Lapinporokoirasta kysymyksiä!

Lapinporokoira on haukkumalla paimentava rotu, joten ne usein ilmaisevat itseään haukkumalla. Omani haukkuu kun se on innoissaan, tylsistynyt, pelokas.. mutta toki haukkumista voi rajoittaa hyvinkin paljon koulutuksella. Omani ei hauku oikeastaan kuin koirapuistossa, joskus treeneissä mentyään liian kierroksille. Usein lappalaiset rakastavat omaa ääntään ja voivat haukkua ilman mitään sen kummempaa syytäkin mikäli siihen ei puututa.

Luonapysyvyys on myös pitkälti koulutuskysymys. Kun etsit pentua, kannattaa kysyä ovatko vanhemmat miten riistaviettisiä, sillä tämä on pikemminkin yksilö- kuin rotukohtainen asia. Osa etsii aktiivisesti riistaa, useimmat lähtevät perään vain näköhavainnosta. Riistavietti ei ole toivottu ominaisuus paimenkoirassa, mutta usein näitä kuitenkin käytetään jalostukseen koska sitä ei pidetä kovin pahana vikana. Itse en enää ottaisi pentua riistaviettisistä vanhemmista koska ei ole kovin mukavaa että koira tekee katoamistemppuja. Toki se pysyy hallinnassa jos sen ei anna harhautua kauas itsestä tai esim. poistua polulta. Muutenhan näiden pitäisi kyllä ihan hyvin pysyä lähellä ja pitää lauma koossa, jos riistaviettiä ei pahemmin ole. Kotia vahtii ja ilmoittaa haukulla jos huomaa jotain hämärää. Sekin piti koiralle opettaa että mistä tarvitsee hälytys tehdä, ettei hauku turhia.

Toisien koirien kohtaaminen on sekin koirakohtaista ja riippuu miten koira on opetettu ohituksissa ja tapaamisissa toimimaan. Jos omistaja on ihan käsi ja koira sattuu olemaan (ainakin mielestään) laumanjohtaja-ainesta, on rähinät enemmän kuin todennäköisiä (näinhän se taitaa olla rodusta riippumatta). Yleensä ottaen porkkikset kuitenkin ovat sosiaalisia ja koirapuistokelpoisia.

Tiedän porkkiksia jotka ovat tuhonneet kaiken seiniä myöten ja niitä jotka ovat olleet kovinkin huomaamattomia. Omani kuuluu jälkimmäisiin, tosin pentuajaksi aitasin kaiken kielletyn pois pennun ulottuvilta joten sillä ei edes ollut mahdollisuutta tehdä pahojaan. Myöskään vanhemmalla iällä ei ole repinyt paikkoja. Tämä riippunee siitä millaisen persoonan pentueesta ottaa, kaikkein touhukkain pentu saattaa olla turhankin touhukas kotona etenkin jos sille ei tarjota kylliksi luvallista puuhaa.

Oma koirani syö nappulaa ja satunnaisesti lihaa ja luita. Merkki vaihtelee mitä eläinkaupasta milloinkin sattuu mukaan.

Lapsiin omani suhtautuu kiltin kärsivällisesti vaikka pienimmät harvoin osaavat koiran kanssa käyttäytyä aluksi oikein (polkevat tassuille, vetävät karvoista). Vieraisiin suhtautuu välinpitämättömästi tai iloisesti, riippuen vieraan omasta käytöksestä. Usein hakeutuu rapsutettavaksi, tutuista ihmisistä innostuu enemmän.

Oma porkkikseni ei kestä useita toistoja joten emme harrasta tokoa muuta kuin arkitottelevaisuuden verran (eli liikkeet vähän sinne päin). Agility olisi tarkoitus aloittaa. Koira tekee innokkaasti ja oppii nopeasti, mutta turhautuu liikoihin toistoihin tai jos asiaa yritetään opettaa liian epäselvästi. Ei helpoin koira kouluttaa mutta kiitollinen treenikaveri kun niksit oppii. Riippunee koiran luonteenpiirteistä, onhan näissä tokomenestyjiäkin, agilityn huipulle ei taida nopeus ja ketteryys riittää.

Miellyttämishalua ei ihan ylettömästi löydy. Koira kyseenalaistaa paljon ja käyttää omiakin aivojaan, punnitsee kannattaako totella vai ei. Kouluttaessa pitää keksiä keino saada koira innostumaan ja kokemaan treeni miellyttäväksi, huonolla palkalla on turha kuvitella koiran tekevän mitään. Tämäkin on taas yksilökysymys, osa porkkiksista on hyvinkin miellyttämishaluisia mutta harva kyllä jumaloi omistajaansa, kuten jotkut muut rodut tekevät.

Suosittelen etsimään lapinporokoirien omistajien blogeja, joista voit lukea enemmän harrastuksista ja koirien luonteista. Moni porkkiksen omistaja varmasti myös mielellään kertoo koirastaan lisää jos näet niitä ulkona.

itsellä on narttu lapinkoiran ja porokoiran sekotus. sain sen puoli vuotiaana ja nyt täyitti hiljattain 5v. paljon oli kysymyksiä joten yritän vastata järjestykses.

ei se hirveesti hauku, varsinkaan sisällä. asuttiin kolme vuotta kerrostalos ja oppi hyvin olemaan hiljaa, nyt on sitten eri asia kun on omakotitalo ja koirulilla on oma iso aitaus ja eristetty kopii niin sielä saa haukkua sydämmensä kyllyydestä. ja on muuten hyvä ovi kello, kertoo jo hyvän aikaa ennen kun ketään tai mitään edes näkyy että joku on tulossa.

omassa pihassa pysyy hyvin irtikin kunhan katsoo perään ja vislaa takasin jos meinaa lähteä omille teilleen. metsässäkin voi kunlkea vapaana, lähtee tutkimaan paikkoja ja hetken kun ei isäntää enää näykkään lähtee juoksemaan takasin. mutta jos vaikka pupu juoksisi ohi niin perään lähtee aika varmasti (kokemusta on) ja aika kovaa saa huutaa että lopettaa jahdin jos lopettaa.

ei se mun mielestä yhden ihmisen koira ole.. hyvin on totellut kaikkia jos on pitäny viedä johonkin hoitoon. ja varmasti tottuisi vaikka uuteen kotiin ja isäntäänkin ensi järkytyksen jälkeen.

pentuna oli vähä liiankin innokas tuntemattomista koirista, kun lenkitin sitä niin muutaman kerran on saanut pitää lujaakin kiinni ja muutaman kerran on saanut vedettyä mut maahakin. voimaa siinä piisaa. esim ollaan talvella laitettu valjaisiin ja tyttö istui pulkassa, lujaa meni ja kauan ennen kun väsyy.

meille tullessaa ei tuhonnut mitään. mitä nyt kerran löysin poikki purastun kengän nauhan. siinä kaikki, ja tuli mulle sen takia kun oli kuulemma ensimmäisessä kodissaan ihan mahdoton, söi muka kaikki sohvista keittiön tuoleihin ja kengät ja hanskat oli menny.. paska puhetta sanon minä!! meinasivat pistää piikille mutta onneksi ennätin väliin ja olen enemmän kun tyytyväinen päätökseeni..

normaalia koiran täysravintoa ja välillä purkkiruokaa.. ei tykkää syödä jatkuvasti pelkkiä nappeja ja se osottaa myös sen.

lapsia se rakastaa!! ja vieraista ei pahemmin piittaa kunhan saa haistella tulijat. mutta kerran kokeilimmi että jätimme sen yksin kotia ja sellanen ihminen jota se ei ollut ennen nähnyt yritti mennä yksin tupaan.. ei ollu asiaa en tiedä mitä olisi tehnyt jos eteisen väliovi olisi ollut auki.. sellasen helvetinkin nosti sielä että oksat pois. mutta heti rauhottu kun kuuli jonkun tutun äänen päästi sitten vieraankin sisälle ilman mutinoita. että kyl se viissiin ihan hyvä varashälytin/vahtikoira on.