Salassapitorikos

"Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely). "

Jos huostaanotot haluttaisiin hoitaa kaiken puolin rehellisesti ja lapsen oikeuksia kunnioittaen, ne olisi siirretty jo kauan sitten käräjäoikeuksiin. Onko Suomen sosiaaliviranomainen ainut ihminen Euroopassa, jonka käsissä on syyte-, tuomiovalta- ja toimeenpanovalta näin tärkeässä asiassa, kuin lapsen hallinnollinen vapaudenriistäminen on? Nyt hänen asiansa päättää hallinto-"tuomioistuin", jossa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä.

Sittenkö vasta ihmisten silmät aukeavat tässä asiassa, jos muutama vakava rikosasia käsiteltäisiin hallinto-tuomioistuimessa. Esim. murhatuomio annettaisiin ilman poliisitutkintaa, pelkästään jonkun viranomaisen saamien mielikuvien (vrt. lastensuojelun huoliajattelu) perusteella siitä, mitä asiassa lopulta oikein tapahtui. Huostaanottoasiaa ei tutkita mitenkään, sosiaaliviranomaisilla ei ole velvollisuutta esittää todisteita ja näyttöä väitteistään, he voivat väittää käytännössä ihan mitä tahansa. Hallinto-oikeudelle riittää, että sosiaaliviranomainen on kirjannut huostaanottohakemukseen sen, että sijoituksen voidaan arvioida olevan lapsen edun mukainen tapahtuma.

Miksi hallitus ei puuttunut kansanedustaja Lipposen esittämään kirjalliseen kysymykseen, jossa tuli ilmi eduskunnassa käsitelty lapsiin kohdistuva perusoikeusrikos? Siinä sairaalahoitoa tarvitsevan lapsen hoito siirretään sairaalapaikkojen puutteen takia lastensuojelulaitokseen, ja huostaanotto tehdään, koska laitos ei vastaanota muuta kuin huostaanotettuja lapsia. Näitä ns. hoidollisia huostaanottoja on tehty jo vuosia joissain sairaanhoitopiireissä, eikä hallitusta paljon näyttänyt kiinnostavan lapsiin kohdistuva rikollisuus. Tilanne koskee puutteita lasten neurologian ja psykiatrian tutkimukseen pääsyssä, hoitoon ohjauksessa ja kuntoutuksessa. Asiaa on ihmetelty esim. neurologisten lasten asioita hoitavista jäsenliitoista jo vuosia sitten. Tähän liittyy läheisesti myös hyvätasoisen erityisopetuksen puutteen takia tehtävät huostaanotot.

Koulujen perusopetus ja terveydenhoito ovat jo perustuslainkin mukaan kansalaisten perusoikeuksia.
Valehtelevilta hallituksen jäseniltä taitaa olla turhaa kysyä, missä kohden nämä perusoikeudet ovat muuttuneet lasten kohdalla lastensuojeluasioiksi.

Nämä asiat ovat poliitikkojen ja toimittajien piirissä julkisia salaisuuksia, ne tiedetään ja myönnetään kahdenkeskisissä keskusteluissa. Mutta kuitenkin toimittajilta kuultua on, että niiden käsittely julkisuudessa on kuulema liian arka asia. Kenelle se on liian arka? Tulisiko valehtelevien poliitikkojen vaalirahoihin liian suuria aukkoja, jos lapsibisnestukijat paljastettaisiin.

Vähintä, mitä hallitukselta voi vaatia, on valvoa heidän kuntiin myöntämiensä varojen käyttö esim. juuri huostaanottoja estäviin avohuollon tukiin, jotka lakisääteisinä monissa kunnissa on vaihdettu pelkkiin lumetukiin. Ja entä koulu ja terveyssektori, jotka eivät lastensuojelun toimialaan kuulu millään tavalla?

Kun lehdet kuitenkin voivat syyllistyä vapaasti tuollaiseen salassapitorikokseen, että julkistavat poliisin vuotamaa salaista esitutkinta-aineistoa, niin kyllä lapsibisneksen suhteen on kyse tosi tiukoista rahoittajista, kun sitä salassapitoa ei rikota!

Ja onhan lapsibisnes tosi tuottoisa bisnes, rahaa tulee omistajille enemmän kuin perinteisillä liike- ja yritystoiminnan aloilla, näin ovat talouselämän julkaisut kansalaisille kertoneet. Talouselämän vaikuttajat ovat verkostoituneet monille yritystoiminnan aloille, joista monen kohdalla on uusi lapsibisnes havaittu hyväksi rahan ansaintakeinoksi. Mukana voi olla aina rahoittajaomistajana, vaikka alan alan asiantuntemusta ei itsellä olisikaan. Ja valehtelevat poliitikothan innossoiaan ovat aina tukeneet yritystoimintaa, mitä tuottoisampaa, sitä enemmän sille löytyy myös poliittista tukea ja kannustusta.

Raha, raha ja raha. Sen jalkoihin ovat tässä maassa jääneet lasten oikeudet. Salassapito on rikkumatonta. Eräs suurin ja samalla myös kaikkein törkeimmin lapsibisnestä harjoittava arvostettu lastensuojelufirma on niin salainen tuiltaan ja toimiltaan, että sen omistajasuhteitakaan ei pysty selvittämään ulkopuolinen, ei edes omilla alv-tunnuksillaan.

jos tyhmempikin ymmärtäisi, miten sosiaalitoimen salassapito peittelee vain suurta vääryyttä lasta kohtaan. Ainakaan minä en pysty edes vilkkaalla mielikuvituksella kuvittelemaan sellaista tilannetta, että viranomaisten ja poliitikkojen rikosten salaaminen olisi mitenkään lapsen edun mukaista.

Vanhemmat voivat tietysti julkaista kaikki sosiaalitoimen kirjaukset, heillä ei ole salassapitovelvollisuutta. Huostahullut ovat arvostelleet sitäkin, että "vanhemmat julkaisevt vain osan tietoja". Kyllä niissä papereissa on sivunumerot ja kirjaukset on tehty päivämäärien mukaan, joten ei sieltä mitään voi salata, jos ne julkaista haluaa.

Mutta ihmiset eivät tajua sitäkään, että ne kuuluisat sossun kirjaukset ovat usein täynnä paikkansa pitämätöntä tietoa asiakasperheestä, jota ei ole mitenkään käsitelty oikeudessa, todistajia ei ole kuultu, siis oikeuskäsittelyä ei vielä ole edes ollut! Ja vielä oikeuskäsittelyn jälkeenkin voidaan monesti todeta, että hallinto-oikeus ei ottanut todistajia kuuleviin korviinsa. Se ei ole mahdollista käräjäoikeudessa, mutta hallinto-oikeuden puolella kyllä on.

Sossun salainen tieto ei usein ole tietoa ollenkaan, vaan pelkkää perusteetonta huolta ja mielikuvitusta, jotka käräjäoikeudessa saataisiin kaadetuksi normaalissa oikeuskäsittelyssä, mutta HO on toinen juttu.