Milloin, kun teillä on yksi lapsi, olette antaneet mennä ok-talon pihallenne yksin? Tuttavani pitävät monet jo 3-vuotiaita yksin pihalla valvomatta. Itse en kyllä tajua moista....
No meillä täyttää kesällä poika 4, mutta en ole koskaan vielä antanut minuuttiakaan olla yksin pihalla. Rauhallinen alue, mutta kyllä tuossa edessä silti tiellä aina välillä joku auto menee.
Naapurissamme asuu pari 5-vuotiasta tyttöä, jotka ovat aina kahdestaa pihalla yksikseen, jopa tuossa edessä olevalla pikkukadulla.
En tiedä... josko sitten noin esikouluikäisen uskaltaisi päästää.
No meillä täyttää kesällä poika 4, mutta en ole koskaan vielä antanut minuuttiakaan olla yksin pihalla. Rauhallinen alue, mutta kyllä tuossa edessä silti tiellä aina välillä joku auto menee.
Naapurissamme asuu pari 5-vuotiasta tyttöä, jotka ovat aina kahdestaa pihalla yksikseen, jopa tuossa edessä olevalla pikkukadulla.
En tiedä... josko sitten noin esikouluikäisen uskaltaisi päästää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä äitinä tunnet oman lapsesi kypsyyden ja tiedät asuinpaikan vaarat, niin tietysti toimit oman näkemyksesi mukaan. Hienoa minusta, että huolehdit lapsesi hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Etköhän sitten voi päästää kun voit asiallisesti keskustella aiheesta lapsen kanssa ja hän ymmärtää vaarat (mahdolliset vaarat lähellä olevista vesistöistä, ajoteistä, parkkipaikoista, mahdollisesti vaaraksi olevista ihmisistä, vaarallisista kasveista joita ei tule napostella jne) ja osaa pitäytyä lupauksissaan esim alueesta jolla saa liikkua...ja luotat häneen. Jos ei ole vielä kypsä miettimään aikuisen kanssa asiaa etkä häneen luota kuten tekstistäsi kävi ilmi niin varmaan liian pieni. Myös lapsen pitää tietysti osata kotiosoitteensa, osata soittaa oikeaa ovikellia tai avata porraskäytävän ovi avaimella ja mahdollisesti osata soittaa puhelimellakin. Minun mielestäni on tärkeää myös keskustella lapsen kanssa "mitä tekisi tilanteessa jossa..."kuten meillä on käyty läpi erilaisia tilanteita kuten vaikka että joku kutsuu nousemaan auton kyytiin tai tarjoaa kivan näköisiä pillereitä (huumeissa on ymmärtääkseni kivoja kuvia) tai muuta mikä voi johtaa todellisiin vaaratilanteisiin.
Oma lapseni on vasta 1-vuotias, mutta itse arvelisin, että ehkä joskus 5-6 vuoden iässä lapset voisivat leikkiä keskenään pihassa, mikäli piha on turvallinen eikä autotietä uhkaa pahasti...tietysti riippuu varmaan lapsesta ja hänen valmiudestaan. Missään nimessä en ainakaan alle 4-vuotiasta laskisi ilman vanhemman valvontaa yksin pihalle! Jos toinen lapsi on vanhempi (esim. sisko 7 ja pikkusisko 4), niin sitten voivat ehkä leikkiä keskenään jo yksin pihalla?
Olin tuolla merilapin tuntumassa aikanaan töissä ja siellä jatkuvasti näin ihan pikkulapsia (aina ne saman pihapiirin lapset, nuorimmat varmasti oli 3v vanhimmat 5-6..?) jotka keskenään leikki autotiellä ja ajelivat tosiaan kyydittäen polkupyörillä ilman kypäriä ajotiellä ja millon missäkin ja se meno oli sen näköistä että minua hirvitti jatkuvasti että jotain vielä sattuu. Jaksoin ihmetellä miten niin pienet edes osasi toisiaan vielä kyytsätä. Yhtään ei kyllä ollut vaarojen tajua niillä lapsilla, toivottavasti ovat vammoitta säilyneet. Ei meillä ainakaan 3-vuotiasta ole päästetty hetkeksikään silmistä, osaa kyllä tehdä katoamistemppuja salamana ja on näitä vaaranpaikkoja autotietä ja pehmeää maastoa aidan takana takapihan maastossa. Sinnekin osaa livistää halutessaan vaikka olevinaan aitakin on.. Toinen vekara pääsee tänä kesänä jaloilleen varmaan olen helisemässä näiden tenavien valvonnan kanssa :D
Sama eli lapsi noin 4-vuotias. EN päästä yksin pihalle. Enkä tajua samoin kun näen 3-4 vuotiaita yksinään pihalla. En antaisi KOSKAAN itselleni anteeksi, jos tuon ikäinen olisi yksin pihalla ja jäisi auton alle tms.
Sanoisin että esikouluiässä voisi alkaa miettimään yksin pihalle päästämistä. Onhan siinäkin vaaransa, mutta kyllä 6-vuotias on aivan erilailla jo kehittynyt mitä 3-vuotias.
... mutta kuinka lapsi kypsyy jos ei anneta kypsyä?
Kun poika oli kolmevuotias, aloitin vähitellen kypsyttämään lasta yksin ulkoiluun. Selvitin, että oli tasan yksi alue, jolla lapsi sai leikkiä. Hiekkalaatikko ja sen läheinen ympäristö, minkä näin esteettömästi keittiön ikkunasta. Siitä ei lähdetty mihinkään. Ja lapsi sai mennä yksin ulos vain, kun minulla oli mahdollisuus valvoa tilannetta. Aina jos yritti mennä kauemmas, kävin kotkottamassa ovella. Nyt poika on neljävuotias, eikä lähde mihinkään pihapiiristä. Nykyään ei tarvitse vahtia joka askelta ja sovittu ulkoilualuekin on laajentunut niin, etten enää huolestu vaikkei poika ole näkyvillä. Käyn poikkeuksetta joka kerta huutamassa ovelta missä on, ja poikkeuksetta joka kerta on ollut varaston nurkan takana, viiden metrin päässä ulko-ovesta. Ei mene pysäköintialueelle, ei juokse tielle. Ei edes toisten lasten perässä ilman, että lupaa kysyy ensin.
Kuten tuossa joku jo mainitsikin, lapsen kypsyys ratkaisee, mutta ehkä kannattaisi jo vähitellen auttaa lasta kypsymään totuttamalla pikkuhiljaa siihen yksin leikkimiseenkin? Vapauden huuma voi pian kihota päähän, jos päästät kuusivuotiaana ensimmäistä kertaa yksin pihalle. Tutkimusmatkailu voi houkuttaa enemmän kuin tahto noudattaa yhteisiä sopimuksia.
Äskeiseen kommenttiin lisäisin, etten ikipäivänä jättäisi neljävuotiasta yksin ilman harkintaa. Käyn tarkistamassa tilanteen alituiseen. Mutta enää ei tarvitse kytätä haukkana jokaista askelta. Edelleen käyn aina huutamassa ovelta jos lapsi ei ole näkyvillä, ja aina käsken näyttäytymään ja kertomaan mitä on tekemässä. Neljävuotias on edelleen liian pieni vastaamaan omista teoistaan. Mutta lapsi on selvästikin oppinut rajat, kun olen niitä pienestä pitäen opettanut. Ensin lyhyitä aikoja, sitten pidempiä. Viime kesänä (oli alle 3,5v.) saatoin jo antaa lapsen olla yksin ulkona yli tunnin, koska leikki koko ajan naapurin pojan kanssa hiekkalaatikolla. Olisi ollut todella rasittavaa nököttää itse hiekkalaatikon vieressä koko ajan. Sisällä sain sentään keittää kahvit ja lukea postin siinä vahtiessa.
Moneen junaan todellakin. Itselläni 3v lapsi ja asumme 1500m2 tontilla rauhallisella alueella aidatulla pihalla jolla portti. Silti en ikinä jättäisi 3v vanhaani pihalle enkä tule jättämään vielä pitkään aikaankaan.
Itse olen ratkaissut asian tekemällä itse jotain puutarhahommaa¨. Ei 3-5 vuotiaaseen voi luottaa minne menee ja vaaroja on monenlaisia.
Olen ehkä suojeleva mutta toisaalta en antaisi itselleni koskaan anteeksi jos jotain tapahtuisi jos itse hörpin kaffea sisällä. Toisaalta toinen lapsi on jo 13v ja kyllä häntäkin vahdin 6 vuotiaaksi.
Miksi ette ota sitä lehteä ja kaffekuppia ulos mukaanne?
Juuri tänään luin Punaisen Ristin lehtisestä nimeltä "Neljävuotias -kekseliäs taitaja", tekstin:
"Lapsi ulkoilee vielä aikuisen seurassa, mutta hän voi olla jo jonkin aikaa yksinkin turvallisella pihalla. Vanhempien on kuitenkin sovittava lapsen kanssa, missä hän saa liikkua tai missä voi turvallisesti pyöräillä ja laskea mäkeä."
Eli jos olen näitä "moneen junaan" -tyyppejä, on noita punaisiaristejäkin sitten "moneen junaan".
Vaikka vastuuntunnossa ja tottelevaisuudessa ja vilkkaudessa on lapsissa eroja, ei yksin pitäisi ihan kehitysopillisesti vielä alle 5 vuotiasta laseka. Jos on isosisarus, esim. 11 vuotias, joka katsoo perään, eri asia.
Kyllä omakotitalon piha on turvallisempi kuitenkin, kuin kaupunkirivari tai kerrostalo!
jos aidattu piha, niin mikäs siinä, mutta kaikkea ne keksivät vielä, että silmällä pitää pitää.
Kiipeilevät, mönkivät jne..
jos talon ympärillä autoliikennettä, on se sitten opetettava tarkemmin ne rajat, missä saa 6 vuotiastkin tai 7 vuotiaskin olla..
Ihmiset aina kyselevät toisiltaan, mutta joskus olisi hyvä ihan lukea kirjastakin mitä lapsen kehitykseen kuuluu?
Vaikka olisi rauhallinen ja kiltti, tottelevainen 3 vuotias, ei se tarkoita sitä etteikö voisi saada päähänpiston ja lähteä jonnekin!!
Näitä päähänpistoja tulee isommillekin, varsinkin jos kaveri on mukana touhuissa:)
Riippuuhan se lapsesta. Joku kuuntelee ohjeita ja tottelee sääntöjä paremmin kuin toinen ym.
Painotit ettet ole lapsesi antanut olla pihalla minuuttiakaan yksin, se tuntuu jo aika yliampuvalta, kun oletan että lapsesi on kuitenkin ihan normaali ja terve ikäisekseen. Nuorimmainen täytti juuri 2, ja kyllä hänkin minuutin tai pari pärjää, jos minulla on vaikkapa oma pukeminen kesken. Tietysti se pihan turvallisuuskin vaikuttaa, tai kuinka pitkä matka on tielle.
Itse kuljin aikoinani 3,5 vuotiaana yksin pitkin kylää rakentamassa majoja. Asuin maalla... Siellä ei vilkkaita autoteitä ollut tms. Ja minut oli helppo löytää/huutaa kotiin. Eli aina olosuhteet vaikuttaa. Kaupungin lähiössä moinen ei onnistuisi.
Mieheni poika on nyt 6 ja on leikkinyt yksin pihalla 4,5 vuotiaasta. (Pieniä pätkiä aiemminkin, jos vaikka ikkunasta näki tms.) Hyvin on mennyt. Nyt eskarilainen käy itse kaupassa, kirjastossa ym. On tosi tärkeää harjoitella syksyn kouluun menoa varten. Liikaa ei kannata lapsia suojella.