Moikka! Kyselisin teiltä rakkaat kissaihmiset..
Vanhan mummoni kissa katosi noin 2 vuotta sitten. Kissa oli noin 16- vuotias ja lähti toisen kissan matkaan eikä sen jälkeen sitten näkynyt. Kissa eleli lähes 14- vuotta sisäkissana, mummoni muutettua vanhainkodin rivitaloasuntoon kissasta tuli "ulkokissa". Kissa oli silminnähden onnellinen, harvoin lähti kovin kauas omalta takapihalta, joskus toi metsästä hiiriä :)
Mummoni on sen katoamisen jälkeen ollut kovin masentunut, vieläkin huutelee kissaa ulko-ovelta. Onhan se ihan ymmärrettävää kun kissa on ollut "paras ystävä" niin monta vuotta.
Mummo on järkevä, aina huolehti hyvin kissasta, ruoasta ja laatikon putsamisesta.
Mitä mieltä olette, vieläkö vanhalle ihmiselle voisi ottaa uuden aikuisen kissan?
Tosin pelottaa se että sekään ei palaa kotiin, se olisi varmaankin todella raskasta. Mummolla ei varmaankaan kovin montaa elinvuotta enää ole, mutta olisi ihana että niitä ei tarvitsisi elää yksinäisyydessä.
Vanhan mummoni kissa katosi noin 2 vuotta sitten. Kissa oli noin 16- vuotias ja lähti toisen kissan matkaan eikä sen jälkeen sitten näkynyt. Kissa eleli lähes 14- vuotta sisäkissana, mummoni muutettua vanhainkodin rivitaloasuntoon kissasta tuli "ulkokissa". Kissa oli silminnähden onnellinen, harvoin lähti kovin kauas omalta takapihalta, joskus toi metsästä hiiriä :)
Mummoni on sen katoamisen jälkeen ollut kovin masentunut, vieläkin huutelee kissaa ulko-ovelta. Onhan se ihan ymmärrettävää kun kissa on ollut "paras ystävä" niin monta vuotta.
Mummo on järkevä, aina huolehti hyvin kissasta, ruoasta ja laatikon putsamisesta.
Mitä mieltä olette, vieläkö vanhalle ihmiselle voisi ottaa uuden aikuisen kissan?
Tosin pelottaa se että sekään ei palaa kotiin, se olisi varmaankin todella raskasta. Mummolla ei varmaankaan kovin montaa elinvuotta enää ole, mutta olisi ihana että niitä ei tarvitsisi elää yksinäisyydessä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Varmasti hän pitäisi kissastaan parempaa huolta kuin moni nuorempi. Tietysti tuo aikuisen kissan kotiutuminen voi olla joskus arpapeliä. Jos mummo on pirteä ja haluaa kissan niin vastaisin kyllä voi. Ja ainakin jos sinä tai joku muu seuraa tilannetta ja käy kylässä.
oletteko tosiaan heittäneet edellisen kissa ulos, siis jättäneet sen heitteille "ulkokissaksi". Nyt haluatte siis hankkia uuden eläimen heitteille jätettäväksi.
Oletpa todella eläinrakas ihminen kun haluat noin julmasti kissoja kohdella.
Minä sain kysymyksestä aivan toisenlaisen kuvan kuin sinä. Voihan 16 vuotinen kissa menehtyä, joutua auton alle tms. eikä se tosiaan kerro sitä, että mummo olisi huonompi kissan hoitaja kuin esim. sinä.
Kissa eleli lähes 14- vuotta sisäkissana, mummoni muutettua vanhainkodin rivitaloasuntoon kissasta tuli "ulkokissa". Kissa oli silminnähden onnellinen, harvoin lähti kovin kauas omalta takapihalta, joskus toi metsästä hiiriä :)
Jos muutettiin vanhainkotiin ja kissasta tuli ulkokissa, eikä se silloin tarkoita sitä, että sisälle ei enään päästetty. Ja kyllä se kissa on silloin heitteille jätetty ja julmasti.
On erittäin julmaa ensin pitää 14 vuottaa sisäkissana ja sitten vanhakissa heittää ulos. Ei todellakaan saa antaa uutta rääkättäväksi.
On todella julmaa pitää kissaa sisäkissana.
sisäkissat vaan niskasta kiinni ulos ovesta mutta vasta syksyllä niin talvi ja pakkanen hoitelee ongelman
kerran täällä niin innokkaasti provosoit tähän keskusteluun, niin haluan kuulla perustelusi.
MIKSI on julmaa pitää kissaa sisällä? Varsinkin jos se pienestä pitäen on ollut _vain_ ja ainoastaan sisäkissa.
Kokeilkaa löytöeläintalosta jotain selvästi vanhempaa kissaa? Jotkut paikat jopa etsivät koteja joissa kissa saa ulkoilla vapaana. Toki kannattaa miettiä onko järkevää päästää kissa ulos jos lähellä on autoteitä ja naapureita jotka eivät kissoista pidä.
ei ole kysymys pitääkö kissoista vaan kissaa ei saa laskea yksin ulos ilman omistajan valvontaa.
Heitteillä oleva eläin tarkoittaa lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen ensimmäisen artiklan 5 kohdan mukaan joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.
Pitää ymmärtää että nämä määräykset on tehty suojelemaan eläinta ja antamaan myös niin kutsutuille eläinrakkaille ihmisille ehdot jolla säädellään lemmikkien pitoa.
Jos kissanomistajan pitävät heitteille jättöä merkkinä rakkaudesta kissaan on aika erikoinen tilanne.
Heittellejättö = eläinrääkkäys = eläinrakkaus = kissan omistaja = aika erikoinen ketju
Joku uutta kotia etsivä, jo vanhempi kissa olisi varmaan mummolle sopiva. Ja sisäkissa nimenomaan. Usein tällaisille etsitään vaikkapa allergian takia uutta kotia.
Tälläkin palstalla on joskus uuden kodin etsijöitä, joihin kyllä jotkun keskustelijat tuntuvat suhtautuvan kumman negatiivisesti.
Kissasta on niin paljon seuraa, ettÄ uskoisin sellaisen mummtoasi piristävän ja toivotan onnea etsintään!
What, siis kyse ei todellakaan ollut siitä ettei kissaa päästetty sisään(!), vaan kissa oli aina yöt kotona ja halutessaan päivällä pääsi ulos. Uskomatonta et ihmisten idioottimaisuudella ei oo mitään rajaa!!
Joo, ajattelin myös että kisu koki ihan luonnollisen kuoleman. Vakavasti harkitsen nyt tuota uuden kissan ottoa.. Kiitos kommenteista! :)
Mummosi kissa kenties:
* tuli LUONNOLLISESTI ammutuksi tai
* jäi LUONNOLLISESTI auton alle tai
* tuli LUONNOLLISESTI myrkytetyksi tai
* jäi LUONNOLLISESTI villieläimen saaliiksi tai
* putosi LUONNOLLISESTI kaivoon ja nääntyi sinne tai
* hukkui LUONNOLLISESTI tai
* ties mitä LUONNOLLISESTI kamalaa...
Varmaan helpottaa ajatella, että LUONNOLLISESTI...
sua helpotti ton viestin kirjottaminen, hyvä niin :)
Hei, ymmärrän hyvin mummosi surun, kissa oli varmasti rakas hänelle. Mietin vain että ehkä aikuinen kissa, esim. löytökissa, tai muuten uutta kotia kaipaava olisi sopiva mummollesi. Olisiko mummolla mahdollisuutta aidata piha, että kissa pysyisi pelkästään ns. aitauksessa. On kahta kuppikuntaa, toiset vannoo vapaan ulkoilun nimiin, ja toiset sisäkissana olemiseen. Ja mahtuu tietysti lukuisia muunnelmia siihen väliin : ) itse asuin aiemmin kaupungissa,jossa kissani ulkoili valjaissa, ja takapihalla, aitauksessa. Nyt kun muutimme maalle, kissa on irti, mutta oli aluksi häkissä, ja valjaissa. Kissani on 9v ja ei lähde pihasta, tottunut aika pieneen reviiriin. Mummollesi olisi varmasti iloa ja seuraa kissasta, joten kannattaisiko miettiä sitä häkkiä, tai sitten ihan sisäkissana olemista. Ja eihän meistä kukaan tiedä elinpäivien tai vuosiemme määrää. Mummosi voi elää vielä pitkään, mitä toivon, ja toivon myös että sopiva kissa hänelle löytyy. Elä välitä ilkeistä kirjoituksista, jotkut eivät osaa asiallisesti sanoa mielipidettään, ja vääristelevät toisen kirjoitusta.
Minäkin suosittelen aikuista kissaa. Otin yhden hylkäysuhan alla olleen rotukissan 50 e:n hintaan ja myöhemmin samasta kennelistä vielä toisen aikuisen. Aivan ihania ja mietin joka kerta niitä ihastellessani, että sopisivat luonteensa puolesta erinomaisesti ikäihmisillekin.
Joten katsele ihan huviksesi myös rotukissayhdistytksien ilmoituksia, koska joskus kennelit haluavat päästä eroon vanhemmista kissoista. Ei siis eroon silkkaa pahuuttaan, vaan haluavat tarjota uutterille kissoilleen ihanat ja rauhalliset eläkepäivät.
Tosin eläinsuojeluyhdistyksenkin hoitajat osaavat kertoa omista kasvateistaan paljonkin ja varmasti isoäidillesi löytyy juuri se sopiva "tyyppi".
Kyllä kissan voi ottaa koska vain, jos jaksaa siitä huolehtia ja perään katsoa. Kunhan vain muistatte, ettei uutta kissaa saa päästää vapaana ulos n. kuukauteen. Sen pitää ensin sisäistää oma kotinsa ja missä asuu. Kissoilla on yleensä taipumus lähteä reviirieläimenä etsimään vanhaa kotiaan, mikä voi olla yksi syy mummosi entisen kissan katoamiseen.
Aikuisen kissan suurin plussa on sen valmiiksi kehittynyt luonne ja mikä mukavinta kissa tietää aina, että sitä rakastetaan. Aikuinen kissa voi muuttua valtavan ihanaksi tajutessaan tulevansa rakastetuksi sellaisenaan. Ja voin sen vakuuttaa, koska kolmas kissani, jonka hankin pentuna on niin tottunut rakkauteen ja välittämiseen, ettei siitä saa samanlaista seuraa kuin kahdesta minulle aikuisena tulleesta.
Vielä sen verran rotukissoista, että ne ovat seurallisempia kuin ulkona olemaan tottuneet maatiaiset. Ne leimautuvat ihmiseen helposti ja elävät myös melko laissa samassa rytmissä kuin ihminen, jolloin syödään samaan aikaan aamiainen ja päivällinen ja tehdään kotityöt. Ainakin meillä on kaksi reipasta kotikonsulttia aina jaloissa :D
Onnea etsintään!