Jälleen mielipiteitä kyselemässä. Mikä on mielestänne paras hindulaisuuden pyhä kirja (miksi)? Mikä on noiden kirjoitusten paras/tärkein kohta? Mikä on Bhagavadgitan tärkein/paras kohta (miksi)?
kysyn lisää
minä taas...
3159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Intiasta löytyy tekstejä ihan kaikille, enkä osaa sanoa "parasta", mutta monet ovat minullekin kolahtaneet. (Tekstit ovat usein vähän sellaista korviketta oikealle asialle. Parhaassa tapauksessa itsellä on menossa joku prosessi ja sitten lukee siitä aiheesta ja tajuaa. Hyvä olisi tietysti, jos olisi lukenut jostain etukäteen ja olisi siten valmistautunut tai tuttu asioiden kanssa, kun ne tapahtuvat. Jälkikäteen tai toisella kertaa tekstit eivät useinkaan kolahda niin kuin ensimmäisellä. (On varmaan huomattavissa, että pidän "tekstejä" välineinä, opetuksina.))
Bhagavad Gitassa pidän kahdesta ensimmäisestä luvusta, jossa on perusasiat. Minua on kovasti puhutellut jo pelkästään se asetelma, jossa Arjuna alkaa miettiä kaiken järjettömyyttä.
Shiva on vielä Krishnaa vanhempi, joten niitä tekstejä löytää palasina sieltä täältä, mutta pienetkin aforismit ja tarinat kolisevat (tyhjässä päässä?).
Intialaisissa teksteissä on tunnetusti se ongelma, että ne ovat aikojen kuluessa muuttuneet, kieli ja käännökset ovat vaikeita jne. - eikä niitä ole aina helppo edes löytää. Kalkuttalaisessa kahvilassa eräs mies halusi antaa kirjakaupan osoitteen, josta löytäisin hyviä kirjoja, mutta kauppaa ei löytynyt... :-)
Se, että Shivaa pidetään Krishnaa vanhempana johtuu siitä, että Intian kulttuuripiirin vanhimmat (länsimaalaisten?) arkeologien kouriin osuneet uskonnolliset symbolit, joitten kaltaisia on käytössä nykyäänkin, viittaavat Shivan (sekä muistaakseni vielä vahvemmin Devin) palvontaan. Tiedekin on uskonasia; uskotaan siihen, mitä ollaan toistaiseksi saatu todistettua.
Meille vaisnaville on tietenkin itsestään selvää, että vanhin on Vishnu, kuten Hän Gitassakin sanoo ;)
Ainoa kirja, jota minä pidän muuttumattomana ja pyhänä on juuri Bhagavad Gita. Gitassa on tiiviissä muodossa kaikki, mitä meidän tarvitsee tietää jos haluamme vapautua. Yleensä ihminen kuitenkin tarvitsee jonkun asiantuntijan hieman blandaamaan tätä tujua sanomaa osatakseen seurata sitä käytännössä, ja sitä varten on guruja :)
Monet muut hindulaiset pyhät kirjat keskittyvät siihen, mitä tekemällä (ja mitä jumaluutta) saa itselleen ja perheelleen hyvää karmaa. Gitassa muistutetaan, että maallinen hyvä on aina katoavaista ja kehotetaan etsimään ainoaa pysyvää, perimmäisintä Jumalaa kaiken takana.
Henkilökohtaisesti rakastan Gitassa eniten niitä lukuisia kohtia, joissa Jumala aivan lepertelee puhuessaan palvojistaan ja kertoo pitävänsä meistä täydellisesti huolta :) Rakastan sitä, että Jumala on ottanut ihmisen hahmon, koska Hänen näkemisensä olisi muuten liian rankkaa. Suhde Jumalaan on henkilökohtainen rakkaussuhde ja siitä voi tulla syvempi kuin mikään muu suhde.