Kannattaako nykyään mennä naimisiin?

Jos haluat siittäjän lapsillesi ja elättäjn myös itsellesi, niin mikäs sen mukavampaa, kuin naimisiin meno. Jos haluat isot bileet ja valkoisen hameen, niin häät on kivat juhlat. Pirskeiden komeutta voi kivasti vertailla kavereiden kesken. Naimisiin mennessä saat mukavasti talon puolikkaan, jos jaksat odotella tuohon 35v - 40v saakka. Omin avuin sellaisen hankkiminen voi olla haastavaa.

Siinäpä ne naisen syyt mennä naimisiin.

Ei ikinä avioon, helpomminkin pääsee rahoistaan ja mielenterveydestään. Vain normaali suhde mutta ilman sormuksia.

helppoelämä5 kirjoitti:

Ei ikinä avioon, helpomminkin pääsee rahoistaan ja mielenterveydestään. Vain normaali suhde mutta ilman sormuksia.

Kyllä mulle sormus kelpaa, mutta avioon en mene.

helppoelämä5 kirjoitti:

Ei ikinä avioon, helpomminkin pääsee rahoistaan ja mielenterveydestään. Vain normaali suhde mutta ilman sormuksia.

Samaa mieltä

"olen ollut jo 3 vuotta tyttömänä ja jos naimisiin menen niin silloin puoliso katsotaan minun elättäjäksi enkä silloin saa penniäkään rahaa, kun tuet pistetään poikki."

Hyvä syy harkita tarkkaan. Ja tärkeä epäkohta suomalaisessa perhepolitiikassa.

"Olenko liian itsekäs jos en halua jakaa miehen kanssa säästöjäni jotka olen kovalla vaivalla saanut säästöön?"

Olet. Et ole kypsä perustamaan perhettä.

Työttömyys turva on todellinen ongelma, se muuten koskee avoliittolaisiakin. Tämän takia kannattaa olla vähintäänkin jonkun kassan jäsen, sillä ansiosidonnaista turvaa ei puolison tulot vie. Toinen on että olet jatkuvasti jossain toimenpiteessä, kuten työharjoittelussa tai työvoimakoulutuksessa.

Kylä avioliitossakin oma omaisuus säilyy ja sen voi turvata avioehdolla. Olen sitä mieltä että aina kannattaa olla omaa vararahastoa hätätilanteisiin. Samoin tulot ovat ihan omia tuloja johon puolisolla ei ole oikeutta. Eri asia on jos puolisot sopivat yhteisistä rahoista. Silloin kun rahankäyttötavat ovat samanlaisia, se onnistuukin. Perheen välttämättömiin kuluihin on kummankin kuitenkin osallistuttava, mitä ne sitten ovat, onkin veteen piirretty viiva. Oman omaisuutensa voi suoja myös avioehdolla.

Elatusvelvollisuus koskee siis sitä puolisoa jolla on tuloja ja toisella ei ole. Siksi laissa on tuo että puolison tulot vaikuttavat kelan päivärahaan. Pitää myös muistaa että kulut ovat henkilöä kohti pienemmät kun asutaan yhdessä.

Säästöt ym. omaisuus eivät ole lain mukaan toisen omaisuutta, kun menet naimisiin. Avioikeus toisen omaisuuteen on, jos eroatte tai toinen kuolee. Avioliiton aikaan omaisuutta ei jaeta puolison kanssa? Ja ainahan voi tehdä avioehdon, niin erotessannekaan toinen ei saa mitään omaisuudestasi.

Toki sillä tavalla rahat on "yhteisiä", että on elatusvelvollisuus. Mutta kuinka moni sitten vie asian oikeuteen, jos toinen ei osallistu yhteisiin menoihin kykynsä mukaan.

mummomuori* kirjoitti:

Työttömyys turva on todellinen ongelma, se muuten koskee avoliittolaisiakin. Tämän takia kannattaa olla vähintäänkin jonkun kassan jäsen, sillä ansiosidonnaista turvaa ei puolison tulot vie. Toinen on että olet jatkuvasti jossain toimenpiteessä, kuten työharjoittelussa tai työvoimakoulutuksessa.

Kylä avioliitossakin oma omaisuus säilyy ja sen voi turvata avioehdolla. Olen sitä mieltä että aina kannattaa olla omaa vararahastoa hätätilanteisiin. Samoin tulot ovat ihan omia tuloja johon puolisolla ei ole oikeutta. Eri asia on jos puolisot sopivat yhteisistä rahoista. Silloin kun rahankäyttötavat ovat samanlaisia, se onnistuukin. Perheen välttämättömiin kuluihin on kummankin kuitenkin osallistuttava, mitä ne sitten ovat, onkin veteen piirretty viiva. Oman omaisuutensa voi suoja myös avioehdolla.

Elatusvelvollisuus koskee siis sitä puolisoa jolla on tuloja ja toisella ei ole. Siksi laissa on tuo että puolison tulot vaikuttavat kelan päivärahaan. Pitää myös muistaa että kulut ovat henkilöä kohti pienemmät kun asutaan yhdessä.

Lue lisää

"Pitää myös muistaa että kulut ovat henkilöä kohti pienemmät kun asutaan yhdessä."

Sitä nimenomaan ei pidä muistaa, varsinkaan viranomaisten.

mummomuori* kirjoitti:

Työttömyys turva on todellinen ongelma, se muuten koskee avoliittolaisiakin. Tämän takia kannattaa olla vähintäänkin jonkun kassan jäsen, sillä ansiosidonnaista turvaa ei puolison tulot vie. Toinen on että olet jatkuvasti jossain toimenpiteessä, kuten työharjoittelussa tai työvoimakoulutuksessa.

Kylä avioliitossakin oma omaisuus säilyy ja sen voi turvata avioehdolla. Olen sitä mieltä että aina kannattaa olla omaa vararahastoa hätätilanteisiin. Samoin tulot ovat ihan omia tuloja johon puolisolla ei ole oikeutta. Eri asia on jos puolisot sopivat yhteisistä rahoista. Silloin kun rahankäyttötavat ovat samanlaisia, se onnistuukin. Perheen välttämättömiin kuluihin on kummankin kuitenkin osallistuttava, mitä ne sitten ovat, onkin veteen piirretty viiva. Oman omaisuutensa voi suoja myös avioehdolla.

Elatusvelvollisuus koskee siis sitä puolisoa jolla on tuloja ja toisella ei ole. Siksi laissa on tuo että puolison tulot vaikuttavat kelan päivärahaan. Pitää myös muistaa että kulut ovat henkilöä kohti pienemmät kun asutaan yhdessä.

Lue lisää

-työttömyysturvan epäkohtiin ei voi vaikuttaa puolisoitten keskinäisellä sopimuksella rahankäytöstä.

Jos elät kumppanisi kanssa siten, että kumpikin hoitaa vain omat kulunsa, mietin tässä , miten yksinäiseksi tunnetkaan itsesi, ja miten loukkaantunut/loukkaat mahdollisesti puolisoasi. Mahtaa olla hänellä sisäisesti paha olla, jos avioehtosi on teidän välissänne koko liiton ajan. Oletko naimisissa ollutkaan vai onko niin, että ehto osoittautui tarpeelliseksi, kun yhteistä säveltä ei löytynytkään ?
Harkitsitko kunnolla, vai menitkö liittoon ns . järkisyistä ( raha ja valta).

Kun toinen vanhemmista hoitaa yhteisiä lapsia pienellä kotihoidontuella, aivanko tosissasi olet, että kummankin tulee itse kustantaa omat menonsa..? !
Ei taida olla hajuakaan, miten tiukalla lapsiperheet ovat, ja työssä käyvä, useimmiten mies, joutuu tottakai elättämään toisenkin,onhan ne lapset , joita hoidetaan , omia !
Avioerossa omaisuus menee jakoon, eikä tavallisella duunarilla ei sellaisia omaisuuksia ole, etteikö niitä yhteisen elämän kunniaksi ja kummankin uhrautuvaisuudesta liiton aikana tulisi jakoon laittaakin.
Mihin laskelmointisi johtaa ? Ei ainakaan onnellisuuteen.

Epävarmuutta ja turvattomuutta osoittaa kaltaisesi itsekkyys , useimmiten nimenomaan naiselle.Jolle yleensä eron jälkeen jää ne lapset , isän mahdollisesti "unohtaessa" elatusmaksut.Lapsia ei voi laittaa jakoon tai myydä.

Avoehto on itsekkäiden ja lyhytnäköisten, heikosti sitoutuneitten ihmisten avioliittoa varten luotu järjestelmä, jäänne ajalta, jolloin vanhemmat päättivat avioliiton oikeellisuudesta.

Toki kannatan ,että oma hätävara on hyvä olla olemassa, mutta samalla mietin,että jos hätävara pitää olla oman puolison ymmärtämättömyyden tai itsekkyyden takia, onko se avio-onni edes käynyt kylässä teidän liitossa ikinä ...
ja muut asiat minusta voi ja tulee yhdessä jakaa , siihenhän avioliitto instituutiona pyrkii, pysyvyyteen ja turvalliseen kasvuympäristöön sekä parille että parin lapsille.
Enpä haluaisi olla puolisosi...

Ellen Osaa kirjoitti:

-työttömyysturvan epäkohtiin ei voi vaikuttaa puolisoitten keskinäisellä sopimuksella rahankäytöstä.

Jos elät kumppanisi kanssa siten, että kumpikin hoitaa vain omat kulunsa, mietin tässä , miten yksinäiseksi tunnetkaan itsesi, ja miten loukkaantunut/loukkaat mahdollisesti puolisoasi. Mahtaa olla hänellä sisäisesti paha olla, jos avioehtosi on teidän välissänne koko liiton ajan. Oletko naimisissa ollutkaan vai onko niin, että ehto osoittautui tarpeelliseksi, kun yhteistä säveltä ei löytynytkään ?
Harkitsitko kunnolla, vai menitkö liittoon ns . järkisyistä ( raha ja valta).

Kun toinen vanhemmista hoitaa yhteisiä lapsia pienellä kotihoidontuella, aivanko tosissasi olet, että kummankin tulee itse kustantaa omat menonsa..? !
Ei taida olla hajuakaan, miten tiukalla lapsiperheet ovat, ja työssä käyvä, useimmiten mies, joutuu tottakai elättämään toisenkin,onhan ne lapset , joita hoidetaan , omia !
Avioerossa omaisuus menee jakoon, eikä tavallisella duunarilla ei sellaisia omaisuuksia ole, etteikö niitä yhteisen elämän kunniaksi ja kummankin uhrautuvaisuudesta liiton aikana tulisi jakoon laittaakin.
Mihin laskelmointisi johtaa ? Ei ainakaan onnellisuuteen.

Epävarmuutta ja turvattomuutta osoittaa kaltaisesi itsekkyys , useimmiten nimenomaan naiselle.Jolle yleensä eron jälkeen jää ne lapset , isän mahdollisesti "unohtaessa" elatusmaksut.Lapsia ei voi laittaa jakoon tai myydä.

Avoehto on itsekkäiden ja lyhytnäköisten, heikosti sitoutuneitten ihmisten avioliittoa varten luotu järjestelmä, jäänne ajalta, jolloin vanhemmat päättivat avioliiton oikeellisuudesta.

Toki kannatan ,että oma hätävara on hyvä olla olemassa, mutta samalla mietin,että jos hätävara pitää olla oman puolison ymmärtämättömyyden tai itsekkyyden takia, onko se avio-onni edes käynyt kylässä teidän liitossa ikinä ...
ja muut asiat minusta voi ja tulee yhdessä jakaa , siihenhän avioliitto instituutiona pyrkii, pysyvyyteen ja turvalliseen kasvuympäristöön sekä parille että parin lapsille.
Enpä haluaisi olla puolisosi...

Lue lisää

Olen ollut avioliitossa kaksi kertaa. Ehkä tulevaisuudessa menemme avioliittoon ja lähinnä taloudellisista syistä, sillä siksihän avioliitto on olemassa?

Ensimmäisessä liitossa rahamme olivat yhteisiä ja jopa tili oli yhteinen. Kun mieheni arvot alkoivat muuttua, myös rahan käytön tärkeysjärjestys muuttui. Olen toki aikamoinen penninvenyttäjä, mutta turhauduin tilanteeseen niin, että otin omat rahat erilleni. Samalla aloin myös hoitaa kokonaistaloutta, sillä miehelläni ei ollut oikein tajua raha asioista, etenkään pitkällä aikajänteellä. Minulla on ollut siis huono tuuri, koskapa toinen mieheni oli samanmoinen. Tosin siinä avioliitossa oli se enemmän hankkiva puoliso, joten tiedän miltä miehistä tuntuu kun he elättävät perheen.

Aikoinaan minua muuten opetettiin että naisen tulee huolehtia rahoista koska miehet eivät sitä osaa. Miehet eivät välttämättä ymmärrä että lapset ovat ensin ja vasta sitten he. En allekirjoita tätä koskapa tiedän että se on enemmän persoonasta kuin sukupuolesta kiinni, kuinka näitä asioita ymmärtää ja hoitaa. Parempi vain varautua!

Menin ensimmäiseen liittoon todellakin järkisyistä, eli vanhan ajan malliin. Ei niin hehkuvaa rakkautta mutta ”sopivuus” oli perusta. Olimme oikeasti lähinnä hyviä ystäviä, ja samankaltaisista taustoista. Lasten asema oli toinen tärkeä perusta, silloin ei avoliitossa ollut näitä etuja kuin nykyään. Toinen avioliitto oli tunneliitto ja se tyssäsi miehen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Siinä vaiheessa olin iloinen että hän ei päässyt tyhjentämään tilejäni. Oli paljon turvallisempi olo.

Olen tehnyt ikäni töitä ja opiskellut välillä, yleensä työn ohella. Eli yksihuoltajana yli 10 vuotta. Tänä aikana olen saanut kerättyä vähän pesämunaa, jonka aion jättää lapsilleni – miehellä kun on omansa. Hänellä on yksi lapsi ja minulla 3 lasta ja lastenlasta. Näin estämme sen että meistä toinen ”söisi” heidän tulee perintöään.

Yritin sanoa että avoliitossakin voi olla yhteiset rahat, eli ei toisen tarvitse kustantaa vain omia menojaan. Meillä ei ole yhteisiä rahoja, mutta hoidamme suurin piirtein aika tasaistaan asiat. Me olemme kaksi vanhaa konkaria, sillä mieheni on ollut edellisessä liitossaan se, joka on vastannut kaikesta. Meillä on yhteiset menot koska asumme yhdessä ja sitten omat henkilökohtaiset menot joihin toisella ei ole sananvaltaa.

Se mitä yritän painottaa, on että nämä asiat on hyvä opetella neuvottelemaan niin että molemmilla on sama ymmärrys rahojen käytöstä. Ne pahimmat riidat kun käydään raha-asioista ja kodin hoidosta. Erossa tapellaan ankeimmillaan yksittäisistä tavaroista, mikä kenellekin kuuluu. Ikävä kyllä, se jolla on rahat, hänellä on myös valta. Ei siis ole pahitteeksi että NEUVOTELLAAN silloin tällöin, missä mennään. Se on yksi hyvä keino vähentää noita riitoja.

Me jaamme sen henkisen puolen ja tämän elämäntaipaleen loppupuolen. Tiedän vallan hyvin että moni pelkää tilannetta jossa suhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Siksi se ”tuntuu” turvallisemmalta, kun on joku pelote, joka estää toista lähtemästä. Meille avoliitto on sitä, että tätä täytyy todellakin huolehtia toisistamme, koska tuota pelotetta ei ole. Vapaus hirvittää useimpia koska se sisältää niin suuren vastuun.

Tuo "pysyvyys" taas on kulttuurista johtuva arvo. Itse en elä keski-luokkaista arvomaailmaa, joten pysyvyys minulle tarkoittaa ihmissuhteita, ei omaisuutta tai asuinpaikkaa.

Kun siinä alkurakkauden huumassa sovitaan suorastaan vaaleanpunaiset lasit päällä, eivät nuo sopimukset ole aina järkeviä. On hyvä oppia tuntemaan se kumppani paremmin, ja vasta sitten tehdä sopimuksia. Tämä todellinen elämä kun ei aina suju niin romanttisen upeasti kuin sitä olettaa. Laki on siis heitä varten, jotka eivät osaa / kykene hoitamaan neuvotteluteitse näitä asioita.

Mää en halua koskaan naimisiin, luulenpa että pääsen todella paljon helpommalla, laittaa rahaa semmoseen jos ei olekka tyytyväinen, hyvän rahan tuhlausta kun järkevämminkin sen voi käyttää

Miten ne sun säästöt avioliitossa menisi miehen taskuun? Ne on sun säästöjä, jos ne on sun omalla tilillä. Ei sun tarvise niitä kellekkään antaa ja eroa varten voit ehdä avioehdon eli kaikki, mitä ennen avioliittoa tai perimisen kautta sinun on sinulla pysyy.

Ja on ihan ok, ettei halua lapsia. Sitä ei tarvise selitellä kellekkään. Miehen kanssa pitää tietysti olla sama tavoite eli lapseton elämä, eihän siitä muuten mitään tule.

Avioon vaan, jos tulevaisuuden tavoitteet ovat samat ja olette kypsiä sitoutumaan myös virallisesti.

Eiku naimisiin mennään vaan sen takia että voi erota😅

niin ihan tekis mieli kysyä, että kuinka hirmusti sulla niitä säästöjä on, kun niin niitä varjelet? En ymmärrä, miksi kenenkään pitäs siirrellä rahojaan toisen tilille, naimisiin mentyään..No, kuten kerroit sulla ei ole mitään hätää , kun et ole vuosiin menossa naimisiin. Ja jos itestä yhtään tuntuu, ettei halua naimisiin, niin sitte ei kyllä kannata ees sitä miettiä. Mukavaa kesän odostusta!

naimisissa ilman avi kirjoitti:

niin ihan tekis mieli kysyä, että kuinka hirmusti sulla niitä säästöjä on, kun niin niitä varjelet? En ymmärrä, miksi kenenkään pitäs siirrellä rahojaan toisen tilille, naimisiin mentyään..No, kuten kerroit sulla ei ole mitään hätää , kun et ole vuosiin menossa naimisiin. Ja jos itestä yhtään tuntuu, ettei halua naimisiin, niin sitte ei kyllä kannata ees sitä miettiä. Mukavaa kesän odostusta!

Lue lisää

mutta sanon näin, että hirmusti ei ole säästöjä mutta sellainen kohtuullisen kokoinen säästö on. Ei ole tosiaan meikäläisellä mitään hätää kun, en ole ihan lähivuosina menossa naimisiin. Avioliittoon meno on iso askel elämässä niin en todellakaan suinpäin ryntäämällä mene naimisiin.

Jos avioero tulisi niin ilman avioehtoa puolisoiden netto omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Eli et voisi olla hiljaa säästöistäsi
Minä koen että avioehto on vähän kuin vakuutus. Sekin otetaan vahingon varalle jota ei toivota tapahtuvan

Juu älä mee naimisiin, se vie kaikki säästöt, hullut vain mened naimisiin ja sinkut pääsee vähemmällä

kyllä lain säätäjä seuraa aikaansa, eli avoliitto rinnastetaan avioliittoon. Oikeastaan on merkityksellistä se asutaanko yhdessä vai ei. Jos vaikka on muutettu erilleen mutta ei erottu, ei nykyään puolison tarvitse toistaan elättää.

Tuo elatusvelvollisuus lienee vanhaa perua siitä, kun naiset olivat ns. kotirouvia ja heidän tilanteensa oli aika ankea jos mies (työssä käyvä) ei esim. antanut rahaa ruokaan tai vaatteisiin vaimolleen. Samoin eron jälkeen nainen jäi täysin tulottomaksi, niin lakiin säädettiin avio-oikeus omaisuuteen.

Jotenkin asia on käsitetty niin, että avioliitossa kaikki on yhteistä. Toki niin voi tehdä, mutta laki kyllä erottaa molempien omaisuuden. Se mikä yhdessä ostetaan, se on yhteistä – avoliitossa vain aika hankala todistaa ellei ole muistanut huolehtia että esim. kauppakirjoihin tulee molempien nimet tai tehdään kirjallinen sopimus.

Eikä kukaan estä avoliitossakaan laittamaan talouttaan yhteen.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/280302083352EH
1) jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista; ja
2) jos aviopuolisot asuvat välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti erillään eikä heillä ole yhteistä taloutta, heihin ei sovelleta puolisoita koskevia säännöksiä.

mummomuori* kirjoitti:

kyllä lain säätäjä seuraa aikaansa, eli avoliitto rinnastetaan avioliittoon. Oikeastaan on merkityksellistä se asutaanko yhdessä vai ei. Jos vaikka on muutettu erilleen mutta ei erottu, ei nykyään puolison tarvitse toistaan elättää.

Tuo elatusvelvollisuus lienee vanhaa perua siitä, kun naiset olivat ns. kotirouvia ja heidän tilanteensa oli aika ankea jos mies (työssä käyvä) ei esim. antanut rahaa ruokaan tai vaatteisiin vaimolleen. Samoin eron jälkeen nainen jäi täysin tulottomaksi, niin lakiin säädettiin avio-oikeus omaisuuteen.

Jotenkin asia on käsitetty niin, että avioliitossa kaikki on yhteistä. Toki niin voi tehdä, mutta laki kyllä erottaa molempien omaisuuden. Se mikä yhdessä ostetaan, se on yhteistä – avoliitossa vain aika hankala todistaa ellei ole muistanut huolehtia että esim. kauppakirjoihin tulee molempien nimet tai tehdään kirjallinen sopimus.

Eikä kukaan estä avoliitossakaan laittamaan talouttaan yhteen.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/280302083352EH
1) jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista; ja
2) jos aviopuolisot asuvat välien rikkoutumisen vuoksi jatkuvasti erillään eikä heillä ole yhteistä taloutta, heihin ei sovelleta puolisoita koskevia säännöksiä.

Lue lisää

Oletko ajatellut, että kun avoliitossa oleva puoliso kuolee, ei omaisuus suinkaan mene avopuolisolle, jos testamentissa ei ole mainintaa asiasta. Testamentilla on n.o esitettävä, miten omaisuuden jako on haluttu vainajan toimesta suoritettavan. Rintaperillisoikeutta ei myöskään synny. Näin yhteiset lapset eivät saa perhe-eläkettä tai eivät voi asua enää kotonaan, jos vainajan puolellta oleva omainen vaatii asunnon muuttamista rahaksi, vaikka olisi vaikka vaan pikkuserkku. Lain mukaan tähän on hänellä oikeus, ellei testamentti toisin määrää.

Samoin käy, jos toinen avoliitossa elävistä sairastuu ja joutuu sairaspäivärahalle. Eläkettä määritettäessa eläkkeen summa ja verotus lasketaan huoltosuhteesta, ts. montako alaikäistä elätettävää eläkettä hakevalla on.
Verottaja myöskin kohtelee avioliitossa elävää toisin kuin avoliitossa. Invalidivähennys, jos sellaisen eläkkkeensaaja on oikeutettu saamaan, voi ohjata aviopuolisolle, avopuoliso ei siitä hyödy, ja jos kukaan ei hyödy, rahat menevät valtiolle.. Avoliitossa asuva puoliso ei voi saada omaishoidon tukea, ellei ole sopiva ammattinsa puolesta sellaisena toimimaan, ts. ole hoitaja ammatiltaan. Kuntakohtaisia eroja tässä tietääkseni.

Asunnonhakua tehdessä molempien puolisoitten tulot vaikuttavat, mutta niin vaikuttavat kaikkien samassa ruokakunnassa elävien tulotkin. Suomen lainsäädäntö on monimutkainen pykäläviidakko, jossa lähtökohtaisesti aiemmin suojattiin taloudellisesti avioliittoa. Näin ei ole enää. Nyt ei suojata ketään.

Tiedänpä tapauksia, jossa puolisot ovat eronneet ja toinen muuttanut vakituiseksi osoitteekseen esim. vanhempiensa osoitteen, että tulot eivät tulisi huomioonotetuiksi, kun maksettavat etuudet ovat naurettavan riittämättömiä suhteessa todelliseen kustannustasoon. Surullista, mitä nykyinen "demokratia" on saanut aikaan. Erotaan taloudellisista syistä...! Tosin onneksi sitten asutaan yhdessä.

omaisuuden suojaaminen , jos sitä niin huikeasti on,että pitää pähkäillä, kenelle se kuuluu, on tehtävä siten,että kirjallisesti ilmoitetaan, miten omaisuus jaetaan, ja tähän paperiin tulee laittaa molempian osapuolten ( huom! ovat kuten ketkä tahansa kaksi satunnaista ihmistä, jotka asuvat keskenään ) allekirjoitukset, ja kahden muun todistajan allekirjoitukset, sekä muistaa ajantasaistaa k.o paperi, kertoa siitä jollekulle lähiomaiselle, joksi tässä tapauksessa lasketaan a.o:n vanhempi, tämän puuttuessa sisarus, tämän puuttuessa perimysjärjestyksessä seuraava sukulainen jne.

Ts. samaa sukupuolta olevat tämän takia rekisteröivät parisuhteensa, että heihin sovellettava laki olisi oikeudenmukaisempi kuin avoliitossa olevilla.

Kyllä se valtion tai papin aamen on tehty suojaamaan yhdessä asujien ja näiden lasten tulevaisuutta.
Muuten sovelletaan ns. saman jääkaapin periaatetta, jossa, jos ruuat ovat samassa jääkaapissa, tämä yksikkö muodostaa perheen.
Toki siinäkin on puutteensa, jos perheellä on esim. alivuokralainen samassa asunnossa.
Eivät suinkaan ole noin yksinkertaisia ratkaisut kuin annat nyt ymmärtää.

Kokenut tämän kirjoitti:

Oletko ajatellut, että kun avoliitossa oleva puoliso kuolee, ei omaisuus suinkaan mene avopuolisolle, jos testamentissa ei ole mainintaa asiasta. Testamentilla on n.o esitettävä, miten omaisuuden jako on haluttu vainajan toimesta suoritettavan. Rintaperillisoikeutta ei myöskään synny. Näin yhteiset lapset eivät saa perhe-eläkettä tai eivät voi asua enää kotonaan, jos vainajan puolellta oleva omainen vaatii asunnon muuttamista rahaksi, vaikka olisi vaikka vaan pikkuserkku. Lain mukaan tähän on hänellä oikeus, ellei testamentti toisin määrää.

Samoin käy, jos toinen avoliitossa elävistä sairastuu ja joutuu sairaspäivärahalle. Eläkettä määritettäessa eläkkeen summa ja verotus lasketaan huoltosuhteesta, ts. montako alaikäistä elätettävää eläkettä hakevalla on.
Verottaja myöskin kohtelee avioliitossa elävää toisin kuin avoliitossa. Invalidivähennys, jos sellaisen eläkkkeensaaja on oikeutettu saamaan, voi ohjata aviopuolisolle, avopuoliso ei siitä hyödy, ja jos kukaan ei hyödy, rahat menevät valtiolle.. Avoliitossa asuva puoliso ei voi saada omaishoidon tukea, ellei ole sopiva ammattinsa puolesta sellaisena toimimaan, ts. ole hoitaja ammatiltaan. Kuntakohtaisia eroja tässä tietääkseni.

Asunnonhakua tehdessä molempien puolisoitten tulot vaikuttavat, mutta niin vaikuttavat kaikkien samassa ruokakunnassa elävien tulotkin. Suomen lainsäädäntö on monimutkainen pykäläviidakko, jossa lähtökohtaisesti aiemmin suojattiin taloudellisesti avioliittoa. Näin ei ole enää. Nyt ei suojata ketään.

Tiedänpä tapauksia, jossa puolisot ovat eronneet ja toinen muuttanut vakituiseksi osoitteekseen esim. vanhempiensa osoitteen, että tulot eivät tulisi huomioonotetuiksi, kun maksettavat etuudet ovat naurettavan riittämättömiä suhteessa todelliseen kustannustasoon. Surullista, mitä nykyinen "demokratia" on saanut aikaan. Erotaan taloudellisista syistä...! Tosin onneksi sitten asutaan yhdessä.

omaisuuden suojaaminen , jos sitä niin huikeasti on,että pitää pähkäillä, kenelle se kuuluu, on tehtävä siten,että kirjallisesti ilmoitetaan, miten omaisuus jaetaan, ja tähän paperiin tulee laittaa molempian osapuolten ( huom! ovat kuten ketkä tahansa kaksi satunnaista ihmistä, jotka asuvat keskenään ) allekirjoitukset, ja kahden muun todistajan allekirjoitukset, sekä muistaa ajantasaistaa k.o paperi, kertoa siitä jollekulle lähiomaiselle, joksi tässä tapauksessa lasketaan a.o:n vanhempi, tämän puuttuessa sisarus, tämän puuttuessa perimysjärjestyksessä seuraava sukulainen jne.

Ts. samaa sukupuolta olevat tämän takia rekisteröivät parisuhteensa, että heihin sovellettava laki olisi oikeudenmukaisempi kuin avoliitossa olevilla.

Kyllä se valtion tai papin aamen on tehty suojaamaan yhdessä asujien ja näiden lasten tulevaisuutta.
Muuten sovelletaan ns. saman jääkaapin periaatetta, jossa, jos ruuat ovat samassa jääkaapissa, tämä yksikkö muodostaa perheen.
Toki siinäkin on puutteensa, jos perheellä on esim. alivuokralainen samassa asunnossa.
Eivät suinkaan ole noin yksinkertaisia ratkaisut kuin annat nyt ymmärtää.

Lue lisää

Eli riippuu kovasti siitä millaisessa elämänvaiheessa eletään. Olaanko nuoria ja lapsettomia, onko omaisuutta tai hankitaanko vaikka kiinteistöjä. Vai ollaanko keski-iässä ja yhteisiä lapsia ei ole. Vai leskiä, joiden mm. ei kannata avioitua koska eläkkeet pienenee.

Eihän se avioliitossakaan omaisuus mene puolisolle, kun toinen kuolee? Hän saa vain lakiosansa ja loput menee lapsille. Epäilen tosin tuota, etteivät avoliitossa omat lapset voi olla rintaperillisiä? Eikä se avioliittokaan estä ongelmia, pahimmillaan voi olla että leski joutuu myymään kotinsa, että saa maksettua osuudet lapsille.

Omaisuus on ehkä se tärkein perusta, miksi avioliitto on olemassa. Hommahan toimii niin kauan kuin avioliitto kestää, ongelmat alkavat sen jälkeen kun se päättyy.

Niin tuota itsekin menin aikoinaan naimisiin – lasten takia. Enemmän siitä koitui kuitenkin ongelmia, kun erotessa oli kiinteistöä. Siinä sai tiukkaan katsoa, että ex ei olisi sassaroinut koko juttua. Yksin hän ei voinut myydä – onneksi. Näinhän se olisi ollut muuten avoliitossakin?

Nyt elän avoliitossa, koska mitään perustetta avioliitolle ei vielä ole. Alan tosin kyllä jo varautua vanhuuteen ja silloin avioliitto on ihan ok juttu. Meidän tulee vain tehdä avioehto, että kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen vaan omaisuus kuuluu lapsille kuoleman jälkeen.

Mutta kyllä jokainen pari saa päättää ihan itse kuinka rahatalouttaan hoitaa...

mummomuori kirjoitti:

Eli riippuu kovasti siitä millaisessa elämänvaiheessa eletään. Olaanko nuoria ja lapsettomia, onko omaisuutta tai hankitaanko vaikka kiinteistöjä. Vai ollaanko keski-iässä ja yhteisiä lapsia ei ole. Vai leskiä, joiden mm. ei kannata avioitua koska eläkkeet pienenee.

Eihän se avioliitossakaan omaisuus mene puolisolle, kun toinen kuolee? Hän saa vain lakiosansa ja loput menee lapsille. Epäilen tosin tuota, etteivät avoliitossa omat lapset voi olla rintaperillisiä? Eikä se avioliittokaan estä ongelmia, pahimmillaan voi olla että leski joutuu myymään kotinsa, että saa maksettua osuudet lapsille.

Omaisuus on ehkä se tärkein perusta, miksi avioliitto on olemassa. Hommahan toimii niin kauan kuin avioliitto kestää, ongelmat alkavat sen jälkeen kun se päättyy.

Niin tuota itsekin menin aikoinaan naimisiin – lasten takia. Enemmän siitä koitui kuitenkin ongelmia, kun erotessa oli kiinteistöä. Siinä sai tiukkaan katsoa, että ex ei olisi sassaroinut koko juttua. Yksin hän ei voinut myydä – onneksi. Näinhän se olisi ollut muuten avoliitossakin?

Nyt elän avoliitossa, koska mitään perustetta avioliitolle ei vielä ole. Alan tosin kyllä jo varautua vanhuuteen ja silloin avioliitto on ihan ok juttu. Meidän tulee vain tehdä avioehto, että kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen vaan omaisuus kuuluu lapsille kuoleman jälkeen.

Mutta kyllä jokainen pari saa päättää ihan itse kuinka rahatalouttaan hoitaa...

Lue lisää

"Eihän se avioliitossakaan omaisuus mene puolisolle, kun toinen kuolee? Hän saa vain lakiosansa ja loput menee lapsille. Epäilen tosin tuota, etteivät avoliitossa omat lapset voi olla rintaperillisiä? Eikä se avioliittokaan estä ongelmia, pahimmillaan voi olla että leski joutuu myymään kotinsa, että saa maksettua osuudet lapsille."

Tässä perimysasiassa on näköjään monilla paljon vääriä käsityksiä. Lapset ovat aina perintökaaren mukaan ensisijaisia perijöitä, olivat sitten syntyneet avoliitossa tai avioliitossa. Erona on vain se että avoliitossa syntyneet lapset on isän tunnustettava erikseen, avioliitossa he ovat automaattisesti isän lapsia. Lapsen tunnustus on siis ratkaisevaa ei vanhempien aviosääty.
Ja pääsääntöisesti avioliitossa tai avoliitossa lapset perivät KAIKEN. Tämä siis jos ei ole testamenttia. Jos on testamentti, lapset perivät aina vähintään lakiosan, joka on puolet perinnöstä. Vainaja voi siis testamentilla antaa muille kuin lapsilleen (esim. puolisolleen) puolet omaisuudestaan. Puolisolla ei kuitenkaan ole mitään automaattista lakiosaa, joten ilman testamenttia hän ei automaattisesti peri mitään. Hän kuitenkin saa aina asumisoikeuden yhteisessä käytössä olevaan asuntoon. Vasta jos pariskunnalla ei ole lapsia, tulee puoliso seuraavana perimyskaaressa eli hän perii. Ja vasta jos ei ole puolisoakaan, tulevat seuraavaksi vainajan vanhemmat, sisarukset yms.
Eli jos vainaja ei ole tehnyt testamettia, ei jakoon tule mukaan mitään pikkuserkkuja yms. jotka voisivat ajaa perheen pois kotoa. Leski ei myöskään joudu suoraan maksamaan lapsille näiden osuutta asunnosta sillä hänellä on siinä asumisoikeus eikä sitä voi vaatia myymään. Lapset kuitenkin joutuvat maksamaan perintöveroa perimästään osuudesta joka voi joissain tapauksissa olla ongelma. Ongelmaa voi kuitenkin huomattavasti vähentää jos puolisot tekevät ns. keskinäisen testamentin jonka avulla kaikkien maksamia perintöveroja voidaan huomattavasti vähentää siihen asti kunnes toinenkin vanhemmista kuolee ja omaisuutta voidaan oikeasti realisoida.

Itse en ole naimisissa eikä ole hinkuakaan. Jotkut äijät kyselee asiasta, mutta kuittaan aika nopeesti kyselyt. Tajuuko ne itse naurettavuuttaan ja kyselynsä naurettavuutta, kun ne naimisissa olevina kännipäissään sitten yrittävät iskeä mua? Avioliiton uskottavuus kyllä kärsii tollaisesta käyttäytymisestä. Ihan pimeetä.

ei ymmärrä kirjoitti:

Itse en ole naimisissa eikä ole hinkuakaan. Jotkut äijät kyselee asiasta, mutta kuittaan aika nopeesti kyselyt. Tajuuko ne itse naurettavuuttaan ja kyselynsä naurettavuutta, kun ne naimisissa olevina kännipäissään sitten yrittävät iskeä mua? Avioliiton uskottavuus kyllä kärsii tollaisesta käyttäytymisestä. Ihan pimeetä.

Lue lisää

Ne kyselee ihan vaan sen takii, et onko nyrkkiä tulossa silmään, jos varattua iskevät.
Itsehän ne pitävät itseään oikeen suurina tavoteltavina herkkupaloina,silmät harottaen..

Mene naimisiin jos/kun
1) olet tosissasi ja toinenkin on tosissaan.MAHDOTON TIETÄÄ -
2) Toinen on mukava ihminen ALUSSA KAIKKI OVAT MUKAVIA -
3) Toinen ei ole juoppo eikä persoonallisuushäiriöinen eikä patologisen lihava tai laiha
4) toinen ei ole rikollinen EI KUKAAN SITÄ ETUKÄTEEN KERRO -
5) Toinen ei tuhlaa rahaa tai käytä sitä aivan eri lailla kuin sinä TÄMÄ ESTÄÄ NAISEN KANSSA AVIOLIITON -
6) Toinen on hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa. VAIKEA ALUSSA TIETÄÄ -
7) Suhde vanhempiin on mutkaton ( ei katkera eikä mammanpoika/tyttö)
8)Sama elämänkatsomus ALUSSA KAIKKI KÄY -
9) Toinen ei ole fanaatikko ?
10) ja mielellään voisi vielä rakastaa toista, mutta siitä ei ole niin väliä. Se tulee automaattisesti ja pysyy myös, jos ylläolevat täyttyvät. SIIS EI KANNATA MENNÄ NAIMISIIN, EPÄVARMUUSTEKIÖITÄ LIIKAA.

TÄRKEIN ASIA ON ETTÄ KOMMUNIKAATIO TOIMII, KUMPPANI EI LOUKKAANNU TAI JÄTÄ ASIOITA KÄSITTELEMÄTTÄ. AITO REHELLISYYS JA UTELIAISUUS TOISTA KOHTAAN, ANTAA MAHDOLLISUUDEN AVIOLIITON TOIMIMISEEN. TÄRKEIN TIETENKIN KIPINÄ TOISTA KOHTAAN. äLÄ KOSKAAN OLETA ASIOITA VAAN KYSY, MITÄÄN EI SAA JÄTTÄÄ HAMPAAN KOLOON.

Avioehto ehkä kannattaa nykyään tehdä. Eroja on niin paljon. Itsellä ei kyllä ole. Jos olet puolisoasi köyhempi, älä itse sitä ehdota... AVIOEHTO AINA, OLI TILANNE MIKÄ TAHANSA, TÄMÄ KERTOO MYÖS OVATKO MOLEMMAT AIDOSTI AVOIMIA TOISILLE.

INHIMILLISYYS kirjoitti:

Mene naimisiin jos/kun
1) olet tosissasi ja toinenkin on tosissaan.MAHDOTON TIETÄÄ -
2) Toinen on mukava ihminen ALUSSA KAIKKI OVAT MUKAVIA -
3) Toinen ei ole juoppo eikä persoonallisuushäiriöinen eikä patologisen lihava tai laiha
4) toinen ei ole rikollinen EI KUKAAN SITÄ ETUKÄTEEN KERRO -
5) Toinen ei tuhlaa rahaa tai käytä sitä aivan eri lailla kuin sinä TÄMÄ ESTÄÄ NAISEN KANSSA AVIOLIITON -
6) Toinen on hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa. VAIKEA ALUSSA TIETÄÄ -
7) Suhde vanhempiin on mutkaton ( ei katkera eikä mammanpoika/tyttö)
8)Sama elämänkatsomus ALUSSA KAIKKI KÄY -
9) Toinen ei ole fanaatikko ?
10) ja mielellään voisi vielä rakastaa toista, mutta siitä ei ole niin väliä. Se tulee automaattisesti ja pysyy myös, jos ylläolevat täyttyvät. SIIS EI KANNATA MENNÄ NAIMISIIN, EPÄVARMUUSTEKIÖITÄ LIIKAA.

TÄRKEIN ASIA ON ETTÄ KOMMUNIKAATIO TOIMII, KUMPPANI EI LOUKKAANNU TAI JÄTÄ ASIOITA KÄSITTELEMÄTTÄ. AITO REHELLISYYS JA UTELIAISUUS TOISTA KOHTAAN, ANTAA MAHDOLLISUUDEN AVIOLIITON TOIMIMISEEN. TÄRKEIN TIETENKIN KIPINÄ TOISTA KOHTAAN. äLÄ KOSKAAN OLETA ASIOITA VAAN KYSY, MITÄÄN EI SAA JÄTTÄÄ HAMPAAN KOLOON.

Avioehto ehkä kannattaa nykyään tehdä. Eroja on niin paljon. Itsellä ei kyllä ole. Jos olet puolisoasi köyhempi, älä itse sitä ehdota... AVIOEHTO AINA, OLI TILANNE MIKÄ TAHANSA, TÄMÄ KERTOO MYÖS OVATKO MOLEMMAT AIDOSTI AVOIMIA TOISILLE.

Lue lisää

"1) olet tosissasi ja toinenkin on tosissaan.MAHDOTON TIETÄÄ -"

Jotkut ovat kuitenkin näköjään paljon perempia arvoimaan tätä kuin toiset.

"2) Toinen on mukava ihminen ALUSSA KAIKKI OVAT MUKAVIA -"

Eivät kaikki edes alussa. Ja sitä mukavuuttakin on erilaista ja yleensä jälkikäteen katsottuna ne merkit olivat kyllä havaittavissa jos ne olisi vain halunnut nähdä.

"4) toinen ei ole rikollinen EI KUKAAN SITÄ ETUKÄTEEN KERRO -"

En tunne yhtään tapausta omista tuttavistani jossa toinen olisi täysin yllätäen paljastaunut vuosien jälkeen rikolliseksi. Joten oletan että kyllä sen yleensä tietää.

"5) Toinen ei tuhlaa rahaa tai käytä sitä aivan eri lailla kuin sinä TÄMÄ ESTÄÄ NAISEN KANSSA AVIOLIITON -"

Stereotypiohin uskominen kertoo yleensä siitä että ei omaa juurikaan oikeaa arviointikykyä ihmisten suhteen. Sterotypiat helpottavat sellaisten ihmisten elämää.

"6) Toinen on hyvissä väleissä sukulaistensa kanssa. VAIKEA ALUSSA TIETÄÄ -"

Ei tarvitse mennä kuin yhteen suvun juhlaan niin kyllä sen yleensä näkee miten suku keskenään on.

"8)Sama elämänkatsomus ALUSSA KAIKKI KÄY -"

Se on eri asia kuin kuitenkin tietää että toisella on jokin selkeä elämänkatsomus.

"AVIOEHTO AINA, OLI TILANNE MIKÄ TAHANSA, TÄMÄ KERTOO MYÖS OVATKO MOLEMMAT AIDOSTI AVOIMIA TOISILLE."

Jos kummallakaan ei ole erityistä omaisuutta ennen liittoa, avioehdon teko saattaa ennemminkin kertoa juuri päinvastaisesta. Jos myös avioliiton aikana kertyvä omaisuus on vain sen joka sen nimiinsä saa, tietyssä elämänvaihessa (esim. toisen ollessa lasten kanssa kotona) kerrytetty omaisuus ei lopulta jakaudu ihan oikeudenmukaisesti kun toisella on mahdollisuus ansaita ja toisella ei vaikka kummankin työ on yhteiseksi hyväksi tehtyä.

Parisuhteen seuraus on ero ja elämän seuraus on kuolema.

Nainen ei kykene itse päättämään asioistaan, vaan sen tekevät hyvät kaverit.

Lainattu pop98
(Tänä vuoksi 80% avioerohakemuksista tehdään naisen aloitteesta.!)

Kuuluin siihen 20%:tiin ja olen kyllä saanut tuntea sen, jätetyllä naisella on hirveä puolustaja/tukiryhmä selittelemässä asioista, tietämättä niistä mitään.

Kun erosimme kykenimme sopimaan exän kanssa kaikesta sovussa, mutta kun tukijoukot sekaantuivat asioihin, alkoi suunnaton riita. Exäni ehdoilla alunperin sovimme kaikesta, hän sai valita miten jako ja muut meni, mutta kohtalon toverit olivat erimieltä mitä exä oli itse päättänyt, minua yleensä syyllistettiin exän itse tekemistä valinnoista, kuin olisin itse päätökset tehnyt.

Asiat mutkistuivat ja lakimies otettiin mukaan, näin exälle määrättiin 30000€ vähemmän rahaa jaossa kuin olimme alunperin sovussa päättäneet. Minun pitäisi olla tyytyväinen, mutta raha ei korvaa tuhoja mitä koko prosessi aiheutti perheelle.

Ei mitään eroa arjessa, onko avio tai avoliitossa, minä ja naiseni asumme molemmat omissa asunnoissa, molemmilla oma velkainen kämppä, tapaamme aina jommankumman asunnossa , sitte, kun ei huvita tavata ollaan omissa oloissamme, kiva lähteä töihin , kun saa tehdä aamutoimet , ilman et toinen pyörii siinä jaloissa, ja vessa on vapaa vain mulle.
Rahasta ei tuu kinaa kun kumpikin maksaa oman elämisensä.
Reissuissa minä tykkään maksaa matkat ja naiseni taas elämisen siellä.
Näin mennään , kun kumpikaan ei halua lapsia, ja tämä toimii meillä erittäin hyvin.

Kaikkein paras on, että kumpikin asuu omassa kodossaan ja hoitaa oman taloutensa, vieraillaan vain toistensa luona, näin meillä, asutaan naapureina, kummallakin oma maksettu koti, lapsia ei ole, minulla on kissa ja kumppanilla koira.
Matkustellaan lomilla ja muutenkin vapaa - aika yhdessä arki erikseen, on mukava lähteä töihin arkena ,kun ei tarvii odottaa vessaan pääsyä, ja aamupala vain itselle.
Tietty joskus ollaan arkenakin jommalla kummalla.
Hyvin menee näin jatketaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkein paras on, että kumpikin asuu omassa kodossaan ja hoitaa oman taloutensa, vieraillaan vain toistensa luona, näin meillä, asutaan naapureina, kummallakin oma maksettu koti, lapsia ei ole, minulla on kissa ja kumppanilla koira.
Matkustellaan lomilla ja muutenkin vapaa - aika yhdessä arki erikseen, on mukava lähteä töihin arkena ,kun ei tarvii odottaa vessaan pääsyä, ja aamupala vain itselle.
Tietty joskus ollaan arkenakin jommalla kummalla.
Hyvin menee näin jatketaan.

Lue lisää

Kaksi asuntoa. Yhdessä asuminen toisessa. Vapaa vuokrattuna. Näin toimii tuttavani seinänaapurina asuva nuori romanipari. Työttöminä saanevat kaikki mahdolliset yksin asuvan avustukset.

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi asuntoa. Yhdessä asuminen toisessa. Vapaa vuokrattuna. Näin toimii tuttavani seinänaapurina asuva nuori romanipari. Työttöminä saanevat kaikki mahdolliset yksin asuvan avustukset.

Lue lisää

Tuttavani meni naimisiin, koska tuntui sille. Eivät olleet kauaa tunteneet

Muutaman vuoden päästä toinen kuoli

Saivathan kokea rakkauden