Vuosia sitten sovittiin avioerossa, että pojat jäävät isän luo asumaan, tytär äidin. Yhteishuoltosopimuksessa sovittiin "normaalit" minimitapaamiset. Alkuun tapaamiset sujuivat säännöllisesti, mutta nyt, kun nuorin on 13-vuotias, hän ei enää käy äitinsä luona yhteishuoltosopimuksessa sovitulla tavalla.
Isä ei huolehdi siitä, että lapsi lähtisi äidin luo - käyttää verukkeena milloin mitäkin syitä. Lapsi on isän suostumuksella saanut esim. luvan mennä kaverinsa luo yökylään juuri silloin, kun olisi aika mennä äidin luo.
Äiti ei pysty suunnittelemaan viikonloppujaan millään tavoin, koska ei ikinä voi tietää, onko lapsi tulossa vai ei. Vaikka olisi sovittukin, lasta ei useinkaan näy. Lapsi elää niin hetkessä kiinni, ettei osaa ajatella vuoroviikonloppuja, vaan esim. tietokonepeli kaverin kanssa on tietenkin tärkeämpää kuin äidin luona käynti.
Äiti on useita vuosia katsonut näitä sopimusrikkomuksia sormien läpi välttääkseen konfliktin omavaltaisen isän kanssa. Siis liian harvat viikonlopputapaamiset, koko aikana ei yhtään jouluaattoa eikä juhannusta lapsen kanssa! Myöskään sovittu 2 viikon tapaamisjakso kesäisin ei ole toteutunut yhtään kertaa.
Keneen äidin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä: lastenvalvojaanko? Oma jaksaminen alkaa jo olla koetuksella näiden jatkuvien ongelmien vuoksi ja lasta on kova ikävä. Niin lähellä, mutta niin kaukana!
Isä ei huolehdi siitä, että lapsi lähtisi äidin luo - käyttää verukkeena milloin mitäkin syitä. Lapsi on isän suostumuksella saanut esim. luvan mennä kaverinsa luo yökylään juuri silloin, kun olisi aika mennä äidin luo.
Äiti ei pysty suunnittelemaan viikonloppujaan millään tavoin, koska ei ikinä voi tietää, onko lapsi tulossa vai ei. Vaikka olisi sovittukin, lasta ei useinkaan näy. Lapsi elää niin hetkessä kiinni, ettei osaa ajatella vuoroviikonloppuja, vaan esim. tietokonepeli kaverin kanssa on tietenkin tärkeämpää kuin äidin luona käynti.
Äiti on useita vuosia katsonut näitä sopimusrikkomuksia sormien läpi välttääkseen konfliktin omavaltaisen isän kanssa. Siis liian harvat viikonlopputapaamiset, koko aikana ei yhtään jouluaattoa eikä juhannusta lapsen kanssa! Myöskään sovittu 2 viikon tapaamisjakso kesäisin ei ole toteutunut yhtään kertaa.
Keneen äidin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä: lastenvalvojaanko? Oma jaksaminen alkaa jo olla koetuksella näiden jatkuvien ongelmien vuoksi ja lasta on kova ikävä. Niin lähellä, mutta niin kaukana!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tytär jäi äidin luokse asumaan, niin missä hän nyt pääasiassa asuu kun ei käy enää tapaamassa äitiä?
Siis koko ongelma on tuossa nuorimmassa pojassa. Isä ei lainkaan tue sitä, että poika kävisi äitinsä luona. Tytär sen sijaan käy edelleen säännöllisesti isänsä luona, vaikka on jo liki täysi-ikäinen.
Eli minä äitinä olen koko ajan kannustanut tytärtä käymään isänsä luona, ja niin tyttö on tehnytkin. Isä taas ei vastavuoroisesti lähetä poikaa luokseni, vaan lyö koko ajan kapuloita rattaisiin ja toimii omavaltaisesti.
Tämän viikonlopun juttu oli se, että kun kysyin, miksei poika taaskaan tullut, isä vastasi, etteipä tytärtäkään hänen luonaan sillä hetkellä näkynyt. Ei niin, kun oli juuri käynyt pari päivää aikaisemmin ja lisäksi viettänyt lähes koko pääsiäisen isänsä kanssa.
Alkuun nämä tapaamiset toimivat siten, että kaikki lapset viettivät viikonloput vuoroin isänsä, vuoroin äitinsä luona. Silloin systeemi vielä toimi.
Ei auta mikään ei. Poika on 13-vuotias, joten saa itse päättää tuleeko vai ei. Kehen pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä ? - Poikaan itseensä.
Vastuullinen ja rakastava lähivanhempi pitää tärkeänä, että lapsella säilyy suhde muualla asuvaan vanhempaan ja tekee selväksi lapselle alusta asti tapaamiskäytännöt.
Mutta, mutta joskus katkeruus ajaa ohi. Vaikkei lähivanhempi suoraan kieltäisi tapaamisia, vaikutttaa voi: järjestämällä kilpailevaa ohjelmaa tapaamisviikonlopuiksi, kaikki menee ohi etävanhemman tapaamisen, mitätöimällä ja mollaamalla etävanhempaa. Esim. ei osta sinulle sitä juttua kun ei välitä sinusta, tai jos ostaa: hyvähän sen on, ei sen rahoissa tunnu.
Meillä on superkatkera lähi, joka hykertelee, jos lapset eivät käy etän luona.
Pidä yhteyttä suoraan lapseen, kysele kuulumisia, kerro olisi kiva nähdä, mutta älä ole lapselle vihainen, jos hän ei tule, toivota aina tervetulleeksi, ole lapsen kanssa silloin kun hän tulee, muista synttärit ja joulut, vaikkei lapsi vastaisi puhelimeen ja oharit olisi tavallisia, lähetä myönteisiä tekstareita, osoita huomaavaisuutta, mutta älä lahjo tai ehdollista.
Olen koittanut näillä eväillä, toisen lapsen kanssa on edistytty ja käy suht säännöllisesti, toisen kanssa ei auta mikään, vaikka päällään seisoisi, huonommaksi vaan menee.
Olet täysin oikeassa, näin meillä juuri mennään nyt. Pojan isältä toivoisinkin vain sitä, että hän pitäisi pojan "kalenterissa", eli informoisi, milloin äidin viikonloppu on tulossa. Eikä lupaisi pojalle niihin viikonloppuihin mitään menoja.
Silloin kun luonani (vieläkin) asuva tyttäreni oli pienempi, itse tein juuri näin: patistelin häntä isänsä luokse silloinkin, kun hän ei olisi halunnut mennä. Ihan vaan siksi, ettei isän taholta tulisi mitään sanomista. Silti tuli.
sanoa että eks ukkos on kusipää vaikka itse oonkin etäisä..Kyllä ois kirveelle töitä,tämmöset just pilaa kaikki asiat ja sitten tavalliset etät saa tapella lapsistaan oikeusteitse kun ei hommat toimi...S,,,,NA MÄ NÄEN PUNAISTA
Kolme viikkoa sitten jouduin käyttämään poikaani terveyskeskuksessa tikattavana, ja tämä isä kieltäytyi antamasta pojan Kela-korttia käyttööni (että joutuisin maksamaan lääkkeistä enemmän, kai).
Pojan kouluasioista en saa isän kautta mitään tietoja, päinvastoin, pimittää tarkoituksella. Esim. jos olen saanut tietooni, että pojan arviointikeskustelu on lähiaikoina tulossa ja ilmoitan, että haluan olla läsnä, niin sitten ilmeneekin, että se on jo pidetty ilman minua.
Kerran pojan ollessa pienempi koululainen, tuli tieto luokan pikkujouluista, joihin vanhemmatkin kutsuttiin. Isä ilmoitti minulle, että läsnäoloni ei ole suotava, koska "eihän se silloin mikään juhla ole".
Ja näin kohtelee ex-vaimoansa ja lastensa äitiä korkeasti koulutettu, hyvää palkkaa nauttiva mies, joka väittää elävänsä nyt hyvää elämää, kun lasten äidistä eroon pääsi. Eipä vissiin tullut tuota avioeroa käsiteltyä aikoinaan ihan loppuun asti.
Kaikki tällainen koituu loppujen lopuksi vain lapsen/lasten haitaksi. Mutta kyllä siinä äidinkin henkinen kantti on tiukilla.
Ole itse aktiivinen ja sovi suoraan pojan kanssa. Hanki kotiisi pojalle tietsikat ym, Järjestä niin että hän voi ottaa kavereita teille kotiin, huolehdi kuljetuksista jos tarpeen. Älä anna pojalle vaihtoehtoja vaan tee hänen kanssaan suunnitelmia viikonlopuksi ja pidä itsestäänselvyytenä että hän tulee. Kesäksi parin viikon lomamatka jonnekin ja teette yhdessä suunnitelmat minne menette jne.
auttaa. Kirjoitin aiemmin, ettei mikään mutta olin just laittamassa samanlaista viestiä. Voisiko poika ottaa kaverinsa mukaan pelaamaan sinun luo tietskaa. ?sy pojalta mitä hän haluaisi tehdä sinun kanssa ja sinun luona. Meilä siis käy toinen lapsista, 80 % on kaveri mukana, tykkää myös jos meillä on muita lapsia yhtäaikaa, esim. serkut.
on siis huoltajuus? hmm, oliskohan paikallaan ottaa itse asioista selvää, esim. voit olla kouluun yhteydessä ja kysellä sieltä lastesi asioita, ei lähillä ole velvollisuutta informoida sinulle joka asiaa minkä voit itsekkin selvittää.
ei lastenvalvojat pysty tommoses tilantees auttamaan...itse olin pitkään tilanteessa jossa äiti ei halunnut nähdä lastaan soittelin joka paikkaan enkä saanut apua...lastenvalvojat voivat vahvistaa sopimuksen minkä vanhemmat ovat tehneet. Jos esim. toista vanhempaa ei kiinnosta keinot ovat vähissä. Se pitää vain ottaa elämä vastaan ja yrittää viedä lasta eteenpäin yksin.