Nyt uskon Helvetin olemassa oloon. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut valtavia maanjäristyksiä eri puolilla maailmaa. Mannerlaatat ryskyy toisiaan vasten. Nyt purkautuu Islannissa Tulivuori valtavalla voimalla.
Tunsin erään tosi paskamaisen muijan, joka kuoli puolisen vuotta sitten. Kuolleista ei saisi puhua pahaa. Kuitenkin tämä Ihminen oli sellainen, joka puuttui joka asiaan. Kuuluipa asia hänelle, tai ei. Komensi, arvosteli ja määräili jokaista joka joutui, edes vahingossa, naisen vaikutuspiiriin. Epäilen vahvasti, viimeaikaisten tapahtumien valossa että hän päätyi sinne "Belsebuubin hotelliin". Jos ei ole tapojaan muuttanut, niin Hän neuvoo,ohjaa, opastaa ja määräilee itse Saatanaa.
Taitaa olla tulisessa järvessä todellinen valtataistelu menossa. Saadaanpa nähdä, jos asia on niin kuin veikkaan että vielä tapahtuu paljon, ennen kuin valtasuhteet Helvetissä on vakiintuneet.
Onkohan nyt ne viimeiset lopun ajan ennusmerkit tulleet.
Tunsin erään tosi paskamaisen muijan, joka kuoli puolisen vuotta sitten. Kuolleista ei saisi puhua pahaa. Kuitenkin tämä Ihminen oli sellainen, joka puuttui joka asiaan. Kuuluipa asia hänelle, tai ei. Komensi, arvosteli ja määräili jokaista joka joutui, edes vahingossa, naisen vaikutuspiiriin. Epäilen vahvasti, viimeaikaisten tapahtumien valossa että hän päätyi sinne "Belsebuubin hotelliin". Jos ei ole tapojaan muuttanut, niin Hän neuvoo,ohjaa, opastaa ja määräilee itse Saatanaa.
Taitaa olla tulisessa järvessä todellinen valtataistelu menossa. Saadaanpa nähdä, jos asia on niin kuin veikkaan että vielä tapahtuu paljon, ennen kuin valtasuhteet Helvetissä on vakiintuneet.
Onkohan nyt ne viimeiset lopun ajan ennusmerkit tulleet.
Vastaukset 40
Vanhimmat
haluaa sanoa meille jotakin, mutta me emme ole ymmärtävinämme!
Lentokenttien lähellä asuvat ovat varmaan hiljaisuudesta ihmeissään.
Tuntuu todella oudolta ))(::? Mitenkähän sen sanoisi paremmin? En muista ikinä olleen näin hiljaista siksi epäilenkin että tämä on hiljaista myrskyn edellä? Eli olemme alkaneet tekemään maailmanloppua monen kohdalle. Ei pidä unohtaa näitä hengitys sairaita ihmisiä. Ne taitaa olla ensimmäiset maailmasta poistujat. Sen jälkeen sairastuu entistä enemmän hengitystie sairauksiin porukkaa... Nyt täytyy alkaa pyytämään luojalta suojelusta. Niinhän sitä jossain sanotaan että sitten muistamme luojamme kun ei enään ole muuta toivoa. Saa nähdä kuinka tässä käy... Saadaanko iloisena kirjoitella kuinka hyvin kuitenkin selvisimme tästäkin koettelemuksesta.
Maailma muuttuu, se on tosi, ja mannerlaatat liikkuu, kuten ovat aina tehneet.
Kuinkas se olikaan jääkausi Suomessa ja miten Pompeija hautautui laavaan, puhumattakaan vedenpaisumuksesta!!
Ei niihin välttämättä tarvita uskontoa, joissa korostetaan Jumalaa ja Saatanaa, joita en uskalla olla kieltämättäkään.
Miksi muuten Sokrates, ennen ajanlaskun alkua elänyt filosofi sai niinkin suuren kuuluisuuden, kuten Jeesus, josta nyt on jos jonkinlaista juttua, mutta kumpikaan ei itse kirjoittanut sanaakaan??
Pitäisikö vain palata näitten juoruakkojen ja sentraalisantrojen juttuihin, että kuulinhan siitä minäkin!!!!
kun sinä Tase-Pappa, hämmästelit samaa asiaa, joka on saanut minut viime aikoina vauhkoksi...
Että aina jossakin päin "äiti maa" pitää puhuttelua meille, kuten görgyj sanoi...
Mitäpä meistä nyt enää, kun finaalissa ollaan, mutta nuoret ja lapset...
mä povaan kovaan maanjäristystä myös suomeen.......
Tuollaisia purkauksia on aina ollut , aikajaksot ovat vain hieman pidempiä mitä ihminen muistelee.
100- 1000 vuosia on ajan jaksot mistä tulivuorienpurkauksetkin jaksottuvat . Joten vertailkaa
oikeilla ajanjaksoilla ja funtsikaa sitten .
Akat ennen maailmanlopusta saarnasivat ja miehet metsien loppumisesta.
maailmanloppu voi tulla hiipien, "emme tiedä päivää, emmekä hetkeä", eikä noilla metsilläkään kannata ylvästellä...
Toisaalta, onhan kuuhun lennetty ja eukalyptus kasvaa hetkessä.
Äiti maa huokailee, kääntää kylkeään ja jatkaa elämäänsä kuten mekin. Ei maailma lopu, se muuttaa muotoan. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että siitä tulisi kuutio.
Eikä helvettiä ole, se ei ole paikka, se on tila.
Jokainen luo oman taivaansa, helvetin jätän niille jotka siitä uhoo.
En myöskään halua olla vainoharhainen, kuitenkin täällä Helsingin Viikissä tuntuu savun haju.
Jos sinua peloittaa niin muista teosofien tietoisku-> Sielun kehitys on ikuinen.
maagikko...mutta on se vaan niin surullista, että kauniin maan olemme tärvänneet. Viljelty ollaan vaan ei varjeltu.
Kuinka olemme maan tärvelly ? Mielestäni suomi on edelleen kaunis, ei tärvelty maa....
Miten tämän nyt sanoisi kauniimmin, mutta mielestäni juuri sinä tasepappa puutut kyllä itsekin ja aika negatiiviseen sävyyn kaikenlaisiin ja aika turhanaikaisiin asioihin, joten eläpä niin innokkaasti tuomitse varsinkaan kuollutta, kun itsekin määräilet ja pyrit päällepäsmäröimään. Lienet muutenkin tämän palstan nestoreita eli oikeasti iältäsi ainakin yli seitsemänkymmenen, on nuo jutut sellaisia kuten kirjoitustyylikin.
Jos nyt ei kuitenkaan manattaisi saatanoita tai muitakaan ikäviä olentoja tänne maan päälle, meissä itsekussakin riittää sitä laatua ihan tarpeeksi ilman henkimaailman apua. Maailma loppuu aikanaan, sanovat tiedemiehetkin. Tarkoitan maapallon eli Telluksen elämää. Milloin ja miten koko Linnunradan olemassaolo loppuu, kertokoon ken tietää. Kaikki Linnunradalla on muutosliikkeessä, niin myös siellä sijaitseva mahdollinen Helvetti, kuten myös mahdollinen Taivas. Että revitäänpä siitä. Siihen nähden täällä olevat pikku Saatanat, olivat siten jo kuolleita tai eläviä tai naisia tai miehiä, tuntuvat aika vähäpätöisiltä ilmiöiltä.
ja minä kun niin tykkään tase-papasta. Hänellä on "munaa", niinkuin nykyään sanotaan.
Pieniä ja vähäpätöisiä ilmiöitähän me täällä monesti käsittelemme. Mutta kun ainakaan omat rahkeeni eivät enempään riitä. Ja kun joku on sanonut, "että pieni on kaunista" - niin eiks se ole vähän niinkuin luvalla puhuisi...
..pienessä elämänpiirissäni jo yksi Saatana olisi liikaa. Noita suurempia murheita miettikööt ne, joilla aivoja riittää miettimiseen.
Elämässäni ei ole ainuttakaan saatanaa, on vain hyviä erilaisia ihmisiä, erilaisine luonteineen, maailma hymyilee, vaikka itse itken kivusta ja siitä että elämäni olen jo elänyt, nyt on elämän loppusuora menossa ,... voimat hiljaa hiipuu, kulku käy vaikeammaksi, ympyrät pienenee, matka lyhenee, sitä itken, täytyy vain mennä kohti loppua........
Toivon sinulle kaiken keskelle hyviä hetkiä, ilonpilkahduksia elämääsi, edes yhtä hyvää ystävää pitämään kädestäsi kiinni.
Tasepapasta, hyvä keskustelukumppani. Ja on varmaan meistä jokainen miettinyt näitä asioita. Ja useimmat kohtaavat pieniä ja isoja saatanoita maan päällä. Heidän kuoltuaan pistän käteni ristiin, ja pyydän unohduksen armeliasta suojaa, etten olisi enään katkera niille. Jokainen vastaa omasta itsestään kuoltuaan. Minä uskon, että monet käyvät helvetin läpi täällä maan päällä oman karmansa takia ja lähetetään tänne kitumaan kerta toisensa jälkeen, jos ei heidän henkensä ole mitään oppinut. Sitten kun on oppinut, saa jäädä parempaan olotilan, jossa ei ole rikkaita eikä köyhiä, ei sairaita, ei pahaa tekeviä, vain hyvä olotila ja kaikkien välinen rakastava ja kunnioittava olotila. -Ei tarvitse olla samaa mieltä, en tarvitse kirkkoja enkä pappeja, onhan meille annettu omatunto, jota sitten kunnellaan tai ei.
...SE hetki koittaa, missä haluaisit olla silloin?
Kotona omassa sängyssä,,,,,,,
Lähtö olis miellyttävä kotona, myös sairaalassa saatuani piikin piiiiiiiitkääään uneen olis myös toiveeni!!
On kokemusta useista nukutukseen vaivutetuista tilanteista, joka kerta ne on olleet miellyttäviä, jopa niin miellyttäviä, etten olis enään tahtonut avata silmiä tähän maailmaan, mutta täällä oon kaikesta huolimatta!
Tuskin tämä "paskamainen muija" pystyy mannerlaattoja siirtelemään? Näitä pahansuopia ihmisiä ei kaupungin oloissa samalla tavoin koe. Kyllä ikä-ihmisten kerhoissa huomaa todella ilkeyttä , vaan me vihelletään se poikki. Kiroilemiset ja kaksimielisyydet joko loppuu, tai ei ole asiaa kerhoon.
Anna rauha kuolleelle, ajattele ettei hän osannut elää/olla toisenlainen, kai syynsä hänelläkin käyttäytymiseensä jostain johtui? Tiedätkö siitä?
Mieletön katkeruus huokuu kirjoituksestasi, tervettä ihmistä ei kylän juorumatami hetkauta.
Luehan raamattuasi oikein, sieltä löytyy rakkaus.
sinulla on todellakin ollut kyseenalainen? kunnia tuntea melkoinen persoonallisuus. En halua edes kuvitella, millaisia komentoja ja määräyksiä antamalla nainen päätyy helvettiin. Sinnehän sitten päätyvät ansaitusti nekin onnettomat, jotka häntä ovat totelleet. Suotta siis maailmanloppua pelkäät, eiköhän tämä nainen jatka heidän komenteluaan ja arvosteluaan "Belsebuubin hotellissakin", Saatanaa hän tuskin käy haastamaan.
Älä nyt loukkaannu, mutta en oikeastaan usko, että olisit ihan sellaista tekijää tuntenut, joka nämä viimeaikaiset tapahtumat olisi saanut aikaiseksi Saatanan kanssa taistelemalla. Olisihan tällainen tavis maan matonenkin jotain hänestä joskus kuullut tai lukenut.
Niin, kuolleistahan ei todellakaan ole tapana puhua pahaa. Sehän on alhaista ja raukkamaista selän takana pahan puhumista. Edesmennyt itse ei ehkä olisi koskaan sellaiseen alentunut.
Lähtöhetkeni on tuonne oikeaan kotiimme, toivon olevani ystävien keskellä. Peijaset pitää olla hauskat, Riitti kun synnyin itkien.
ihan äkkilähtö satu tulemaan, niin todennäköisesti on niin läheisiä paikalla, ettei taida suorastaan hauskaa tilaisuutta saada aikaan. Jos hereillä olen ja joten kuten jaksan, niin voinhan silti siinä joutessani jonkinlaista loppukevennystä yrittää sorvailla.
Mun kuoleman hetkellä ei tarvitse olla ketään paikalla, en tunne tarvetta hyvästellä ketään.
Yksin on hyvä lähteä, kuten yksin esm. omassa sängyssä menen nukkumaan joka ilta.
hyvinkin olla, ettei siinä oikein jaksa olla kohtelias emäntä ja seurustella ja hyvästellä. Varsinkin hyvästelyn oikea ajoitus saattaisi sitäpaitsi olla aika vaikeaakin, hyvä emäntä ei päästä kiusallisia tilanteita syntymään...
En kuitenkaan aio viime hetkilläni ruveta tinkimään omista periaatteistani, haluan loppuun asti ottaa muidenkin tunteet ja toiveet huomioon. Läheiseni varmasti haluavat olla vierelläni jos mahdollista, ja eiköhän se minustakin tile olemaan ole paras tapa lähteä, rakkaiden läsnäollessa.
Ja olisihan se harmi, ellei olisi yleisöä, mikäli satun keksimään tosi hyvän loppukevennyksen.
tuo loppukevennys. Täytynee ruveta mietiskelemään, ettei jää taasen viime tinkaan. Eräs ystäväni suunnitteli kuolinilmoitukseensa tekstiä:
"Heippa vaan kaikille!
Riitta Väisänen, Kymppitonni."
sinulla, lähdemaininta on aina hyvä olla.
Minä taidan jättää suosiolla kuolinilmoituksen tekstin suunnittelun muille. Korkeintaan tuon ilmi, ettei ole tarpeen ilmoitusta edes laittaa. Vaikka asunkin nykyään taas syntymäseuduillani, niin ei ole kovin paljon täällä enää niitä, joiden pitäisi lähdöstäni tieto saada. Niihin, joita ajattelen asian liikuttavan, on jo tiivis yhteys olemassa. Minun tapauksessani kuolinilmoitukseen ei olisi muuta syytä kuin se, että niin nyt vain tehdään, eli hyvin voisivat laittaa senkin rahan johonkin tähdellisempään.
Tuo loppukevennyksen keksiminen etukäteen on aika vaikeaa, kun ei tiedä, millaiseen tilanteeseen sen tulee soveltua. Ihan hauskaa kyllä miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Naureskelin tuossa aikaisemmin, kun mietin tilannetta, jossa sanon juhlalliset hyvästit ja suljen silmäni. Kohta jo pomppaan taas pystyyn ja muistan vielä jotain tärkeää sanottavaa ja taas sama uudestaan ja uudestaan. On siinä paikalla olevilla varmaan ihan mielenkiintoiset hetket, voisivat vaikka pientä vedonlyöntiä tms. ajankuluksi harrastaa.
Olen kokenut kuoleman hek.kohtaisesti montakertaa, tämä viimeinen, sairaalassa olin niin väsynyt, en kaivannut ketään paikalle, toivoin vain pääseväni nukkumaan, ja pääsinhän minä lopulta, nukutus lääkäri pisti piikit, alkoi laskemaan, en kuullu kuin kaksi , kun olin jo uhtenmailla, sydän kiskottiin rinnasta, verisuonet uusittiin neljä pääsuonta, en tiedä kuinka kauan nukuin, heräsin teho osastolla, oli valtava pettymys, kun huomasin olevani VIELÄ täällä maanpäällä.
Kuolema olisi ollut helppo ja toivottu, nyt taistelen elämästä, jaksaminen usein heikkoa, kipuja kipuja kipuja, en tiedä kuinka vaikea on seuraava lähdön hetki.
Olkoon kuolemani ilo kaikille, haudallani voi riemuita ja tanssia, elämä jatkuu jälkeen jäävillä..
Pari sukupolvea sitten eli kylällämme emäntä, joka oli perso kahville, kuten sen ajan emännät yleensä. Yhtenä iltayönä hän otti ja kuoli. Vainajaa ei alettu enää sinä yönä "veisaamaan ulos", kuten tapa oli, vaan päätettiin, että hän saa levätä sängyssä aamuun, ja sitten vasta kannetaan kylänväen seuratessa riiheen. Aamulla, kun talon väki nousi kahville, vainaja heräsi kahvin tuoksuun, ja aamukahvin juotuaan kuoli uudelleen.
Nyt, kun aikaa on, voisi niitä loppukevennyksiä suunnitella useampaankin tilanteeseen. Väläytellä sitten aina tilanteen mukaan, ja keventää saattoväen tunnelmaa. Sekin olisi aika metkaa, jos hautakiveen voisi itse valita tekstin. Minä ottaisin Lauri Pohjanpään runosta säkeen: "Moni aikoi ja aikoi kartanon, sai valmiiksi harakanpesän." Olen kuvitellut, kuinka joku murheellinen hautausmaalla kulkeva lukisi säkeen kyyneleisin silmin ja ehkä purskahtaisi tahattomaan nauruun hautani kohdalla.
saipas hyvät naurut jo nyt............... sama sopis miullekkiii... HAHAAAAHAAAAA
Äitini lausui tuon säkeen minulle aika vähän ennen kuolemaansa. Varmaan joskus aikaisemminkin, - hän piti paljon noista Pohjanpään runoista - mutta tämä kerta jäi erityisesti mieleeni.
Olin kerran lyhyellä varoitusajalla ilmoittanut hänelle, että taidan poiketa, kun kerran siellä päin liikun joka tapauksessa. Hän pyysi, etten kovin kiirehtisi, kun hän on vähän väsynyt vielä. En minä siinä moottoritiellä käynyt hidastelemaan ja kohta jo soitin äidin ovikelloa. Ei tullut avaamaan, joten rupesin omaa avaintani käyttämään. Silloin avasikin ja yritti saman tien eteisestä pyörtää minut kauppa-asialle. Minä taas pyyhkäisin keittiöön katsoakseni, mitä tarvitaan. Siellä oli ruokapöytä siirretty keittiötason viereen, sen päällä puinen pesujakkara kylpyhuoneesta ja jakkaran päällä vielä pino isoja kirjoja. Olemattomien keuhkojensa takia hädin tuskin aina edes pystyssä pysyvä äitini oli keittiön yläkaapeista mitä lie kätköjään ruvennut kaivamaan esiin, lähtönsä varalta. Ei riittänyt voimat äkkiä siirrellä takaisin kiipeilyvälineitä, joten yritti pelata aikaa lähettämällä minut asialle. Lähdinhän minä siitä sitten kauppaan, ostin isoja kannellisia laatikoitakin. Takaisin tultuani tyhjensin kaikki yläkaapit olohuoneen pitkälle seinustalle ja tein hyvän paikan äidille istuallaan käydä läpi tavaroita ja laittaa laatikoihin. Tussin ja leveän maalarinteipinkin olin tuonut, että saa merkattua, ja isoja kirjekuoria ja kansioita, sinettejäkin. Vielä kävin erikseen ostamassa postista kuplamuovia. Äiti katsoi tavaran paljoutta ja arveli, että voi käydä niin kuin tuossa Lauri pohjanpään runossa. Oli kuulemma jo kauan suunnitellut ja siirtänyt tuota yläkaappien tyhjäämistä.
Voi siinä kuule käydä niinkin, ettei se kyynelsilmin kulkeva rupeakaan nauramaan, vaan havahtuu huomaamaan, ettei itse ole edes sitä harakanpesää saanut aikaiseksi, ahdistuu tai stressaantuu vielä. Mulle ainakin vois hyvinkin käydä niin. Pitäiskö pysytellä varmuuden vuoksi sovinnaisemmilla linjoilla.
Niissä loppukevennyksissä kyllä voi sitten vähän revitellä ja yrittää tosiaan nostatella saattoväen mielialaa.
Äitini muuten teki sitä omalla hienovaraisella tavallaan jo hyvissä ajoin ja loppuun saakka, nyt taas tulin siitä aika vakuuttuneeksi, poikani oli sitä mieltä jo heti muistotilaisuudessa.
Tuo tarina kahville persosta emännästä voisi ihan hyvin olla tottakin, hauska juttu joka tapauksessa.
että ison sydänleikkauksen jälkeen usein on alamaissa. Jonakin päivänä taas elämä maistuu, toivottavasti. Ja toivottavasti kivutkin pian loppuvat. En ymmärrä, miksi kenenkään pitää kivuista kärsiä, eikö niitä todellakaan pystytä lievittämään.
...jos lapset laittaisivat kuolinilmoitukseeni tuon....
Toistaiseksi ei, kivut kalvaa luustossa ja nivelissä, olisko kilpirauhasella jotain tekemistä kipujen kanssa , en vielä tiedä, asia on tutkinnan alla.
Maailmanloppu... Se voi kestää vielä pitkään ennenkuin on todellinen loppu käsillä.. Ihmisiä on aina kuollut ja tulee kuolemaan se on jokaisen yksilöllinen maailmanloppu, mutta sitten tulee kyllä maallinenkin loppu. Alamme kivikirveestä aivankuin ennenkin olemme tehneet. Maallinen vaellus alkaa alusta ja tullaan jälleen samaan pisteeseen kuin ollaan nytkin.
Peijaisilla että olisi hauskat hautajaiset. Kyllä sellaisiakin on, olen ollut mukana.
Hautajaiset on tavallaan peijaiset, jälkeenjääneet syövät, juovat mahansa täyteen, menevät vatsansa kylläiseksi syöneenä koteihinsa. Sitten alkaakin saaliinjako perunkirjoituksen jälkeen, usein mahtavat riidat kuka saa sen ja sen esineen, kuka sai eniten ja sitää riitaa riittää loputtomiin. Olen nähnyt miten arvokas voi olla talossa kulkenut paistinpannukin jakajien mielestä, niistä iänikuisista kahvukupeista puhumattakaan.
Hautajaisia on niin monenlaisia, kuin ihmisiäkin.
Vanhempani siunaustilaisuudessa pappi otti minusta ja puolisostani kuvan arkun äärellä. Siinäpä se, kokonaisuudessaan.
Ei ollut syöminkejä, juominkeja eikä saaliinjakoa, kun ei ollut jaettavaa.
Eipä ollut tosin riitaakaan.
Todellakin perinnönjako saa aikaan ihmeellisiä riitoja, jopa loppuelämän mittaiset vihat aikaan, kyseesä on vanha romu, josta riidellään. Maat ja maanut on helpompi jakaa, niissä voi käyttää laskutaitoa ja ammattilaisia hyväksi.
Kauhulla ajattelen omia jälkeläisiäni, kuinka he selviävät kunnialla perinnön jaosta, epäilen että myrsky nousee heidänkin keskuudessa.
Ei varmaankaan ole mitään keinoa millä vois ennalta välttää sisarrusten keskeisen riidan.
Testamentikaan ei suojaa sisarkateudelta ketään !