Tiedätkö miksi islamilaiset

niimpä niin

Islamista puhumme nyt, koska kyseisen uskonnon edustajia on Suomessa paljon. Omassa pienessä pesässämme emme ole aiemmin huomanneet mitään epäkohtia? Vai olemmeko?

Omassa nuoruudessani oli tapaus, jossa luterilainen pappi vietteli rippikoulutytön, saattoi tytön raskaaksi ja katosi nähtävästi omasta halustaan jonnekin mistä häntä ei koskaan löydetty.

Minäkin suuttuisin, jos uskoani pilkattaisiin. Ikävintä koko asiassa on se, että en vielä vanhanakaan ole varma uskostani ja siitä mihin sen suuntaan. En katso asiaa hirvittävän tärkeäksi, vaikka tiedän kuolevani ennen 60-vuoden kunniakasta ikää. Joku paikka sielulleni (?) löytyy jostain mikäli sieluni tahtoo erkaantua minusta muiden ihmisten kertomalla tavalla.

Islam, uskona, on hyvin lähellä Koraanin mukaan (verrattuna) Raamattua. Yhtymäkohtia on paljon, vaikka toinen isoista kirjoista on koottu osin Qumran kallioluolista toisen ollessa kirjoitusvaihessa satoja vuosia sen jälkeen. Raamatunlukijatko eivät ole koskaan tehneet mitään?

Katolilaisia on myöskin Suomessa. En itsekään hyväksy heidän temppujaan, vaikka niitä on yritetty selittää "pappislupauksella".

Uskonto, uskomus, ihmisten taipumus joukkotranssiin sekä kaikki muukin käsittämätön on aina kiinnostanut minua. Sinulle, tekstinaloittaja, toivon vain erittäin pitkää pinnaa ja myös ajatusta siitä, että maapallolla asuu meistä huolimatta islamin-uskoon kuuluvia huomattavasti enemmän. Kristinusko ja islamilaisuus on kuin Ruotsi-Suomi elokuussa. Toinen voittaa aina. Uskonnon ollessa kyseessä uusintoja ei oteta kuitenkaan toisen luona, vaan ne sommitellaan.