En tiedä onko mulla helppo vauva vai mistä johtuu, että kun luen palstoilta kuinka usein vauva on syönyt ja kuinka tiuhaan jne.tuntuu nää jutut musta jotenki monimutkaisilta. Mulla vauva nukkuu kainalossa eikä mulla ole mitään tietoo aamulla kuinka usein ollaan syöty. Puoliunessa imetän ja puoliunessa vauva syö, ja molemmat ollaan pirteitä ja hyväntuulisia päivisin.
Mulle on luontaista pitää vauvaa lähellä, ja se tuntuu helpolta. Kyllähän muutkin nisäkkäät pitävät poikasiaan nukkuessa ihoaan vasten. Onko mulla vaan hyvät unenlahjat ja vauva helppo, vai ollaanko yleisemmin ns. vieraannuttu luonnosta? Mikä itseisarvo on, että lapsi nukkuu yksin, ja nukahtaa yksin kun hän on vielä avuton pieni?
Mulle on luontaista pitää vauvaa lähellä, ja se tuntuu helpolta. Kyllähän muutkin nisäkkäät pitävät poikasiaan nukkuessa ihoaan vasten. Onko mulla vaan hyvät unenlahjat ja vauva helppo, vai ollaanko yleisemmin ns. vieraannuttu luonnosta? Mikä itseisarvo on, että lapsi nukkuu yksin, ja nukahtaa yksin kun hän on vielä avuton pieni?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Freak!
No semmoinen itseisarvo on, että kun hän on oikea sylivauva iltaisin ja minun on kumminkin tehtävä ilta-askareet (hampaiden hoito, jalkojen hoito, pyykit valmiiksi aamuksi, viimeiset tiskit, pikasiivous ennen nukkumaan menoa, ehkä pankkiasioita joita en pysty päivällä tekemään kun hän keikkuu sylissä) niin on parasta että hän nukkuu sängyssään kuin että hän joutuisi leikkikehässä itkeskelemään koko tuon ajan mikä minulta menee näihin hommiin. Muutenkin joutuu "odottamaan" leikkikehässä kun laitan ruokaa ja tiskejä ihan riittävästi päivän mittaan. Yöllä jos hän herää niin sitten voi tulla viereeni mutta jos minun pitää mennä yöllä vessaan niin pakko siirtää hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Siksi on hyvä, että hän on tottunut nukkumaan omassa sängyssään. Ja päiväunet myös...ei minulla ole aikaa nukuskella vieressä tai pitää häntä sylissä koko päiväuniaikaa.
mulla kans vieressä koska ei omaan sänkyyn jää. tottahan vauvaa pidän mielellään vieressä mutta joskus ois kiva kun nukkus omassa siksi että saan itse hyvän asennon ja rennosti levähtää syvään uneen hetkeksi. ja meillä seon nyt 7vkon aikana menny ehkä 3 yötä noin et puoli unes syö ja aamul en osaa sanoa paljon heräiltiin kun yö meni niin hyvin ja ollaan molemmat nukahettu kesken syönnin. mutta niin se ei muuten sit menekkään, herää syömään ja valvoon monasti saa tunnin sen kans ruuan jälkeen heilua, ja kitisee ja huutaa paikallaa, pitää hetkuttaa ja säätää, eipä paljoa väsytä voin kertoo. meillä myös nuo kuuluisat mahavaivat seurana. no nukkuupahan nyt paremmin kuin alussa, piti hereillä noin yhestä viiteen tai sit ei nukkunu enää ollenkaan. ja jos nukku niin heräs tosi monta kertaa yöllä noin puolentunnin välein. että siinä ei edes sänkyyn ole järkeä laittaa. kiva kuulla että joku saa hyvin nukuttua ;)
Olen hirvee unissapyörijä, samoin mieheni, joten emme uskaltaneet alkaa tähän perhepetihommaan sen takia. Kyllä poitsu on nukkunut kuitenkin päiväunia sun muuta toisella puolen sänkyä kun mies on ollut poissa. Ja 6kk asti nukutin aina syliin ennen kuin laitoin petiin. Nyt 8.5kk kohdalla on kyllä huomannut että on mukavaa että poju nukkuu omassa sängyssä ja illalle jää parisuhteelle sitä omaa aikaa muutama tunti.
että meill poju nukkuu siis samassa huoneessa minun puolellani. Herää kerran yössä, ja jos hammasvaivaa niin hieman useammin äksyilee. Mutta onneksi emme me vanhemmat kummatkaan pahemmin kuorsaa ja pojulla on aika hyvät unenlahjat mikä on todettu kun katon yli lensi hornetit loppukesästä ja itse pompin pystyyn unesta mutta poju jatkoi nukkumista vaikka meteliä kesti kymmenen minuuttia. Sama homma kun yläkerran naapuri on rempannut ja porakone jylisee parituntia putkeen.
Meille kukaan ei ole koskaan suositellut perhepetiä, lähinnä kaikki tutut oli sitä mieltä että hyvä että nukkuu omassa sängyssä ja kiva että samassa huoneessa. Kun neuvolassa jotain kysyivät nukkumisesta niin totesivat vaan että hyvä hyvä.
perhepedissä 1-vuotiaan kanssa, mutta kyllä niitä univaikeuksia silti on. Perhepeti on meille oikea ratkaisu, mutta ei se mikään taikakeino kuitenkaan ole. Meillä ekat puoli vuotta meni hyvin, mutta mitä vanhemmaksi lapsi on tullut, sitä enemmän heräilee öisin ja myös on hereillä pitkiä aikoja keskellä yötä. Ei auta perhepedit siihen. Välillä rasittaa, kun perhepetiä tarjotaan ratkaisuksi ihan kaikkeen. Hyvä, jos teillä ei ole vaikeuksia, mutta ei se välttämättä perhepedistä johdu. Toisten lapset nukkuvat hyvin, vaikka olisivat omassa sängyssäkin.
niin hyvä :)
Jokaisella on varmasti omat ratkaisunsa tuon suhteen. Meillä ei ole tyttöä voinut koskaan keskelle ottaa nukkumaan. Tai no joskus aamuyöllä olen syöttänyt sängyssä ja on jäänyt nukkumaan viereeni, kun en ole enää syvässä unessa. 140cm sängyssä, kun nukkuu julmettu ukonrötväke ja laitat 2,7kg painoisen pikkukirpun siihen väliin niin kyllä siinä painajaisia näkee vähemmästäki. Lisäksi minä pyörin niin paljon unissani, ettei siitä tule mitään, että yritän kärvistellä koko yön samalla kyljellä maaten (sitä tilaa kun ei ole pyöriä miten sattuu). Vauva on nukkunut 10kk ikään saakka 20cm päässä minusta omassa sängyssään ja nyt siirsimme omaan huoneeseen, koska hänen unensa alkoi häiriintyä meidän kuorsauksista. Meillä tämä on sujunut loistavasti, joskin kirppunen on aina ollut huonouninen, mutta se johtuu tempperamentistä, eikä siitä, ettei hän nyhvää kainalossani (koska sen paremmin ei ole nukkunut vieressäkään, kokeiltu on)
Että joskus voisi miettiä, että se oma tapa ei ole maailman paras kaikille ja toisilla voi olla syynsä.
Meillä poika nukkunut omassa sängyssä meidän kanssa samassa huoneessa ensimmäiset puoli vuotta ja sen jälkeen omassa huoneessaan, tämä siitä syystä ettei osannut nukkua meidän välissä vaan heräili koko ajan ja puoli vuotiaana alkoi heräillä meidän kuorsaukseen, omassa huoneessa uni taas maistui.
vauva nukkui ihan pienenä noin 5kk ikään tosi hyvin, vaikka nukkuikin omassa sängyssä (meidän sängyn vieressä). Yhden kerran heräsi aina aamuyöstä syömään. Tällä nukkumissysteemillä nukkui myös äiti, joka ei olisi osannut nukkua vauva kainalossa mitenkään. Olisin jännittänyt kääntymistä vauvan päälle, enkä olisi uskaltanut rentoutua ja nukahtaa. Edelleen nyt 11 kk ikäisenä nukkuu putkeen n. 20.30-5.30 silloin, kun ei ole hammasvaivoja tai nuhaa tms. Näitä kyllä sitten onkin riittänyt aika usein, joten kokonaiset yöt ovat aika harvinaista huvia. Toisin sanoen lapsen uneen vaikuttavat tosi monet tekijät: uudet taidot, hampaat, allergiat, mahavaivat, joten perheen nukkumistapa on vain yksi nukkumiseen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi vaikka lapsi 2 kk iässä olisikin tosi hyvä nukkuja, se ei tarkoita että tilanne 6 kk iässä vielä olisi tämä. Lapsia (ja vanhempia) nukkuu hyvin perhepetissä ja omissa huoneissa. Samalla tavalla esimerkkejä on toiseen suuntaan. Tästä syystä minua ärsyttää joskus hieman perhepetin tai muun hehkuttaminen ja toisten piiloarvostelu sen varjolla omista ratkaisuistaan tässä nukkuma-asiassa.
ja edellinen 11 kk ikäisen äiti vielä jatkaa sen verran, että minulle lapsen nukkuminen omassa sängyssä on ollut siinä mielessä tosi hyvä ratkaisu, että on ihana saada hengähtää päivän jälkeen lapsen nukkuessa se pari tuntia ennen omaa nukkumaan menoa. Liikkuvaista lasta en jättäisi yksin vanhempien sänkyyn. Lapsen ei olisi mielestäni pakko ollut oppia nukahtamaan yksin, mutta koska nukahtaa niin iltarutiinien jälkeen parhaiten, en koe tarpeelliseksi päivystää sängyn vieressä sitä odotellessa. Jos lapsi itkee tai muuten huutelee äitiä, silloin tietysti menen takaisin lapsen luo. Useinmiten lapsukanen menee tosi onnellisena päivän jälkeen nukkumaan ja sammuu parissa minuutissa omaan turvalliseen sänkyyn. :-) Äiti hipsii sitten omaan sänkyynsä siihen viereen parin tunnin päästä.
Meillä kans poika on nukkunut sairaalasta asti äidin vieressä ja hyvin nukkuukin!Yleensä nukutan pojan illalla syliin tai simahtaa tissittelyn jälkeen.Tämän jälkeen, jos en vielä itse ala nukkumaan laitan vauvan omaan sänkyyn,kun sit herää taas syömään otan viereen ja jatkan unia.Vauva nukkuu tyytyväisenä pitkällekkin aamuun.Saattaa herätä välillä syömään,mutta minä voin jatkaa lepoa,kun ei tarvi nousta tai tuuditella vauvaa uneen, siirrellä omaan sänkyyn ja voi että tuo vieressä nukkuminen on ihanaa.minustakin on kovin luonnollista,että vauva nukkuu lähellä.kyllä luontoäiti on hoitanut homman niin,että selväpäinen äiti tiedostaa ja reagoi vauvan läsnäoloon, vaikka nukkuisikin hyvin.
Tietääkseni tapa, että vauva laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan on yleistynyt vasta 1800-luvun lopulta eteenpäin, aluksi ns.hienostopiireissä. Historiallisesti tarkasteltuna vauvan vieressä nukuttaminen on ollut normaali, luonnollinen tapa. Omaan sänkyyn laittaminen on myös vain länsimainen ilmiö, muissa kulttuureissa tuhistaan lähellä. Näistä lähtökohdista katsottuna vauvan omaan sänkyyn laittaminen on erikoista.