Suomalainen vanhemmuus

Millaista on hyvä vanhemmuus?
- Vanhemmat osaavat asettaa rajoja, mutta antavat myös rakkautta. Lapsi tuntee olevansa rakastettu.

Onko vanhemmuutta Suomessa mielestäsi lainkaan?
-On.

Oletko itse kokenut, että vanhempasi toimivat kypsästi suhteessa sinuun - lapsena?
Mitä oletat itse siirtäväsi koetusta eteenpäin omille lapsillesi
- He antavat minun harrastaa mitä haluan (taideaineita), ja antoivat minun maistaa vähän alkoholia kotona. (en ole oppinut ryyppäämään)

Saitko riittävästi huolehtimista, syliä ja rakkautta? Vai paljon moitteita, riittämättömyyden kokemuksia ja väheksyntää?
-Ikävä kyllä, paljon jälkimmäisiä. En ole ikinä tarpeeksi hyvä koulussa, eikä huoneeni ole ikinä tarpeeksi siisti jne.

Millaista on hyvä vanhemmuus?
Että on lapsen ulottuvilla, jakaa omaa tietoaan ja elämänkokemustaan lapsen ikään soveltuvasti, osoittaa välittämistä esim. olemalla kiinnostunut lapsen asioista, laittamalla lapsella hyvää ruokaa jne.

Onko vanhemmuutta Suomessa mielestäsi lainkaan?
Enpä osaa sanoa, kun en enää siellä asu, mutta ehkä sitä on liian vähän, kun suurin osa ihmisistä juoksee työuran perässä kodin ulkopuolella ja lapset sysätään jo pieninä päiväkotiin. Kyllä olen täällä ulkomailla huomannut, että suomalaisilla (siis minullakin) on usein aika puutteelliset taidot ja halut kasvattaa lapsia.

Oletko itse kokenut, että vanhempasi toimivat kypsästi suhteessa sinuun - lapsena?
Opettivat kyllä hyvät tavat, kristilliset perusarvot jne., mutta eivät ikinä antaneet mitään itsestään, eivät kertoneet paljon mitään omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Eivätkä juurikaan ehtineet/jaksaneet viettää aikaa.

Mitä oletat itse siirtäväsi koetusta eteenpäin omille lapsillesi?
Ainakin haluan antaa enemmän itsestäni omille lapsilleni. Olenkin nyt kotiäiti ja haluan lasteni tuntevan olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi toisin kuin minä itse. Luulen, että Suomessa rehottava teinien hurjastelukin johtuu ainakin osittain siitä, että äidit eivät välitä. "Välittämistä" ja turvattua oloa etsitään sitten parisuhteista ja viinaksista. Tätä en omille tyttärilleni halua.

Mitkä ovat syvimmät traumasi, jotka koet - ovat haittaamassa nykypäivän elämääsi (olettaen, syntysija haitalle on lapsuuskokemuksessasi)?
Oman äidin stressaantuneisuus siirtyi minuun niin että olen joutunut opettelemaan kantapään kautta, miten elämästä voi selvitä liikoja ärhentelemättä ja stressaamatta.

Saitko riittävästi huolehtimista, syliä ja rakkautta? Vai paljon moitteita, riittämättömyyden kokemuksia ja väheksyntää?
En saanut kauheasti kumpaakaan. Olin oikea kiiltokuvatyttö, mutta en ikinä saanut aitoa kiitosta siitä. Tiedän nyt, että vanhempani olivat varmaan ylpeitä minusta, mutta eivät ikinä näyttäneet sitä. Äidin taholta koin kyllä aina voimakasta painostusta tehdä siten, miten hän määräsi, vaikka se ei kovin avointa ja suoraa ollutkaan. Negatiivisia tunteita olen oppinut ilmaisemaan suoraan vasta nykyisessä asuinmaassani (jossa on ihan ok väitellä ja riidellä ilman turhaa kohteliaisuuspainetta), mutta en täälläkään kaikkia ihmisiä kohtaan.

Millaista on hyvä vanhemmuus? Kasvatustietoisuus on tärkeä osa vanhemmuutta: rajat ja rakkaus oikeassa suhteessa, ohjaava kasvatus, kun taas sosiaaliviranomaiset suosivat vapaata kasvatusta.


Onko vanhemmuutta Suomessa mielestäsi lainkaan? Työelämän kiireet ja stressi heikentävät vanhemmuuden merkitystä. Esim. murrosikäisille (ja nuoremmillekin) voi opettaa kotona ruuanteon perusteita tulevaisuutta varten, samoin siivoaminen, auton pesu ja vahaaminen, ... Ns. pikkutöitä riittää kotonakin. En ole kokenut saavani vanhemmuutta lapsuudessani ja nuoruudessani.


Oletko itse kokenut, että vanhempasi toimivat kypsästi suhteessa sinuun - lapsena? Vanhemmat eivät käyttäneet eivätkä käytä vieläkään sanallista viestintää kommenteissaan. Vaistoan heidän kommentit heidän ilmeestään.


Mitä oletat itse siirtäväsi koetusta eteenpäin omille lapsillesi? Pyrin välttämään saamaani autoritääristä ja narsistista kotikasvatusta. Lapsella kuuluu olla harrastuksia ja mahdollisuus kavereihin toisin kuin minulla.


Mitkä ovat syvimmät traumasi, jotka koet - ovat haittaamassa nykypäivän elämääsi (olettaen, syntysija haitalle on lapsuuskokemuksessasi)? Edelleen äiti stressaa minua jatkuvalla uteliaisuudellaan ja vaarantamalla koulutus- ja työnhakuprosessejani. Vanhemmat tunkeutuvat varastamaan irtaimistoani seuraavasti: lupaavat palauttaa "lainaamansa" irtaimiston, mutta eivät palauta koskaan ( = varastaminen).
Oman äitini kateus vaikutti minuun niin, että olen kärsinyt stressistä ja ahdistuksesta koko ikäni.

Saitko riittävästi huolehtimista, syliä ja rakkautta? Vai paljon moitteita, riittämättömyyden kokemuksia ja väheksyntää? Vanhemmiltani sain vain moitteita, riittämättömyyden osoituksia ja väheksyntää. Isovanhempien sukupolvelta sain pelkkää rakkautta, huolehtimista ja syliä.

minusta tuntuu, että suomalainen vanhemmuus on jotenkin sellaista, että..

ei oikein kovin välitetä, kuka se lapsi on.. joka perheeseen syntyy...
sokeita ja itsekkäitä, omahyväisiä.. sukujen ristipaineissa painivia epäkypsiä teinejä..
etsitään muotivirtauksia, mitä kulloinkin.. mutta perheen eli välittämisen traditio on mielestäni kateissa Suomesta.. valitettavasti.

sen kyllä huomaa jos edes hieman matkustelee.. kauempana kuin liiterin takana. ja silloin alkaa hävettää, kun käsittää, millaisessa välinpitämättömyyden suossa, melkein hypnoottisessa tilassa suomalaislapset ovat kasvaneet (kasvavat) ... uskomushuudot: suomalaisuus on lottovoittoa, kaikenlaista pohjois-korealaista propaganaa suomimaa pullollaan, kyllä kyllä.


nouseeko uusi sukupolvi, joka menneiden polvien kirouksen katkoo.. häpeän hävityistä sodista ja pallottelun kohteena olevan kansan taittaa.. nouseeko siivilleen tämä kansa, nuorilla.. joiden itseluottamus ja itsetunto ovat kohdillaan.. rakastaa omia pienokaisiaan, kuin taivaallista ihmeellistä aarretta. jäänee nähtäväksi. joskus valtaa epätoivo, jos edes hetkeksi avaa töllöttiminen ja näkee, mitä paskaa se suoltaa.. ja minkälaisen "kasvatusilmapiirin" tuloksena.. sairasta mielipuolista paskaa, josta kaikkinainen kauneus... on kadonnut.

näin on, ugh! eiks vaan?

Jos vanhempi ei ala alkoholismiin (vaikkakin vain vapaapäivinä), kaikki on hyvin. Jos avioliitto ei toimi ja on rakkaudeton ja alkoholistinen, sykkii sen mustuus lasten kautta kaikkiin heidän ihmiskontakteihinsa. Traumat on perinnöllisiä.