Hei, minulla on kohta 12-vuotta täyttävä lapsi, jonka pitäisi olla etävanhemmalla joka toinen vkl. Kun torstai koittaa lapsi aloitaa puhelinshown, jotta ei tarvitsisi lähteä kotoolta. Tämä sama on joka ikinen kerta. Onko minun pakko lähettää itkevä lapsi toisen vanhemman luokse jos lapsi ei halua? Minä itse haluaisn että hän menisi ja tulisi toimeen molempien vanhempien kanssa, mutta ei. Koska lapsi on sen verran iso että hänen sanaansa kuunnellaan vakavissaan, eikä pakottamisiin tarvita?? KIITOS PALJON
A-P-U-A
epätoivon hetket
17457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sinun kuuluu huolehtia että tapaamisoikeus täyttyy!!!ottaen huomioon lapsen ikä ja henkinen kehitystaso hän ei itse vielä määrää mitään...vaan sinä!sinun täytyy hoitaa vastuusi että tapaamisoikeudet toteutuu.12toista vuotiaan sanaa kuunnellaan.jos sinä et hoida että tapaamiset toteutuu etäännytät lasta vanhemmastaan!se on julmaa.myös toisella vanhemmalla on tunteet.jos et toteuta tapaamisia älä myöskään ota elatusmaksuja!!!
Miten voi pitää huolen että tapaamiset toteutuu? Kiikuttaa huutava lapsi väkisin autoon kun noutaja saapuu? Tottakai halusin että lapsi tapaisi toista vanhempaansa, mutta miten voin pakottaa? Eikä tässä ole kyse mistään maksuista tai rahasta muutenkaan, vaan siitä miksi lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa ja onko toisen pakotettava. Kuka sinun mielestä pakoilee vastuuta???? KIITOS
Ehkä voisit aloittaa sillä, että selvittäisit, miksi etävanhemman luokse meneminen on niin kauheaa. Pahoinpidelläänkö siellä tai käytetäänkö hyväksi? Onko etävanhempi juoppo, jonka seura on vaarallista tai pelottavaa? Joutuuko siellä vain olemaan yksin koko viikonlopun? Vai onko syy mahdollisesti vain se, että kaverit ovat virallisen kodin läheisyydessä? Jos syy on pätevä, silloin tapaamisia ei pitäisi toteuttaa. Jos ja toivottavasti kun syy ei ole pätevä, niin silloin lapsen kanssa keskustellaan asiasta ja tuetaan tapaamisia.
Jos 12 vuotias kykenee perustelemaan tapaamishaluttomuutensa omin sanoin uskottavasti, hänen ei ole pakko tavata etävanhempaansa. Varaa aika perheneuvolaan asian selvittämiseksi ja ulkopuoliselle yksityiselle psykologille, joka arvioi lapsen henkisen kypsyyden. Pyydät etävanhempaa hakemaan lapsen sovittuna aikana tapaamiseen, varaat luotettavan, ulkopuolisen todistajan paikalle ja pyydät lasta kieltäytymään lähdöstä etävanhemman luokse suoraan etävanhemmalle todistajan läsnäollessa niin voit rauahallisin mielin odottaa kutsua käräjille. Toinen vaihtoehto on opettaa lapsi kulkemaan itsenäisesti kotiin etävanehhman luota ja anta ahänelle matkarahat mukaan. Kun lapsi omatoimisesti pakkaa tavaransa ja lähtee etävanhemman luota kotiin, sille ei voi kukaan yhtään mitään.
Jo 11 vuotiaan mielipidettä kuullaan tapaamisasioissa, mikäli hän pystyy mielipiteensä uskottavasti, omin sanoin perustelemaan.
Kiitos asiallisesta vastauksesta (niitä harvoin täällä saa). Lapsen yksin kulkeminen on tällähetkellä vielä mahdotonta, pitkän ja hankalan välimatkan vuoksi. Olen syytä kysellyt niin lapsi ei viihdy siellä, joutuu olemaan keskellä ei mitään ilman kavereita, ei ole viihdykkeitä tarpeeksi, eikä tule toimeen vanhemman uuden puolison kanssa. No ei auta muu kuin jutella asiasta, sillä itse toivon että lapsi säilyttää välit molempiin vanhempiin ja on mukava itsekin viettää "vapaata" viikonloppua työn ja opiskelun keskellä. Hyvää kesän odotusta kaikille tasapuolisesti!!!
Niii mä en haluuu mennä, pitkä matka, ei kavereita, vieras aikuinen talossa.
Voisiko etä hankkia tietokoneen lapsen käyttöön, kuljettaa jossain, kutsua joskus lapsen kaverin mukaan, tai samaksi viikonlopuksi etän puolen serkkuja, mummo tai kummi käymään... mistä lapsi on kiinnostunut, voisiko niitä juttuja tehdä etän ja uuden puolison kanssa, luettavaa mukaan. shoppailemaan etän kanssa, vaikka jotain pientä, elokuviin, elokuvia mukaan....
Jos lapsi saa tahtonsa periksi, ettei tarvitse mennä, voi seuraavaksi parkua ettei halua johonkin muualle ja että parkumalla saa tähtonsa läpi.
Mene itse koko viikonlopuksi paikkaan jossa on kurja olla ja siitä syystä että olet alaikäinen eikä mielipiteelläsi ole painoarvoa ja se katsotaan kiukutteluksi. Mene itse joka toinen viikonloppu paikkaan jossa et viihdy ja tule sen jälkeen kertomaan kuinka sinua paruttaa kun kukaan ei kuuntele sinun mielipidettäsi. Nyt ei ole "Mä haluan - mä en halua" -tahtomisleikistä kyse, vaan siitä, että lapsi joutuu viettämään viikonloppu toisensa jälkeen paikassa jossa hän tuntee olevansa epätoivottu. Mikä sinä olet sanomaan, että oltava on, se on rangaistuksesi, koska vanhempasi erosivat. kai lapsellakin jotain ihmisarvoa on ja sanottavaa omaan elämäänsä.
Kotona ei tarvitse olla viihdykettä, kotona voi vain olla ;)
Äiti laspsen puolella: Olen kanssasi 110% samaa mieltä. Lapsi ei tarvitse kotona ollessaan viihdykkeitä. Mielestäni etälle meneminen ei tarvitse olla vkl "sirkusta" silloin siitä kärsii ajatus miksi lapsi on ylipäätään menossa, viettämään vkl vanhemman kanssa vai sirkukseen kaikkine huveineen? Se pitäisi olla normaali viikonloppu "perheen" parissa, mutta jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vanhemmalla ei ole aikaa, jne. jne . Ja olen kyllä sitäkin mieltä, että kaupunkilaislapsesta ei 12 vuoden jälkeen saa ainakaan pakottamalla maalla viihtyjää. KIITOS
Eli lapsi saa valita vanhempansa, etävanhempi ei kelpaa kun asuu maalla. Ei kyse ole sirkuksesta, vaan että kannustaisit lasta ja etävanhempaa viettämään yhteistä aikaa. Mutta annat rivien välistä ymmärtää sinun luona on hyvä koti etä luona paha. Ilmeisesti lapsikin sen vaistoaa. Serkut, isovanhemmat ja sukulaiset ja mahdolliset uudet sisarukset eivät ole sirkusta. Harmi, että lapsi vieraantuu toisesta vanhemmasta, joka on paha, asuu maalla, jolla on uusi puoliso ja varmaan muutakin vikaa. Jos etällä ei ole aikaa, voisiko hänen kanssa keskustella, että tapaamisia harvnnettaisiin. Oletko valmis mihinkään positiivisiin toimiin ?
En muuta ole kahden vuoden aika tehnytkään kun yrittänyt miettiä miten asiaan saataisiin positiivinen muutos. En missään tapauksessa halua että lapsi menettää toisen vanhemman. Kyse ei vaan ole siitä mitä itse tunnen ja mitä haluan, en vaan voi pakottaa lasta joka ei halua lähteä. Ei maalla asumisessa ole mitään pahaa, haluisin myöt itse maalle =). Mutta ei lapsi ainakaan vielä siellä viihdy ja pelkään että välit vanhempaan katkeaa, ennenkuin lapsi on sen ikäinen että osaisi nauttia maalla olosta. Eikö etävanhemman olisi syytä miettiä miten ongelma ratkeaa, jos haluaa säilyttää välit lapseensa? Jos rivien välistä luet että kotona on hyvä ja etän luona paha, niin tällä hetkellä asia vaan näyttää niin olevan ja siihen haluisin muutoksen, että molempien luona olisi hyvä olla. 12 v. lapsella on jo oma tahto, enkä voi pakottaa häntä ajattelemaan toisin, kuin mitä hän tuntee, voin vaan kannustaa lähtemään ja toivomaan että viihtyy etällä ja tulisi hyvillä mielillä mukavasti vietetyn viikonlopun jälkeen kotiin.
Miltä lapsi vaikuttaa sen jälkeen, kun on ollut etävanhemmalla? Onko tyytyväinen, kiukkuinen vai mitä?
Minun mielestäni noin vanhaa lasta ei voi enää pakottaa jos laittaa noin paljon hanttiin.
Itse olen eronnut, minulla on kolme lasta, meillä ei ole sovittu tapaamisia vaan lapset ovat saaneet mennä etävanhemmalle kun on siltä tuntunut, asumme sen verran lähekkäin.
Tosin, etävanhempi joi päivittäin eron jälkeen jonkun vuoden, vanhin lapsi ei suostunut tapaamaan etävanhempaa ollenkaan, nyt käy visiitillä kerran kuussa, on joskus yötä. Keskimmäistä' pakotin etävanhemmalle alusta alkaen kun lapsella oli sellainen keskittymisvaikeus etten jaksanut yksin, nyt kadun pakottamista mutta lapsella ja etävanhemmalla on tälläketkellä läheiset välit eikä alkoholi ole enää kuvioissa. Samoin pienin joka oli vuoden ikäinen oli paljon etävanhemalla kun olin eron jälkeen ihan lopussa, kertakaikkiaan kaikki voimani menivät narsistin kanssa elämisetä toipumiseen ja pari kolme vuotta oli pelkää henkiinjäämistä
Toivon siis etten olisi pakottanut.
Koittavaa keskustella kaikki yhdessä, miksi hän ei sinne halua mennä. Myös isän olisi hyvä tietää, miksi lapsi ei halua tulla hänen luokseen..ja näin pystyisi antaa lapselleen enemmän virikkeitä. Mutta yleensä tälläisissa tapauksissa lapsi reagoi näin, koska luulee, että mikäli hän menee isälleen, se on pettänyt äitiään ja päinvastoin. Vanhempien tehtävä on selvittää asia ja rohkaista lasta tapaamaan molempia vanhempiaan. Joskun monet isät tai äidit on "salassa" onnellisia siitä, että hänen lapsi en halua mennä tapaamaan toista vanhempaansa. Ja luulevat että se "salaisuus" ei näy. Mutta lapsella on ihmeelliset vaistot..
Mutta kun ei edelleenkää ole kyse siitä ettenkö haluaisi lasta sinne päästää. Tottakai haluan että lapsi tapaa isäänsä. Pari kuukautta sitten isä tuli lasta hakemaan ja tätä kieltäytyi lähtemästä. Yritimme molemmat puhua ja kannustaa lähtemään. Pojalla tuli itku ja jäi kotiin. Olin tosi masentunut isän puolesta kun näin miten surullinen hänkin oli. Onhan se kamalaa jos oma lapsi ei halua olla vanhemman kanssa.
Nyt viikonloppuna poika oli isällään, lähti ihan hyvillä mielin kun sai ottaa kaverin mukaan, mutta se oli taas hänellä ehtona että jos kaveri pääsee mukaan niin hänkin lähtee, muuten ei. Seuraavaa kertaa odotellessa, alkaa jo maanantaina puhelimet soimaan ja tulee jos jonkinlaista selitystä, miksi ei halua lähteä.
No, niin kaveri mukana auttoi. Onko maalla, tieska, pleikkari, moporata, mönkijä, maastopyörä, vene... En tarkoita että kaikki pitäisi napsauttamalla hankkia. Mutta jotain mikä kiinnostaisi poikaa. Tai löytyisikö työtä, johon poika voisi opetella ja samalla saada taskurahaa. Pojalle voi olla tärkeää, että isä tekee jonkin konkreettisen hankinnan, joka on vain poikaa varten.
Kaveri mukaan ensi kerrallakin ja poika joskus kaverille yökylään.
Juu kaverin mukaan ottaminen sai pojan lähtemään. Isällä ei ole, eikä kuulemma tule pelejä, tietokonetta ym. ja kuulemma pihalla ei mitään lasten juttja. Kaverin kanssa tekemistä varmaan ulkona riittää, mutta aina ei saa, eikä voi ottaa kaveria kaupungista mukaan. Mutta valoa on tunnelin päässä =)
Täällä on sama tilanne. Mutta sillä erotuksella, että perheneuvola on kuullut lasta ja todennut, että lapsi ei halua mennä ja hän saa itse päättää, meneekö vai ei mene.
Tämä on helpottanut elämää hurjasti. Hänen ei enää tarvitse pelätä, että joutuu menemään isälle.
isä ei sitä ymmärrä ja vaatii lasta niin kannattaa selvittää asia perinpohjin lastenvalvojan luona. Lapselle ei pidä tulla traumoja siitä että vanhemmat ovat eronneet ja pakko kuklkee paikasta toiseen.