Pessimismistä

Olenko ainoa, jolla on sen verran intohimoa opiskeltavaan aiheeseen/tieteenalaan, että haluan oppia juuri sitä mikä kiinnostaa enkä jotain vaan mistä työllistyy?

Esimerkiksi kauppatieteiden opiskelu nyt on aika tyhjää: ei tarvitse kuin antautua imuun ja yritysmaailma on se ainoa mikä merkitsee. Jos puhutaan inhimillisemmistä aloista, kuten esim. yhteiskuntatieteistä tai muista, niin uskon että esimerkiksi jotain tällaista ainetta yliopistossa opiskelevalla on oltava syvä kiinnostus aihetta kohtaan; rahanhimo ei riitä, kuten kauppatieteissä ehkä joskus, eikä tämä ole millään pahalla sanottu, onhan raha aika lyömätön porkkana.

Ottaa kuitenkin päähän se, kuinka ahkerasti ollaan neuvomassa nuoria abeja, älä-vaan-hae-sinne ja sieltä-ei-työllisty. Näissä neuvoissa ei usein ole mitään suhteellisuudentajua. Tietysti lähes kaikki alat ovat huonosti palkattuja ja työllisyystilanne on huono, jos verrataan yhteiskuntamme "kerma"koulutukseen, oikeustiede lääketiede kauppatieteet. Miksi ihmeessä kerrotaan ihmiselle, joka haluaa opiskella esim. sosiaalipolitiikkaa, että se on pelkkää haaveilua koko tieteenala, ei kannata ei ei? Varmaan hänellä on vähän eri lähtökohdat ja tavoitteet kuin vaikka sillä kauppatieteiden opiskelijalla. Mielestäni mm. nämä alat ovat jotan aivan päinvastaista ja vaativat aivan erilaista elämänkatsomusta. Typerintä ikinä on usuttaa esim. humanistia kaupan tai talouden pariin. Varsinkin jos kyseessä on ihminen, joka haluaa saada tekemästään työstä jotain muutakin irti kuin rahaa, jos raha ei hänelle ole se mikä tuottaa tyydytystä.

Mitä en myöskään voi ymmärtää on KTM:ien pottuilu tradenomeille. Kyllähän sen jokainen tietää, että tradenomi on aivan eri asemassa, alemmassa ja ylibuukatussa. Keneltäkään EI OLE VOINUT jäädä tämä huomioimatta, joten miksi siitä on pakko päästä muistuttamaan joka välissä? Kyllä tradenomit sen tietävät. Jotkut eivät tarvitse sitä suurta paloa eivätkä tulevaisuuden rahavirtaa, jos opiskelu ja opiskeluaika on verrattain helppoa ja työllistymiseen on kuitenkin mahdollisuus. Jotkut hakevat vain sitä tutkintoa, että se on sitten pohjalla, vaikka silti joutuisi etenemään sieltä kaupan kassalta vasta vähitellen vuosien saatossa vastuullisempiin hommiin.

Itse olen huomannut, ettei minun kohdallani ilman sitä sisäistä paloa ja mielenkiintoa tule opinnoista mitään. Jos olisin tuoreena abina halunnut kuulla yhden neuvon, se olisi ollut, ettei ehkä tarvitsekaan etsiä sitä kompromissia, vaan voi myös mennä suoraa sinne minne nenä näyttää ja on jo vuosia näyttänyt ja nyt harha-askeleen jälkeen näyttää uudelleen. Jos jokin kiinnostaa, ehkä kannattaakin saavuttaa mahdollisimman hyvä tietopohja siinä aiheessa, tilaisuuksien mukaan myös kokemus- ja sitten vaikka väkisin alkaa vääntää siitä sitä uraa. Kaivetaan kutsumusammatin käsite takaisin esiin eikä välitetä ilkeilystä. Tsemppiä kaikille uusille abeille ja roikkukaa edes hetki niissä unelmissa kiinni!