Onko teille sattunut mitään noloja juttuja, kun olette olleet koiran kanssa lenkillä??
Meidän kultsu päästi tässä pari päivää sitten kauhean ripulilammikon keskelle suojatietä. Yritin vetää koiraa pois keskeltä tietä, mutta siihen se tuli. Siihen se myös jäi, kun ei ripulia oikeen voi pussiinkaan kaapia. =) Vähän nolotti!
Meidän kultsu päästi tässä pari päivää sitten kauhean ripulilammikon keskelle suojatietä. Yritin vetää koiraa pois keskeltä tietä, mutta siihen se tuli. Siihen se myös jäi, kun ei ripulia oikeen voi pussiinkaan kaapia. =) Vähän nolotti!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sellaisia ne kakkakoneet on:) Pidetään kuitenkin yhteisesti huolta ympäristöstä. Jos kerran pääsee siltä koiralta ripaskat, niin ok - kunhan kuitenkin yleensä keräät ne jätökset pois.
koirat yllättää. Keljui juttu oli se, kun pysähdyin jalkakaytävällä vaihtmaan sanan pari tutun kanssa ja vili vilperi sanoi omansa, nostamalla kinttua tunut koipea vasten. Kumpikaan ei huomannut, ennekuin kaveri alkoi ihmetellä lämmintä märkää kengässään.
Kerran noin vuosi sitten meksikaano väänsi tortut suoraan yhden kerrostalorakennuksen kulmaan, missään ei näkynyt roskapömpeleitä ja oli kuuma hellepäivä kesällä, joten kulkeminen kakkapussin kanssa pitkään ei houkuttanut. Kerrostalorakennuksen kulman toisella puolen oli juuri istutettu kukkia multaan, siis ihan sen kulmauksen yläpuolella... No, käärin paperiin kakit ja piilotin ne sinne kukkamultaan.
Meksikaano oli kuin ei mitään. Sehän on itse kommervinkkien asiantuntija, joten oli aika au naturel tilanteen suhteen.
Kerran taas, usemapi vuosi sitten, kävi niin että oli talven paukkupakkanen ja en ollut laittanut lapasia käteen, kun piti ihan pieni lenkki tehdä ukon kanssa. No, jotenkin näpit jäätyivät pahasti enkä saanut oikein liikutettua näppejä... Sitten meksikaano tietenkin teki temppunsa ja kakkasi erään parturi-kampaamon portaille. Teki sen todella nopeasti, kuin ilmassa kakit heittäen siihen askelmalle.
Näppeihini sattui jäätymisestä enkä saanut niitä kunnolla koukkuun, joten poikkeuksellisesti laistin tuollaisesta "ilman muuta pitää korjata, vielä parturi-kampaamon porrasaskelmalla plörö"- tilanteesta takavasemmalle.
Kaikkialla oli jäätä ja lumi oli koppuraista, meksikolaisen etelän hedelmä sen sijaan kökki pienenä nokareensa siellä porrasaskelmalla. Aivan väärästä syystä tuli naurettua, naamakin tosin oli jäässä, mutta kun se asetelma oli vielä niin taiteellinen...
Pyrin korjaamaan tarpeet yleisiltä paikoilta, paha poikkeus tuo parturi-kampaamo-tapaus.
Tarpeet pitää korjata kaikkialta ulkoa, olitpa sitten puistotiellä tai parturi-kampaamon portailla. Jos on oma, ikioma, piha niin sinne ne ehkä sitten voisit jättää, mutta kyllä pitää muuten korjata..
Olin pinseriurokseni kanssa lenkillä. Pinsu on kova karkailemaan, ja kuristuspantoja ja vaikka millaisia hihnoja sekä valjaita on kokeiltu, huonolla menestyksellä :(.
Yhtäkkiä vastaan tuli pieni chihuahuan pentu, ja tietenkin pinsuni alkoi kiskoa. Siinä sitten tartuin sitä pannasta, ettei pääsisi kiemurtelemaan irti. Pinsu kuitenkin pääsi jotenkin luiskahtamaan pannasta irti... ja TÖMPS! Minä mätkähdin mahalleni kuraan suoraan chihun ja sen taluttajan eteen...
Siinä sitten nousin ylös anteeksi pyydellen ja vaatteita puhdistellen, tyhjä kaulapanta kädessä roikkuen :D. Onneksi pinsuni ei ollut ehtinyt tehdä chihulle mitään, kun chihun taluttaja oli ehtinyt napata pentunsa syliin :).
No niinhän laitoinkin, että pyrin korjaamaan tarpeet yleisiltä paikoilta. Tuossa oli poikkeusta, kerroin viestissä asiasta tarkemmin.
Jos koira taas tekee pusikkoon, en korjaa. Yleisiltä, hoidetuilta alueilta korjaan.
Maalaisjärjellä mennään.
Jaa että tällaista... Kyllä mää vaan haen aina koirankakat talteen. Ihan sama onko pusikossa tai suolla, aina haen kakat pussiin!!
oma se on asiasi. Maatuu se kaatopaikallakin, mutta entäs se pussi... No, ehkä sekin, tuhannessa vuodessa...
"koirakuisk." Mitä rotua tarkoitat tuolla meksikaanolla? :)
Chihuahuaa. :) Oisko sulla ollut meksikon karvaton koira tms?
Okei, kiva :) Ei mulla ole meksikon karvatonta koiraa vaan aussiterrieri. Rupesin vaan miettimään että omistaks jonkun harvinaisen rodun :)
En muuten tunne yhtään aussiterrieriä, omaan korvaan kuulostaa harvinaiselta tuo. :)
Joo, olen sanonut tuota ukkoa (koiraa) meksikaanoksi, kun "chihuahualla" on jotenkin ponnettomampi kaiku, mutta heti kun tulee miellehyhtymää Meksikoon, rodun juurille, niin tulee ytyä pyttyyn.
Sähän voit kanssa sanoa aussiterrieriä aussiksi, aamulla sitten huikkaat "Jii haa" vai mikä se moikkaushuuto ausseilla kuulemma on. :D
Heh joo :D Eipä nämä niin harvinaisia ole mutta ei mitään yleisimpiäkään. Niin aina välillä sanonkin aussiksi mutta monet sitten luulee että omistan aussien ja vältynpä sitten väärinkäsityksiltä kun liitän mukisematta tuon terrierin mukaan :)
Meillä on koira, joka ei juuri tenavista perusta, mutta tulee toimeen erityisen hyvin yhden oman talon pikkutytyön kanssa. Olimme lähdössä lenkille ja mimmi tuli paijaamaan koiraa ja kiehnäsi lumihangessa sen kanssa. Yhtäkkiä koira sitten ihan ajatuksissaan nosti koipea ja merkkasi tytön omakseen. Oikein tosi rehvakkaan näkösellä tägillä. Ei ollut ihan pikkusen kun mitä nolotti...
Toinen nolo harrastus sillä on joskus kun lähestymme linja-autopysäkkiä jossa on joku nätti daami odottamassa bussia, koira yhtäkkiä huomaa hänet ja menee tervehtimään - aloittaen haarovälistä nuuskimalla.
Mun kaks urosta kerran hississä "tervehti" yläkerran naapurin rouvaa kans tunkemalla kuonot haaroihin. Täti "vähän" harmistui ja minä nolona kiskoin hihnoja lyhyelle soperrellen anteeks pyyntöjä. Toinen koiraimmeinen ehkä moista ymmärtäisi, mut tiukkapipoinen "konservatiivi" ei.
Toinen nolo juttu: Oltiin koirain kanssa ekaa kertaa junassa ja nuorempi ei tykänny yhtään. Se itki pari tuntia putkeen ja konnarikin kävi kysymässä, et eikö sitä saa hiljaseks. Rauhoittui lopulta ja sain sen takin päälle penkille nukkumaan. Takaisintulomatkalla jännäsin, et meneekö yhtä ikävästi kotioppäin, mut eipä parkunu kuin kymmenisen minuuttia ja sitten rauhoittui. Nykyään sujuu jo ilman itkua matkustelu.
kävi joskus 6 vuotta sitten, silloin kun mittelini oli pentu.
Koira kakkasi naapurini pihalle, eikä minulla tietenkään ollu tullut kakkapussia mukaan. Menin sitten hakemaan kakkapussin kotoa ja lähdin sinne naapuriin sitten koiran kanssa sen kakkaläjän korjaamaan. Kun olin saanut kakat pussiin koirani päätti nokkelana varastaa pussin minulta. Minä sitten tungit käden koiran kitaan ja aloin irrottamaan pussia koiran hampaista, mutta reikiä siihen oli jo totta kai tullut. Olin sitten käsistä melkein kokonaan p*askan peitossa.
Tuli muuten mieleen, että tällä palstalla piti kertoa noloista sattumuksista, eikä puuttua toisten kakkojen keräämiseen!
Meidän iso seropi tykkää silloin tällöin syödä heinää ja sitten se tietty oksentaa sen heinän ulos. Kerran taas oli justiinsa rouskuttanut heinää oikein kunnolla ja käveltiin kirkon ohi kotimatkalla. Siinä morsian valkoisisaan ja sulhanen komeana seisoivat kirkon edessä vieraineen. Koitin mennä sujuvasti ohi, mutta eikös just silloin koira lyöny jarrut päälle ja alko kuola purskuen yökkäämään hääauton kohdalla. En saanu koiraa liikkeelle vaan siihen se aikansa louskutettuaan oksensi ison läjän keltasen sapen värjäämää heinää. Joo, hyvää hääpäivää vaan.
Hassua! Luulenpa, että koirasi "tärveli" meidän häät! Jos tämä sattumus kävi edelliskesänä Turun Martinkirkon edessä, niin se tosiaan oli meidän hääauto purkkeineen päivineen, jonka oven eteen koirasi oksensi. Olemme onneksi koiraihmisiä itsekin, että ei pelkoa, emme saaneet traumaa ;)
Siivosit muistaakseni pussilla sen mitä voit ja autoa siirtämällä pääsin häämekon helmoja likaamatta autoon. Eli saat "syntisi" anteeksi! Terveisiä koirallesikin :)
No, höh, innostuin niin tuosta hassusta yhteensattumasta, että unohdin kirjoittaa meidän nolon koirajutun.
Meidän koira on jotenkin tiukkapipoinen siinä, että sen mielestä ihmisten pitää kävellä tiellä normaalisti, turhat seisoskelut tai omituiset kävelytyylit se haukkuu heti. Kerran sitten tuli ryhmä kehitysvammaisia lapsi ohjaajineen vastaan. Lapset tietysti pitivät ääntä eivätkä kävelleetkään niin suoraan ja rauhallisesti kuin meidän pimulle sopisi. Päästyämme muutaman askeleen päähän ensimmäisestä lapsesta nosti koira sellaisen konsertin, että kaikki lapset säikähtivät ja lähtivät juoksemaan tulosuuntaansa. Ohjaajat saivat siinä sitten paimentaa ja rauhoitella heitä.
Toivottavasti minäkin saisin "synninpäästön" tästä nolosta tilanteesta ;)
Hei! Kiitos, että ymmärsitte! Vahinkohan se oli, ei voinut mitään. En olisi uskonut, että suomi24:n koirat-palstalla saisin "synninpäästön" tuosta jutusta! Maailma on pieni ja Suomi erityisesti, heh. Turusta nyt puhumattakaan. Terveisiä vaan sinulle ja siipalle ja tietenkin myös koirallenne!
Minulle sattui : olin rottweilerini (2,5 vuotias uros) kanssa lenkillä laitakaupungin kadulla ja kulman takaa tuli yllättäen vastaan vanhempi pariskunta, jolla oli sellainen joku pieni karvakasa koira (en tunnistanut rotua, olisko ollut joku pieni terrierirotu) , joka aloitti ihan mielettömän remmirähjäyksen PITKÄN FLEKSIN PÄÄSSÄ, ja tuli suoraan koiraani päin. Vedin koiran hyvin lyhyelle hihnalle viereeni, niin pariskunnan mies vielä huusi minulle: ÄLÄ PÄÄSTÄ SITÄ LÄHELLE! Siis häh??? Hänhän päästi oman koiransa fleksissä suoraan minun koirani tykö!! Kerkesin huutaa takaisin, että "pidä omaasi lyhyellä hihnalla" jotain vastaavaa, sitten seuraavassa silmänräpäyksessä koirani nappasi räksyä niskasta, ja ravisti kunnolla, niin että räksy lensi flekseineen n. 3 metrin matkan.
Pariskunta vielä kehtasi valittaa jotain, onneksi kadun toisella puolelle oli silminnäkijä, joka tuli paikalle, ja hän lupautui heti todistamaan tarvittaessa puolestani jos asia menisi poliisille, minä sanoin että viedään vaan, poliisille, mutta pariskunnan mieli muuttui kun oli tapauksen silminnäkijä. Eivät halunneet mitään korvauksia, tms. En todellakaan olisi maksanutkaan, eläinlääkäriin olisin voinut ajaa heidät, mitä ehdotinkin. Ei käynyt. Räksy onneksi vaan loukkaantui, ei kuollut.
Tarinan opetus: PITÄKÄÄ NE PRK.....N REMMIRÄHJÄNNE POIS MUITA KOIRIA HÄIRITSEMÄSTÄ!! ETENKIN PIENTEN "RÄKSYJEN" OMISTAJAT, OPETELKAA KOULUTTAMAAN
KOIRANNE, JA SOSIAALISTAKAA NE KUNNOLLA, JOTTA TOTTUVAT MUIHIN.. tuollainen pelkoräksytys saattaa provosoida jonkun rauhallisenkin koiran. Varsinkin vahvasti suojeluvaistoisen rodun kuten rotikka.
Unskin isäntä:Niin ja tietenkinhän on aivan normaalia ja hyväksyttävää, että koirasi saa ravistella toisia koiria. Että ehkä hieman voisit mennä itseesikin, taitaa olla liian vaativa rotu taidoillesi.. Asennoitumisesi pieniä koiria kohtaan on lapsellista.(En siis halua millään tavalla puolustella toisen koiran omistajan käytöstä, mutta eniveis..)
No, täytyy sanoa, että jos joku päästää vieraan koiran toisen koiran "iholle" kysymättä ensin, niin kyllä tuollaisessa tapauksessa odotettu reaktio on juuri tuollainen. Eli tunkeilija voidaan palauttaa maanpinnalle ravistamalla. Tai esim. murisemalla, ärähtämällä, hampaita näyttämällä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että rotikan omistajan tulisi itse häätää vieras koira pois, esim. ärjäisemällä pikkuräksyttimelle, eli ei saisi antaa koiran ottaa sitä "laumanjohtajan roolia", että koiran täytyy puolustaa laumaa. Äkkitilanteet, kuten kuvattu ovat ongelmallisia siitä, että kaikki tapahtuu niin nopeasti. Jos ei laumanjohtaja eli ihminen koiran mielestä ehtinyt toimia riittävän nopeasti, se katsoi velvollisuudekseen karkoittaa röyhkeän tunkeilijan. Pikkukoirien omistajat eivät käsitä useinkaan ollenkaan, mistä on kyse.....
Älä suotta ala inhimillistämään koiraa, se on eläin joka käyttäytyy vaistonsa varassa. Edellä kuvatussa tapauksessa vika oli täysin pienen räksyttäjän omistajissa: ensinnäkin olivat opettaneet koiransa remmirähjiksi ja sitten vieläpä syyttivät "kriisitilanteessa" rotikan omistajaa, jolla oli koiransa ihan oikeaoppisesti lyhyellä hihnalla vieressä. Asennoituminen pieniä koiria kohtaan oli tuossa ihan kunnossa, eli käskytettiin pienen koiran omistajaa ottamaan koiransa lyhyelle.
Itsekin törmään aika usein näihin monen metrin fleksin päässä oleviin karvaturreihin, pyöräilijät meinaavat ajaa niiden päälle, ja toki ne haittaavat ja provosoivat muita koiria. Siistiä nätisti ohittamista tai muuta koulutusta eivät näiden omistajat useimmiten ole koskaan karvakasansa kanssa tehneet.
No niin, noin on käynyt meillekin. Yllätettynä rauhallinen seropiurokseni kävi pikkaseen kiinni. Nurkan takaa tuli mies pikkukoira piiitkällä flexillä ja se ampaisi suoraa ison seropini jalkoihin kiinni kauhealla räkytyksellä. Oma koirani pelästyi, loikkasi taakkepäin, mutta pikkunen vain jatkoi hyökkäystään, joten omani nappasi sen hampaisiinsa ja painoi maahan.
Pikkukoiran isäntä siinä yritti karjua ja kiskoa kelahihnaa, joka ilmeisesti jumittui, lyhyelle. Haukkui minut(!) ja tarkisti koiransa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, sillä silminnäkijöitä ei ollut, ellei joku sitten läheisten talojen ikkunoista nähnyt.
Mielestäni oma koirani toimi oikein. Se esti sen pienen riiviön vahingoittamasta itseään painamalla sen maahan, mutta ei satuttanut sitä sen enempää. ääliö äijä sadatteli vielä matkan päästä, mutta toivon että otti opikseen.
Noh... näitä kakkaturinoitahan on vaikka muille jakaa... Ehkä noloimmat asiat on juuri karanneiden koirien kanssa tapahtuneet asiat. Myös oli aika noloa kun eräällä koirallamme oli tapana pitää pienet serenadit kun omistaja meni pois näkyvistä. Yritäppä sitä käydä kaupassa kun koirasi huutaa täyttä kurkkua ulkona :D
Positiivinen puoli siinä että koira haukkuu kovasti on että eipä juuri kukaan uskalla mennä härkkimään saati varastamaan sitä. Sen lisäksi, ainakin meillä, haukku kuuluu kaupan sisälle asti, niin voin jokseenkin huoleti tehdä ostokset. Niin kauan kuin mellakka jatkuu, eikä sävy muutu kesken kaiken, tiedän että koira on ok.
xD
Koiramme oli vajaa 2v, iso ja kaikesta herkästi innostuva hyppyheikki, kun kerran lenkillä ohitimme mäen, jossa oli perhe laskemassa pulkalla. Aikuiset seisoskelivat mäen päällä ja kaksi lasta alkoi laskea mäkeä juuri kun olimme siinä kohdalla. Eikös meidän roikale riemastunut ja tempaisi itsensä irti. Lapaseni lensi hihnan mukana ja koira loikkien hyppimään n. 7v tytön luo. Koira hyppi ja haukkui tytön ympärillä ja teki loikkia häntä kohti. Aikuiset huusivat kauhuissaan mäellä ja minä ryntäsin tietty ottamaan koiraani kiinni. Lapsen setä tuli alas, kun olin saanut koiran kiinni(ei kai uskaltanut ennen) ja haukkui minut pataluhaksi. No, joo ansaitusti.
Kysyin tytöltä saatuiko mitään, mutta ei onneks koira ollut edes koskenut häneen. Eli ihan leikkiähän se vaan oli, mutta ymmärrän, että lapsi ja hänen omaisensa säikähtivät. Kun tilanne vähän rauhoittui annoin lasten silittää koiraa ja se toivottavasti vähän helpotti lapsen pelästystä.
Annoin puhelinnumeroni, sillä mukana ei ollut lapsen vanhempia, vain isovanhemmat ja setä. Ei sieltä kukaan koskaan mitään soittanut perään. Nolotti kuitenkin.
.. yksi päivä ulkouiluttamassa tutun saksanpaimenkoiraa. Sitten se nahkahihnan kanssa kiersi mun taakse ja sitten lähti eteenpäin. Siinä meni multa sitten jalat alta ja makasin keskellä pyörätietä selällää.. OIi se aika noloa.
Heh, hauska ketju! Varmasti kaikilla koiranomistajilla on joku nolojuttu plakkarissa. Joillei ole, niin koirassa varmaan joku vika, heh.
Meillä on melkeinpä kaikki noi kommellukset käyty läpi, on paskannettu ja oksennettu sopimattomiin paikkoihin, on peloteltu lapsia ja nuuskittu naisten haaroja. Nykyään jermu on jo veteraani ja rauhallinen. Silmissä kaihia ja kuulokin jo menossa, ei sitä enää jakseta temmeltää. Muuten onneks vielä terve.
Olimme pentulabbiksemme kanssa ensimmäisiä kertoja lenkillä. Kakkahätä yllätti kesken kadun ylityksen ja torttu väännettiin keskelle suojatietä. Eipä siinä olisi mitään ollutkaan, mutta kun samaan aikaan sattui auto ajamaan katua ja joutui pysähtymään ja odottamaan että pyhä toimitus saatiin loppumaan. Kuljettaja oli onneksi huumorisnaisia ja lähinnä naureskeli sieltä ratin takaa... hätä ei lue lakia ja samainen labbiksemme kakkaa yhä vielä just siihen missä hätä sattuu tulemaan.
Mitä se paska haittaa, minäkin opetin kullaanmuruni ulostamaan naapurin pihalle en tarvitse pusseja ollenkaa!
Kyllä koira oppii kun kärsivällisesti työntää naapurin puolelle
tää ei sattunut oikeastaan lenkillä. Piti pyytää naapuri kuskiksi kun oma kärry ei toiminut ja elukkatohtorille oli aika. Siellä käytiin, korva putsattiin ja päätettiin saman tien tehdä ostokset kaupoissa. Käytiin yhdessä ja kassit ladottiin takapenkille ja koira jäi sinne. Ja sitten käytiin toisessa ja lähdetiin kotiin. ( noin 30 minuutin ajo) Kotipihassa odotti kiva yllätys. Maksalaatikko oli syöty ja sitä kaivaessa kanamunakenno levitelty jalkapitlaan ja penkillekin, maitopurkki astutti linttaan ( sakemanni painaa melkoisesti) ja muuta mukavaa, kuten hajonnut vehnöjauhopussi muun joukossa. Siinäpähän sitten kirottiin ja tehtiin autoon perussiivous. Seuraavan kerran, jos en omalla pääse, niin lainaan toiselta naapurilta hevoskopin kaupunkireissulle.
Kaverin kanssa katottiin leffaa meillä ja otin pakkasesta pizzat keittiön työpöydälle sulamaa ja laitoin uunin päälle. Katoin, et koiraa ei näy keittiössä ja suljin oven. Ajatuksena ettei tarvi vahtia, et koira menis ja söis pizzat. Jonkin ajan kuluttua, kun uuni oli kuumennu, menin keittiöön ja siellä olikin vain rääppeet pakastepizzoista jäljellä lattialla ja koira heilutti ilosena häntää kiitokseks. Se riiviö oli ilmeisesti ollu pöydän alla piilossa kun suljin oven XD Jäätiin kaverin kans ilman pizzaa, mut onneks oli pussit popkornia naiseen leffa naposteltavaks.