Peruskysymyksiä ruokinnasta

Jotkut mittaavat heinämäärän kiloina. Sen oppii arvioimaan kun seuraa hevosen kulutusta, toisaalla heinää on jatkuvasti vapaasti saatavilla, mutta esim. meillä tallilla heinää annetaan saaveissa "suurinpiirtein", eli ei mitään punnitsemisia. Sen mukaan että kaikilla on heinää, ja jos esim. seuraavaan ruokintakertaan mennessä kaikkia heiniä ei ole syöty, vähennetään heinämäärää. Kokoaikaa ei kuitenkaan ole heinää syötävänä, ja toisille hevosille osa heinästä korvataan oljella.
Kun hevosta aletaan ratsastamaan, lisätään sen ruokamäärää pikkuhiljaa käytön raskaudesta riippuen, ensin annetaan vain aamu- ja iltakauroja, sitten lisätään myös päiväkaurat mukaan. Jos tuntuu, että hevonen ei esim. prixillä ole tarpeeksi energinen, vaihdetaan prix muuhun rehuun tai lisätään sen määrää. Jos taas hevonen tietyllä ruokinnalla riehuu ym. vaihdetaan taas kokeilemalla joko pienempään määrään tai eri rehuun. Meilläpäin aloitetaan uuden hevosen ruokinnat yleensä myslillä ja ohralla, ja hevosen käytön lisääntyessä/kunnon kasvaessa lisätään tai vaihdetaan rehua. Ihan siis kokeilemalla vain mennään, totta kai pitää tietää mitkä energiapitoisuudet missäkin rehussa on ja miten ne vaikuttavat, ennenkuin voi alkaa niitä vaihtelemaan.

Säilöheinä löytyy sellaisista valkoisista muovipaaleista, joita näkyy peltojenkin reunoilla. Se on kosteampaa kuin kuiva heinä, ja menee parissa päivässä sen jälkeen kun avattu, joten sitä ei käytetä pienillä talleilla (jossa siis kokonaista paalia ei ehtisi käyttää). Kuiva heinä on vihreämpää ja tuoksuu paremmalta, sekä on nimensä mukaan kuivaa. Sitä saa pienemmissä "paketeissa", sellaisissa syliin mahtuvissa neliöissä. Sitä voi käyttää myös jos hevosen vatsa on herkkä > menee sekaisin säilöstä.

Jokainen hevonen on yksilö. Tietysti pienempi hevonen syö vöhemmänenemmän kuin iso, jos hevonen on turhan lihava niin hieman vähemmän heinää, laihemmalle enemmän - ja sitten on muita juttuja, jotkut hevoset vain syövät enemmän kuin toiset. Oikean määrän oppii tuntemaan kun hevosia ruokkii. Vaikka meilläkin on tallilla seinällä suunnilleen määrät mitä poni/hevonen saa aamulla/päivällä/yöksi, niin en tiedä ketään, joka ei antaisi heiniä silmämääräisesti. Jos tarvitsee tietoa paljon hevoselle annetaan ruokia, kannattaa kysyä.

No jos ei ole ketään jolta kysyä, niin kai sen omistajan se ruokinta pitää tietää. Tietysti hevosen ruokavalio edellisessä kodissa kysytään, että sitä ei yhtäkkiä ei aleta muuttamaan. Jos ruokavalio ei vaikuta hyvältä, hevonen esim laiha/lihava, karva kiilloton, liian vireä/apaattinen, yliherkkä, niin voi vähitellen alkaa ruokaa lisäämään/vähentämään/muuttamaan jokin väkirehu toiseksi. Yleensä perushevonen pärjää heinällä, kauralla, kivennäisillä ja vitamiineilla.

Kysymyksesi ovat sen verran laajoja, että niihin vastauksista saisi vaikka kokonaisen kirjan. En kuitenkaan ala kirjailijaksi vaan yritän vastata lyhyesti, kuten edellisetkin vastaajat. Kysy tarkentavia kysymyksiä, jos et ymmärrä jotain niin yritellään taas porukalla kertoa lisää. Sitähän tämä netissä keskustel on.

1. Kuivaa heinää saadaan, kun heinä niiton jälkeen kuivatetaan niin kuivaksi, että se ei pilaannu säilytyksen aikana. Heinä voidaan kuitava kesäauringossa ja paalata sitten tai paalata kosteampana ja kuivata sitten loppuun puhaltamalla sen läpi ilmaa ladossa. Säilöheinää saadaan kun niitetyn heinän annetaan kuivua vain hetki ja se sitten pakataan ilmatiiviisti muoviin. Muovissa heinä olkaa käymään, siten että sinne muodostuu maitohappoa ja heinän PH laskee, jolloin heinä säilyy. PH laskua voidaan edistää laittamalla heinän sekaan maitohappobakteeriliuosta tai väkevää happoa.

Tärkein valintaperuste kumpaa käytetään on saatavuus. Molemmat ovat oikein tehtynä ihan yhtä hyviä perusrehuja hevoselle. Kuivan heinän laatua on helpompi arvioida silmämääräisesti, joten moni suosii sitä. Toisaalta säilöheinä on usein nuorempana korjattua, joten siinä on enemmän energiaa ja valkuaista kuin kuivassa heinässä, joten monet kilpahevosen omistajat suosivat taas säilöheinää. Mutta useimmat syöttävät sitä mitä lähiseudulta saa laadukkaana kohtuulliseen hintaan.

2. Normaali hevonen syö yleensä pävän aikana 7-9kg heinää. Yksi paali "pienpaali" painaa yleensä 6-14kg, keskimäärin 8-10kg. Sitten vaan jaetaan päivän heinäannos jakokertojen määrällä ja tiedetään paljonko annetaan kerrallaan.

Usein ruokintaa tosiaan yksinkertaistetaan siten että kaikki hevoset saa saman verran heinää ja sitten ruokinta yksilöidään väkirehun määrällä tai hevoset saa kaikki yhtä paljon heinää aamulla ja pävällä, mutta iltaheinät jaetaan yksilöllisesti (päivällä hevoset syövät usein tarhassa porukassa, joten yksilöllinen heinän jako ei onnistu senkään vuoksi).

Kun heinäpaalin avaa se jakautuu aina tietyn kokoisiksi "lohkoiksi" (tämä lohkoutuminen syntyy tavasta jolla paalauskone tekee paalin). Saam kone tekee aina suunnilleen saman kokoisia lohkoja, jos säätöjä ei muuteta. Isommassa paalissa on vain enenmmän lohkoja kuin pienemmässä. Kätevintä on tallilla punnita muutama lohko kustakin heinäerästä ja sitten tehdä ruokinta ohje tyyliin poneille 2 lohkoa ja hevosille 3 lohkoa/ruokintakerta.

3. Hevosen omistaja on aina vastuussa hevosensa ruokinasta, joten hänen täytyy ymmärtää ainakin ruokinnan perusteet. Käytännössä terveen harrasteratsun ruokinta ei ole mitään hirveää salatiedettä ja monilla ratkaisuilla pääsee hyvään lopputulokseen. Syöttämällä hyvää heinää ja sen lisänä täysrehua tai kauraa ja kivennäistä ilman mitään kikkailuja pääsee jo pitkälle. Käytännössä uuden hevosen omistaja saa yleensä entiseltä omistajalta tiedot miä hevonen on tähän asti syönyt ja uusi omista suunnittelee uuden ruokinnan tämän pohjalta riippuen mitä rehuja hänellä on käytössä.

Allergisen, rankkaa työtä tekevän tai muuten hankalan hevosen ruokintaan tarvitsee jo enemmän kokemusta ja osaamista ja aiheeseen perehtymistä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, mitä useampaa rehua hevonen syö, sen tarkemmin joutuu laskemaan ruokinnan tasapainoa.

Avuksi hevosen ruokinnan suunnitteluun on muutamia laskureita (esim. hevostietokeskuksen kehittämä HOPTI) ja toisaalta on olemassa muutamia ihmisiä, jotka tekevät hevosille ruokintasuunnitelmia maksua vastaan. Mutta tällöinkin omistaja on vastuussa ruokinnan onnistumisesta, joten perustiedot pitää olla hänellä. Myös kaupallisten hevosrehujen myjät osaavat suositella eri rehuja ja antaa suuntaa antavia ruokintaohjeita, mutta pitää muistaa että he suosittelevat aina omia merkkejään, eivätkä välttämättä esim. edullisinta hyvää vaihtoehtoa.