sekaisin

Ymmärrän millaista tuskaa on kun ei ole lapsi vieressä koko ajan... mutta mutta... yritä kehittää itsellesi muuta ajateltavaa, joku harrastus josta todella nautit. MInulla ainakin auttanut ja toisaalta ihanaa olla välillä itsekseen ja itsekäs! Look at the bright side of life!

Sä olet 24/7 isänä rakentanut koko elämäsi pyörimään lapsen ympärille. Nyt sun täytyy löytää elämään jotain ihan vaan sinua itseäsi varten. Se ei ole ainoastaan suositeltavaa, vaan myös ihan tervettä ja normaalia. Olisi myös niille 24/7 YH:lle, mutta aikaresurssit ei aina oikein anna myöten.

Olen 4-lapsen yh ja aika ajoin haaveilen vuoroviikkojärjestelystä, vaikka tiedän, että se ei ole exän juttu.
Lapset käyvät nykyään verrattain harvoin etällään ja kun he sinne menevät, olen täysin tyhjä ja ideaton. Korkeintaan käyn jossain ravintolassa syömässä, tai kokkaan kotona, otan pari lasia vinkkua ja herkuttelen, vaikka siitäkin tulee huono omatunto, kun ei tässä olla mikään missimittainen muutenkaan.

Silloin vielä kun lapset kävivät säännöllisesti etällään, minulla ei ollut minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia koskaan. Ystävät tiesivät, että olin vapaalla, minua kutsuttiin menoihin mukaan ja itsekin uskalsin kehittää suunnitelmia, kun tiesin vapaani. Nykyään kukaan ei pyydä enää mihinkään, koska he jo tietävät etten saa lastenhoitajaa ja olen mökkiytynyt/erakoitunut.

Sinun pitää lähteä mökistäsi menemään. Liikuntaharrastus, bailailu, musiikkia, vaikka kudotapiiri, mutta jotain. Ilman muuta kerrot kavereille, että sulla on pattitilanne, mies ymmärtää toista, mutta ongelma pitää ensin julkaista. Tee aikataulu; maanantaisin kirjasto, lainaa lapsellekin sopivaa luettavaa ja käykää seuraavalla viikolla yhdessä sitten, tiistaisin uimaan, keskiviikkona kaveri-ilta, dartsia, bilistä yms "urheilullista", torstaina karaoke-ilta, perjantaina kutsut kaverit kylään, lauantaina tanssimaan, elokuviin, sunnuntaina sukulaisiin. Mistä voit tietää, eteikö perheelliset kaverisikin kaipaa jotain uutta toimintaa elämäänsä, koska kysymättä ja puhumatta sekään ei selviä.

Vapaa-ajanviettoon tarvitaan harjoitusta, kuten myös siihen, että oma vapaa-aikaa loppu kuin seinään. Sinu on itse luotava puitteet hyvälle elämälle, ei niitä kukaan tule tarjoaman. En tiedä, millainen mies olet, mutta monen pelastus on ollut keväästä pitkälle syksyyn... hokkuspokuspiliokkus! ...moottoripyörä.

Ihan ensin voisit tulla jelppimään minua muutossa, vetuttaa nämä kodinkonevempeleiden roudaaminen portaikoissa, jalkojen säätö, tv-piuhojen vetäminen seinien läpi, kattolamppujen asettelu ja tuunaaminen pistokkeisiin sopiviksi ja muu "miestentyö"! Ihan vaan vinkiksi, jos tuttavapiirissä on yh-äitejä, kysy jos he tarvitsevat apua vastaavissa hommissa. Ensimmäinen askel pois kotipesästä.

Sitä paitsi, moottoripyöräkin kaipaisi huoltoa parin ajamattoman vuoden jälkeen...

No mikset uskalla? Sä olet 24/7 ollut lapsen kanssa ja nyt ei olekaan niin, tottamaar siinä on totuttelemista ja surku tulee puseroon ja ikävä. Mutta tiedätkö täällä oli ihan samalla tavalla. Aluksi mies oli lähi-isä ja lapsi ei ollenkaan käynyt äidillään, sitten tuli myöhemmin 50-50. Se vaatii aikansa, että siihen tottuu ja oppii hyväksymään asian ja tajuaa, että hyvähän se lapselle on että saa kummankin vanhempansa kanssa olla. Vähitellen säkin opit niitä ikävän tunteita hallitsemaan ja tajuat, että kyllä se lapsi aina viikon päästä takaisin tulee. Ja se on tosi tärkeää, että et näytä noita tunteitas nyt lapselle sillä jos paljon puhuu että voivoivoikunonikäväjakunpaetnytlähtis, niin siihen lapseen tarttuu sama fiilis ja toisessa päässä sitten potee ikävää ja on vaikeaa.

Eli ehdottomasti nyt puhumaan tunteistasi, joko kumppanille, ammattihenkilölle tai jollekin vertaistukipalstalle. Jos olet uusperheellinen niin uusionni.net/uusionni tai sitten muuten eroperhe.net/keskustelu, jossa on enemmän juuri noita eronneiden juttuja.

Hengitä syvään äläkä pelkää puhua, sä olet lapsen vanhempana liian arvokas sellaseen, että kituutat kunnes räjähdät pääsi kanssa.