juominen, jos ei ryyppää nuorena, niin ei vanhanakaan hotsita. Kun en nuorena harrastanut seksiä niin ei nyt vanhanakaan kiinnosta vaikka värkit olisivat kuinka oikeat.
"Olen tottunut sanomaan asiat suoraan enkä osaa niitä muutoin sanoa, mutta en myöskään kestäisi nöyryytystä tai osaisi käsitellä tilannetta jos reaktiot olisivat vanhoja tuttuja. "
Sun olisi hyvä ruveta kestämään. Säilytä oma linjasi. Totuus on, ettet kuitenkaan tarvitse ketään. Ihmiset ovat kivoja, mutta rakkainkaan ja kalleinkaan ihminen ei loppujen lopuksi ole korvaamaton. Elämä on sinun itsesi, ei kenekään muun.
"Totuus on, ettet kuitenkaan tarvitse ketään. Ihmiset ovat kivoja, mutta rakkainkaan ja kalleinkaan ihminen ei loppujen lopuksi ole korvaamaton. Elämä on sinun itsesi, ei kenekään muun. "
Ei varmaankaan ole harvinaista että itsensä kanssa hukassa oleva ihminen, Ts tai muutenkaan, tarrautuu muihin. Silloin voi "pinnalliset", kasuaalit ihmissuhteet alkaa tuntua tympäännyttäviltä kuten Ap:llä. Itsenäisyys edellyttää että on oma itsensä.
Itsekin aikanaan tykkäsin hengata tyttömäisten tyttöjen seurassa, jolloin olemalla porukan äijämäisin yritin tuoda esille miesidentiteettiäni. Ainoa tunnustettu ja mielekäs dentiteetti oli olemassa siis vain vuorovaikutuksessa tiettyjen/tietynlaisten ihmisten kanssa, ja eihän siitä pitemmän päälle tullut mitään. Identiteettini kun ei ole olla maskuliininen nainen.
Sitten kuulee tarinoita että on seurustelemalla äärimmäisen naisellisen naisen kanssa yritetty tulla tyytyväiseksi odotettuun sukupuolirooliin (homoseksuaalit TS-naiset), ja vastaavaa.
Huomaan itsestäni, että olen tullut helpommaksi ihmiseksi: en pelkää olla valokuvissa ja alan helpommin juttuun ihan vieraan ihmisen kanssa. Minulla on enemmän kavereita ja minua pidetään ihan kivana likkana.
Sinä nyt liikaa keskityt itseesi. Jatka niitä opintojasi, ne antavat sinulle muutakin mietittävää. Osaat varmasti puhua ja saat sanottavasi sanottua jos olet yliopistoon päässyt opiskelemaan.
Ei sillä yliopistossaolemisella ole mitään vaikutusta mihinkään
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9019226
^ oli tuosta nyt muuten mitä mieltä vaan niin yliopistoihmiset eivät selvästi ymmärrä toisiaan sen paremmin kuin "tyhmätkään"
varsinkin jos on autoseksuaali.
Mä olin siinä vaiheessa asiakaspalveluammatissa, kun tajusin oman transsukupuolisuuteni, silloin elettiin kyllä aikaa, kun vanha termi oli käytössä.
Olin elänyt siihen asti syntymäsukupuoleni roolissa ja asussa.
Olin iskenyt seuraa ja saanutkin sitä, olin kuulemma toisaalta viehättäväkin ujona, epävarmana ja arkana ja sitten viinapäissäni uskomattoman kiimainen. Mutta emmehän me välttämättä muista tiedä, mikä juttu vetoaa heihin!
Olin saanut seuraa, vaikka nyt jälkikäteen aatellen olin kyllä tosi eksyksissä itsessäni. Muistan toivoneeni löytävän sen oikean puolison, että jotenkin paranisin, vaikken kait oikein tajunnut, mistä pitäisi parantua.
Jatkoin koko muutosprosessin samassa työpaikassa Hesassa.
Vaatetus vaihtui vuoden aikana ja siinä samalla aloitin minulle oikeat hormonit.
Joo, olihan se raskasta, mutta en voinut paikoilleenkaan "vanhaan" sukupuoleeni enää jäädä, kun yht'äkkiä löysin oman perussyyni vierauden tunteeseeni.
Kun vaatetus oli oikea, aloin heti ns. mennä läpi vieraiden ihmisten silmissä, kunhan en avannut suutani, jolloin syntymäsukupuoleni paljastui.
Ihmiset, joiden kanssa olin enemmän tekemisissä, tottui mun ulkomuotoon... tarkoitan tuttua pankkivirkailijaa, kaupan kassaa, postivirkailijaa, duunikavereita jne.
Kun prosessi eteni, niin tuntemattomat eivät osanneet yhdistää mua ja mun henkkareita, vaikka olin niissä kuvankin vaihtanut. Alkoi olla oikea aika hakea lupaa vaihtaa hetu.
Harva asiakas työpaikallani tai sosiaalisessa elämässä osasi arvata, että kääk-tossa-menee-friikki, vaan koen menneeni läpi sukupuolessani oltuani 1/2 - 1 v hormoneilla. Ihmiset ensisijaisesti ajattelevat ja olettavat normisukupuolisesti ja heteroseksuaalisesti. Hetunhan ja henkkarit vaihdoin sitten kahden vuoden päästä hormonihoidon aloittamisesta, kun alkoi olla hankalaa pankkiasiointi ja lipuntarkastus.
Suurin syy päivieni raskauteen oli kyllä oma pään sisäinen maailmani eli se, että miten minä suhtaudun asioihin ja reaktioihin elämäni ympärillä.
Samaa olen aistivinani tekstistäsi;
- itsekeskeisyyttä eli sitä, että mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, ihan kuin minä olisin muiden elämän keskipiste, huoah.
- myös ylpeyttä eli en halua pyytää apua tai kertoa mitään itsestäni ja samalla myös pelkoa hylätyksitulemisesta.
- myös lapsellisuutta eli ihan kuin sukupuolenkorjausprosessi olisi joku taikasauva, jos on muuten epätasapainossa.
Joka tapauksessa parempaa kevättä ja kesää.
Ps. kannattaisikohan sinunkin olla yhteydessä muihin trans-ihmisiin, kysy vaikka transtukipisteeltä?
Onhan sitä kuitenkin pakko ajatella miten muut näkee, koska pahimmassa tapauksessa ainakin mtf voi joutua hakatuks.
"olin kuulemma toisaalta viehättäväkin ujona, epävarmana ja arkana"
Naiseksi oletetulle onkin sallittua olla ujo, epävarma ja arka. Sitä pidetään söpönä. Sellaiselle miehelle taas nauretaan.