Kirjassa 'Conjuring Up Philip' kerrotaan Toronton Parapsykologisen seuran jäsenien tekemästä kokeilusta, jossa kahdeksanhenkinen ryhmä keksi I970-luvun alkupuolella mielikuvitusolennon menneisyydestä ja keskittyi sitten todenteolla ajattelemaan keksityn aaveen ilmestymistä.
Ryhmän jäsenen A. R. G. Owenin mukaan päämäärän kannalta oli olennaista, että 'Philip' oli täysin kuviteltu hahmo ja että hänen elämäkertansa oli täynnä asioita, jotka eivät pitäneet yhtä historian kanssa.
Tarinan rungon Philip nimisestä miehestä sepitti eräs ryhmän naisista.
Philip oli sepitteessä yläluokkaan kuuluva englantilainen, I600-luvulla eläneen Oliver Cromwellin aikalainen. Hän oli katolinen ja kuului kuninkaan kannattajiin. Hän oli naimisissa kylmäkiskoisen ja frigidin Dorothean, lähistöllä asuvan aatelismiehen tyttären kanssa.
Philip rakastui erääseen mustalaistyttö Margoon ratsastusretkellään ja toi tytön salaa asumaan Diddingtonin kartanoon, perheensä kotiin, lähellä tallirakennuksia sijaitsevaan portinvartijan majaan. Jonkin aikaa Philipin onnistui salata suhteensa, mutta lopulta Dorothea sai selville salaisuuden, löysi Margon lemmenpesästä ja syytti häntä noituuden harjoittamisesta ja aviomiehensä varastamisesta. Philip pelkäsi maineensa ja omaisuutensa menettämistä niin paljon, ettei hän uskaltanut puolustaa Margoa oikeudessa, ja tämä tuomittiin noituudesta ja poltettiin roviolla. Philipin valtasi katumus, kun hän ei ollut puolustanut Margoa, ja hänellä oli tapana käyskennellä epätoivoissaan Diddingtonin rintavarustuksilla. Eräänä aamuna hänen ruumiinsa löydettiin rintavarustusten juurelta, sillä hän oli heittäytynyt maahan ahdistuksen ja katumuksen puuskassa.
Kaikki oli tarinassa sepitettä, mitään yhtymmäkohtia todelliseen henkilöön tai paikkaan ei siis ollut, mutta ryhmä loi hänestä vain lisää yksityiskohtia ja niin mielikuvitus henkilö alkoi elää "omaa elämäänsä". Hänestä muodostui lopulta pikkutarkka ja täysin yhtäpitävä mielikuva tutkimusryhmän kesken.
Seuraava vaihe oli se, että ryhmä ryhtyi luomaan tuosta sepitteestä aavetta. Ryhmä istui piirissä jäljitellen Viktorian ajan spiritualistien vastaanottavaista tunnelmaa,samalla kun ryhmä tutkaili luomaansa piirroskuvaa aaveesta ja keskittyi ajattelemaan sitä.
Lopulta tapahtumat alkoivat vyöryä yksittäisestä koputuksesta aina vilkkaaseen 'keskusteluun' aaveen kanssa, joka kommunikointi tapahtui koputuksin. Koputusten kuulumisen lisäksi pöytä syöksähteli mm. istunnoista myöhästynyttä vastaan ja ahdisti tämän nurkkaan. Välit aaveen kanssa menivät lopulta niin läheisiksi, että hänestä tuli kuin yksi ryhmän jäsen. Erään kerran "Philipiä" uhattiin sillä, että jos hän ei vastaa, hänet voidaan lähettää pois ja hankkia joku toinen, tällöin koputukset lakkasivat, ja hyviä välejä oli vaikea palauttaa ennalleen.
Ryhmä päätteli kokeen jälkeen viestien olleen peräisin ryhmän jäsenten alitajunnoista, jotka jostain syystä realisoitui fyysiseksi voimaksi.
Ajatukset voivat oikeasti realisoitua, ajatuksemme luovat?
Ryhmän jäsenen A. R. G. Owenin mukaan päämäärän kannalta oli olennaista, että 'Philip' oli täysin kuviteltu hahmo ja että hänen elämäkertansa oli täynnä asioita, jotka eivät pitäneet yhtä historian kanssa.
Tarinan rungon Philip nimisestä miehestä sepitti eräs ryhmän naisista.
Philip oli sepitteessä yläluokkaan kuuluva englantilainen, I600-luvulla eläneen Oliver Cromwellin aikalainen. Hän oli katolinen ja kuului kuninkaan kannattajiin. Hän oli naimisissa kylmäkiskoisen ja frigidin Dorothean, lähistöllä asuvan aatelismiehen tyttären kanssa.
Philip rakastui erääseen mustalaistyttö Margoon ratsastusretkellään ja toi tytön salaa asumaan Diddingtonin kartanoon, perheensä kotiin, lähellä tallirakennuksia sijaitsevaan portinvartijan majaan. Jonkin aikaa Philipin onnistui salata suhteensa, mutta lopulta Dorothea sai selville salaisuuden, löysi Margon lemmenpesästä ja syytti häntä noituuden harjoittamisesta ja aviomiehensä varastamisesta. Philip pelkäsi maineensa ja omaisuutensa menettämistä niin paljon, ettei hän uskaltanut puolustaa Margoa oikeudessa, ja tämä tuomittiin noituudesta ja poltettiin roviolla. Philipin valtasi katumus, kun hän ei ollut puolustanut Margoa, ja hänellä oli tapana käyskennellä epätoivoissaan Diddingtonin rintavarustuksilla. Eräänä aamuna hänen ruumiinsa löydettiin rintavarustusten juurelta, sillä hän oli heittäytynyt maahan ahdistuksen ja katumuksen puuskassa.
Kaikki oli tarinassa sepitettä, mitään yhtymmäkohtia todelliseen henkilöön tai paikkaan ei siis ollut, mutta ryhmä loi hänestä vain lisää yksityiskohtia ja niin mielikuvitus henkilö alkoi elää "omaa elämäänsä". Hänestä muodostui lopulta pikkutarkka ja täysin yhtäpitävä mielikuva tutkimusryhmän kesken.
Seuraava vaihe oli se, että ryhmä ryhtyi luomaan tuosta sepitteestä aavetta. Ryhmä istui piirissä jäljitellen Viktorian ajan spiritualistien vastaanottavaista tunnelmaa,samalla kun ryhmä tutkaili luomaansa piirroskuvaa aaveesta ja keskittyi ajattelemaan sitä.
Lopulta tapahtumat alkoivat vyöryä yksittäisestä koputuksesta aina vilkkaaseen 'keskusteluun' aaveen kanssa, joka kommunikointi tapahtui koputuksin. Koputusten kuulumisen lisäksi pöytä syöksähteli mm. istunnoista myöhästynyttä vastaan ja ahdisti tämän nurkkaan. Välit aaveen kanssa menivät lopulta niin läheisiksi, että hänestä tuli kuin yksi ryhmän jäsen. Erään kerran "Philipiä" uhattiin sillä, että jos hän ei vastaa, hänet voidaan lähettää pois ja hankkia joku toinen, tällöin koputukset lakkasivat, ja hyviä välejä oli vaikea palauttaa ennalleen.
Ryhmä päätteli kokeen jälkeen viestien olleen peräisin ryhmän jäsenten alitajunnoista, jotka jostain syystä realisoitui fyysiseksi voimaksi.
Ajatukset voivat oikeasti realisoitua, ajatuksemme luovat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että ystävälliset kotikummitukset, jotka varoittavat mahdollisista vaaroista,
sammuttelevat turhia valoja jne. , ovat talon väen ajatustiivistymiä ?
Luultavasti?
Ainakin tuon kokeen perusteella voidaan sanoa että voimakas ajatusten suuntaaminen ns. Ommm'nointi[keksin juuri] saa aikaan asioita jotka laittaa sukatkin pyörimään käsissä.
Ommm´nointi ilmeisen heikko, paperipalakaan ei pöydällä liikahda,
vaikka kuinka keskittyisin. Puhaltamaan keskittymällä se kyllä onnistuu.
Tarvitset ryhmävoimaa ja pidempää kestoa yrityksiin. Kyllä se kynäkin putoaa pöydältä ilman kosketusta ja pöydän kaltevuutta, kunhan mielen kineettiset voimat ovat hallussa.
pöömies
"Tarvitset ryhmävoimaa ja pidempää kestoa yrityksiin. Kyllä se kynäkin putoaa pöydältä ilman kosketusta ja pöydän kaltevuutta, kunhan mielen kineettiset voimat ovat hallussa."
Mistäs tämän tiedät? Omaa kokemusta vai vain luettua ja kritiikittä uskottua? Oletko nähnyt kynän joskus liikkuvan ajatuksen voimalla? Minä tiedän vain Nina Kulaginan väitetysti tehneen sellaista, ja todisteet ovat vanhoja ja jääneet kovin vajaiksi. Valitettavasti.
You Tubesta
Periaatteessa kummitukset, esimerkiksi tapauksessa jossa läheinen kuolee ja ilmestyy kuolemansa jälkeen, voisikin olla näkijän ja kokijan oma mielikuva joka realisoituu, kyseessä ei siis oikeasti olisi kuollut läheinen.
Olisi lopulta vain yksi mieli joka on jakautunut?
Tällaiset kummitukset ovat SYNTEETTISIÄ kummituksia.
Tai synteesiaaveet?