Koiran pureminen

...sellainen juttu, että pentu on erotettu hirveän aikaisin emosta ja sisaruksista. Siellähän pentu yleensä oppii leikin taidon ja sen, kuinka lujaa voi napata hampailla ja mitä sitten taphtuu, jos sen tekee. Että ajattelinpa vaan, olisiko pennun innokas pureminen (raju leikkiminen siis)siitä johtuvaa, ettei se ole saanut kunnolla pentueen sisarusten kanssa mitellä voimiaan ja samalla oppia rajoja....

Äh, en ole pentuekspertti, joten tämä on vain mieleen juolahtanut ajatus. normaali pentu silti leikkii juuri näykkimällä yms. mutta sitä ei pidä hyväksyä, vaan siirtää mielenkiinto johonkin muuhun. Ja varmaankin melkein kaikki pennut jahtaavat häntäänsä vimmatusti, joskus jopa aikuisenakin ;)

lala kirjoitti:

...sellainen juttu, että pentu on erotettu hirveän aikaisin emosta ja sisaruksista. Siellähän pentu yleensä oppii leikin taidon ja sen, kuinka lujaa voi napata hampailla ja mitä sitten taphtuu, jos sen tekee. Että ajattelinpa vaan, olisiko pennun innokas pureminen (raju leikkiminen siis)siitä johtuvaa, ettei se ole saanut kunnolla pentueen sisarusten kanssa mitellä voimiaan ja samalla oppia rajoja....

Äh, en ole pentuekspertti, joten tämä on vain mieleen juolahtanut ajatus. normaali pentu silti leikkii juuri näykkimällä yms. mutta sitä ei pidä hyväksyä, vaan siirtää mielenkiinto johonkin muuhun. Ja varmaankin melkein kaikki pennut jahtaavat häntäänsä vimmatusti, joskus jopa aikuisenakin ;)

Lue lisää

Moi,

Kiitoksia kaikille hyvistä vastauksista.

Tuota vesisuihkua aletaan kokeilemaan seuraavaksi, etikka ei ainakaan huonekalujen puremista estänyt - kaveri nuoli vaan etikan pois ja aivasteli =)

Tuo pentu on varsin villi aamuisin ja iltaisin. Päivällä otetaankin kunnon unet, ei se tiedä mitään tästä maailmasta vaikka seinät kaatuisi ympäriltä =)

Lalan kommentti oli myös hyvä, tuo voi olla totta.

Nyt vaan kouluttamaan.

Jore kirjoitti:

Moi,

Kiitoksia kaikille hyvistä vastauksista.

Tuota vesisuihkua aletaan kokeilemaan seuraavaksi, etikka ei ainakaan huonekalujen puremista estänyt - kaveri nuoli vaan etikan pois ja aivasteli =)

Tuo pentu on varsin villi aamuisin ja iltaisin. Päivällä otetaankin kunnon unet, ei se tiedä mitään tästä maailmasta vaikka seinät kaatuisi ympäriltä =)

Lalan kommentti oli myös hyvä, tuo voi olla totta.

Nyt vaan kouluttamaan.

Lue lisää

kirjoitit "etikka ei ainakaan huonekalujen puremista estänyt - kaveri nuoli vaan etikan pois ja aivasteli =)".Auttaako etikka huonekalujen puremiseen? Selittäisitkö mitä teen? Sumutetaanko etikkaa huonekaluihin? Meidän pentu on kolme kuukautta ja sama ongelma tuon puremisen kanssa. Vaikka pentua yrittää pitää kiinni miten vaan ja mistä vaan, se saa aina otteen jostain kohtaa kropasta ja puree. Kädet ja jalat ovat koko ajan ihan verillä. komentelu eikä mikään auta..

Jossu kirjoitti:

kirjoitit "etikka ei ainakaan huonekalujen puremista estänyt - kaveri nuoli vaan etikan pois ja aivasteli =)".Auttaako etikka huonekalujen puremiseen? Selittäisitkö mitä teen? Sumutetaanko etikkaa huonekaluihin? Meidän pentu on kolme kuukautta ja sama ongelma tuon puremisen kanssa. Vaikka pentua yrittää pitää kiinni miten vaan ja mistä vaan, se saa aina otteen jostain kohtaa kropasta ja puree. Kädet ja jalat ovat koko ajan ihan verillä. komentelu eikä mikään auta..

Lue lisää

Moi,

Luin jostain, että etikkaa voisi käyttää hyväksi, mutta ei se meidän koiraan auttanut. Mä ihan pyyhin sitä etikkaa rievulla huonekalujen puuosiin, en tiedä sitten teinkö jotain väärin, kun en ole "ammattilainen" :-)

Kannattaa käydä tuolla, sieltä voi löytyä hyviä neuvoja:

http://keskustelu-2005.koirat.com/

Tsemppiä!

lala kirjoitti:

...sellainen juttu, että pentu on erotettu hirveän aikaisin emosta ja sisaruksista. Siellähän pentu yleensä oppii leikin taidon ja sen, kuinka lujaa voi napata hampailla ja mitä sitten taphtuu, jos sen tekee. Että ajattelinpa vaan, olisiko pennun innokas pureminen (raju leikkiminen siis)siitä johtuvaa, ettei se ole saanut kunnolla pentueen sisarusten kanssa mitellä voimiaan ja samalla oppia rajoja....

Äh, en ole pentuekspertti, joten tämä on vain mieleen juolahtanut ajatus. normaali pentu silti leikkii juuri näykkimällä yms. mutta sitä ei pidä hyväksyä, vaan siirtää mielenkiinto johonkin muuhun. Ja varmaankin melkein kaikki pennut jahtaavat häntäänsä vimmatusti, joskus jopa aikuisenakin ;)

Lue lisää

Hei, tuo ajatus, että varhain laumastaan tai emostaan erotettu pentu käyttäytyisi isäntäänsä ja ihmislaumaansa kohtaan rajuilla leikeillä (hyppii päin, riehuu, puree) pitänee paikkansa. Meidän perheeseen tuli juuri tuollainen elämän murjoma pentu ja opetustoimet jatkuvat! Pentu on nyt 7kk. Pentu on muuten tosi hoksaava ja viisas: oma lauma ja reviiri on opittu tuntemaan, pysyy irti pihassa, komennettuna ei mene tielle tms. Koira pitänee lapset vertaisinaan ja isännän riehukaverinaan, mutta minut johtajanaan, koska olen sen roolin ottanut ja koiralle sen paikan näyttänyt eli ei juurikaan hypi päin, vaan pyörii minun ympärillä ja "retkuaa", kun tulen kotiin esim. töistä. Eksyin tänne sivuille, koska etsin sen sijaan neuvoa mielettömään puun puremisen vimmaan. Yksi puuporras on kaluttu niin, että harmittaa. Ajattelen kokeilla punaseetriöljyä ja jonkun ehdottamaa katajan puupalaa (halkoa). Ehdottakaa jotakin lisää, jos kuulolla on asiaan perehtyneitä..

Koiramami kirjoitti:

Hei, tuo ajatus, että varhain laumastaan tai emostaan erotettu pentu käyttäytyisi isäntäänsä ja ihmislaumaansa kohtaan rajuilla leikeillä (hyppii päin, riehuu, puree) pitänee paikkansa. Meidän perheeseen tuli juuri tuollainen elämän murjoma pentu ja opetustoimet jatkuvat! Pentu on nyt 7kk. Pentu on muuten tosi hoksaava ja viisas: oma lauma ja reviiri on opittu tuntemaan, pysyy irti pihassa, komennettuna ei mene tielle tms. Koira pitänee lapset vertaisinaan ja isännän riehukaverinaan, mutta minut johtajanaan, koska olen sen roolin ottanut ja koiralle sen paikan näyttänyt eli ei juurikaan hypi päin, vaan pyörii minun ympärillä ja "retkuaa", kun tulen kotiin esim. töistä. Eksyin tänne sivuille, koska etsin sen sijaan neuvoa mielettömään puun puremisen vimmaan. Yksi puuporras on kaluttu niin, että harmittaa. Ajattelen kokeilla punaseetriöljyä ja jonkun ehdottamaa katajan puupalaa (halkoa). Ehdottakaa jotakin lisää, jos kuulolla on asiaan perehtyneitä..

Lue lisää

Meillä sama ongelma, koira puree meitä ja sähköjohtoa ja vinkumisesta/kieltämisestä/suuttumisesta/fyysisestä estämisestä innostuu vain lisää. Asiaan tuskastuneena tutkin nettiä ja löysin seuraavanlaista neuvoa:

http://www.hauva.com/node/375

Eli tabascoa hihnaan, käsiin ja jalkoihin (mitä pentu nyt pureekin), jolloin pentu ITSE tajuaa ettei pureminen olekaan niin kivaa :). Toivottavasti toimii, kuulostaa ainakin lupaavalta.

Jossu kirjoitti:

kirjoitit "etikka ei ainakaan huonekalujen puremista estänyt - kaveri nuoli vaan etikan pois ja aivasteli =)".Auttaako etikka huonekalujen puremiseen? Selittäisitkö mitä teen? Sumutetaanko etikkaa huonekaluihin? Meidän pentu on kolme kuukautta ja sama ongelma tuon puremisen kanssa. Vaikka pentua yrittää pitää kiinni miten vaan ja mistä vaan, se saa aina otteen jostain kohtaa kropasta ja puree. Kädet ja jalat ovat koko ajan ihan verillä. komentelu eikä mikään auta..

Lue lisää

tuli tässä mieleen että todella tulinen mauste auttaa huonekalujen pureskeluun :))

Olen kuullut joskus puhuttavan, että koiran luovutus liian pienenä voi aihettaa sen puremisen! Koska olisi parempi jos se saisi olla samanikäisten seurassa "leikkimässä", jossa yleensä purraan ja muristaan niin vietäväsi keskenään, ja siinä hommassa pennulle iskee tajuntaan se, että toihan sattuu minuun kun joku purasee jne.

Kirjoittajalle 26.7.2010 02:35:

Jos joutuu selättämään pennun 5 kertaa peräkkäin niin pentuhan pitää sinua ihan pellenä.

Ensinnäkään selättämistä en tekisi, jollet varmasti osaa tehdä sitä oikein (jota epäilen).

En ymmärrä miten annatte pentujenne närppiä käsistä, jollei suojeluharrastukset ole tavoitteena.

Luonnossa emo antaa pennun riekkua (ja samalla nostaa itseluottamustaan) kunnes päättää että nyt riittää. Ja silloin myös riittää.

Itse teen heti alusta, ekasta päivästä lähtien, pennulleni selväksi että käsiä ei purra. Väittäisin, että kaikki koirani ovat lopettaneet puremisen 3-4pv:n jälkeen. Omaan 2 rotikkaa, toinen testattu huippukouluttajan toimesta erittäin kovaksi ja hyvä hermoiseksi.

Terva^^ kirjoitti:

Kirjoittajalle 26.7.2010 02:35:

Jos joutuu selättämään pennun 5 kertaa peräkkäin niin pentuhan pitää sinua ihan pellenä.

Ensinnäkään selättämistä en tekisi, jollet varmasti osaa tehdä sitä oikein (jota epäilen).

En ymmärrä miten annatte pentujenne närppiä käsistä, jollei suojeluharrastukset ole tavoitteena.

Luonnossa emo antaa pennun riekkua (ja samalla nostaa itseluottamustaan) kunnes päättää että nyt riittää. Ja silloin myös riittää.

Itse teen heti alusta, ekasta päivästä lähtien, pennulleni selväksi että käsiä ei purra. Väittäisin, että kaikki koirani ovat lopettaneet puremisen 3-4pv:n jälkeen. Omaan 2 rotikkaa, toinen testattu huippukouluttajan toimesta erittäin kovaksi ja hyvä hermoiseksi.

Lue lisää

Se vielä: En missään nimessä antaisi vieraiden komentaa tai selättää koiraani!

Koirani on opetettu siihen, että ei edes nakki silmien edessä ota vierailta oli ne sitten perhetuttuja tai muuten tuttuja käskyjä. Siinä menee pennulla luotto hyvin nopeaan jos kaikki sinun reviirillesi tunkevat lauman ulkopuoliset jäsenet alkavat sitä kurmoottamaan.

Mieti jos joku idiootti hullu koiran tappaja pihalla alkaisi nakki kädessä huutamaan koiraasi "Tänne tänne" ja koirasi menisi?

Neilikan tarina kuulostaa niin kovin tutulta..meillä alkoi hillitön pureminen lähes heti kun tuli taloon reilu 7-viikkoisena. Se ei ollut mitään normaalia pentujen hampaita kutittaa puremista...vaikka niin moni sanoi, mutta eläminen pennun kanssa 24/7 oli todella raskasta ja kaksi ihmistä oli aivan burnoutin partaalla.
Ongelmana oli tietenkin se, että emme olleet varautuneet noin kovapäiseen tapaukseen, toimintakykyiseeen ja terävään kaveriin.. emmekä tienneet miten pentua voi komentaa kun mikään normaali kieltäminen tai kirjoista luettu ei tehonnut. Vesipullosta tuli leikki, samoin kolinapurkista, lause: mitenkään ei voinut koiraa järkyttää..sopi tähän koiraan hyvin. Huijaamaan sitä ei pystynyt ollenkaan muihin leikkeihin, se huomasi heti. Myös jäähyä kokeiltiin, jolloin sai hetkeksi puremistauon.
Pentua ei voinut silittää, ei pitää sylissä, koska heti tuli hampaista. Suun käyttö oli kovaa ja se näykkiminen oli niin uskomatonta, jalat ja kädet oli kuin olisin joutunut pahoinpitelyyn.
Yhden yön nukuimme sohvalla, koska pentu alkoi kesken yön puremaan meitä ja aamulla piti töihin, joten ei ollut kahden tunnin selatysoperaatioihin aikaa.
Yksi aamu kielsin pentua kun oli repimässä jotakin, se suuttui näytti hampaita ja puri jalkaani aamukahvilla ollessani. Sitten päätin, että nyt haetaan apua tai koira lähtee, koska se tekee elämisen mahdottamaksi, eikä meillä ollut keinoja.
Kyseessä on iso rotu, joten oli sanomattakin selvää, että ongelmat on kitkettävä pois. Askel kouluttajan suuntaan ei ollut helppo, mutta luonto ei antanut periksi. Kun koira otetaan, se myös huolehditaan tai ei oteta koiraa enää koskaan.
Meilläkin on koiria ollut, joten tilanne oli meille täysin outo ja olimme todella ihmeissämme.
Monet alkoivat sanomaan, että koiran päässä on vikaa, ja että koiran on uskottava ei-komentoa kun näytin käsivarsia . Kokenut kouluttaja pyöräytti 11-viikkoisen pennun hammasotteella maahan, se ei satuta koiraa, pitää vain paikalla, koirakuiskaajassa on siitä joskus ollut. Pentu rimpuilee ja huutaa kuin sitä tapettais. Kestää pitkään ennen kuin rauhoittuu. Me seurasimme tilannetta silmä kovana, että mikähän on tuomio. Kouluttajan sanat oli, että Wau! Teillä on loistava toimintakykyinen, hyvä hermoinen koira, joka tämän jälkeen ravisteli turkkiaan ja nuolaisi kouluttaja. Siitä alkoi meidän hillitön työ kitkeä niin lenkillä kuin kotona pureminen tällä hammasotteella. Jarruvalot paloivat autoissa, kun luulivat, että pahoinpidellään koiraa. Siitä ei vain tarvitse välittää, koska pureminen on saatava koirasta pois, meidänkin rodulla se on hyvin lajityypillistä vieläpä, paimentaa näykkimällä. Joskus kamppalumme kestivät parikin tuntia, ja koira jaksoi ja jaksoi, koska hän oli pomottanut meitä jo pitkään, niin työsarkaa riitti. Johtajuus siirtyi kaikken ruoan antamiseen, ovesta kulkemiseen yms. Lisäksi menimme pentukouluun, teimme paljon lenkkejä vapaama, oli putkiluita purettavaksi joka päivä ja sian korvia. Tekemistä piti olla ja siltikin koira oli hankala, mutta rakas ja pienin askelin pääsimme eteenpäin. Tarinaan liittyy paljon vielä muutakin hankaluutta, asioita kitkettiin yksi kerrallaan ja aina koira keksi uuden tavan kokeilla meitä. Nyt koira on vähän päälle 1-vuotias, 6-7kk ikäseinä alkoi olla jo ihan kivaa koiranomistaminen ja helpottaa. Meillä on mennyt hyvin, kunnes nyt kolme viikkoa sitten alkoi vanhat tavat nostaa päätä jälleen. Murkkuikä painaa päälle, ja jotenkin yhdistän puremisen hormoonimyrskyyn muun käytöksen perusteella. Eli leikkausta mietitään seuraavaksi ja edelleen jatketaan tiukkaa johdonmukaista linjaa.
Mutta toki koiran kanssa harrastetaan kivoja asioita ja leikitään, ei elämä pelkkää painimista ole, ei aiota luovuttaa edelleenkään.
Jos koira olisi joutunut johonkin muuhun perheeseen, olisin melko varma, että allergia olisi iskenyt ja pentu olisi lähtenyt kiertoon.
Toki vielä sellanen, että hammastekniikka ei suositella huonon hermorakenteen omaavalle koiralle, joten suosittelen hyvän kouluttajan kanssa keskustelua, kaikki koirat ovat erilaisia.
Tässä on meidän tarina pähkinänkuoressa, toivon että siitä on apua samojen ongelmien kanssa painiville. En suosittele itsekseen asiaa pähkäilemään liian pitkään, koska mitä aikaisemmin asioihin puututaan, sen helpompi tilanteeseen on puuttua. Ei ole heikkoutta pyytää ammattilaisapua, jos ei pärjää pennun kanssa, sehän on koiran etu!