Kameleontin varjo, Walters

Minette-tädin uusin suomennos vahvistaa muistikuvaa hänestä hyytävän, uskottavan psykologisen dekkarin taitajana. Vai pitäskö sanoa trillerin, luokittelijoiden mieliksi?
Pienin keinoin hän luo maailmaa, joka tuntuu todelta ja jonka henkilöt elävät. Kuka missäkin, kaduilla tai kapakoissa. Muistoissaan, omassa kuvitellussa maailmassaan tai kyynisenä realistina. Murhasarja, vaikeasti vammautunut nuori Irak-veteraani ja bodarilesbolääkäri tuntuvat ensin kohtaamattomalta sattumien karusellilta. Vaan tarmokkaan ja loogisen poliisityön seurauksena paha saa palkkansa, jo tässä ajassa. Kaikkiaan kirja luotaa Britannian hyvinvointiyhteiskunnan vähemmän valoisaa puolta ansiokkaasti. Sukupolvien välinen kuristusote saa oman osansa, ihan pappafreudin parhaiden visioiden mukaan.
Väliin liitetyt muka-dokumentit poliisin asiakirjoista on keinona sanataiteellisella puolella ennenkin käytetty, mutta toimii hyvin. Hidasjärkisempikin lukija saa kerrata dokumenteista mitä oikein tuli luettua ja miten se rikostutkinnan sisällä viestitään.
Rohkenen suositella.