piristää. Olin aamulla jotenkin vetämätön ja melkein menossa uudelleen nukkumaan. Soitin parille tuttavalle ja heti tunsin itseni pirteäksi, vaikka sää näyttää vähemmän houkuttelevalta. Sain huomisen onnittelurunonkin aikaiseksi ja kohta lähden kevätpuuhiin. Kyllä rinnalla kulkijoita tarvitaan. Soita Sinäkin jollekulle, ilahdutat ja ilahdut.
Keskustelu
1943
29257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mutta eikös tämä kirjoittelukin anna nostetta? Ainakin parhaimmillaan.
En tiedä, onko hyväksi vai pahaksi, että puhelimen käyttö on minulla vähentynyt ja korvautunut sähköpostilla tai tekstiviesteillä. Kiireettömät tapaamiset ystävien ja läheisten kanssa ovat kuitenkin ylitse muiden.
lähimenneisyydessä käsitelty kovin synkkiä aiheita. Tuoko kevät mieleen elämän varjoisia puolia? Tapaamiset virkistävät. Eilen luonani kävi lukiokavaeri, jota en ole nähnyt vuosikymmeniin.
Onhan kevät niin kirkas, että se tuo kaikenlaiset ajatukset päivänvaloon. Toisille kevät vaikuttaa masennuksena ja toisille taas positiivisena voimana. Itse iloitsen enenevästä valon, lämmön ja kasvun edistymisestä. Sekin on ihanaa, kun voi jo vaihtaa vähän kevyempiä vaatteita ylleen. Ja tietenkin on ihana taas olla yhteydessä kaikkiin ystäviin ja tuttaviin. - Illatkin ovat ihania, kun pimeä kaamos on väistynyt.
mutta onkohan ihmisen sisällä sellainen turvajärjestelmä, että jos oikein on ahtaalle pistetty, niin sieltä
lähteekin kevyempi virtaus liikkeelle? Ainakin minulla tuo pätee. Esim. hoitoyhteisöissä on suorastaan pakko viljellä jonkinlaista hirtehishuumoria, jonka joku ulkopuolinen voi kokea suorastaan loukkaavana.
sitten piti juhlia mieheni 70-vuotisjuhlia, mutta hän- kevään poika- kuoli silloin joulun alla. Yhdistän hänet kevääseen, silmänsä olivat kuin sinivuokot, joita metsä on kohta sinisenään. Elämä on yllättänyt ja tuonut elämääni uuden sinisilmän, kissankellopojan.
takaa sen, että surullisissakin asioissa näkee valopilkkuja. Luultavasti olen saanut niin paljon elämältä, että jaksan eteenpäin. Pikkusisareni syntyi kevään lapsena 59 vuotta sitten vaikeasti kehitysvammaisena ja kuten olen aikaisemmin todennut, vierailu hänen luonaan saa elämänpalikat oikealle kohdalle.
Äiti sanoi että silmäni olivat siniset kuin Ruiskukat.
Nyt ne ovat haalen siniharmaat.
Elämä on ollut rikas köyhyydessä, nyt on terveys mennyt. Itsellään asuminen ei kauaa enää onnistu, mutta niin pieni eläke ettei palveluja tai apua kykene ostamaan.
Heinäkuussa maksan viimeisen erän asunnostani, sitten on tehtävä käytännön järjestelyitä.
Kevät on ihanaa aikaa valoa valoa valoa
Syksyn pimeät illat lukitsevat minut kuin sykkyrään, omaa fyysistä on kaihi kummassakin silmässä ja voimakas lasiaissamennus
Kevään valo silti näkyy ja avartaa maailmaa ympärillä
monenlaisia, kuka mihin vastaa. Kevät on minulle kuin kuoriutumista, jo vain olen leskenlehdille omat tervetulo puheeni tienvarrella pitänyt :))
Sinivuokkoja olen polkuni varrella nähnyt paljon, ja metsätähtiä. Oma kukkapenkkini on sinisenään skilloja ja lumikellojakin alkaa avautumaan. Syyhyää taas penkkien laitto...vielä pitää malttaa mieltänsä.
Saa nähdä miten paljon puput ja myyrät ovat taas tehneet tuhojaan?
Opin etten paljon osta enää ns. monivuotisia sillä myyrät popsivat ne talven myötä, istutan penkkeihin kesänkukat, ja tulee halvemmaksi.
Lempikukkani orvokit laitan laatikkoon aitojeni yläreunaan, eipä pupu enää niitä syö!
Viimevuonna oliko kaksiviikkoa kun oli halivilivoo...ja omin silmin nähtynä useamman kerran töpöhäntiä.
Iloisista asioista on kiva jatkaa, en halua työasioista täälä keskustella. Joskus toki tekisi mieli oikaista kun niin väärin on tiedot, en vaan enää viiti! Siinähän tietävät :))
sinivuokkojen kukinta vasta aluillaan ja sipulikukkiakaan ei vielä juuri näy. Entiseltä työpaikalta löysin pensaan kätköistä minulle oudon kevätkukan, kevätkellon. Siirsin sen asunnolleni ja sieltä tänne. Eilen mietin löydänkö sitä enää ja katsoin ulos ikkunasta- se kukki kauniin valkoisena!
nauttivia tuntuu olevan. Itse en koskaan ostanut omaa asuntoa, tämä nykyinen on mieheni perua. Varmaan tuntuu hyvältä, kun saa maksu-urakan loppumaan. Jotenkin surullista on, kun asunto on "oma", niin ei enää pysty asumaan siinä. Minulla on hyvä 89-vuotias ystävätär, joka asuu kaupungin asunnossa ja saa sinne apua. Hän soitti juuri ja kertoi, että oli murtanut ranteensa, joka oli kipsattu. Ei pitäisi olla minun tuttava. Edellisyönä olin pikkutunneille naapurin kanssa sairaalan poliklinikalla. Hän kaatui, kun suunnistimme- ja ranne murtui- kipsattuna hänkin.
sinivuokoista ym. toinen ja toinen jauhaa keväästä moneen kertaan uusi sivu vain ja taas on mukamas
mukavampaa jauhantaa,
kuitenkin kaivataan jotain mukavaa ja mitä se on, sekin samaa ja taas samaa.
Mukavia asioita saa vain soittamalla toiselle ihmiselle, ja siinä muutella vaikka minkälaisia asioita,
kuin täällä vain jauhaa samaa kun toinenkin jauhaa, edellisen perässä.
Miksi täällä pitää valitella aina mukamas surkeuksien kirjoittamisista ja taas samaa mukamas
kivanpaa vaikka taas mennään samaan.
Kertokaa nyt ihmeessä jotain tapahtumista, kokemuksista päivällä, ihan erilaiset tunnelmat kuin
edellisellä kirjoittajalla eikä perässä kulkua.
On ollut kautta aikain kirjekirjoitteluakin ja sen tyyppinen ei näytä luonnistuvan näillä nyky
kirjoittajilla, niin toivomus OPETELKAA.
elämäni koostuu pikkuisista hetkistä, neutraaleista, onnellisista, surullisista. Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Onko uusi asia se, että onnistuin ostamaan Suomen parhaita karjalanpiirakoita? Tekijä on voittanut maamme karjalaisten mestaruuden ja ovat todella maittavia. Kirjeitä kirjoittelen säännöllisesti. Kauniita unia Sinullekin, huomenna juhlitaan ja tanssitaan.
Jospa sinä alat ohjaajaksi, miten toimitaan? Sinun ja sinua miellyttävällä tavalla? Olen odotuksen kannalla.
Mikä voisi olla ihanampaa kuin kevät kaikkine vihreytenään, kukkapenkit ja metsiköt antavat silmäruokaa, miten et sitä huomaa?
Kun ei todella kiinnosta kenenkään alkkarienväri, ei malli...tai et saako rakastaa 60v miestä...kysyy kolmikymppinen, tai onnistuuko vielä etukeno ilman sinisiä pillereitä jne...jne...
Ne eivät ole kiinnostavia kirjoituksia, useammalle meille kuten on huomattu.
Ehkäpä siirryt ikäisiisi, liian vanhat täällä isännöi sekin on tullut selväksi.
Me ollaan 60v, ja te ylimenevät menkää seuraavaan osioon, kiitos!
Samaa "jauhantaa" itse kullakin ja millä asioilla kukain "jauhaa". Tuskinpa olisit kiinnostunut esimerkiksi minun asioistani :), kun nääs saattaisin puhua opiskelusta johon olen täysin hurahtanut tällä ikää. Voi että, nyt alkoi taas äikän kurssi ja geometria. Ja niistä tykkään ihan mahottomasti ja tuo äikkä on tosi jees. Siittä pitäs kirjoittaa kohtapuoliin tulkintä näytelmästä ja muutaman rivin runosta pitää tullä asiaa parin konseptipaperin sivun verran. No sitä kyllä tulee :))
No, elämässä puhutaan niistä asioista jotka ovat lähellä itseä ja hyvä kun puhutaan ja kukin kirjoittaa just siten miltä tuntuu. Niin, elämähän on oppimista alusta loppuun saakka.
Mukavaa viikonloppua ja hyvää mieltä tänä aurinkoisena huhtikuun aamuna toivottelee nimimerkki t.l.
olen saanut opiskelusta tarpeekseni, kun töissä ollessa piti koko ajan päivittää tietoja. Yritän selvitä niin vähillä aikatauluilla kuin mahdollista. Mutta tiedän monia ikäisiämme, jotka ovat "hurahtaneet" jonkin uuden opiskeluun. Itse ajattelin parantaa saksan kielen taitoani, mutta toistaiseksi en halua päntätä mitään. Koulun äidinkielen tunneilta muistan, kun piti analysoida tekstejä. Silloin se oli vaikeaa, kun ei ollut elämänkokemusta. Nyt varmaan olisi mielenkiintoisempaa.
Kerron tämän päiväni kokemuksista. Normaalit aamutoimet ja 9.30 kirkkoon lähtö. Kiinnostaako?
Aiheena oli "hyvä paimen". Lampaat kuulevat oman paimenensa äänen ja välttyvät siinä ohjauksessa joutumasta vaaraan. Saman voi kohdistaa meihin ihmisiin. Meille hyvä paimen on Jeesus, kuuletko kutsuhuutoa?
Kirkosta lähtiessä hain veljeni meille syömään, yksinäinen kun on. Miehistä keskustelua sitten riitti miehen veljen tultua.
Poika sai isältään ohjeet myrkkyruiskun katsastusta varten. Itse nyt istun näitä kirjoittamassa.
Eilen soitin entiselle naapurille ja tapaamme lahiaikoina. Yksi ystävistä sairastaa sairaalassa jne.
Hyllyllä on vino pino lukemattomia kirjoja. Taitavat jäädä talvea odottamaan.
Jokavuotinen ilo uuden elämän luomisesta luonnossa valtaa minutkin, eikä siinä mitään pahaa liene? Metsän reunaa olemme raivanneet ja pihalla jotakin puhdistusta. Linnuille muutamia pönttöjä lisää myös. Järvellä ei vielä ole pikkulintuja, muuttolinnut tulevat vähän lämpimämpien ilmojen mukana. Sielläkin raivattiin muutama koivu. Ei tarvitse keinotekoisia liikuntaharrasteita..
Ketä kiinnosti? Taviksen arkea ja pyhän viettoa. Olen silti onnellinen tästä kaikesta ja yhteydestä Jeesuksen kanssa. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Toinen mottoni, tee niin, kuin toivot itsellesi tehtävän.
ollut varttuneiden kirkkopyhä kirkkokahveineen. Olisin osallistunut, mutta yhdellä suvun jäsenellä oli juhlat eilen ja osallistuin. Sen jälkeen kävimme tanssimassa. En käy säännöllisesti kirkossa, pidän hengellisestä musiikista, mutta paasaamiset eivät ole minun juttuni. Mietin asioita itsekseni. Tytär tulee illalla ja tein valmiiksi ruokaa. Sää tuntuu niin purevalta, että liikunta on jäänyt tältä päivältä.
ymmärtäisimme mitä pieni muistaminen voi merkitä, - se voi pelastaa jopa henkiä, ja pelastettu päiväkin riittää.
Tänään on ollut näitä kevään ilmoista ikävimpiä, - on kosteaa ja pilvistä, mutta pian se aurinko taas...
Sadekin on ihana, kun se puhdistaa ilman ja luonnon. Tänäänkin oli niin raikas sää, kuitenkin samalla niin ihanan keväinen.
iltapäiväksi, nyt paistaa vielä aurinko. Eikös ole niin, että routa ei sula kunnolla ellei sada? Eilen hiukan sateli, mutta ei niin paljoa, että olisi sadevarusteita tarvinnut, mutta sontikka pitää taas olla mukana, jos vähän kauemmaksi lähtee. Eilen tein metsätielle saappailla väyliä, joita pitkin lammikoiden vesi pääsi valumaan ojaan. Tuo homma ei näy olevan iästä riippuvainen.
Olen tässä tehnyt lähtöä lenkille tutkimaan noita kevään ensi ihmeitä eli leskenlehtiä, sinivuokkoja ja vihreiden lehtien versomista. Minä ainakin tunnen itseni 'pieneksi' jälleen, kun kuuntelen pientä puron solinaa lenkkipolun vierellä tai katson lintujen kevätilakointia puissa ja kuuntelen niiden liverryksiä ja sirkutuksia. Tuntuu tämän ihanan lumisen talven jälkeen tosi mahtavalta ja virkistävältä, kun kevät on tullut kohisten. Taivas on kauniin sininen ja aurinko lämmittää!
että kaikenlaiset asiat ovat mielestäni tervetulleita kirjoiteltaviksi , mutta minua risoo se,
että juuri näistä samoista asioista jatkuvasti monet itsekin kirjoittelevat, sitten kuiten taas
MARISEVAT siitä , kun taas ja taas siellä ja täällä puhutaan vanhoista asioista ja jauhetaan
taas ihan samoista jo kirjoitetuista asioista,
mielestäni anti olla, kirjoitetaan uudestaan ja taas uudestaan samoista asioista ja annetaan
toistenkin kirjoittaa, koska emme me itsekään ole kiinnostuneita kuin vain näistä asioista ja
eihän se haittaa, usein jotain uuttakin tulee esille erilaisilla mietteillä,
sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja sydän kirjoittelee, joten annetaan rauhassa kaikkien lumien
tulla tupaan, on mukavaa, kun on tällainen mahdollisuus kaikille,
ei varmaan kukaan haluakaan ohjailla ketään vanhan toistosta, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia vaikka uudestaan ja uudestaan eikä sitä ihmetellä kaikki jo samaa vanhuuden kiertoa
ja se sama aihe vaan aina kiinnostaa ja jatkuu.......
enää niin valtavan ihmeellisiltä tunnu, onhan niitä jo sentään tullut jokunen koettua. Lapsena ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot olivat niin ihmeellisiä, että piti ihan laskeutua niitä ihmettelemään melkein nenä kiinni kukassa. Meidän piti muutaman sinivuokon takia mennä aika kauaskin, ihan huvilamme lähellä niitä ei kasvanut. Ensimmäiseen pälvipaikkaan huvilan seinustalle piti heti mennä paljain jaloin kävelemään, lumisen alueen yli, enää ei ole ollut pakonomaista tarvetta kenkien ja sukkien riisumiseen.
Mutta rakkaus on paljon suurempi aihe kuin yksikään vuodenaika, se tuntuu aina vain ihmeellisemmältä.
tuli mieleen lapsuus. Odotimme innolla, milloin äiti antoi luvan olla paljain jaloin. Rakkaus on todella ihmeellinen juttu. Olen saanut kokea ensirakkauden, suuren rakkauden ja kypsän rakkauden. Tätä viimeksi mainittua eläessä ei ole minkäänlaista toisen sitomisen tarvetta, nauttii vain hetkestä. On jo kokenut sen, että ykskaks toinen voi olla pois. Ja tietää, että rakkauden voima kantaa yli rajojen.
eilen illalla ja yöllä. Se puhdisti luontoa. Ajelin eteläisessä Suomessa ja totesin, että kesällä kuivat järvet ovat vielä veden vallassa. Ruskean ja harmaan eri sävyt luonnossa ovat nekin tavallaan kauniita.
muu kuin se, että mollataan henkilöä. Jokainen kirjoitelkoon ja aloitelkoon silloin, kun tuntuu siltä. Voihan jollakulla olla muistihäiriö, ei muista sitäkään, mitä itse vähän aikaa sitten on raapustanut. Kaikilla on myös vapaus olla lukematta, kirjoitamatta. Niin yksinkertaista tämä on.
eniten haluaisin katsoa romanttisia elokuvia. Kyllä rakkaus voittaa esim. sotien kuvauksen ja muun väkivallan.
tulla kokemaan kypsää rakkautta, minkäänlaista toisen sitomisen tarvetta, kykyä nauttia vain ja ainoastaan tästä hetkestä (ilman muistoja ja mielikuvia menneistä tai unelmia ja odotuksia tulevasta).
En ainakaan tähän mennessä ole kokenut, tokko haluankaan.