Onko kenelläkään kokemusta jos sijaisperhe joutuu muuttamaan asuinpaikkakuntaansa, kun töissä käyvän puolison työpaikka siirtyy toiselle paikkakunnalle?
Ja matkaa on toiselle paikkakunnalle sen verran että ei oikein onnistu käydä siellä joka päivä.
Kun kuitenkin haluaisi viettää perheen kanssa aikaa mahdollisimman paljon.
Eikä vain tavata viikonloppuisin, koska se ei olisi puolisoa eikä lapsia kohtaan oikein, olla viikonloppu vanhempi.
Ku haluaa olla heidän harrastuksissa ja elämässä mukana joka päivä...
Ja matkaa on toiselle paikkakunnalle sen verran että ei oikein onnistu käydä siellä joka päivä.
Kun kuitenkin haluaisi viettää perheen kanssa aikaa mahdollisimman paljon.
Eikä vain tavata viikonloppuisin, koska se ei olisi puolisoa eikä lapsia kohtaan oikein, olla viikonloppu vanhempi.
Ku haluaa olla heidän harrastuksissa ja elämässä mukana joka päivä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta kai myös sijaisperheet muuttavat toiselle paikkakunnalle, kuten mekin olemme tehneet - muutimme 160 km:n päähän entisestä kotipaikasta puolison työn takia.
Meille ainakin sanottiin sijoituksen alkaessa, että meille normaali perhe-elämä on täysin mahdollista eli paikkakuntaa voi vaihtaa ja sosiaalityöntekijä kertoi heillä olevan useita perheitä ulkomaankomennuksillakin. Eihän se tietty kivaa ole, jos sijaisperhe muuttaa vaikkapa Hesasta Rovaniemelle, mutta elämää se vain on.
No, me tuskin muutamme, mutta oli hyvä kuulla että normaalit kuviot tästäkin edespäin ovat mahdollisia.
Onhan niitä toisten lapsia kidnapattu Nepaliin ja Ransakanmaalle saakka. Mitäpä, jos jättäisitte sijoitetut lapset vanhemmilleen / sukulaisilleen ja lähtisitte sitten vaikka Timbuktuun.
Yhdelläkään ei ole sellaisia vanhempia tai sukulaisia jotka pystyisivät tai haluaisivat lapsen ottaa
NO meidän tapauksessa se on hankalaa kun vanhemmat on paikassa johon eivät halua lapsiaan ottaa..... Käymme kyllä säännöllisesti heitä tapaamassa. Ja välit on hyvät molemmin puolin.....
oikein hienoa. Eikö ainoallakaan teistä kaikista muista muuttajista löydy sukulaisia, jotka haluaisvat ottaa lapset. Minä olen ainakin valmis, jos minun läheistäni yritetään rahdata jonnekin.
Muutimme 2004 miehen työn takia paikkakuntaa. Meillä oli tuolloin kolme poikaa oma 12 -v, sekä 10 ja 12 -vuotiaat sijoitetut veljekset. Muutto oli kaikille pojille henkisesti raskas ja vaikea prosessi, kun kaverit ym. tutut kuviot jäivät ja piti muuttaa täysin vieraalle paikkakunnalle missä kaikki täytyi aloittaa alusta. Olin eka vuoden perhepäivähoitajana, joten olin koko ajan poikien tavoitettavissa. Myös miehen uusi työ salli hänen olla enemmän aikaa poikien kanssa ja ohjata heitä harrastuksiin yms. Oli raskas vuosi käydä poikien ja omaakin surutyötä ja luopumista läpi, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja nyt on tilanne todella hyvä. Kyllä se onnistuu, mutta vaatii kyllä enemmän työtä ja paneutumista aioihin.