Jouduimme viemään pikku koiramme viim.matkalle saatua epilepsia kohtauksia jälleen,-en voinut tajuta kuinka hirveää tämä on,,,toinen koira suree kanssamme.....
Kamala ikävä,,,
,,,,,,,,,
7205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sheriffi tän ,ennä läpi!
Otan osaa suruussi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Otan osaa suruunne.
Itse jouduin luopumaan koirastani tammikuussa ja vaikka se oli jo vanha ja tiesin varautua sen lähtöön, ei se ollut mitenkään helppoa.
Suru oli suuri, mutta muistot jäi elämään ja aika on tuonut helpotusta murheeseen ja myös uuden koiran yksin jääneen hauvelin seuraksi.
Halauksia sinne!
irlanninsetteri täällä itselläni sama homma kuukausi sitten,kamalaa ei vieläkään päästy ikävästä ja surusta.Meillä koira vain 5 v meni imusolukesyöpään.Vanhempi 12 samaa rotua elossa ja myös sairas hemolyyttinen anemia,siis tyyppi leukemia,syö kortisoonia oäivittäin jo viiden vyuoden ajan.Surullasi ei ole rajaa ,tee niinkuin tunnet,itke,muistele ja niin muista että teillä oli kivaa!! ne ajat on tärkeimpiä!
kun kuunnellut Kaija koon kuka keksi rakkauden ja Eva Dahlgren ängeln i mitt rum,itkenyt kuin hullu!Auttaa lupaan!"
lohtu tuntuu hyvältä!koira ihmiset ymmärtävät toisaan.myös vanhasta kohta luopuminen.kevät tulee kaikesta huolimatta!!!Onneksi!
tätä päivää!! vaikka vaikeaa onkin!!